Muista, että olen...

Kolmen vanhimman ja kunnioitetuimman lohikäärmeen luolasto. Oviaukko on valtava, niin pituudeltaan kuin leveydeltäänkin. Sisään astuessa saavut ensin suureen luolaan, josta lähtee kolme käytävää kolmeen erilliseen luolaan. luolat eivät ole kovinkaan hienoja, mutta ne ovat huomattavasti valoisampia, mitä tavallinen luola. Lisäksi seiniin on kirjoitettu riimukirjaimin tarinoita ja piirrelty muinaisten kulttuurien kuvioita, jotka tuovat mystisyyttä luolaan. Vanhimpien luola sijaitsee korkealla, keskimmäisen vuoren huipulla.
Kolme vanhinta: Marduk, Jörmungandr, Shyvana

Valvojat: Crimson, Aksutar

Muista, että olen...

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Marras 2009, 20:47

//Akuma köpöttelisi tänne//

Hyvin kauaksi jäivät aroisat nummet ja sitä kauemmaksi jäivät myös metsätkin. Metsien turva oli poissa ympäriltäänsä. Turvallisuus ei haitannut keski-ikäistä kentauria. Tehdessään tilattua asetta hän mieleensä juolahti mitä hänen isänsä oli aikoinaan puhunut hänelle, kun hän oli pieni varsa. Nyt kentauri haluisi tehdä. Hyvin tarkalleen hän ei tiennyt mitä etsi, mutta nähtyään tai tuntiessa kädessäänsä hän tietäisi, että oli löytänyt oikean esineen.
Mistä saisi oli kauka metsästä ja haltioiden mailta. Samoin ihmisten mailta sitä ei löytyisi. Tarinan innoittamana Erico päätti mennä etsimään ainetta millä saisi itselleensä paremman turvallisuuden tunnetta. Vaaleiden silmien alla maisema alkoi muuttua kovasti. Kavioiden alle alkoi kasvaa kovaa maata ja hyvin teräväistä.
" Tästä se sitten alkaa. " Erico sanoi hiljaa.
Reippaan tahtisena kaviot astelivat. Kentauria alkoi enemmän ja enemmän jännittämään mitä hän saattoi löytää. Miten nopeasti hän löytäisi ja onnistuisiko käsityönsä. Tasaista ravia hän lähti kulkemaan kivikkoisella vuorilla kohti ylemmäksi. Matkan varrelle tulevat kolot tarkastettiin huolella, mutta etsimäänsä ei näkynyt. Se ei saanut suurua kentaurin poskipäille.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2009, 16:26

Marduk

Vanha lohikäärme makasi syvällä omassa luolassaan, Mor vuoren huipulla. Oraakkeli oli jälleen kerran nukkunut kuukauden putkeen ja alkoi nyt heräilemään. Se tiesi että vuorilla liikkui tänään jotain muuta, kuin lohikäärmeitä. Eihän häntä muuten kutsuttaisi oraakkeliksi.
Marduk nosti hitaasti valtavaa päätään ja haukotteli. Haukotellessaan lohikäärme päästi kumisevan äänen, joka kaikui pitkin vuorenrinteitä. Jälleen kerran nuoremmat lohikäärmeet kurkistelivat ulos omista luolistaan, vilkuillen ylös kolmen vanhimman luolalle. Marduk oikoi käärmemäisen ruhonsa ja venytteli kunnolla, samalla kun lähti lipumaan kohti oviaukkoa.
Iso lohikäärmeen pää kurkisti ulos valtavasta oviaukosta vuoren huipulla. Marduk katseli ympärilleen.. lunta, kaikkialla. Ei pelkästään vuoren huipulla, vaan myös alhaalla aroilla, metsissä ja kylissä. Kaunista. Kuitenkaan oraakkeli ei ollut työntänyt päätään ulos ihaillakseen maisemia, vaan se oli aikeissa lähteä hankkimaan sieluja... ja Marduk tiesi missä lähin oli.

Oraakkelin katse lipui maisemista alas vuorenrinteelle. Alhaalla näkyi liikettä, mikä sain Lohikäärmeen virnuilemaan. Marduk siirsi valtavan olemuksensa ulos luolasta ja lennähti alas vuoren rinnettä, pysähtyen sitten ryminällä paikkaan, jossa oli nähnyt kentaurin vaeltelevan.
Marduk piiritti tuon otuksen valtavalla kehollaan ja laski päänsä lähemmäksi nelijalkaista otusta.
"Tiesitkö että on rumaa edes kurkistella toisten koteihin?" Marduk kysyi viitaten kentaurin koloihin kurkisteluun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 29 Marras 2009, 18:58

Mitä ylemmäksi kaviot menivät sitä enemmän luolia saapui vastaan. Melkein jokaiseen luolaan Erico halusi mennä sisään. Ei voinut tietää milloin se voisikaan tulla vastaan. Varmuuden takia hän meni katsomaan kaikista. Jos hän jättäisi yhden luolan tutkimatta ja se olisi juuri siinä luollallassa haittaisi suuresti kentauria.
Saavuttuaan yhdenstä luolasta ulos tyhjin käsisin sai alla päin katseen näkymään kentaurissa. Kentauri katsoi ympärilleensä innostus lopahtaneena, kun ympärillä oli vuoria missä olisi varmasti satoja luolija odottomassa häntä. Raskaasti hän huokaisi ja päätti jatkaa matkaansa. Matkansa jäi lyheen, kun pitkä ja suuri lohikäärme laskeutui hänen ympärilleensä. Pakoon hän ei ehtinyt laukata pois. Vauhkoontuneena hän nousi kahdelle jallalle ja katse siirtyi katsomaan lohikäärmeen silmiä. Peloissaan hän katseli vaaleilla silmilläänsä sanomatta mitään. Sanoja ei tullut, vaikka suu oli raollaan. Mitä lohikäärme sanoi oli sinäänsä totta, mutta hän ei todellakaan halunnut mitää pahaa tehdä kenellekkään.
" Anteeksi. " Mutisten kentauri sai sanottua suustaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Marras 2009, 10:43

Marduk

Anteeski, oli sana mitä tuo nelijalkainen kummajainen sai mutistua, jäätyään kiinni itse teossa. Anteeksi sitä sietikin pyytä, tuskin kentauristakaan tuntui mukavalta, jos joku täysin tuntematon henkilö tulisi kurkistelemaan sisään hänen asuntoonsa? Tai no, ei sitä koskaan tiennyt, mistä kukakin piti... sairas maailma.
"Tsh.. Älä suotta minulta anteeksi pyytele, vaan niiltä monilta, nuorilta lohikäärmeiltä, joiden pesässä olet jo käynyt... ja voin vakuuttaa, etteivät he ole lähellekkään yhtä inhimillisiä, mitä minä" Marduk sanoi virnistä en pirullisesti, niin että valtavat, terävät hampaat näkyivät.
Paha vain ettei Marduk käyttänyt hampaitaan syömiseen. Ei hän edes muistanut, milloin viimeksi olisi kiinteää ruokaa syönyt.. varmaan vuosituhat sitten.
"Mutta kerroppa, Erico, Mitä sinä meidän kodeistamme etsit? Ei ole kultaa näin alhaalla luolissa, eikä varmasti yhtään elävää kaunotarta" Oraakkeli aloitti "Vai kenties, sinulla on mielessäsi jotain paljon parempaa kuin maallinen omaisuus ja lihalliset ilot".
Mistä Marduk Ericon nimen tiesi? Hän oli oraakkeli, eiköhän se selittänyt. Miksi Marduk sitten Ericolta kyseli asioita? Parempi keskustella, kuin räyhätä ja repiä toinen riekaleiksi samalla sekunnilla. Marduk oli sydämetön, mutta ei tyhmä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 30 Marras 2009, 18:00

Ei sitä koskaan voinut tietää oli edessäänsä juuri se lohikäärme, joka asui siinä luolassa. Asukkaan vanhempi voisi olla myöskin mikä juolahti kentaurin mielessä. Nähtävästi hän oli pyytänyt väärältä lohikäärmeeltä anteeksi.
Pelokkaan oloisena Erico katseli lohikäärmeen suuta. Häntä kovasti pelotti, että joutuisiko hän tuon lohkäärmeen ruaksi. Tuolle hän saattoi olla pieni välipala, mutta mielellään hän ei ollut mikään ruoka toiselle. Hitaasti hänen silmänsä kääntyivät katsomaan ja arvioimaan, kuin pitkä edessä oleva lohikäärme oli. Näin pitkää lohikäärmettä kentauri nähnyt eläissäänsä. Yhden lohikäärmeen hän oli aijemmin nähnyt metsän aukiolla. Se lohikäärme ei ollut aijemmin elämässään kentauria, mutta tämä edessäänsä oli nähtävästi nähnyt kentaurin aijemmin elämässään.
Pieni hiljainen nielaisu tuli, kun toinen mainitsi hänen nimensä mitä häntä puheltiin. Tarkaavaisena hän kuunteli lohikäärmeen sanoman, vaikka oman nimen kuuleminen ennen näkemätöntä hänelle. Ensimmäinen lohikäärme kyseli hänen nimensä ja sen äänestä huomasi, että ei leikittelyt. Pienesti kentauria nauratti, vaikka ääneen hän ei naurahtanut. Toinen kysyi mitä etsi, vaikka tiesi hänen nimensä. Kultaa ja neitoja hän ei havittele nyt eikä myöskään aijemmin ei ole haviellut. Kuta oli jonkun verran käytönnellinen, mutta hyvin vähän. Neitoa ei edes viitsetty etsiä täältä tai mistään. Hänen oli mieli sanoa tuolle otukselle, mutta samassa hänen täytyisi myöntää Erico oli hänen nimensä.
" Ei sitä koskaan tietää mistä luolasta sitä voisi löytyä ja eihän sitä myöskää mitä kaikkea löytää luolista. " Erico sanoi.
Sen hän myönsi, että hän etsi jotakin luolista.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2009, 09:22

Marduk

Vanha lohikäärme odotti kentaurilta vastauta ja kun sen viimein sai, naurahti tuo huvittuneena.
"Joten olet varas." Lohikäärme totesi lyhyesti ja ytimekkäästi "Jos ottaa jotain toisen omasta kodista, eikös se ole varastamista?".
Miksi lohikäärme edes tuota yritti koulia? Sitä Marduk ei tiennyt itsekkään.. kai hän oli niin tympiintynyt. Mutta vallan, hän oli unohtaa sen ensimmäisen ja tärkeän syyn, miksi oli luolansa jättänyt.
"Mutta koska olet varas..." Lohikäärme aloitti, laskien päätään alemmas "niin kai sinultakin saa sitten varastaa... nimittäin sielusi".
Ilkeä, pirullinen hymy levisi lohikäärmeen huulille, samalla kun tuo puhalsi sieraimistaan lämmintä, väreilevää ilmaa.
"Yleensä minulla on tapana antaa uhreille mahdollisuus.." Marduk aloitti jälleen nuolaisten samalla pitkällä kielellään tyhjää silmäkuoppaansa "pyytää armoa, suostutella minut säästämään heidän sielunsa.. mutta en tiedä ansaitsetko sinä sellaista mahdollisuutta".
"Toisaalta, kuka minä olen tuomitsemaan, kerta itsekkin varastan säälittä toisilta... joten anna tulla, suostuttele minut säästämään sinun sielusi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 02 Joulu 2009, 20:16

Lohikäärmeen sanoesa hänestä rosvoksi osui pahasti kentauriin. Kai hän oli rosvo, mutta todellisesti hän ei ollut sitä luokkaa laisinkaan. Hänestä ei olisi siihen mitenkään, vaikka nyt tarvitsisi rosvon taituria varastamaan. Viimeksi hän saattoi varastaa lapsena vanhingossa isältäänsä esineitä mitkä olisi pitänyt saada ansaitsemalla tavalla.
" Nähtävästi on? " Erico sanoi hyvin hiljaa ja katseli katuvasti maata.
Katuva ilme muuttui nopeasti pelokkaaksi ja lohikäärmettä vastaa sanoista.
" Ei sinulla ole oikeutta varastaa minun sielua. " Erico sanoi tiukasti lohikäärmeelle.
Pikaisesti sanojen perään hän nosti kädensä suojamaan kasvova paahtavalta henkäykseltä. Valkoinen pitkät harjat lähtivät lentoo ja harja viuhasi nopeassa tahdissa selän lähettyvillä. Hiukset harpoivat tuulettumaan taaemmaksi saattoi nähdä haltia korvat mitä näkyi haltioilla. Jopa Ericon loimi ei pitännyt henkäyksestä, mutta kesti olla lujasti kiinni isännän selässä. Henkäyksen loputtuaan Erico asteli hieman kauemmaksi lohikäärmeen suuresta suusta. Samana aikaisesti hän kuunteli toisen sanomaan ja se alkoi todellakin pelottaa kentauria. Kentauri ei oikein tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa, kun ei ollut aijemmin tässä tilanteessa.
" Eikö ole muuta keinoa? Miksi sinä haluat vetää minun sieluni. Eikö prinsessat enään kiinnosta lohikäärmeitä? " Erico kyseli.
Prinssit olivat sen sijaan naaras puolisten lohikärmeiden himous. Nyt ajatukset pysähtyivät paikoilleen, koska halusi syvällisesti miettiä hänen vastausta tuohon järkyttävään kysymykseen. Mitä ihmettä hän voisi sanoa.
" En ole muuten varas isä pisti minut asialle. Eikä ihme, että haluaa lapsensa uhrautua isän puolesta. " Erico sanoi ääneen, vaikka mietti samaan aikaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2009, 16:20

Marduk

Vanha lohikäärme naurahti räkäisesti kentaurin sanoille.
"Minulla on oikeus varastaa sinun sielusi siinä missä sudella on oikeus tappaa peura ruuakseen. Syö tai tule syödyksi." Marduk totesi kohottaen pienesti kulmaansa.
Kyllä hänenkin piti ravintonsa hankkia, keinolla millä hyvänsä. Mikä teki hänestä sen pahemman tappajan, kuin eläimet, jotka tappoivat toisia ruuakseen? Se että Marduk osasi puhua? Älyllisyys teki siis toisista pahempia tappajia, mitä toisista. Näin Marduk oli sen ajatellut... mutta se oli kuolevaisten ajattelutapa, sen lohikäärme oli huomannut jo ajat sitten.
Viekas hymy kohosi lohikäärmeen kasvoille, Ericon mainitessa prinsessat. Suuri lohikäärme pudisti pienesti päätään, ennen kuin avasi jälleen kitansa.
"Prinsessat ovat koristeita, eivät ruokaa.. paitsi sitten kun ottavat ja kuolevat." Marduk totesi "Ja tätä nykyä prinsessat ovat harvassa ja vaikeita napata."
Sitten Erico kertoi, että hänen isänsä oli pistänyt hänet asialle.
"Ja sinä teet kaiken mitä isä sanoo, vaikka joutuisitkin siinä samalla vaarantamaan oman henkesi ja tunkeutumaan toisten koteihin? Poika hanki selkäranka ja opettele sanomaan EI, jopa omalle isällesi" Marduk sanoi "Etkä vieläkään antanut minulle syytä säästää sinun sieluasi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Joulu 2009, 15:54

Olihan myös hänelläkin tulla tänne hankimaa ruokaa, mutta, jos lohikäärmeen luolassa voisi olla kapine millä voisi hyvin saada apua lohikäärmeen saalistuksesta. Mitä lohikäärme sanoi viimeisillä lauseillaan oli oikeastaan totta, mutta ei erico halunnut tulla sen ruoaksi. Itse ruoan joutumiseksi ei ollut yhtään kiva asia. Iljettävin olisi se, että tuntisi ruoakansa.
Erico oli hieman yllättynyt mitä lohikäärme sanoi prinsessoista. Hän ei olisi uskonut että edessä lohikäärme keräilisi niitä, jotka lopulta kuolevat automaattisesti. Kaikkiahan kuolevat, mutta toisille annetaan vain pidempi ikä elää maan pinnalla.
" Ai, että keräilet. Tuo teoria sitten vaihtaa suunnottamasti. Nähtävästi haltioiden puolelta sinun täytyy odottaa, mutta onhan ihmisten linnassa pari. " Erico sanoi viimeisten tietoijen mitä tiesi missä olisi eläviä prinsessoja.
Isästä puhuessaan Erico tunsi syvällisesti siitä, että ei olisi kannattanut mainita, että olisi tullut isän käskystä tänne. Toisinaan hän oli elännyt hyvin pitkään isän komennuksessa. Pää vajoi alas katselmaan kovaa kivistä maata. Siitä oli hyvin pitkä aika, kun oli nähnyt isänsä. Nopeasti isästä sai ajatella nyky hetkee, kun puhuttiin puheesta siitä, että saisiko vakuutuksi vanhan lohikäärmeen säästämäään hänen sielunsa. Pää vajosi syvemmälle maata katsomaan.
Mitä hänen täytyisi tehdä tässä tilanteessa. Puhua suoraan mitä tuli hakemaan mikä oli lohikäärmeen verta. Eihän kukaan hullu antaisi hänelle verta ja suostuisi yhteis työhön. Ongelmia ja pulmia tuli kentaurin mieleen, kun jos lohikäärme tiesi hänen nimensä niin voisihan otus lukea hänen ajatuksensa. Haluisiko, että hän sanoisi asiansa suoraan ääneen.
" Mikä saa teidät vakuuttumaan, että saisin jäädä eloon? " Erico kysyi ja kääntyi katselemaan lohikäärmetä.
Hän ei ollut varma mitä lohikäärme sanoisi, mutta, jos lohikäärme vastaisi niin miten Erico haluisi niin tämä helpottaisi kovasti Ericon mieltä ja helpompi vastata miksi kannattaa hänet jättää eloon. Samassa tulisi ilmi, että voisiko Erico sanoa luottamuksellista tietoa. Ymmärtäisikö otus miksi tekisi niin ja ennen kaikkea hänellä ei ole vallan halua. Kaikilla oli sellaiset halumukset, mutta joillakin suurempi ja joillakin ei. Hänellä sen sijaan ei. Rauhallista ja turvallista elämää Erico haluaa elää. Nyt hän saisi jäädä odottamaan lohikäärmeen vastausta ja samalla kehitellä vara suunitelmaa. Pari sanomia olisi mielessä, mutta olisiko niistä apua?
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2010, 17:42

Marduk

Vanha lohikäärme tarkkaili valtavalla, tulen keltaisella silmällään kentauria kun tuo alkoi puhumaan hänelle prinsessoista. Vanhus suki pukin partaansa mietteliäänä, kunnes tuhahti naurahtaen.
"Olen oraakkeli, tiedän menneen, tulevan ja nykyisyyden. Luuletko etten tiedä missä päin on prinsessoja? Tiedän hyvin että ainoat niin sanotusti oikeat, puhdasveriset prinsessat tällä saarella löytyvät vain ihmisten linnasta... ja sinne tunkeminen olisi silkkaa itsemurhaa, jopa meille vanhimmille" Marduk totesi kohottaen päätään pienesti ja vilkaisi ihmisten kylän suuntaan, kunnes siirsi katseensa takaisin Ericoon "Vaikka onhan tällä saarella muitakin "prinsessoja"... yhteen jo törmäsinkin. Sääli että tuo oli susi".

" Mikä saa teidät vakuuttumaan, että saisin jäädä eloon? "
tuon lauseen kuullessaan Marduk virnisti pirullisesti, laskien päänsä takaisin alemmas, aivan likelle Ericoa.
"Se, poikaseni, on sinun ongelmasi... ja tällä kertaa isäsi ei auta" Lohikäärme totesi, naurahtaen kuivasti ja puhalsi sieraimistaan lämmintä ilmaa.
Jos totta puhuttiin, Mardukilla alkoi olla jo "nälkä".. se ei ollut saanut pitkään aikaan sieluja ja kuukauden sisään pitäisi saada vähintään kaksi varastettua jostain. Julmaahan se oli, mutta syö tai tule syödyksi sanonta päti täälläkin. Marduk itse ei kyllä välittänyt keneltä varasti ja mitä, se eli kuin itse maailman kuningas konsanaan. No, harvempi otus hänelle uskalsi saatika ehti pistämään vastaan.

// pahoitteluni armottoman pitkästä kestosta ja huonosta vastauksesta, mutta inspikseni ykinkertaisesi katosi Mardukin suhteen v.v //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Tammi 2010, 16:13

Kun sai kuulla prinsenssoista sai Erico naurahtamaan hiljaa. Hän ei voisi uskoa mitä toinen sanoi ja se alkoi olla yli ymmärryksen kentaurille. Kentauri oli luullut ainakin tähän asti, että lohikäärmeet eivät pelkäisi yhtään mitään. Niiden kilpi olisi niin täydellinen, että mikään ei voisi mennä niiden lävitse. Miten vanha lohikkäärme oli alkanut puhua hänelle sai Ericon tuntemaan, että edessä oleva lohikäärme pelkäsi ihmisiä yli kaiketi, että ei uskaltaisi astua ihmisten linnoitukseen. Eikö lohikäärmeen panssari suojaisi ihmisten nuolilta. Se sai kunnolla hymyilemään.
" Nähtävästi kaikki lohikäärmeet eivät ole rohkeita. " Erico sanoi hiljaa.

" Kun sinä olet orkeeli niin, voisitko sanoa sitten minulle, että tarvitsenko sitä mitä tulin etsimään täältä. Uteliaana kysyisin, että kumpi puolueesta voittaa tämän sodan ensimmäisen erän. " Erico kyseli, kuin pieni lapsi.
Sitä Erico ei kysynnyt, koska tunsi, että sota ei kaattuisi ensimmäiseen taistoon. Varmasti tulisi toinen sota ja murheet tulisivat suuremmaksi osaa taistoa. Oraakkeli hommailu sai jäädä, koska kiinnostus siirtyi suteen prinsessa suteen. Katse jorkahti katsomaan alas kiviselle tielle.
" Miten niin harmi, että oli susi? Jos hän oli prinsessa niin hän on prinsessa. " Erico enemmän sanoi itselleensä mietteeliäänä.
Jos prinsessa oli susi tai jonkin muu niin eikä lohikäärmeelle kelpaa sen sielu. Vai oliko lohikäärme hyvin nirso prinsessoista.
" Mitä siinä prinsessa sudessa oli vikana, kun lohikäärmeelle ei maittanut. Mitä ihmeelistä se prinsessa ei joutunut sinun ruoaksi? Millä keinolla prinsessa teki sen? " Erico sanoi yrittäen pienesti kiusotella.
Erico ei uskonnut, että pystyisi toista kiusottelemaan. Jos hän tulisi syödyksi ainakin hän viimeisillä vedoilla halusi kiusotella syöjäänsä.

Oma kysymys kaikui takaisin lohikäärmeeltä. Suu meni mutruiseksi ja piti vihaansa kurissa. Hän ei oikein pitänyt tuosta eleestä mitä lohikäärme teki hänelle. Miehen harja jäivät suoriksi, kuin punkari mistä Erico ei oikein pitänyt. Miten hän saattoi vakuuttaa tuota ostusta syömättä häntä. Miten, miten?Kävelivät ainoastaan Erico ajatuksissa. Eikö nuo sanat riittänyt mitä oli juttellut lohikäärmeelle aikaisemmmin. Tarkaan hän ei tiennyt miten paljon aikaa hänellä oli miettiä sanomaansa. Kiirehtimättämällä siinä asiassa Erico ei saisi mitään aikaiseksi. Miten hän kannatti edes aloittaa tai edes miettiä vapaa pääsyä eläviin kirhoihin. Tomerasti vaaleat silmät kääntyivät katsomaan lohikäärmeää.
" Sinähän tiedät jo. Sinä tiedät mitä haluan täältä ja miksi minulla tehtävänä tässä maailmassa. Ennen kaikkea onko minulla mahdollista tehdä niitä tehtäviä mitä minun pitäisi tehdä tulevaisuudessa. Miten saan sinut uskomaan, että saan ne tekemään tulevaisuudessa. " Erico sanoi.
Pienesti häntä pelotti oliko hän tärkeämmässä avaimessa tulevaisudessa tähän maailmaan vain yhdelle henkilöle mikä voisi vaikuttaa kokonaan tähän maailmaan. Hän tulisi tekemään mitä hän pystyi tekemään ja varmasti hän tekisi mitä tähdet ovat kirjoittanut taivaalle. Itse ei osaisi lukea tähtien kirjoitusta laisinkaan.

Pienesti häntä jännitti miten hän suhtautuisi sitä mitä oli hakemassa täällä ja miksi käväisi toisten luolissa mikä ei olisi sovinnollista laisinkaan. Eihän kentaurilla ollut vakituista taloa mitä koko ihmismäiset omistivat. Ymmärtäisikö lohikäärmeen sen asian. Ennen kaikkea ymmärtäiskö lohikäärmeen mitä oli hakemassa lohikäärmeen verta. Ehkä hänen kannattaisi alunperiä kysyä lohikäärmeeltä, että se onnistuisi. Sen hän Erico tiesi, että edessä oleva paha suinen lohikäärme ei suosutuisi siihen laisinkaan. Kuka hullu lohikäärme suostuisi siihen alunperin ehkä järjensä mennettänyt oleva lohikäärme suostuisi siihen ja haluaa ollaa maineekas. Sitä Erico ei halunnut missään nimessä maineekasta olemusta itselleensä. Hän nautti ainoastaan sepän työstä ja halusi olla siinä loistava. Salaisuudet saisivat kuolla hänen mukaansa, että mikään paha tai hyvyys ota itselleensä hallintoon. Nyt hän sai odottamaan orkaalin sanomista ja pystyisikö hän vielä sanomaan miksi hänen kannattaisi elää vielä maan päällä. Se sai jäädä nähtäväksi ja se oliko Erico ajattellut viisasteliaasti.

//Toivottavasti juoni kärsisi ja saat tatsia lohikäärmeesi. Minä sen sijaan ajattelit lohikäärmeen verestä mitä Erico haluaa hakea miekkaansa. //
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2010, 13:35

Marduk

Ericon huomautukseen rohkeista lohikäärmeistä Marduk vain naurahti ja totesi "Uhkarohkeus ja rohkeus eivät ole sama asia, nuori kentauri".
Sitten seurasikin kysymyksiä, jolloin Marduk veti valtavaa päätään kauemmas kentaurista astetta kärttyisämmän näköisenä. Suuri, keltaoranssi silmä suorastaan paloi hermostuksesta, kentaurin alkaessa kyselemään sodasta.
"Se mitä täältä tulit estimään, ei välttämättä ole elämäsi tärkein asia." Marduk aloitti viekkaan hymyn noustessa lohikäärme vanhuksen kasvoille "Ja tuleva sota ei ole ensimmäinen erä. Kauan sitten, vielä kun sinua tai edes vanhempiasi oli olemassa, täällä käytiin taistelu. Tämä sota on toinen erä ja se kuka sen voittaa, jääkööt sinulle arvoitukseksi. Sinun kaltainen kuolevainen ei moisella tiedolla tee etukäteen mitään. Et voi muuttaa tulevaa, vaikka tietäisitkin sen. Sinun on myönnettävä itsellesi, että olet vain yksi sielu muiden joukossa, jotka eivät voi tulevaisuudelle mitään yksinään".

Puhe palasi takaisi suteen. Marduk tuhahti pienesti Ericon sanoille.
"Prinsessa tai ei, susi on aina susi." Marduk huomautti Ericon sanoihin "Ja minä en pidä nelijalkaisista eläimistä".
"Et taida tietää mikä siinä on parasta, kun saa itsellensä pirnsessan? Se, kun puoli valtakuntaa ja maan parhaimmat ritarit lähtevät perääsi, yrittävät saada yhden vaivaisen kuolevaisen takaisin uhraamalla oman henkensä. Se on yhtä juhlaa meille sielun syöjille." Marduk totesi virnuillen pirullisesti "sen suden nappaamisessa ei olisi ollut mitään haastetta. sitäpaitsi minulla oli jo tyttö kamarissa sillä hetkellä.. se tosin heitti henkensä parin päivän päästä. sääli"

Ericon seuraavat sanat saivat Mardukin hymyilemään yllättävän lempeästi. Silti siihen lempeään hymyyn ei paranisi käydä luottamaan. Lohikäärme oli äkkipikainen luonteeltaan ja vähät välitti muiden elämistä, joten se ei todellakaan alkaisi hyvää hyvyyttään hymyilemään kenellekkään.
"Minä tiedän jo, minä tiedän mitä haluat täältä ja tiedän mikä sinun pikku tehtäväsi on tässä suuressa maailmassa. Minä tiedän, että sinä tulet saavuttamaan tavoitteesi tulevaisuudessa. Mutta tiedätkö sinä? Tiedätkö sinä itse, mikä on paikkasi maailmassa? Mikä on elämäsi tehtävä? Jos niitä et tiedä, sinulla on syy jatkaa elämääsi. Sinulla on tehtävä selvittää vastaukset noihin kysymyksiin ja kun sen olet tehnyt, olet jo valmis kuolemaan. Siinä on syysi jatkaa vielä taistelua tämän maan päällä, nuori kentauri. Syysi elää on se, että sinulla on vielä tehtävää ja nähtävää" Marduk kertoi "Et saata olla suuressa roolissa koko tämän maailman tulevaisuuden suhteen, et saata edes olla avain asemassa tämän sodan suhteen, mutta olet avain asemassa oman elämäsi suhteen. Sinulle on annettu lahja, lahja nähdä, kuulla, tuntea, koskettaa, haistaa, maistaa, elää. Sinulle on annettu elämisen lahja. Käytä se hyvin, äläkä vähättele sitä. Äläkä myöskään suurentele, tiedätkö mitä tapahtuu lahjalle joka pakataan liian pieneen pakettiin? Se räjähtää aikanaan."

Noiden sanojen myötä Marduk laski järkälemäisen päänsä takaisin Ericon eteen ja tuijotti tuota ainoalla silmällään.
"Joten kysymys kuuluu. Osaatko sinä elää elämääsi, vai onko se sinulle täysin mitätön?"

//SAIMPAS vastattua \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Helmi 2010, 18:52

" Ei vai ole. Sitten minut on opetettu väärin, jos yli lohikäärme sanoo niin. " Erico sanoi.
Erico katsoi miten lohikäärme työntyi kauemmaksi, mutta itse pysyi paikalla. Vaaleat silmät katsoivat kuitenkin tarkaa vaisena lohikäärmeiden silmiin ja alkoi poimia lohikäärmeen sanoista.
" Minusta se tuntuu, että se on ainakin nyt tärkeä minulle. Se voi hyvinkin vaikuttaa minun tuleivaisuuteeni. " Kentauri sanoi.
Se ihmetytti kovatsi kentauria, että taistelu olisi toinen erä. Olihan hänen vanhemmat puhuneet siitä jonkin verran. Miten lohikäärme sanoi, että olisi toinen erä sai Ericon enemmäkseen ihmetyttämään. Tulevaisuudessa tulisi ainakin kolmas ja neljäs kerta. Onneksi hän ei ollut silloin taistelematta. Ei mielelläänkään hän ei olisi nytkään menossa taistelemaan tantereelle, mutta kentaurien suku.
" No tuleeko kolmaskin erä siitä ylös päin? Muuten aina voi muuttaa tulevaisuutta, jos tahdot. Aina on kaksi polkua mistä voit valita, mutta et tiedä minkä se aito tulevaisuus on. Se jää arvaukseksi. " Erico sanoi.

Ericoa hupaisi siitä miten nelijalkainen prinsessa ei tyydytä lohikäärmeen halua laisinkaan. Nähtävästi sudella oli onni, että lohikäärme ei pitänyt nelijalkaisita otuksista.
" Valitettavasti en tiedä minkälaista se tuntuu. Ainakin siitä tulee hyvän olon tunnetta. " Erico vastasi.
Toisinaan siinä voisi olla hauskaa, että kaikki tulisi pelastamaan hänet, jos hän olisi prinsessa. Valitettavasti Erico oli syntynyt elämään kentaurin elämää. Ehkä tulevaisuudessa, jos hänelle sellaista suotaisiin.
" Nähtävästi et osaa pitää huolta naistasi. " Hiljaa kentauri sanoi.

Erico alkoi ihmetellä miksi lohikäärme alkoi hymyillä se alkoi tuntua epäilyltä. Muutenkin hänen vaistonsa alkoivat sanoa, että siihen ei kannattaisi luottaa ei edes muutenkaan. Pientä omaa hämmesty Erico oli pakko päästää ja nauroi itselleensä. Hillittyään hän kääntyi takaisin katsomaan lohikäärmettä mikä oli valtava.
" En kaikkea, mutta voisitteko antaa sitä minä todella haluan? " Rohkeasti Erico sanoi, koska hän todella halusi sitä mitä tulikin hakemaan.
Sen saattoi nähdä kentaurin silmissä. Se oli toinen asia osasiko lohikäärme lukea niitä?
" En edes halua saada mitää suurta roolia. Sen sinun pitäisi tietää. " Muuta kentauri ei osannut sanoa ja hiljeentyi.

//Tök,tök//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2010, 22:20

// Peli pistetty poikki/tauolle pelaajien yhteisestä päätöksestä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Vanhimpien luola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron