Kirjoittaja suskari » 01 Joulu 2009, 16:44
Kalmankoira
Täällä taas, Blackin asunnolla siis, vaikkei velho itse tällä erää kotosallaan ollut. Ilmeisesti armaan vaimonsa kanssa jossakin tai vain myöhään töissä. Miten vain.. No ei Kalma muuta ollutkaan tänne tekemään kuin palauttamaan muutaman kirjan ja hakemaan uusia. Kyllä, Kalma oli varsinainen lukutoukka jos vain rauhassa sai olla ilman ylinmääräistä hälinää tai lentämistä. Mutta kirjoista vain tuppasi oppimaan kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista, muutenkin Blackin kirja varasto oli aika kattavaa luoettavaa: oli tarinoita, taikuutta- mikä ei ihan yllätys ollut- ja kaikenlaisia muita tietokirjoja, joista aavekoira ahmi itselleen pikku tietoja itselleen. Ties vaikka joskus hyötyäkin niistä tiedoista.. toisinaan kaikkein eniten Kalma taisi tarvita käteensä edelleenkin sitä käytöskirjaa. Eipä ole sellainen koiran käteen kertaankaan sattunut, vaan menty kiltisti ohi. Kaikki muu kiinnosti.
Musta terävä kynsi valui pitkin kirjojen pintoja, mutta sen verran hellästi ettei mitään suurta vahinkoa tullut, korkeintaan pientä pinta naarmua.. joista tuskin paljoakaan väliä, osa kirjoista aika kärsineiden näköisiä. Kalma pysähtyi yhden kirjan eteen ja nappasi sen omalta paikaltaan, avasi sen sylissään ja teki pikaisen selauksen se ei kuitenkaan ollut sitä mitä Kalma nyt yritti metsästää käsiinsä. Hän etsi tiettyä kirjaa ja epäili jotakin sen tapaista löytyvän velholta, sillä kirjastossa ei ainakaan vaikuttanut sellaista olevan. Kymmeniä kertoja käyty tarkistamassa, tuloksetta.
Kirja asetettiin takaisin hyllyyn ja kirjojen selkämysten ja nimien selaaminen jatkui, kunnes Kalma taas pysähtyi ja nappasi yhden varsin painavan ja vanhan tuntuisen kirjan käsiinsä.. Sekään ei ollut sitä mitä Kalma etsi, etsinyt siintä asti kun tänne tuli, mutta se oli mielenkiintoinen. Joten Kalma päätti sen ottaa luoettavakseen. Mistäkö kirja kertoi? Noh lähinnä vain erilaisista taruolennoista ja noiden tavoista, niin pimeyden kuin päivä kansankin toiminnasta. Kalma vain halusi tietää kuinka paikkaansa pitävä kirja todellisuudessa tulisi olemaan, saisi ainakin naureskella.
Kalma lässähti nojatuoliin istumaan kirja sylissään ja otti puisen mukin käteensä, jonne Kalma oli laittanut verta.. Blackin varastosta. Mutta tuskin velho siintäkään herneitä nenäänsä vetäisi kamalan pahasti, saati siihen että hän oli tänne tullut omine lupinensa tutkimaan paikkoja. Ja jos hänet haluaisi poissa täältä pitää saisi tehdä koko talollensa hokkus pokkukset, ettei hän aineettomankaan pääsisi sisään. Jos nyt sellaista osaisi tehdä.
Kalma asetti kirjan syliinsä ja avasi sen alkaen omassa hiljaisuudessaan ja takan roiskuvassa valossa ja lämmössä- kalma sytytti sen tullessaan- lukemaan kirjaa.
//Kalmapas kotiutui >)//