Pääsy kielletty! || Aksu kera Henryn

Kuninkaan velhon, Blackin, asunto. Tämä pieni mökin tapainen asunto on täynnä kaikkea mitä velholta voi odottaa, taika tavaroita. Tänne voit tulla kysymään apua kaikkein vaikeimpiinkin asioihin, tosin se on toinen asia suostuuko velho auttamaan. Mökki on melko pieni ja pimeä, ikkunat ovat pieniä ja niistä ei paljoa valoa tule. Huoneistoon kuuluu keittiö, makuuhuone, oleskeluhuone ja komero. Oleskelu huone on ensimmäinen huone mihin tulet kun astut sisään isosta puuovesta.
Lisäksi mökki sisältää salakäytävän, jonka rakentamiseen velho on käyttänyt taikuutta. Salakäytävän ovi muistuttaa tavallista komeron ovea, mutta sen takaa aukeaa suuri, pitkä käytävä joka on täynnä ovia...

Valvojat: Crimson, Aksutar

Pääsy kielletty! || Aksu kera Henryn

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Joulu 2009, 16:44

Kalmankoira

Täällä taas, Blackin asunnolla siis, vaikkei velho itse tällä erää kotosallaan ollut. Ilmeisesti armaan vaimonsa kanssa jossakin tai vain myöhään töissä. Miten vain.. No ei Kalma muuta ollutkaan tänne tekemään kuin palauttamaan muutaman kirjan ja hakemaan uusia. Kyllä, Kalma oli varsinainen lukutoukka jos vain rauhassa sai olla ilman ylinmääräistä hälinää tai lentämistä. Mutta kirjoista vain tuppasi oppimaan kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, muutenkin Blackin kirja varasto oli aika kattavaa luoettavaa: oli tarinoita, taikuutta- mikä ei ihan yllätys ollut- ja kaikenlaisia muita tietokirjoja, joista aavekoira ahmi itselleen pikku tietoja itselleen. Ties vaikka joskus hyötyäkin niistä tiedoista.. toisinaan kaikkein eniten Kalma taisi tarvita käteensä edelleenkin sitä käytöskirjaa. Eipä ole sellainen koiran käteen kertaankaan sattunut, vaan menty kiltisti ohi. Kaikki muu kiinnosti.

Musta terävä kynsi valui pitkin kirjojen pintoja, mutta sen verran hellästi ettei mitään suurta vahinkoa tullut, korkeintaan pientä pinta naarmua.. joista tuskin paljoakaan väliä, osa kirjoista aika kärsineiden näköisiä. Kalma pysähtyi yhden kirjan eteen ja nappasi sen omalta paikaltaan, avasi sen sylissään ja teki pikaisen selauksen se ei kuitenkaan ollut sitä mitä Kalma nyt yritti metsästää käsiinsä. Hän etsi tiettyä kirjaa ja epäili jotakin sen tapaista löytyvän velholta, sillä kirjastossa ei ainakaan vaikuttanut sellaista olevan. Kymmeniä kertoja käyty tarkistamassa, tuloksetta.
Kirja asetettiin takaisin hyllyyn ja kirjojen selkämysten ja nimien selaaminen jatkui, kunnes Kalma taas pysähtyi ja nappasi yhden varsin painavan ja vanhan tuntuisen kirjan käsiinsä.. Sekään ei ollut sitä mitä Kalma etsi, etsinyt siintä asti kun tänne tuli, mutta se oli mielenkiintoinen. Joten Kalma päätti sen ottaa luoettavakseen. Mistäkö kirja kertoi? Noh lähinnä vain erilaisista taruolennoista ja noiden tavoista, niin pimeyden kuin päivä kansankin toiminnasta. Kalma vain halusi tietää kuinka paikkaansa pitävä kirja todellisuudessa tulisi olemaan, saisi ainakin naureskella.

Kalma lässähti nojatuoliin istumaan kirja sylissään ja otti puisen mukin käteensä, jonne Kalma oli laittanut verta.. Blackin varastosta. Mutta tuskin velho siintäkään herneitä nenäänsä vetäisi kamalan pahasti, saati siihen että hän oli tänne tullut omine lupinensa tutkimaan paikkoja. Ja jos hänet haluaisi poissa täältä pitää saisi tehdä koko talollensa hokkus pokkukset, ettei hän aineettomankaan pääsisi sisään. Jos nyt sellaista osaisi tehdä.
Kalma asetti kirjan syliinsä ja avasi sen alkaen omassa hiljaisuudessaan ja takan roiskuvassa valossa ja lämmössä- kalma sytytti sen tullessaan- lukemaan kirjaa.

//Kalmapas kotiutui >)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2009, 23:02

Henry

Black toden totta oli viettämässä iltaa rakkaan vaimonsa kanssa. Siitäkös prinssi Henry piti. Prinssi toden totta vihasi sitä velhoa, syystäkin. No, tunne oli molemminpuoleinen, joten he olivat tasoissa. Nyt kuitenkin Hery oli päättänyt tuneutua velhon omalle yksityisalueelle..
Prinssi oli yhä arestissa, kiitos isänsä ja setänsä pienen kettuilun. No, miten vain, mutta meinasivatko nuo tappaa prinssin tylsyyteen? Harald kyllä oli tarjonnut pojalleen mahdollisuutta osallistua kokouksiin, mutta prinssi tiesi etteivät eliittikenraalit, saatika velho pitäneet hänestä kovinkaan paljoa, joten prinssi oli "kiltisti" kieltäytynyt tuosta tarjouksesta.
Arestissa oleminen oli kuitenkin jättänyt prinssiin vaikutteita. Tuo ei enään hyppinyt pitkin linnaa likaisissa samoojan vaatteissa, vaan pukeutui tätänykyä kuin prinssin kuuluikin. Tällä haavaa hänellä oli yllään mustat housut, pitkävartiset, mustat saappaat, pitä, T-paita tunikka ja sen alla valkoinen pitkähihainen paita. Mukava ja kevyt asustus, joka ei kuitenkaan ollut turhan koreileva... ja johon Harald - vihdoista viimein - oli tyytyväinen.

Nyt prinssi hiippaili käytäviä pitkin, mukanaan velhon asunnon avain. Kuinka hän sen sai? No, Lily harhautti ja Henry nappasi avaimen velhon vaatteiden seasta. Tosin se mitä prinsessa joutui harhauttaakseen tekemään, ei ollut prinssin mieleen. Ei siitä sen enempää, ainakin velho oli tyytyväinen.
Prinssi suuntasi kulkunsa käytäviä pitkin oville ja luikahti niistä ulos, hypellen sitten salamyhkäisesti pihan poikki hangessa kohti velhon asuntoa. Kiireesti prinssi työnsi avaimen lukkoon, väänsi sitä ja astui sisään, paukauttaen oven kiinni perässään.
Henry oli kääntynyt kasvot kohti ovea päin, huohottaen pienesti. Samalla tuo hymyili itsekseen.. tässähän tuli ihan lapsuus mieleen, kun pienenä poikana aina prinsessan kanssa kurkittiin velhon asuntoon ja sitten juostiin kun velho ilmaantui näköpiiriin.
Henry mutisi itsekseen jotain haltiakielellä samalla kun suki puolipitkää tukkaansa. ja ei, hän ei todellakaan huomannut Kalmaa nojatuolissa, sillä hän oli liian täpinöissään tästä tempauksesta.. lisäksi hän oli yhä selkä päin asuntoa, eikä juuri sillä hetkellä edes jaksanut ajatella moisia sivuseikkoja, kuten että takassa oli tuli ja asunnossa saattoi olla joku muukin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Joulu 2009, 16:33

Kalmankoira

Kalma kohotti katseensa kirjasta kiusallisen hitaasti, jääden tuijottamaan kulmiensa alta kuinka joku tuli sisään ovet paukkuen, ja totta kai Kalma oletti ensinmäisenä että se olisi Black. Valitettavasti ei tainnut ihan niin olla, mutta löyhkästä päätellen kyseessä oli ihminen, joka oli tullut omine lupinensa sisään. Black tuskin jakeli kotinsa avaimia jokaiselle saati sitten laskisi ketään ylinmääräistä sisään ilman että itse oli mukana. Joten lyhen analyysin mukaan tuo oli tunkeutuja talossa, jota ei saanut päästää tavaroita sörkkimään missään nimessä ja häädettävä pois hyvällä tai pahalla.
Kalma siirsi hiljaisuudessa kirjan sivuun lattialle ja nousi rauhallisesti ylös päästämättä pahemmin mitään ääntä katseen ollessa tunkeutujassa, joka oli tällä hetkellä kaikessa tietämättömyydessään selin Kalmaa päin. Aavekoira otti pienen hörpyn mukista ennenkuin laski sen käsinojalle odottamaan. Tuskin tässä kauaa menisi..
Kalma teki katoamis temppunsa ja ilmestyi prinssin selän taakse.. ja ei, Kalma ei tiennyt tuon nuoren pojan klopin olevan prinssi, koska koskaan nähnyt tuota. Saati sitten ikinä kuullutkaan.

"...En odottanutkaan vieraita." Kalma tuumasi pamauttan kätensä ovea vasten niin että tömähti ja se miten aavekoira tuijotti prinssiä, se ei todellakaan ollut mitään ystävällistä. Jos katse olisi silponut tuon ihmisen kappaleiksi, niin olisi tapahtunut.. Sääli ettei Kalma käsiksi saanut käydä, olisi ollut nautinnollista. Todellakin.
"Etenkään kuokkovieraita..." Kalma murahti ja tarrasi prinssiä kovakouraisesti riveleistä kiinni painaen vasten ovea. "Sinulla on parasta olla kersa mahdollisimman hyvät perustelut tuloosi tänne... etenkään ilman velhoa ja siihen miksi sinulla hänen avaimet mukanasi on." Kalma sähähti hampiden välistä varsin äkäisenä..

//Toivottavasti pieni hittailu ei haittaa ^^`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2009, 18:28

Henry

Henryn riemu ei kauaa kestänyt, kun vieras ääni lausui sanansa yllättävän läheltä. Prinssi oli vähällä parkaista ja kääntyi nopeasti ympäri, mutta samassa joku tarrasi häneen kiinni kovakouraisesti. Prinssi päästi pienen, tuskaisen äänähdyksen kun hänet painettiin kiinni ovea vasten, mutta mitään nuori mies ei vielä saanut sanaakaan suustaan. Henry nosti kätensä hyökkääjän ranteille, koittaen irroittaa tuon otetta itsestään, mutta eihän heiverörakenteisella prinssillä ollut mitään voimia tuohon.
Prinssi nosti närkästyneen katseensa kohti hyökkääjää, näyttäen siltä että saattaisi sylkäistä päin naamaa millä sekunnilla hyvänsä.
"Velho on siskoni seurassa ja minä varastin avaimet, tyytyväinen?!" Henry tuhahti lähes halveksien, samalla kun nosti toisen jalkansa vasten tämän herran vatsaa, valmiina potkaisemaan tuon kauemmas mikäli ote kävisi yhtään tiukemmaksi.

"Ja tietääkseni sinulla ei ole yhtään sen suurempi oikeus olla täällä, kuin minulla" Henry aloitti "Ja jos alat nyt väittämään vastaan, että sinulla on suurempi oikeus mitä itse prinssillä, niin silloin sinun täytyisi olla isäni".
"Joten jos nyt päästät irti, ennen kuin hankin sinulle kuolemantuomion" prinssi lisäsi närkästyneenä.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 04 Maalis 2013, 22:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Joulu 2009, 19:47

Kalmankoira

Vai oli velho hauskaa pitämässä prinsessan kanssa? Ja jos totta puhutaan niin Kalmaa sellainen touhu ei haitannut ollenkaan. Olihan Lily Blackin vaimo ja näin tuo mikään ihme. Velhollakin omat halunsa.
"Kiitos, vaikken iloinen olekkaan." Kalma hymähti prinssille pienesti, mutta se virne katosi kun poika asetti heiveröisen jalkansa hänen vatsaansa vasten. Katse kohosi poikaan tuon soittaessa suutansa hieman lisää hänelle. Prinssi? Njaah, eipä hän sitten voi paljoa tuolle vastaan sanomaan joten aavekoira päästi irti tuosta astuen yhden askeleen taaemmas.

"Saanen huomauttaa arvon prinssi, että olen Blackin ystävä... plus hän on saanut minut ennenkin täältä kiinni pahemmin mitään sanomatta." Kalma huomaitti Henrylle ja naurahti perään pienesti. Että hän vihasi tätä korkea-arvoista porukkaa joka saatanan käänteessä käytti ah niin mahtavaa asemaansa hyväkseen.
"Ja jos mitään tiedän, niin tuskin tekee hyvää prinssin maineelle, jos tuo hiippailee muiden asunnoissa ilman lupaa kuin varas... Plus voin kertoi velholle itselleen kunhan palaa, tai oikeastaan..." Kalma selitteli ja nappasi jälleen prinssiä riveleistä, taluttaen tuon peremmälle velhon asuntoa. "voisisimmekin jäädä yhdessä odottamaan." Kalma sanoi pienesti hymyillen ja päästi prinssistä irti. Nyt he sitten olivat eteisestä oloskeluhuoneessa.

"Olit prinssi tai et... muiden koteihin ei tulla tuolla tavalla, etenkään ilman lupaa. Ja saisinko avaimet? Et lähde täältä minnekkään ennenkuin Black palaa ja päättää mitä kanssasi tehdään." Kalma sanoi ojentaen kättään Henryä kohden. Ja ah, että Kalma taas antoi loistavan näytön siintä ettei kunnoittanut ketään korkea-arvoista, ellei aavekoiralle omaa paikkaa näytetä tai todisteta olevansa nimensä arvoinen. Mikään pojan kloppi häntä vakuuttamaan ihan heti ensinmäisenä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2009, 21:38

Henry

No, muukalainen päästi irti ja kertoi olevansa Blackin ystävä. Prinssi kohotti kulmaansa kysyvästi, oliko sillä kaljupäällä muka ystäviäkin? No, tämän herran täytyi olla siis lähes yhtä häiriintynyt mitä velho itse. Ei noilla muuten synkkaisi.
Maine paasaukseen Henry vain naurahti astetta huvittuneempana. Hänen maineensa ei tästä enää alemmas voisi vajota, joten mitä väliä. Mikä ihmeen isähahmo tuokin yritti olla? Hirveä saarna heti alkuunsa. Henry ei edes kerennyt vastaamaan tuolle mitään, kun tämä vieras mies jo tarrasi häneen uudestaan kiinni ja kiskoi peremmälle. Henry päästi taas jonkun äännähdyksen, joka kuulosti lähinnä haltiakielellä kiroamiselta.. no sitähän se oli. Pian he päätyivätkin oleskeluhuoneeseen ja tarkoituksena oli odottaa itse velhon paluuta. Pala tarttui Henryn kurkkuun ja hän oli lähellä lähteä juoksemaan ovelle, mutta jätti sen sikseen.. ehkä hän saisi paremmin itsensä puhuttua irti tästä, kuin väkisin yrittämällä.

"Sano tuo velholle" Henry totesi koppavasti tämän miehen filosofiseen kasvatusoppaaseen siitä, kuinka ei saanut toisten koteihin mennä "Hänhän tässä ties minne nokkansa on tunkenut ilman lupaa, arvaa vain kuinka monesti"
Ja jälleen kerran Herny näytti kuinka ah-niin-paljon välitti siitä, teitittelikö joku häntä vai ei. Joten jos Kalma luuli saavansa prinssin kiukustumaan niinkin pikkutärkeästä etikettivirheestä, niin väärin luuli.
"Ja pidän avaimet" Henry totesi ja sujautti avaimen taskuunsa "annan sen mieluummin hänelle henkilökohtaisesti".
Sitten Prinssi vilkaisi vierasta miestä päästä varpaisiin, mutristaen pienesti suutaan.
"Olet Jack Fisher. Puhuvat sinusta yllättävän paljon pahaa.. ties vaikka sinusta tulisi paikallinen mörkö, jolla pelotellaan lapsia." Henry totesi hetken tuon tuntomerkkejä tarkkailtuaan ".... Vai pitäisikö minun kutsua sinua Kalmaksi, kuten oikea nimesi kuuluu?"
Pieni virne nousi prinssin kasvoille. Mistä hän tiesi tuon nimen? Aran, Henryllä oli yhteyksiä haltiakuninkaaseen ja tuon alaisiin, joten noilta hän oli kuullut Kalmasta, muutamaan otteeseen. Varsinkin kun Aran ei pitänyt kenestäkään, jotka olivat tekemisissä velhon kanssa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Joulu 2009, 22:13

Kalmankoira

Kalma tuhahti Henryn sanoihin, että Blackin oli käynnyt hiippailemassa ties missä salaa ilman mitään lupaa. Mitä se häntä liikuttaisi? Ei mitään, joten Kalma jätti vastaamatta prinssille. Herra prinssillä sattui nyt vain käymään harvinaisen huono tuuri kun sattui häneen törmäämään suoraan velhon kotona, kun aavekoira tuppasi olemaan varsin suojelevainen velhoaan kohtaan. Myös tuon kotia jos jonkun kiinni vain tuppasi saamaan kiinni itseteosta, kuten nyt.
Ja ei, Kalma ei välittänyt tuon taivaallista vaikkei Henry käskenyt häntä teitittelemään tuota, oikeastaan oli oikein iloinen siintä. Teitittely kun ei oikein vielläkään sujunut. Ei ainakaan niin että aavekoira olisi sitä itse tajunnut.. jonkun piti aina hieman huomauttaa, jos silloinkaan mitään tapahtuisi; Kalma hiljeni, poistui paikalta tai koitti parhaansa mukaan esittää kilttiä setää ja teititellä, vaikka voisikin saada rangaistuksen siintä hyvästä että "niskuroi".
Kalma kurtisti kulmiaan kun prinssi laittoi avaimet taskuunsa ja ilmoitti antavansa avaimet henkilökohtaisesti velholle. No selvähän se, mutta luulliko tuo että hän luottaisi tuohon yhtään? Kalma oli edelleenkin ihmisvihainen ja ei näin voinut ihan luottaa prinssiin sanoihin.
"Haluan ne silti.. et ainakaan karkaisi, vaikket minnekkään pääsisi muutenkaan." Kalma virnisti ilkikurisesti.

Kalma kohautti toista kulmaansa tuon tunnistaessa hänet ja sanovan että hänestä tulee vielä pikku lasten pelottelun aihe. No siinä sitten tulisi, saisipahan olla rauhassa. Kalma tuhahti kommentoimatta yhtään mitään tuohon.
Mutta ne seuraavat sanat saivat Kalman urahtamaan vihaisena kuin koira konsanaan ja toinen käsi nytkähti refleksin omaisesti tehdäkseen prinssistä selvää.. Kalma malttoi itsensä kuitenkin ja tyytyi tuijottamaan prinssiä hyvin, HYVIN murhaavasti.
"Mistä sinä sen tiedät?" Kalma kysyi terävien hampaiden välistä. Ensinmäisenä mieleen kyllä tuli, että joku oli mennyt levittelemään hänen nimeään pitkin kylää.. Mutta ainoat jotka kävisivät päinsä olisivat Tomtom tai.... Black. Ja valittevasti velho joutui pää epäillyksi tällä erää. Eihän Kalma tiennyt Henryn olevan yhteyksissä haltoihin, saati kuninkaaseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2009, 13:06

Henry

Prinssi pudisti päätään Kalman vaatiessa avaimia itselleen.
"Mistä tiedän, haluaako velho sinun edes säilyttävän niitä?" Henry totesi koppavasti ja kieltäytyi yhä antamasta avaimia. Ensinnäkin hän ei tuntenut Kalmaa tai tuon ja velhon välisiä suhteita. Ei sitä tiennyt, jos velho olisi kieltänyt Kalmaa edes koskemasta avaimiin.. toisaalta, mitä tuo siinä tapauksessa teki täällä?
Henry kavahti taaksepäin Kalman melkein hypätessä kurkkuun kiinni. Tuo ei selvästikkään pitänyt siitä, että prinssi tiesi hänestä näinkin paljon. Seuraavaksi tuo kyselikin, mistä prinssi tiesi tuon nimen.

"Luotettavalta taholta... ja se luotettava taho ei ole lähelläkään tämän linnan muureja" Henry sanoi pienesti virnuillen. Luuliko Kalma tosiaan, että Henry olisi missään tekemisissä velhon kanssa? Luuliko tuo, että velho ohimennen olisi sanonut tuon nimen prinssille? Jos tosissaan luuli, niin jo oli vainoharhaista. Eiväthän velho ja prinssi tulleet edes toimeen keskenään. Heidän arvo- ja ajatusmaailmansa olivat liian erillaiset, mahtuakseen edes samaan huoneeseen.
"Ja miksi ihmeessä kavahdat nimeäsi noinkin paljon?" Henry kysyi sitten, samalla kun kääntyi ympäri ja käveli velhon kirjahyllylle, alkaen selaamaan kirjojen selkämyksiä katseellaan.
Sen takia hän tänne alunalkaen olikin tullut. Hän etsi erästä tiettyä kirjaa, mitä ei ollut edes linnan kirjastossa. Velholla luulisi olevan vaikka mitä kirjoja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Joulu 2009, 15:14

Kalmankoira

"Mitä minä hänen avaimillaan tekisin, muuta kuin palauttaisin?" Kalma kysyi tuhahtaen prissiltä ja jatkoi. "Voisin kysyä sinulta sitten, että miten minä tänne olen päässyt ilman avaimia... En tarvitse niitä muuhuin kuin palauttamiseen, usko jo." Kalma sanoi ja jäi hiljaa tuijottamaan prinssiä. Mitä tuo kuvitteli? Kuvitteliko tuo todellakin, että hän Blackin avamia alkaisi käyttämään omiin ilkeisiin tarkoituksiinsa. Ei, hän ei ollut pettämässä velhon luottamusta, turha luulo.
Kalma kasvoilla kävi pieni virneen tapainen kun prinssi kavahti kauemmas häntä, kun käsi oli hieman liikahtanut. Olipas siinä pelokas pikku ihminen..

"Haltiat!?" Kalma kysyi melkein ärähtäen, eikä voinut kieltää etteikö mielessä käynnyt repiä tuolta kaikki tiedot irti vaikka väkivallan avulla. Sääli ettei hänellä ollut valtuuksia sellaiseen, se olisi muuten tehty.
Eikä Kalma tiennyt Blackin ja Henryn ah niin ihanasta suhteesta yhtään mitään, joten totta kai Blackiä epäiltiin ensinmäisenä.. mutta nyt syyttävä sormi osoitti Henryä.
"Se ei kuulu sinulle tuon taivaallista.." Kalma tuhahti Henryn kysymykselle hänen nimestään. Se oli hänen oma henkilökohtainen asia, joten se prinssille kuulunut yhtäään. Kalma tuijotti Henryä murhaavasti kun tuo meni Blackin hyllyille..
"Irti niistä.." Kalma murahti nostamatta kuitenkaan sormeaankaan estääkseen tuota. Kunhan vain pitäisi näppinsä irti kaikesta muusta kielletystä.. silloin hän puuttuisi kovemmalla otteella.
"Ja haluan edelleenkin sen avaimen." Kalma huomautti ottaen mukin tuolilta ja joi sen tyhjäksi. Huulet tahriintuvat hieman vereen, mutta Kalma nuoli ne puhtaaksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2009, 19:17

Henry

Prinssi kohautti olkapäitään Kalman kysyessä, mitä hän muka avaimilla tekisi. Eihän sitä tietänyt, eikä Henry kyllä jaksanut alkaa arvailemaankaan. Ja ei, Henry ei edes miettinyt miten Kalma sisälle oli päässyt. Olihan tuo "friikki", kuten ihmiset tapasivat sanoa, joten tuolta nyt saattoi olettaa jos jonkinmoisia tempauksia. Kyllä Henry oli nähnyt kaikanmaailman otuksia, eikä mikään oikein jaksanut enää hehkauttaa.
Kalman haltia kysymykseen Henry naurahti pienesti ja nyökkäsi. Oliko se sitten suurikin salaisuus, että prinssi oli haltioiden kanssa ollut tekemisissä? Ei, kaikkihan sen tiesivät.
"Kuka muukaan?" Henry totesi ohimennen Kalman ärähdyksen jälkeen, eikä ottanut kuuleviin korviinsa tuon käskyä olla koskematta velhon kirjoihin.

Lopulta prinssi nappasi yhden kirjan hyllystä ja alkoi selaamaan sitä läpi, samalla kun kääntyi takaisin Kalmaa kohden.
"Minä en edelleenkään anna sitä sinulle. Miksi edes haluat sen, jos kerta meinaat vahtia minua kunnes velho palaa? Luuletko että osaan kadottaa tavaroita taskujeni kautta? Se olisi kyllä hieno temppu.." Prinssi totesi nostaessaan katseensa hetkeksi Kalmaan, katsellen tuota kulmiensa alta, kunnes laski katseensa takaisin kirjaan.
Henry oli yllättävän rauhallinen tilanteeseen nähden.. hän oli kyllä kuullut mitä kaikkea Kalma oli tehnyt, mutta siltikään hän ei... edes osannut pelätä tuota. Kalmasta puuttui se jokin.. se salaperäisyys. Friikiksi tuo tuntui olevan inhimillisempi, mitä velho itse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Joulu 2009, 22:09

Kalmankoira

Päässä kiehahti kun prinssi sitten myönsi saanneensa tietonsa haltioilta ja Kalman todellakin olisi tehnyt mieli repiä tuolta pää irti ja paistaa se hiljaisella tulella takassa. Oli se kai jo pakko myöntää, että Kalma alkoi vihata ihmisten lisäksi vielä haltoitakin tällä vauhdilla varsin lahjakkaasti.. ja miksi? Siksi ettei hän saa asua ihmisten muurien sisäpuolella kaikessa rauhassa omaa elämäänsä, kun luullaan että hän on joku sotaan liittyjä muiden joukossa- näin halitoiden mielestä. Hän ei ollut kiinnostunut koko sodan käynnistä tuon taivaallista.. Ainostaan pientä koston himoa paloi sitä YHTÄ haltiaa kohtaan, joka hänet tässä taannoin nihrasi ja tehnyt vähän kaikkea muutakin siinä sivussa. Mutta tuleepa mukavasti yllättymään uusinta tapaamisesta, jos sellaista koskaan enää tapahtuu. Kalma ainakin oletti, että se suuria luuleva tumma pää luulisi hänen olevan kuolleen. Kukapa nyt selviäisi hengissä jos rinta lävistetään keihään kanssa? Ei ainakaan hän.

"Yksinkertaista: en luota sinuun piirun vertaa." Kalma tuumasi prinssin kysymykseen ja tuijotti astetta vihaisempana tuota kun tuo vain meni ja otti hyllyltä Blackin kirjan. Ja seuraavan tempun Kalma teki vain jonkin asteen "vahti koira vaistonsa" takia; Kalma vain meni ja nappasi kirjan prinssin käsistä asettaen sen tylysti takaisin hyllyyn. Tuo ei näihin kirjoihin koskisi, ennen kuin velho olisi täällä katsomassa mihin tuo saisi koskea ja mihin ei. Eihän Kalma parka tiennyt mikä oli kiellettyä velhon asunnossa. Paitsi sen ettei tuota varmastikkaan päästetä komerolle, vaikka nyt ajattelikin että Black oli sen suojannut jotekin näin poissa ollessaan.
Kalma kääntyi prinssiä kohden.
"Sinä et koska mihinkään, selvä? ...tai kohta sidon sinut tuoliin kiinni."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2009, 14:16

Henry

Prinssi ei tiennyt tuon taivallistakaan Kalman ja kenraali Winderin välienselvittelystä, mutta ei häntä kiinnostanutkaan. Ne asiat eivät kuuluneet hänelle, eikä kumpikaan osapuoli ollut hänen läheinen ystävä, joten parempi vain pitää nokkansa erossa. Varsinkin kun Henry vihasi sotia, joten miksi ottaa kantaa ja lietsoa vihaa kummankaan osalta. Tyhmää.
No, Kalma kertoi ettei luottanut prinssiin ollenkaan. Nuoren miehen katse kohosi jälleen kirjasta ylös Kalmaan, toinen kulma pienesti koholla.
"Ja milloinka minä olisi sinulle pahaa tehnyt tai edes luottamuksellasi leikkinyt? Tuollainen ennakkoluuloisuus ei ole hyvästä, kenenkään kohdalla" Henry totesi, samalla kun Kalma käveli hänen luokseen, nappasi kirjan hänen kädestä ja pisti sen takaisin hyllyyn, ladellen sitten uhkauksensa.
"... Ihmettelen syvästi, miksi ihmeessä isäni pitää sinua niinkin vaarallisena, että kieltää siskoltani kaiken yhteydenpidon sinuun." Prinssi totesi "Mikäli tuo oli pahin uhkauksesi".

Pienesti naurahtaen Henry sitten käveli velhon pöydän luo ja avasi siinä rullalla olleen kartan. Ei, Henry ei näyttänyt ottaneensa kuuleviin korviinsa Kalman käskyä siitä, ettei mihinkään saanut koskea. Hänellä oli oikeus koskea mihin ikinä hän halusi, velhon asunnossa varsinkin. Sitä hän ei kuitenkaan ääneen sanonut, mitä sitä suotta hehkuttamaan kuninkaalisten oikeuksia, kun prinssi ei niitä harvasenpäivää edes käyttänyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2009, 17:27

Kalmankoira

Kalma tuhahti tylysti prinssin kommentille. "Teihin ihmisiin ei ole koskaan luottamista." Kalma huomautti ja jätti asian omalta kohdaltaan siihen, prinssin olisi ihan turha kysellä aavekoiralta tuosta enää mitään. Hän ei halunnut puhua kenenkään puoli tutun kanssa tuollaisia asioita.. jos Henryä voisi edes tutksikaan sanoa, yksi nirpottaja aatelinen vain muiden mukana. Ja tuskin he enään tämän jälkeen tapaisvatkaan enään koskaan, mikä olisi hieno juttu. Henry ei viellä Kalmaa vakuuttamaan vaikkei kieltämättä olekkaan alkanut nipottamaan hänelle mitään siintä miten kuninkaallisten edessä käyttäydytään. Tuon isän veljen kanssa käydyssä tahtojen taistossa oli muutenkin jäänyt erittäin huonoja kokemuksia.. ja sekös auttoi Kalmaa sopeutumaan entistä paremmin. Päinvastoin, hän inhosi aatelisia jo ihan tarpeeksi, kuten kansaakin.. ainoa tuki täällä hänellä täällä oli Black.
"Kieroja käärmeitä kaikki.." Kalma mumisi itsekseen ja katsahti prinssin päälle kun tuo huomautti ettei hän vaarallinenkaan ole. Kalma naurahti siihen.

"Arvostan henkeäni.. Jos nyt tässä alkaisin murtamaan raajojasi, repimään silmiäsi päästä ja tekemään syviä viilto arpia pitkin kehoasi.. saisin kyllä kuulla siintä myöhemmin, joten esitän kilttiä poikaa." Kalma selitti prinssille ihan näin ohi mennen ja kääntyessään tuota kohden oli repimässä melkein hiuksiaan päästään. Eikö tuo voisi kerrankin totella jotakin!? Ihan kuin kaksi vuotias kersa..
"JA NÄPIT IRTI SIINTÄ!" Kalma ärähti ihan kunnolla ja saapasteli pöydän luokse, vetäen kartan pois prinssin käsistä ja rullasi sen takaisin omalle paikallensa.
"Tunnen itseni lapsenvahdiksi.. Olisitko nyt kiltti ja tottelisit, etkä koskisi minnekkään ennen kuin Black tulee, sitten saat ottaa mitä haluat." Kalma mumisi alun itsekseen ja aseuttui sitten nojaamaan pöytää vasten, eikä ollut iloisen näköinen, oikeastaan alkoi jo olemaan epätoivoinen ei_toivottua_vierasta kohtaan. Kalma huokasi ja jatkoi. "En ole tämän talon isäntä, joten en tiedä mihin saat täällä koskea.."

"Plus, minä kohta suutun. Oikeasti..." Kalma lisäsi murahtaen ja raahasi takamuksensa takaisin nojatuolille, nappasi kesken jäänneen kirjan käteensä ryhtyen sitä selailemaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2009, 19:08

Henry

Henry itse oli sen verran anteeksiantavaista sorttia, että hänen oli turha edes yrittää ymmärtää Kalman ihmisvihaa, joten ehkä vain parempi ettei Kalma siitä alkanut avautumaan.
Sitten Kalma kertoikin mitä EI tehnyt, koska arvosti omaa henkeään ja halusi leikkiä kilttiä poikaa. Siinä vaiheessa prinssi loi kysyvän katseen Kalmaan, mutta ei sitten sanontu mitään. Liekö asenne ongelma vai patoutumia, mutta täysissä järjissään tuo otus ei ollut. Päätön väkivalta viittasi aina jonkin asteen mielentilahäiriöön. No, ken tietää, eihän Henry tuntenut edes tätä Kalmaa kunnolla, joten hän ei mennyt arvostelemaan tuota. Toisin kuin Kalma taisi jo tehdä hänen kohdallaan.

Kalma, jälleen kerran, tuli ja otti Henryn hyppysissä olleen kartan pois. Henry mutristi pienesti huuliaan katsellen kun Kalma laittoi kartan takaisin paikoilleen.
"No jos kerta noin kauniisti pyydät" Henry totesi sitten Kalman sanoihin ja käveli nojatuoliin, romahtaen alas istumaan.
Velhon nojatuolit olivat yllättävän kovia.. tosin, ei Henry ollut odottanut siltä luukasalta minkäänlaisia mukavuuksia, prinssi olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että tuo oli sadomasokisti. Ja sitähän Black olikin.
Seurasi hiljaisuus, jonka rikkoi Henryn pirteähkö hyräily.. ei, hän ei keksinyt mitään sanottavaa Kalmalle, kerta tuo oli ilmaissut ettei pitänyt pirnssistä yhtään.. vaikkei edes tuntenut häntä. No, parempi siis pitää suunsa kiinni.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Joulu 2009, 20:16

Kalmankoira

Patoutuma? Asenne ongelma? Ehkä kummatkin? Mutta ihmisvihainen sadisti hän oli, sille Kalma ei mitään voinnut. Eikä kyllä pahemmin halunnutkaan, näin oli ihan hyvä.. Ei tarvinnut kuunnella korvat täyteen ihmisten valheita ja kyyristellä noiden edessä kuin joku orja konsanaan. Hän ei ihmisiä kumartanut ellei hyötyisi siintä, kuten nyt. Hänellä oli ilmainen suoja ja katto pään päällä. Mitä muuta sitä voisikaan tältä sotaisalta saarelta toivoa.. Plus hän sai tehdä puuhiaan rauhassa ja Blackistäkin apua silloin tällöin, tai siis tuon kirjoista.
Kalma nyt arvosteli jokaisen vastaan tulijan heti ensi näkemällään, joten ei mikään yllätys että Henry joutui uhriksi myös. Mutta ei Kalma kuitenkaan tuota täysin vihannutkaan asenteensa takia, mutta ei myöntäisi sitä ikinä. Henry oli vain niin erilainen kuin muut aateliset.

No lopulta tuo sitten suostuikin jättämään Blackin tavarat rauhaan ihan kunnolla ja tuli aavekoiran kanssa istumaan. Kalma vilkasi tuota kulmiensa alta syventyen takaisin lukemaan.
"Lopeta tuo.." Kalma huomautti prinssiä mulkaten kulmiensa alta ja tarkoitti tuon hyräilyä. Kalma ei pitänyt siintä, koska oli A. hiljaista B. hiljaisuudessa Kalma kuuli äänet moninkertaisena ja se häiritsi. Siksi Kalma huutamisestakaan välittänyt. Kuuli sitä vähemmälläkin.
"Olet yllättävän "tavallinen" kuninkaalliseksi.. Normaalisti olisin jo kuullut käytöksestäni. Ethän muuten kerro isällesi?" Kalma nousi ylös ja avasi suunsa asettaessaan kirjaa takaisin hyllyyn, vilkaisten sitten merkittävästi Henryyn. Jos tuo valittaisi hän olisi vainaa.
suskari
 

Seuraava

Paluu Velhon asunto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron