Talo keskellä ei-mitään (Animedog91)

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Akselmo » 03 Joulu 2009, 15:46

Hun-Tra

Hun-Tra ynähti hiljaa kun Ea puhui hänelle. Hän ei ollut nyt yhtään hyvällä päällä. Häntä ärsytti entistä enemmän. "Parempi kai jos alan nukkumaan. Väsyttää aivan helkkaristi.. Jos tulee asiaa niin saa herättää." hän mumisi ja käänsi kylkeään ja pisti silmät kiinni. Kait tämä tästä.. Aikanaan kaikki selviää. Jos löydän ne kusipäät niin raatelen ne kahta pahemmin! Hun-Tra mietti ja puristi nyrkkinsä yhteen. Hän nukahti aika äkkiä.
Unissaan hän mumisi jotain vanhemmista ja kostosta.

//Äh, tulipas lyhyttä.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 03 Joulu 2009, 21:59

Splinter

Splinter kuunteli heitä molempia, ja päätti ottaa sitten Hun-Trasta mallia. Eli meni maaten, ja tuijotteli tulenkajoon oransseilla silmillään. Toorukin oli hiljentynyt... miksi? Koska se aisti, että jos se nyt avaisi suunsa, alkaisi Splinteriltä sellainen kiroilu ja haukkumis saarna, ettei paremmasta väliä. Ja lisäksi, Tooru taisi tietää miten pahalta pojasta tuntui...

Poika sulki hiljalleen silmiään, välittämättä siitä, että hänen seurassaan oli puolivampyyri, jolla oli jano, vihainen liskomies joka oli nirhannut hänen kanssaan ison joukon ihmisiä sen enempää katumatta, ja tietenkään unohtamatta sitä ihanaa hullua sekopäätä hänen pääkopan sisällä. Splinter halusi vain nukahtaa, nukahtaa ja unohtaa kaiken pahan, mitä oli nähnyt. Ja se onnistui parhaiten, jos nukkui. Se varmaan selitti, miksi hän nukahti joka kerta nopeasti... Eikä tämä ollut mitenkään poikkeustapaus. Kohta hän tuhisi, vetäen polvet koukkuun kuten aina. Lapsuudestaan asti, hän oli nukkunut näin.

[[tehäänkö aikahyppy?]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 05 Joulu 2009, 14:44

Ea

Haltia katsoi hiljaisena kun kummatkin kävivät nukkumaan. Hän ei sanonut mitään, eikä liikahtanutkaan. Oli jotenkin outoa, että hän oli kaikkien sattumien kautta päätynyt noiden kahden seuraan, vaikkei hänellä siihen ollut ollutkaan mitään tarkoitusta. Silti Ea oli tyytyväinen kun oli törmännyt tuohon kaksikkoon. Hänestä tuntui kuin hän olisi saanut kaksi hyvää ystävää ja siitä hän oli ikuisesti kiitollinen. Nyt haltianeito päätti ottaa noista kahdesta mallia, kävi makuulteen maahan ja sulki silmänsä. Kesti kauan ennen kuin hän sai ajatuksiltaan rauhan ja nukahti. Pitkästä aikaa uni oli viimeinkin rauhallista ja syvää.

//Tehdään vaan//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 05 Joulu 2009, 15:03

Hun-Tra

Aurinko alkoi nousemaan taivaalle ja se paistoi Hun-Tran silmiin ikävästi, joten hän nousi ylös ja haukotteli isosti. Hän katseli ympärilleen ja huomasi että Tara ei ole hänen vierellään. Toivottavasti se osaa tänne takaisin. Kyllähän se osaa, Tara ei ole mikään normaali lisko. Se tuntuu olevan kummasti viisaampi kuin muut liskot. Outoa kyllä. Hun-Tra kääntyi katsomaan metsään päin, selkä kohti kavereitansa. Hän upposi ajatuksiinsa ja mietti, missähän Tara luuraa..

//Timejump activated
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 15:55

Splinter

Splinter nukkua tuhisi, uneksi ties mistä... unissa välähti tuulta, lunta, jäätä, metsä vuorilla, ja kaunis laulu... Kuten aina, hän piti untansa varsin sekavana. Ainahan hänen unet olivat sekavia. Tosin viime aikoina hänen unet olivat rauhoittuneet, eivät oleet enään niin pelottavia. Johtuikohan siitä, ettei hänen tarvinnut pelätä joka sekuntti, että joku käskee hänet menemään murhaamaan viattoman miehen?

"Huoooo-", poika aloitti, joutuen keskeyttämään kesken ison haukotuksen takian. Hän yritti saada lauseen loppuun, mutta... "mentaaaah", toinen haukotus iski heti perään. Hän oli pirteän kuin peippo, vaikka mieli teki yhä nukkua! Tosin hän halusi treenata!
"Käyn äkkiä lentelemässä, että herään. Odottakaa siinä.", poika sanoi, vaikkei ollut edes varma, olivatko nuo hereillä. Mutta eiköhän nuo tajuaisivat... olihan Splinter jättänyt pienen omaisuutensa pieneksi siistiksi kasaksi hänen nukkumapaikalle, ennenkuin oli lähtenyt ensin metsikköön etsimään sopivan kiven, ja ponkaissut siitä ilmaan...

Tuuli suhisi, ja siivet iskivät lisää korkeutta. Taivas oli hiukan pilvinen, mutta ainakin eteensä näki. Pilviä kotkaksi muuttunut poika väisteli niin taidokkaasti kuin linnulta pystyi odottaakkin, tietäen kuinka kylmää noiden kauniiden hattaroiden sisällä olikaan. Vesi oli kylmää näin korkealla...

[[Are, you ready to jump? *lauleskelua*]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 05 Joulu 2009, 16:25

Ea

Auringonsäteet pilkistivät puiden oksien lomasta. Jostain kaukaata kuului puhetta. Tai ei se sittenkään ollut kaukana, vaan hyvin lähellä. Kesti aikaa, ennen kuin haltia tajusi, silmät yhä suljettuina, että hän oli nukkunut. Seuraavana hän koki vilun väristyksen kulkevan hänen kehonsa lävitseen ja viimeinkin Ea sai silmänsä auki. Auringonvalo häikäisi haltian, ja tämä laittoi nopeasti kädet silmilleen suojaksi sokaisevalta valolta. Kun Ea oli viimein pitkältä tuntuneen ajan kuluttua tottunut auringonvaloon, hän siirsi varovaisesti kädet pois silmiltään ja katseli vihreillä silmillään kirkkaalle taivaalle. Kaikki oli olemukseltaan jotenkin niin viatonta ja kaunista, eikä mikään muu ajatus mahtunut tytön päähän, kuin että hän oli onnellinen maatessaan siinä maassa ja kaikki oli hyvin. Ea kohottautui istuma-asentoon ja venytteli käsiään. Päivä ei voinut olla hirveän pitkällä vielä. haltianeito nousi pian seisomaan ja katseli ympärilleen. Splinter oli kadonnut, mutta tyttö uskoi, että tämä palaisi kyllä kohtapuoliin.

Ilma oli raikasta ja tuoksui hyvälle haltian herkässä nenässä. Hän ei vastustanut halua kiivetä lähimpään puuhun, ja istahti yhdelle oksalle nojaten selkänsä puun paksua runkoa vasten. Tämä oli niitä yksiä hetkiä, joihin Ea olisi halunnut vain jäädä. Todellisuus ei vieläkään yltänyt haltian mieleen ja tämä vain lauleskeli hiljaisella ja äärettömän kauniilla enkelin äänellä jotain haltiakieleksi.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 05 Joulu 2009, 16:56

Hun-Tra

Hun-Tra nyökkäsi Splinterille.
Tara näytti kipittävän takaisin metsästä. Hun-Tra hymähti ja otti Taran kädellensä ja kysyi tuolta: "Säikäytit minut kun olit kadonnut.. Kävitkö syömässä?" Ei Hun-Tra vihainen ollut, päinvastoin. Hän oli iloinen että tuo pikkulisko osasi pitää itsestään huolta. Mutta sitten hän tajusi että Tara oli hakeutunut suojaan. Sen perässä tuli käärme. Hun-Tra pisti Taran olkapäällensä ja katsoi tuota käärmettä silmiin ja murahti. "Et syö Taraa. Et syö Taraa vaikka ei olisi muuta ruokaa. Ikinä." Hun-Tra ärähti sille. Käärme näytti ymmärtävän, se nyökkäsi. Hun-Tra säikähti: Miten melkein kaikki elukat tajuavat puheeni...? Johtuuko se ulkonäöstäni vai mistä..? Käärme ei siltikään mennyt mihinkään. Se vain katsoi Hun-Traa silmiin, ikäänkuin se olisi transsissa. Hun-Tra päätti kokeilla: "Kiipeä puuhun." Käärme epäröi hetken mutta päätti yhtäkkiä lähtä kiipeämään puuhun. "Ohhoh.." Hun-Tra sanoi. Sitten hän sanoi käärmeelle "Lähde jatkamaan omaa elämääsi, sinun pompottelu ei kuulu tehtäviini." Käärme luikerteli puusta alas ja lähti metsikköön.
"Kaikkea minä pystynkin tekemään..." Hun-Tra mutisi ja istahti alas, katselemaan taas metsikköön.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 17:46

Splinter

Splinter sai tarpeekseen yksinäisyydestä, ja kiisi takasi, pujotellen oksien välistä. Ea tuli näköpiiriin, ja Splinter lennähti tuon vierestä, ja sitten alas, kiertäen Hun-Tran ympäri, ja nousten sitten takaisin ylös, Ean vierelle. Kotka levitti siipeensä, ja kirkaisi. Oma tapa tervehtiä. No hän vähän leveili, mutta hän ei halunut vielä laskeutua... Kotka iski siivillään noustakseen taas ilmaan, ja leijui sitten Hun-Tran lähelle, laskeutuen tuon toiselle olkapäälle. Siinä se sitten tervehti Taraa, koskemalla kevyesti nokkansa kärjellä tuon kuonoa. Oli mahtavaa, käsi oli taas kunnossa ja pääsi lentämään! Poika ei oikein ollut varma, johtuikohan se yrteistä vai mistä, mutta kättä ei sattunut, vaikka miten sillä riehui, jos pientä jomotusta ei laskettu.

Kohta tuo kuitenkin rauhoittui, aikansa pyörittyään lintumuodossaan tässä pikku"leirin" kohdalla. Splinter muutti itsensä takaisin pojaksi, ja istahti maahan hengästyneenä, mutta innoissaan ja iloisena. Tuo nappasi eilisestä illalisesta jäänyttä leipää, ja nakersi sitä. Kai siinä nälkä tuli, jos kulutti loitsuenergiaansa ja telmi ympäriinsä, vaikka käsi oli eilen silvottu. Mutta Splinter oli, kokemuksistaan ja puheistaan huolimatta, vielä lapsi. Tai ainakin hän oli vielä lapsi...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 07 Joulu 2009, 18:16

Ea

Pieni hymy pilkisti Ean laulun keskeltä, kun Splinter lensi linnun hahmossaan vierestä. Tyttö heilutteli pirteänä jalkojaan edestakaisin oksalla ja jatkoi lauluaan. Laulettuaan laulunsa, hän liversi kuin lintu, jolloin pieni sinirinta lennähti haltian kohotetulle sormelle. Pikkulintu yhtyi Ean liverrykseen, ja kuulosti siltä, kuin tyttö ja lintu olisivat puhuneet keskenään. Haltianeito osasi puhua linnuille, sekä rotille ja kissoille. Se johtui kaiketi hänen suonissaan virtaavasta vampyyriverestä, sillä hänen opettajansa osasi myöskin puhua kyseisille eläimille. Oli hauskaa kun ihmiset tulivat välillä valittamaan kun rotat valtasivat heidän mökkinsä, ja Ea pystyi pelkästään puhumalla neuvottelemaan talttahampaiden kanssa, ja saamaan nämä ulos talosta. Haltia oli aina pitänyt ihmisten auttamisesta, ja piti näitä ystävinään, vaikka juuri ihmiset olivat surmanneet hänen vanhempansa. Hyväsydämisenä haltiana, Ea ei tuntenut minkäänlaista kaunaa noita yksinkertaisia olentoja kohtaan.

Taas haltia liversi jotain linnulle, ja tämä nyökkäili pienesti, liidähtäen sitten alas Ean sormelta, kadoten oksiston sekaan. Tyttö käänsi päänsä Splinteriin ja Hun-Traan, ja hymyili leveästi. "Joko kätesi on parempi?", hän kysyi Splinteriltä helisevällä äänellä.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 08 Joulu 2009, 21:01

Hun-Tra

Hun-Tra pysyi hiljaa ja katseli kaukaisuuteen. Vaikka hän oli nukkunut hyvin, hän oli väsynyt. Stressiä kenties.. taikkapa masennusta? Enpä tiedä. Ei hän jaksanut ajatella sitäkään, vaan uppoutui haaveisiinsa perheestä ja hienosta tulevaisuudesta. Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun hän huomasi Taran katsovan häntä suoraan silmiin. Tuo pikkulisko tietää jotain.. Mutta mitähän.. Se näytti jotenkin kaipaavan jonnekin, tai sellaiselta että "Hun-Tra, seuraa." Ei se mitään sanonut, mutta oli sen oloinen. Hun-Tra laski kätensä Taran viereen ja Tara käpötteli siihen. Hun-Tra nosti Taran naamansa eteen ja sanoi hiljaa: "Mitä sinä tiedät mitä minä en?" Tara vain illisti. Tai ainakin siltä se vaikutti. Hun-Traa alkoi naurattamaan ja Tara meni hänen paidanhihasta sisään. "Hei, lopeta, kutittaa! Hahha!" Hun-Tra nauroi. Hetken naurettuaan Hun-Tra sanoi "Sinne et kyllä mene!" ja kaivoi Taran housuistaan. Toivottavasti nuo kaksi eivät nähneet mitään.. Hun-Tra aivan punastui.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Joulu 2009, 21:10

Splinter

Ei Splinter mitään Hun-Trasta huomannut, vaan mutusti leipäänsä niin että suupieliin jäi pari murenta... Hänen oli nälkä, pystyikö häntä syyttämäänkään? Ea kysyi Splinterin voinnista joka joutui nielemään aimo annoksen leivästään, ennenkuin sai suun tyhjäksi.
"On, kiitos kysymästä. Rohtosi on oikea pieni ihme!", poika hymyili naiselle puussa, ja tupesi taas mutustamaan leipää... Hieman hillitymmin vain. Pahin nälkä oli jo mennyt. Mutta hän tarkoitti sitä, Ean antama kivulias rohto oli toiminut yllättäen tehokkaasti häneen. Tai sitten pojen luontaisella paranemisnopeudella oli jotain tekemistä sen kanssa...
"Minne sitten tästä?", tajusi Splinter sitten kysyä, katsoen kumpaankin, niin Hun-Traan kuin Eaankin. Mitä nyt tapahtuisi, Splinterin käsi oli jo kunnossa, joten mikään ei estänyt heitä jatkamasta matkaansa...
"Minne päin sinä olet lähdössä, Ea?", Splinter kysyi, tuntien pienen piston... Eallahan oli koti ja opettaja, eikö tuon pitäisi niiden luokse palata? Splinter ja Hun-Tra taas jatkaisivat matkaansa, kohti tuntematonta...

[[Plööh, anteeksi lyhyenpuoleinen ^^'' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 09 Joulu 2009, 15:35

Ea

Ei haltiakaan sen paremmin huomannut pientä noloa välikohtausta Hun-Tran ja Taran välillä, vaan keskittyi Splinteriin. "Ihmeestä en tiedä, mutta hyvä että tehosi", Ea virkkoi iloisesti. Tyttö oli tyytyväinen, kun hänen antamansa apu oli tepsinyt, ei sillä etteikö hän olisi uskonut, että hänen yrttinsä auttavat. Mutta aina välillä tapahtui poikkeuksia.... Haltia nosti katseensa oksasta, jolla istui, Splinteriin, tämän kysyessä mihin hän oli menossa. "No jaa...", Ea hieraisi niskaansa ja jatkoi: "En oikeastaan tiedä. Ei minulla ole koskaan mitään päämäärää ollutkaan. Kun ei ole enää kotiakaan minne mennä, joten saa nyt nähdä..." Haltianeito ei tosiaankaan ollut tullut ajatelleeksi vielä niin pitkälle, kun oli törmännyt kaksikkoon. Hänellä ei ollut koskaan kiire minnekkään, eikä mitään minne mennä. Pelkkä vaeltaja tuo tyttö oli. "Tosin, nyt kun tuli puheeksi, ehkä minun pitäisi jatkaa etsintöjä." Nyt siirryttiin hieman arempaan aiheeseen, mutta Ea uskoi etteivät Hun-Tra ja Splinter nauraisi hänelle. "Yritän nääs löytää itselleni...", haltia yskäisi pienesti ennen kuin jatkoi hiljaisella äänellä: "...uimaopettajan. En osaa uida..." Kuinka tyhmää! Oikeasti, ajattele nyt vähän! Haltia joka ei osaa uida? Naurettavaa! Suorastaan säälittävää!, tyttö ajatteli hiljaa häpeissään mielessään. Hän ei yhtään ihmetellyt vaikka kaksikko alkaisikin nauramaan hänelle.

//Ja on sitten taas lyhyttä D8//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 09 Joulu 2009, 15:52

Hun-Tra

Hun-Tralla ei ollut aikomustakaan nauraa Ealle. Tuohan olisi vakavaa, jos hän esimerkiksi olisi veneilemässä ja tippuisi veteen.. "Öh.. Minä voisin opettaa.." Hun-Tra sanoi. Hänhän osasi uida melko taitavasti. "Minun on pitänyt monilla metsästysretkilläni uida joten.. Voisin kehuskella osaavani uida aika hyvin." Hun-Trasta tuntui tyhmältä kehuskella, mutta nyt kun oli kerrankin tilaisuus niin pakkohan sitä oli. "Mutta mitä sanot? Sopisiko se sinulle?" Hun-Tra sanoi hymyillen.

//Lyhyttääghh :<
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Joulu 2009, 16:19

Splinter

Splinter kallisti päätään, kun kuuli Ean sanat. Poika puraisi kieleensä, ettei nauraisi. Uimataito oli hänelle kaikki kaikessa, suolla tarvitiin nimittäins itä. Ei niin että suonsilmäkeiden yli olsii uimalla päässyt, mutta suurin osa syntyvistä silmäkkeistä oli vielä järviä, jotka olivat umpeutumassa... Niihin jos putosi, piti osata uida. lisäksi jos sattui suohon osumaan, uima-asento hidasti uppoamista.
"Minä voin myös auttaa!", poika huudahti heti, ja heilutti toista kättään.
"Olen uinnut koko pienen elämäni, aina kuin siihen sattui tilaisuus. Sekin taito on tullut opeteltua kantapään kautta.", hän virnisti, ja nousi sitten seisomaan. "Kai osaat kellua edes, siitä on nimittäin hyvä alkaa!", hän jatkoi, ja alkoi sitten miettiä asiaa tarkemmin... Yksi asia häiritsi, ja hän muuttuikin äkkiä punaiseksi kuin auringon kypsyttämä tomaatti. Niin tuota...
"Mutta uit sitten vaatteet päällä, jooko?", hän sanoi sitten, yrittäen hillitä punastumistaan... Minkä hän sille voi!? Hän oli ujo sillä saralla, varmaankin siksi koska pahemmin ei naisia ollut tavannut elämänsä aikana.... tasan kaksi kertaa, ja nekin olivat sairastuvan hoitajia. Siinä kaikki.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 09 Joulu 2009, 16:46

Ea

Haltian ilme kirkastui entisestään, kun kaksikko tarjosi tällä kertaa apuaan hänelle, vaikka Splinterin ilmeestä näkikin, että tämä pidätteli nauruaan. "Olisin äärimmäisen kiitollinen jos voisitte tehdä sen!", Ea huudahti iloisesti. Enää ei tarvinnut etsiä uimaopettajaa, nyt heitä oli vapaaehtoisena jo kaksin kappalein! Sitten hän vilkaisi Splinteriin ja pudisti päätään. "Öhm... Ei, en osaa edes kellua." Jälleen kerran Eaa alkoi taas hävettää. Ilmeisesti kelluminenkin oli aivan mahdottoman yksinkertainen asia, mutta haltiatyttö ei osannut edes sitä. Kun hän sitten kuuli punastuneen Splinterin lauseen, haltia pysyi hetken hiljaa ja ilmeettömänä, kunnes purskahti hervottomaan nauruun. "No ei kun minähän meinasin kahden melkein vieraan miehen nähden opetella uimaan alasti! No tottakai pidän vaatteet päällä höhlä!", Ea nauroi toiselle. Poikahan oli ihan pihalla naisista jos oli kuvitellut, että jokainen nainen ui tai opettelee uimaan mieluiten ilman vaatteita. Easta pelkkä ajatuskin oli huvittava, ja hän yritti niellä naurunsa. "Joo, anteeksi. Ei saisi nauraa...", haltia virnisti vielä ennen kuin pyyhki virnistyksen kasvoiltaan ja tilalle vaihtui pieni hymy. Ehkä tästä tulee ihan mukavaa!

//Suorastaan säälittävän lyhyt viesti...//
Yan
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron