Talo keskellä ei-mitään (Animedog91)

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Akselmo » 25 Marras 2009, 17:34

Hun-Tra

Hun-Tra muisti vielä Splinterin kertomukset jotka hän kertoi muutama päivä sitten luolassa. Häntä harmitti, että noin kivan pojan piti kokea kaikenlaisia kauheuksia.

Puoliksi vampyyri.. Sepäs onkin lohduttavaa..Hun-Tra ajatteli. Toivottavasti vampyyriveren ainoa vaikutus on raa'an lihan syönti. En viitsisi tulla purruksi.. Hun-Tra suhtautui silti melko myönteisesti Eaan, vaikka olikin hieman pelottava koska söi raakaa liha samalla kun puhui olevansa puoliksi vampyyri. Noh, kukin tavallaan..
Sitten hän haisti makoisan tuoksun padasta. "Osaapa kyllä olla nälkä.." Sitten tuo pieni lisko heräsi ja alkoi näykkimään Hun-Tran häntää. "Ja tällä liskollakin taitaa olla nälkä, tämä hupsu yrittää näykkiä minun häntääni. Mitäköhän syöttäisin sille.." Hun-Tra totesi hieman nauraen. "Outoa kun se ei lähde karkuun tai minnekkään.. Se vaan on vierelläni. Todella outoa.. Pitäisiköhän sille keksiä nimi..?" Hun-Tra otti liskon kädellensä ja silitteli sitä. "Heh, jos löydän sen velhon ja jonkun naispuolisen henkilön joka haluaa muuttua minunlaiseksi.. Niin tämä lisko kait suostuisi siihen myös... Mutta tuskinpa niin käy. Pessimisti kun olen." Hun-Tra sanoi ja masentui taas. Ei ole helppoa, ei..
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Marras 2009, 17:52

Splinter

Ei Splinteriä kohtalonsa haitannut, enemmänkin se ettei itse tajunut muuttaa suuntaa ajoissa. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut... Ea pyysi ajattelemaan häntä pikemminkin kokonaisena haltiana, kuin puolivampyyrina. Splinter hymähti, itseasiassa naurahti.
"Ei se mitään, kaikki ajattelevat minustakin, että olen ihminen, vaikka en olekkaan sitä täysin. Äitini oli puoliksi erästä itämaista rotua, joten sitä verta on peritynyt minuunkin. Sitä kautta varmaan sain voimani.", poika pohdiskeli, hieraisten leukaansa... Se selittäisi, miten hän jäätä pystyi muokkaamaan mielensä mukaan.
"Eli olen vain kolme neljäs osaa ihminen, vaikka luulisi muuta.", hän vielä naurahti, rapsuttaen niskaansa nolostuneena. Hän oli kait maininnut Hun-Tralle tästä, mutta muistikohan tuo sitä enää?

"Hei, minä voin keksiä sille nimen!", poika huudahti innoissaan, osoittaen itseään etusormellaan. Nimi, nimi, hän halusi keksiä liskolle nimen! "Hetkooo... Sil... Sur... Sep... Tara!", poika napsautti sormiaan, kun sai suuhunsa sopivan sanan. Tara, kuullosti naiselliselta, oli lyhyt, ja kuvasti hyvin rohkeaa liskoa. Splinter hymyili taas sitä suloista hymyään.
"Mitä sanot? Tara. Se tärähtää mukavasti suussa vai mitä?", hän kysyi molemmilta, yritti saada molemmat kokeilemaan sanaa suussaan. Se kuullosti hyvältä, ainakin näin pojan mieltä kysyessä. Herkulliset tuoksut leijuivat padasta... kyllä Splinter noista tuoksuista piti, vaikkei mausta niin välittänytkään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 28 Marras 2009, 19:07

Ea

Ruoka porisi hiljaa padassa, ja Ea istui risti-istunnassa vaitonaisena. Hän oli aistinut Hun-Trasta, mitä tämä oli ajatellut. Ei se sinänsä haitannut haltiaa, mutta aina se pienesti kirpaisi. Vaikka hän osasikin vampyyrien kiihdytyksen, ja hän oli vahvempi ja ketterämpi kuin normaalit haltiat, ei hän olisi sitä kohtaloa halunnut. Ei kukaan haluaisi vapaaehtoisesti sellaista kohtaloa.

Splinterin kertoessa omaa tarinaansa Ean piristyi hieman. Ehkei asiat välttämättä olleet niin huonosti kuin saattoi kuvitella. Jos tuo nuori miehenalku oli noin iloinen, vaikka ei kokonaan ihminen ollutkaan, niin syytä oli Eankin olla. Haltia hymyili leveästi pojalle ja katsahti sitten tulella kiehuvaan pataan. Tyttö katseli hetken ympärilleen kuin etsien jotain, mutta päätyi sitten pian taas kaivamaan vyöltään pohjattomaksi todetun pussukan. "Tämä on todella kätevä. Tänne mahtuu vaikka mitä", Ea viittasi pussiinsa virnistäen ja kaivoi sieltä nyt tällä kertaa puisen kauhan ja kaksi puista kulhoa sekä isoa lusikkaa. Toisen lusikan ja kulhon hän ojensi Hun-Tralle hymyillen ja toiset hän jätti itselleen. Haltia sekoitti kauhalla pataa ja lappasi siitä sitten ison annoksen omalle lautaselleen. "Ole hyvä, ruoka on valmista otettavaksi", tyttö virnisti jälleen. Samalla kun hän alkoi syödä omaa annostaan, hän kuunteli kiinnostuneena Splinterin nimiehdotuksia. Tara kuulosti hyvältä. Ea kuitenkaan viitsinyt kokeilla ääntämistä suu täynnä ruokaa, joten nielaisi ensin ja kokeili vasta sitten miltä nimi kuulosti suussa.

//Anteeksi myöhäinen vastaus//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 28 Marras 2009, 20:55

Hun-Tra

"Tara.. Se kuulostaa hyvältä." Hun-Tra sihahti. Samalla hän haki ruokaa lautaselleen. "Siitä on aikaa kun olen syönyt näin hyvää ruokaa." Hän sanoi maiskuttaen. Hun-Tra piti lusikkaa Taran edessä. Tara söi siitä hieman ja kiipesi sitten Hun-Tran olkapäälle. "Tarakin tykkää tästä ruoasta." Hun-Tra naurahti. Hun-Tra mietti saisiko Taran jotenkin muutettua samanlaiseksi kuin hänet itse. Tara tuntui tietävän mitä Hun-Tra ajatteli ja se näytti pitävän ajatuksesta. "Kenties..." Hun-Tra mutisi.
Kun Hun-Tra oli popsinut ruokansa, hän oli entistä väsyneempi. Hän antoi Taran nuolla kipponsa ja lusikkansa, noin pienelle liskolle se määrä luultavasti riittäisi. Sitten Hun-Tra otti kirjan taas esiin. "Voisin hieman lukea tätä.. Haluatteko että luen ääneen?"

//jätän tämän kesken tähän kun pitää vähän miettiä mitä kirjassa lukee..
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 28 Marras 2009, 21:31

Splinter

Splinter itsekkin tykästyi Tara nimeen, ja kun ehotus näytettiin hyväksyttävän, poika hymyili leveintä hymyään.
Ea näytti tietävän, että Splinter oli kasvissyöjä... Miten, se jäi mysteeriksi pojalle. 'Käytä päätäsi! Miten Aran sai selville kuka olet, huh?'
Aijai, ajatuksen lukua? Poika mutristi hieman huuliaan, hän ei edelleenkään pitänyt ajatuksenluvusta, jokin siinä... tökki. Tökkimisestä puheenollen, Tooru alkoi taas valittaa kaikesta. Siitä kuinka Splinter oli joutunut ongelmiin, tuon hyväsydämmisyydestä, ja siitä kuinka tuo nyt istui kahden hyypän kanssa syömässä, eikä edes varonut vaikka toinen oli kokeellisten taikojen tulos, ja toinen puoliksi vampyyri! Splinter pamautti ohimoaan, käskien Toorua olemaan hiljaa mielessään.
"Eh, hyttynen.", poika selitti kummallista käytöstään, ohimonläppäsyä siis...

"Lue pois, jos Eaa ei haittaa?", Splinter sanoi heti, mutta katsoi sitten Eaa päin. Jos tuota haittasi, niin ei sitten. Mutta poikaa kyllä kiinnosti, mitä kirjassa luki... Turhan utelias poitsu, varsinkin jos kyseessä oli kirja. Tooru huokaisi turhautuneesti, ja totesi heti, että hän painuisi nukkumaan, jos joku alkaisi tarinoita kertomaan. Hyvä, päästiinpä siitä hetkeksi... Hän mutusteli leipää kaikessa hiljaisuudessa, keskittyen täysillä siihen, mitä Hun-Tra aikoisi kirjastaan lukea...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 01 Joulu 2009, 18:39

Ea

Tyttö ei kiinnittänyt juurikaan huomiota Splinterin hetkelliseen outoon käytökseen, mutta nyökkäsi kuitenkin suu täynnä ruokaa sen merkiksi, että oli kiinnostunut kuulemaan Hun-Tran kirjan sisällöstä. Ea keskittyi kuuntelemaan miten Hun-Tra alkaisi lukemaan kirjaa, niin tarkasti, ettei kuullut enää omia ajatuksiaan. Oli kerrankin mukavaa keskittyä johonkin muuhun kuin omiin asioihinsa. Ean muistin mukaan oli kulunut varmaan yli kolme vuotta siitä kun hän oli viimeksi kuunnellut jonkun lukevan ääneen, minkä vuoksi oli varsin rauhoittavaa olla välillä hiljaa ja kuunnella vain. Haltia nielaisi suunsa tyhjäksi ja laski tyhjän kulhon maahan. Ruokaa oli jäänyt vähän vielä jäljelle, mutta tyttö ei keksinyt mitä tekisi sille vielä. Äkkiä tytön nenään tulvi tuoreen veren tuoksu ja hän yskäisi pienesti. Vampyyrin vaistot heräilivät pikkuhiljaa, mutta Ea yritti tahdonvoimalla olla pitää itseään kurissa. Jossain paljon kauempana, varmaan yli 5 kilometrin päässä oli hajusta päätellen ihminen, jolla saattoi olla haava. Äärimmäisen tarkasta hajuaistista oli siis tässä tapauksessa pelkkää haittaa. Ea nielaisi hiljaa ja peitti suunsa ja nenänsä kämmenillään ja kääntyi hieman sivuttain noihin kahteen päin. Nyt hän ei kyllä lähtisi juoksemaan minkään veren perään, vaikka vampyyrin puoli kuinka huusi verenjanoaan. Tyttöä pelotti hieman, mitä jos nuo kaksi huomaisivat, hän saattaisi olla liemessä...
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 01 Joulu 2009, 19:25

Hun-Tra

Hun-Tra köhäisi ja aloitti lukemisen: "Äitini on kirjoittanut tähän isästäni: Thuzer lähti taas vartioimaan. Ei ole helppoa olla vartija sekä liskoihminen. Kun muutuimme tällaisiksi emme ajatelleet sitä mitä ihmiset meistä ajattelevat. Meitä pidetään vain pettureina ja vihollisina. Ei se ole minusta oikein! Thuzerin ja minun kaveritkin luulevat että olemme tappaneet ITSEMME! Eivätkä he uskoisi jos menisin tässä muodossa vain sanomaan että "Moikka muistatteko Elegaa?" Miekastahan siinä tulisi..
Niin tai näin, ainakin minulla on Thuzer. Hän rakastaa minua enemmän kuin ketään muuta on ikinä rakastanut. Tosin, miten hän voisi enää rakastaa ihmistä? Heh.. Se olisikin outoa. Hun-Trakin on vielä munassaan. Milloinhan hän mahtaa kuoriutua...?
Hun-Tra lopetti lukemisen hetkeksi ja pyyhkäisi kyyneleen silmiltään. "Krhm.. Jatkan, tässä on isäni kirjoittamaa tekstiä: Elega miettii tuolla milloin Hun-Tra kuoriutuu. Hän paapoo tuota munaa kokoajan, tosin niin minäkin teen. Ohoh.. Nyt Hun-Tra taitaa kuoriutua! Ensimäinen särö tuli! Elega kiljahtelee riemuissaan, pitää kyllä mennä katsomaan itsekin! "Se loppui siihen. Seuraavaksi tässä lukee vain sellaista hömppää että Voi kun se on suloinen... Ynnä muuta. Siirappista luettavaa!" Hun-Tra nauroi.
Hun-Tra lukaisi vielä yhden tekstin mutta pamautti kirjan kiinni ja oli ihan hiljaa. Hän itki taas, mutta nyt hän ei itkenyt ilosta.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Joulu 2009, 20:11

Splinter

Splinter nieleskeli ruokaansa, ja tarjosi pienen palan Taralle... jos vaikka maistuisi. Kirja kuullosti mielenkiintoiselta, juuri siltä miltä elämänkerran pitikin kuullostaa. Poika kallisteli päätäänvälillä, ja rupesi välillä nauramaan. Hän oli hieman kateellinen Hun-Tralle, jolla oli välittävät vanhemmat... huomioikaa sana "oli". Hun-Tran ääni kertoi, että tuo oli myös liikuttunut kirjasta. Vaikka tuotakin nauratti vähän.
"Kuullostaa siltä, että vanhempasi olivat innoissaan.", hän naureskeli. Tosin Hun-Tran seuraava reaktio...
"Hun? Mitä tapahtui?", poika kysäisi, ja kallisti hieman päätään. Itseasiassa... Myös ea näytti käyttäytyvän oudosti. Mitä ihmettä, mitä nyt tapahtui?
"Hei... mikä kaikille tuli?", hän kysäisi, ja katseli kumpaakin. Tästä enää puuttui Tooru... Joka alkoi mäkättään pojalle jälleen. Splinter hiljensi tuon kyllä nopeasti, mutta Tooru alkoi sitten huutamaan, että Splinterin pitäisi häipyä siitä NYT! Tuo ei luottanut Eaan, joka puolivampyyri oli... toisin kuin Splinter, joka luotti tuohon puolihaltiaan.
"Ilmeisesti meillä kaikilla on nyt jotain tunnustettavaa?", hän kysyi, hiukan kalpeana. Hän oli painanut toisen kätensä taas ohimolleen, katsellen kumpaakin. Tooru edelleen akrjui, huusi minkä vain pystyi... Miten ilmapiiri oli muuttunut niin rajusti?

[[Anteeksipyyntö molemmilta pelaajilta, tämä ei todellakaan ollut mitenkään huisinpitkä >.<]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 02 Joulu 2009, 15:51

Ea

Haltia nosti katseensa Splinteriin, kädet yhä peittäen jotenkuten hengitystiet. Ihmisveren haju oli suorastaan sietämätön sillä hetkellä. Se puoli, joka Eassa oli vampyyriä, huusi nälkäänsä. Sitä puolta eivät kiinnostaneet padassa kypsennetyt liharuoat. Vampyyrin puoli halusi ihmisverta. Ea irvisti itsekseen. Tilanne oli muuttunut hetkessä kaikkien kohdalla kiusaantuneeksi. Kaikki kolme olivat yhtäkkiä vain alkaneet käyttäytyä oudosti. Ea arveli, että Hun-Tra itki, sillä ei nähnyt tämän kasvoja, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan mikä Splinteriä vaivasi. Aivan sama, haluan verta nyt eikä heti! Haltia puri kieltään ja pidätti hengitystään. Hänellä ei ollut mitään aikomusta lähteä hyökkämään kenenkään viattoman ihmisen kimppuun.

Ea istui jääräpäisesti ja piteli itseään paikoillaan samalla kun laski kämmenet pois suun ja nenän edestä. Hän oli nähtävästi purrut itseään kieleen niin lujaa, että pieni verinoro valui tytön suupielestä. Ea sylkäisi nopeasti verta suustaan ja vilkaisi kaksikkoa. Kun Splinter arveli, että kaikilla saattaisi olla jotain kerrottavaa, haltia nielaisi loput suuhunsa kertyneen veren. Hän vaikutti varmaan joltakin ihme luonnonoikulta. Kummajaiselta, tai pahempaa - sekopäiseltä, puolirotuiselta pedolta. "..Jossain kilometrien päässä kulkee ihminen", Ea aloitti hiljaa ja väkinäisesti. "Ja se ihminen vuotaa verta hajusta päätellen." Ea hiljeni nopeasti. Enempää hänen tuskin tarvitsi sanoa.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 02 Joulu 2009, 16:19

Hun-Tra

Hun-Tra katsahti Eaan. "Aivan ymmärrettävää.. Pystytkö olemaan ilman että.. tiedät kai?" Hun-Tra kysyi Ealta. Hun-Tra pyyhki hieman kyyneleitä pois. "Äh.. Kirjassa luki vain isäni kuolemasta.. Se alkoi surettamaan.. Ei sen kummempaa." hän sanoi hieman mutisten. Mutta kirjassa luki miten Hun-Tran isä kuoli, eikä se ollut kaunista luettavaa.
Hun-Tra puristi nyrkkiään ja polkaisi täysillä maata. "Kirotut ihmiset!" Hän alkoi huutamaan ja kiroamaan. "Ärh.. Käyn pienellä kävelyllä tuolla kauempana, jäähtymässä." Hun-Tra sanoi ja lähti kävelemään poispäin nuotiota, odottamatta että nuo kaksi sanoivat mitään.

Välillä oli hyvä ajatella yksinkin asioita. Miksi nämä ihmiset olivat tappaneet Hun-Tran isän? Huvin vuoksi? Vai oliko hän tehnyt jotain? Hun-Tralla heräsi monia kysymyksiä joihin hän ei välttämättä saisi ikinä vastauksia. Vähän kauempana leiristä Hun-Tra potkaisi täysillä jotain lahoa puuta. Se murtui hieman. Häntä olisi hävettänyt jos nuo kaksi olisivat nähneet hänen käyttäytyvän kuin pahankurinen kakara. "Tämä on niin väärin!" Hän karjahti kovaa.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Joulu 2009, 16:58

Splinter

Splinter kuuli Ean selityksen, ja nyökkäsi. Noh, Tooru alkoi taas huutamaan, että ellei Splinter nyt lähtisi, hän putkahtaisi esille ja alottaisi vuosisadan mättämisen. Poika läpäytti taas ohimoaan. Hun-Tra kertoi, mikä tuota hamitti... ja huusi sitten jotain ihmisistä. Splinter nyökkäsi, hän itsekkään ei ollut ylpeä rodustaan pahemmin... luojan kiitos hänessä oli muutakin rotua!

Nyt olisi kai hänen vuoronsa... Mutta hän ei halunut, että häntä pidettäisi hulluna. Ainakaan hullumpana kuin mitä he varmaan jo nyt pitivät. Hun-Tra kuitenkin lähti, ennenkuin Splinter ehti selittämään omaa tilannettaan. Poika nyökkäsi liskomiehelle... ja sillä välin kun tuo oli kuuloetäisyyden ulkopuolella, Splinter nielasi.
"Älä kerro Hun-Tralle mutta... minullakin on tunnustus...", poika aloitti, ja Tooru aloitti taas huutamaan. Splinter painoi käden taas ohimolleen, ja sihahti.
"Ja nyt sinä olet hiljaa, sinä et näköjään osaa luottaa kehenkään."
'No onko ihme! Tuossa edessäsi on puolivampyyri, jollekka tuli verenjano, ja sinä vain istut siinä rupattelemassa mukavia, ja meinaat paljastaaa salaisuuden, jota et ole kertonut edes ystävillesi!'
"Huomaatko, kun juttelen itsekseni?", poika kuitenkin sanoi, välittämättä Toorusta. "Noo, en juttele yksin. Taidat pitää minua hulluna, mutta juttelen eräälle tyypille nimeltä Tooru, joka on pesiytynyt jonnekkin päin minua.", poika sitten paljasti, näyttäen surkealta.
"Taidat pitää minua hulluna... mutta jos osaat lukea ajatuksia, sinunkin pitäisi Tooru kuulla.", hän vielä lohduttautui sillä. Ja vielä kerran hän varmisti, ettei Hun-Tra kuullut tuota äskeistä. Hän ei halunut kertoa ystävälliselle liskomiehelle, että hän kuuli sekopään juttelevan sisällänsä.
"Ethän kerro Hun-Tralle?"
'Kerrokerrokerrokerro!'
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 02 Joulu 2009, 17:20

Ea

Ea katsahti Hun-Traa varovaisesti ennen kuin vastasi: "Pystyn. Ainakin luulen niin...", haltia vaijensi ääntään. Tyttö katsoi Hun-Tran perään kun tämä lähti, muttei oikein tiennyt mitä ajatella. Hän ymmärsi täysin miltä tuosta tuntui. Vaikka Ea ei muistanutkaan omista vanhemmista melkein mitään, silti hän muisti kuinka ihania he olivat kummatkin olleet. Pelkkä muistokin teki kipeää kun hän muisteli miten hän oli kaksi päivää värjötellyt yksinään ja peloissaan odottamassa vanhempiaan takaisin kylään syttyneestä sodasta. He eivät olleet kuitenkaan ikinä palanneet, ja siitä syystä Ea vihasi merirosvoja ja piraatteja ylitse kaiken, sillä juuri ne olivat tappaneet hänen omat vanhempansa.

Kun sitten Splinter alkoi puhumaan yksikseen ja raivoamaan omalle päälleen, Ea katsoi toista lievästi sanottuna kuin hullua. Vasta Splinterin selitettyä tilanteen Ean ilme venähti ja hän katsoi toista kuin uskomatta korviaan. Hetken tarkan ajattelun jälkeen haltia pystyi vasta tajuamaan tuon sanat. "Ymmärsinköhän nyt oikein... Sisälläsi siis asuu olento nimeltä Tooru, jonka kanssa juttelet?" Easta se oli ällistyttävää, ei enää hullua. Hetken itsekseen mietittyä hän tuli ajatelleeksi, että asuisiko tuon kertoman perusteella tässäkin osa hänen opettajaansa, sillä aina välillä hän kuuli tuon äänen päässään, mutta oli luullut vain itseään hieman sekopäiseksi. Tyttö ei jäänyt kuitenkaan sitä sen enempää miettimään vaan nyökytti päätään tuolle. "Voit luottaa siihen etten kerro kenellekään." vampyyrin puoli oli päättänyt luovuttaa hetkeksi ja Ea helpottui. Verenjano laimeni pikkuhiljaa, muttei kadonnut kuitenkaan kokonaan...
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 02 Joulu 2009, 20:41

Hun-Tra

Hun-Tra raivosi vielä metsässä. Ei olisi pitänyt lukea! Mutta tehty mikä tehty. Hun-Tra lampsi takaisin leiriin hysteerisenä.

"Äh, jos haluatte tietää mitä siinä lukee niin lukekaa vain.. Itse en sitä halua lukea." Hun-Tra otti kirjan ja nakkasi sen Splinterille. Hän muisti silti mitä siinä luki: Ei voi olla totta.. Ei voi.. Thuzer on kadonnut ja viimeksi kun näin hänet hän puhui ihmisten kanssa.. Hän tuli kyllä takaisin mutta.. Eihh.. Hänet palautettiin keihästettynä.. Omaan keihääseensä.. Hänet oli raadeltu täysin.. Muistan silti hänen viimeiset sanat: "Pidä huolta Hunusta.. Muista että rakastan sinua aina.." Miksi näin piti käydä?! Hun-Tra muisti myös että sivu oli aivan märkien läiskien peitossa, luultavasti kyynelten. Niin oli myös Hun-Tran naama.
Hun-Tra pisti maate ja koitti unohtaa lukemansa. Häntä ärsytti ja suretti mutta asioille ei enää voinut mitään..
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Joulu 2009, 20:58

Splinter

Splinter nyökkäsi, kun Ea kysyi asiasta tarkemmin.
"Kyllä vain... ja se on puhelias kaveri. Kaiken lisäksi vieläpä pervo, väkivaltainen ja komenteleva."
'TOMAS!', poika kohautti harteitaan. Kyllähän se totta oli! Tooru oli pahempi kuin vaikkapa se ihmeen sotilas ihmiskylästä... Ei, kyllä Tooru oli jopa Kuroa pahempi, ainakin suustaan ja käytökseltään. Luojan kiitos Splinter ei ollut läheskään samanlainen, tai maailma ei olisi enää turvallinen paikka kulkea...
"Ah... Hun-Tra tulee.", poika sanoi, kääntäen päätään metsän suuntaan. Nyt siis suut tukkoon! Hän ei halunut Hun-Tran kuulevan tästä, ennenkuin olisi ihan pakko. Ea osasi tunkeutua ajatuksiin mitä ilmeisemmin, joten tuo olisi takuulla saanut selville ennemmin tai myöhemmin.

Hun-Trahan oli vihainen... Tuo nakkasi kirjan Splinterille, joka alkoi lukemaan osoitetusta kohdasta... ja ellei hän olisi ollut jo valmiiksi verenhukan takia kalpea, näkisi miten hänen kasvojen väri olisi vaihtunut alta kolmen sekunnin. Pieni vihertävä sävy nousi pojan kasvoille myöhemmin. Tästähän tuli hän itse mieleen, noin pari kuukautta sitten... Mutta toisin kuin kirjan ihmiset, Splinter oli pakotettu tekemään noin. Nämä taas... Huvikseen? Mitä hittoa!? Mikä maailmaa riivasi! Splinter vilkaisi nukkuvan Hun-Tran selkää (ainakin tuo näytti nukkuvan), ja ojensi sitten kirjaa Eaa kohti.
"En halua lukea pidemmälle...", tuo mutisi. Tuon kävi niin sääliksi Hun-Traa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 02 Joulu 2009, 23:29

Ea

Tyttö katsahti vihaisena paikalle palanneeseen Hun-Traan, muttei sanonut mitään. Kun sitten hieman myöhemmin Splinter ojensi kirjan hänelle, Ea lukaisi sivut nopeasti, ilmekkään värähtämättä. Teksti ei ollut mitään mukavaa luettavaa ja haltialla kävi liskomiestä sääliksi. Oli varmasti äärettömän rankkaa elää noiden tietojen kanssa, mitä tuo viattoman näköinen kirja sisälsi. Ea ojensi kirjan Hun-Tran viereen ja katsoi tuota vihreillä silmillään. "Olen pahoillani. Löydät kyllä vielä kaikkeen selityksen." Haltia ei osannut siinä tilanteessa sanoa muuta. Hän ei uskonut, että sanat toisivat minkäänlaista lohtua, mutta jotain hän oli kuitenkin halunnut sanoa. Kiusaantunut hiljaisuus levisi pieneksi hetkeksi kolmikon ylle, ja Ea päätti avata suunsa, mutta koska ei keksinyt mitään sanottavaa, hän sulki sen uudestaan. Vampyyrin puoli alkoi taas pikkuhiljaa kärttyä ja vaatia ihmisverta, mutta haltia hiljensi sen ajatuksillaan. Hän oli niin kyllästynyt siihen, että hän joutui oman terveytensä tähden juomaan ihmisten verta. Onneksi hänen ei kuitenkaan tarvinnut tappaa ainuttakaan ihmistä, kun joi heistä. Senkin oppiminen oli ollut monen tuskaisen vuosikymmenen saavutus, mutta Ea oli tyytyväinen.
Yan
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron