Väärinkäsityksiä [sov]

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Väärinkäsityksiä [sov]

ViestiKirjoittaja Dogster » 30 Marras 2009, 23:34

Splinter

Tuulta ei ollut nimeksikään. Ilma oli täydellisen sees, pakkastakaan ei juurikaan ollut. Mutta kohta se muuttuisi.
'Tee juuri kuten neuvoin!', kuului Toorun yliärsyttävä ääni takaraivosta. Splinter siirsi vasemman käden kaulan sivuun, niin että kaksi sormea meni kaulan yli, ja loput olivat kaulan edessä, hieman nyrkkiä muistuttavassa asennossa. Oikea käsi siirtyi kämmen alaspäin, kaikki sormet lievästi koukussa. Poika sulki silmänsä, ja hengitti syvään. Tämä oli sellainen temppu, josta tulisi Splinterin valttikortti, jos vastus vaikutti liian vahvalta, mikäli oppisi hallitsemaan tämän.
"Raivoava tuuli, viiltävä kylmyys...", energiaa alkoi pyörteillä pienenä pyörteenä, mutta levisi sitten räjähdyksen omaisesti huomattavasti laajemmalle, aivan kuin areenaksi, joka sulki myös pojan sisäänsä. Tuuli pyöri ja repi maasta lunta mukaansa., ja ilma vaihtui mukavan viileästä erittäin epämukavan kylmäksi. Pakkasen puolelle mentiin ja reippaasti.
"Silpovat terät, jäätävät tikarit...", poika mutisi hiljaa, keskittyen täysillä pitääkseen pyörteen kasassa, kun sen mukaan alkoi muodostua jääpuikkoja, joitten koko vaihteli kämmenen pituudesta aina metriin. Ne lensivät tuulen mukana, joka alkoi jo muistuttamaan pieni muotoista hurrikaania täynnä erillaisia teräviä jaapaloja. Kuin pieni lumimyrsky.
"Repikää minut, tuhotkaa vihollinen!". hän sanoi viimeisen kohdan rimpususta, ja katui sitä heti: Yksi jääpuikoista sivalsi häntä selkään, rikkoen keskittymisen. Tuuli lakkasi pyörimästä niinkuin piti, ja "räjähti" moneen suuntaan. Mukana menivät myös ne jääpuikot! Hit... Tämän takia hän oli valinnut arot harjoittelupaikaksi.
'Idiootti, imbesilli, älykääpiö!', Tooru sätti heti, kun Splinter hieraisi selkäänsä. Luojan kiitos, ei kovinkaan paha haava. Mutta miten hän voisi muka keskittyä, jos joutui silvotuksi ennenkuin sai loitsun valmiiksi? Kyseessä oli itsetuhoava loitsu, itseasiassa kielletty... Mistä Splinter oli sen oppinut? Toorulta tietenkin! Tooru pääsi ihan rauhassa tutkimaan Splintern muistoja, ja oli öytänyt tälläisen ihanan loitsun pätkän, ja ajateli, että Splinter tarvitsi sitä.
'Ja uudestaan, tällä kertaaa yritä keskittyä!'

[[Ja Akuma tänne ^^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2009, 08:56

Darius

Sininen kuiskaus oli jälleen palailemassa kotia kohti. Tällä kertaa he olivat olleet arojen toisella puolella, Nahor kylän liepeillä tarkastelemassa. Darius vihasi Nahor kylää, sillä tuo kylä oli aikoinaan vaatinut hänen veljensä hengen. Jo pelkkä kylän näkeminen kaukaisuudessa sai Dariuksen hajamieliseksi ja alakuloiseksi. Mutta se ei tietenkään näkynyt päälle päin..
Nyt sininen kuiskaus - tai no, puolet siitä - oli matkalla ratsuillaan arojen halki takaisin metsään. Aroilla oli aina vaarallista, joten miehet olivat valppaina, lähinnä ylhäältä tulevien uhkien suhteen. Darius taas oli hajamielinen ja uppoutunut täysin omiin ajatuksiinsa, eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympäristöön. Olihan hänellä kuusi paria tarkkailevia silmiä mukana, joten kai hän vähän voisi lipsua tarkkaavaisuudesta.

Tällä kertaa se ei kuitenkaan kannattanut. Kun miehet pitivät yllä taivasta, jäi arot täysin huomioimatta. Kaikki uskoivat että mikä tahansa vaarallinen otus tai asia, olisi näkynyt jo kilometrien päähän näillä tasaisilla aroilla.. mutta eihän kukaan nuorta poikaa huomannut kauempana.
Joukko havahtui siihen, kun heitä kohti lensi valtavalla voimalla jotain terävää. Muutama niistä osui ratsuihin, jotka päästivät kovan hirnahduksen ja olivat lähellä karata käsistä. Yksi miehistä haavoittui lievästi, terävän esineen viiltäessä tuon käsivarren auki. Samantien, kun nuo lentävät, terävät esineet olivat loppuneet, kuusi miestä jännitti jousensa ja ampui lähes sokkona kohti hyökkääjää, joka näkyi muutamien metrien päässä.
Darius oli pihalla kuin lumiukko siitä, mitä oli tapahtunut, mutta äkkiäkös kenraali oli taas kartalla. Hetkeäkään aikailematta, Darius otti oman jousensa, jännitti nuolen ja ampui kohti tuota pientä oliota, joka kaukaisuudessa näkyi. Kuitenkaan Darius ei kerennyt tähtäämään kunnolla, ennen kuin päästi nuolensa lentoon. No tanssikoot nuolisateessa.

//saimpas vastattua! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Joulu 2009, 16:44

Splinter

Splinter oli ottamassa asennon uudestaan, kun Tooru alkoi taas huutamaan.
'Oikealla, katso oikealle senkin toope!' "Hä?", Splinter teki niinkuin käskettiin, ja huudahti säikähtäneenä. Sieltähän puoli tusinaa nuolta! Poika väisteli parhaan taitonsa mukaan, lopulta heittäytyen makuulleen lumeen. Viimeset pari nuolta suhahti vaarattomasti ohi... Mitä hit... Poika nosti päätään lumikinoksesta ihmeissään, nähdäkseen että joku ampui häntä...
"Mitä ihmetTÄÄH!?", nuoli tärähti vain parin sentin päästä hänen nenänpäästään. Hui, se oli lähellä... Poika tuijotti nuolta ihmeissään, säikähtäneenä. Pian hän katsoi kuitenkin sen taakse, tajutakseen, että siellä oli joitakuita... Ketäköhän? Täällä harvemmin liikkui ketään, ja jos liikkui, niin ihmisiä. Tämähän oli lähellä kylää... eli ihmisiä. Splinter nielaisi, ja nousi pian ylös hangesta. Jo nyt kävi selväksi, että joukossa oli hyviä ampujia, Splinter ei olisi voinut väistää ellei Tooru olisi varoittanut häntä ajoissa.
"Hei! Varokaa vähän kun ammutte!", poika huusi vihaisena, kun ei tiennyt kenelle huusi. Täältä asti ei voinut erottaa oliko noilla minkälaiset korvat, joten mahdollisuuksia oli kaksi. Tai oikeastaan kolme... Suurin mahdollisuus oli tietysti ihmisjoukko. Ja niitähän hän oli nähnyt viime aikoina monta, siis todella monta.

Splinter loi yhden puikon valmiiksi, jos sieltä alkai taas satelemaan nuolia... Onneksi oli talvi, hän sai, jäätyypin velhona, loitsut tehtyä nopeammin, ilman sitä että piti olla vettä lähellä. Hänellähän oli lunta ympärillään, ei tarvinnut kuin tiivistää se! Tosin hän ei aikoisi osua, huomauttaa vaan, että täällä oli velho, eikä mikään helposti nakitettava pikku poika, kuten olettaa saattoi. Noita oli... Seitsemän? Eli karkuun ei voinut lähteä, mihin suuntaan hän muka pääsisi? Ja kaikilla oli jouset, eli lentoon lähteminenkään ei ollut vaihtoehto. Kai se oli tapeltava...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2009, 13:45

Darius

Hyökkääjä sitten onnistui koomisen näköisesti väistelemään nuolet, kunnes lopulta tuuskahti turvalleen lumeen. Darius tuhahti itsekseen, samalla kun katseli kaukaisuudessa makoilevaa poikaa, joka katseli eteensä pamahtanutta nuolta.
Haltia kenraali kallisti päätään pienesti, pojan alkaessa aukomaan päätään heille.. mitä tuo ihminen nyt yritti? Päästä hengestään? Yksi miehistä kysy, ammuttaisiinko pojankloppi alas samantien. Äkkiäkös he olisivat tuon teilanneet, ainakin niin nuoret sotilaat uskoivat. Darius kohautti laiskasti olkapäitään ja komensi ratsunsa liikkeelle, kohti poikaa. Miehet katsoivat ihmeissään toisiaan, mutta seurasivat sitten kenraaliaan.. kai tuolla oli jotain astetta viisaampaa mielessään. Itseasiassa Darius ei vain halunnut huudella asioitaan pojalle, ties vaikka huutojen perässä paikalle tupsahtaisi kokonainen armeja ihmisiä. Sitä tässä vähiten haluttiin.

Päästyään noin viiden metin päähän Darius pysäytti ratsunsa ja vilkaisi vihaisesti poikaan huppunsa suojista.
"Etkö tiedä että aroilla on vaarallista olla yksinään, varsinkin päivisin. Ties mitä otuksia taivaalta tippuu niskaan" Haltia aloitti kohottaen kysyvästi kulmaansa.
Pojasta kyllä näki, ettei tuo ihan tavallinen ihminen ollut.. mutta ihminen silti, Dariukselle oli turha väittää muuta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Joulu 2009, 14:20

Splinter

Vastausta ei kuulunut, ja poika mutristi huuliaan. Mitä nyt? Hän pyöritteli toisen käden sormiaan, puikko joka oli lumen alla tärisi. Ei hän tapella halunut, mutta pakko mikä pakko, jos nuo kimppuun kävisivät.

Tuolta tuli joku, ratsunsa kanssa. Sitä oltiin niin polleaa poikaa että... Tuo tiuskaisi heti, että pojan ei olisi tässä turvallista, näin lyhyesti sanottuna.
"Minulle on turha tulla sanomaan mitään turvallisuudesta. Minä liikun siellä missä haluan milloin haluan!", hän ärähti takaisin, nostaen leukaansa hieman, ettei näyttäisi niin ujolta kuin oikeasti olisi. Häntä oli turha tulla komentelemaan, ellei poika itse ollut hyväksynyt toista pomokseen. Ja kyllä Splinter laski itsensä ihmiseksi, vaikka hänessä olikin tuntematonta rotua, näin Cryptin mittapuulla katsottuna.
"Ja eikö teidänkin pitäisi hieman varoa? Käytte kimppuun ilman hyvää syytä, katsomatta ensin millainen vastus on vastassa...", poika mutisi lopun hieman ivallisesti, kääntäen päätään. Ei hän väittänyt, että olisi koko joukon tuosta noin vaan voittanut, mutta antanut ainakin jotain muistettavaa ennenkuin olisi karkuun lähtenyt.
'Juuri noin Tomas! Näytä sille!', Tooru innostui kannustamaan, omassakin äänessään ylpeyttä, kun Splinter päätti olla kerrankin olla nöyrtymättä tuosta noin vain.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2009, 17:00

Darius

No, poika yltyikin sitten aukomaan päätään. Tuolla ei tainnut olla minkäänlaista itsesuojenluvaistoa? Ihme että tuo enää oli hengissä. Miksi Darius edes kuunteli tuota? Hän olisi voinut suoraan vain katkaista pään ja jatkaa matkaa. Sitten poika alkoi sättimään Dariusta. Siinä vaiheessa haltia kenraalin kasvoista näki, ettei tuon olisi kannattanut sanoa enää sanaakaan.

"Sinähän tässä ensiksi kävin kimppuun kera lentävien esineidesi, mitä ikinä ne olivatkaan! Haavoitit yhtä miehistäni ja ratsujamme. Siinä vaiheessa ei enää pahemmin katsella millainen otus on vastassa." Darius totesi "Joten älä sinä poika yhtään yritä käännyttää tätä meidän syyksi".
Kenraali käänsi katseensa kohti miehiään ja huusi näille ohjeet haltiakielellä. Miehet tekivät kuten kenraali halusi: Muutama heistä jatkoi matkaansa ja muutama tuli kenraalin luokse, katsastamaan tilanteen. Ei, Darius ei pitänyt poikaa minkäänlaisena vaaratekijänä, joten ei tähän nyt seitsemää miestä tarvittu tuota kaatamaan, mikäli tarve tulisi.
"Kipitäppäs siitä nyt takaisin ihmiskylään, kuolevainen" Darius totesi koppavasti siirtäessään katseensa takaisin poikaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Joulu 2009, 17:26

Splinter

"Höh, ettekö osaa katsoa edes eteenne? Ne oli jääpuikkoja, eikä niiden olisi pitänyt sillä tavalla lennellä. Minkä minä sille voin, jos te taukit päätätte kävellä eteen kun loitsu menee pieleen?", poika ivasi noita, erittäin hyvästä syystä.... Mikseivät katsoneet eteensä, jos noita kerran oli seitsemän?
"Niin ja jos osuin, niin anteeksi. Mutta kuten sanoin, harva kävelee eteen kun joku harjoittelee...", Splinter madalsi ääntään. Häntä harmitti kyllä ajatus siitä, että oli loukannut jotakuta, mutta tehty mikä tehty, olivathan nuokin hänen kimppuunsa käyneet.

Splinter meinasi ruveta heti kiltimmäksi, kun kuuli toisen huutavan haltiakielellä.. Kyllä, hän hallitsi sen joten kuten nykyään, joten hän tajusi osan käskyistä. Ja koska toinen puhui haltiakieltä, täytyi tuon haltia olla. Se selittäisi nimittäin myös jousitaidot. Mutta kun tuo meni taas komentamaan, ja sanomaan kuolevaiseksi...
"Sinähän et minua komentele!", hän sanoi heti, näyttäen hapanta naamaa. Kehtasikin vielä... Splinter oli täällä harjoittelemassa, ja toinen tuli pompottelemaan häntä.
"Haltia tai ihminen, minä en ota käskyjä kuin tasan kahdella henkilöltä, ja ikävä kyllä et ole kumpikaan heistä, senkin käskyvallasta juopunut ääliö!", viimeisen hän sanoi myös itsekkin haltiakielellä. Jep, pitihän hänen näyttää, ettei ollut niin tyhmä kuin mitä nuo luulivat. Poika mulkaisi tuota, tuhahtaen hieman. Seuraavaksi hän kuitenkin otti muutaman askeleen taaksepäin, ettei toinen vain osuisi häneen millään tavalla.
"Niin että kipittäkääpäs siitä nyt takaisin kylään, törpöt.", poika vielä matki haltiaa, joka oli edeleen ratsunsa selässä. Splinteriltä oli mahdoton saada nyt minkäänlaista kunnioitusta, häntä ärsytti koko mies pahemman kerran juuri nyt.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 11:43

Darius

Haltia kenraali mulkkasi poikaa astetta vihaisemmin tuon jatkaessa päänsä aukomista. Siinä vaiheessa Darius oli jo aikalailla satavarma siitä, että tuolta puuttui itsesuojeluvaisto.
"anteeksipyynötäsi ovat mitättömiä tällä hetkellä.. ja se on sinun vikasi, jos et älyä valita turvallista paikkaa 'harjoittelullesi' " Darius totesi koppavasti.
Ja ei, poika ei saanut häntä sanoillaan suuttumaan.. Darius oli niitä miehiä joita oli vaikea yllyttää tai ärsyttää sanoilla. Kuitenkin, pojan puhuessa haltia kielellä Dariuksen pupillit kapenivat.
Poika otti pari askelta taaemmas. Darius komensi ratsunsa lähemmäksi poikaa ja vetäisi esiin miekan pituisen keihäänsä, joka kuitenkin kasvoi pituutta suorastaan silmissä niin, että sen kärki oli lähellä koskettaa pojan kaulaa.
"Sinä et käytä meidän kieltämme ellet ole todistanut uskollisuuttasi kuninaalle" Darius sanoi astetta uhkaavammalla äänellä, haltiakielellä.
"Ja mikäli et ota käskyjä meiltä, se tarkoittaa ettet ole meidän puolellamme.. joten anna yksikin hyvä syy, miksi säästäisimme moisen, mitättömän räkänokan hengen?!" Darius jatkoi, laskien samalla huppunsa alas.
"Täällä eletään aikaa, jolloin ei katsota hyvällä moisia tapoja, poika"
Kerta poika haltiakieltä oli puhunut, sai luvan ymmärtääkkin sitä. Darius itse käytti mieluummin haltiakieltä, kuin yhteiskieltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Joulu 2009, 19:12

Splinter

Se mikä Splinteriltä puuttui, ei ollut itsesuojeluvaisto, vaan kunnioitus korkea-arvoisempia kohtaan. Ainoat joita hän totteli, oli edelleen Arathet, sekä Aran herra.
"Ääliö. Luuletko että voit käskyttää minua? Inhoan kun minun pitää toistaa itseäni: Minä tottelen vain kahta henkilöä, ja sinä et ole heistä kumpikaan. Minun komentamiseen tarvitaan muutakin kuin komealta kalsahtava titteli.", hän totesi, vaikka keihään kärki olikin mukavasti hänen kaulaansa kohden osoittamassa. Hän ei peläänyt edelleenkään. Tuo oli nyt Splinterin mittapuulla samalla asteella hänen kanssaan, mutta oli laskemassa alaspäin, ja rajusti. Ja siellä oli tällä hetkellä vain kolme henkilöä, ihmissotilas, tulivelho, sekä hänen vanha opettajansa. Vielä jatkaisi, niin listaan tulisi tuokin.

"Ai kuten sinun? Osoitat aseetonta poikaa keihäällä... Nooh, melkein aseetonta. En ole ihan tavallinen mitätön räkänokka.", poika totesi neutraalisti, mutta heitti sitten jääpuikon, joka lumen alla oli ollut, lentämään läheltä tuota. Ei osuakseen, vaan hämätäkseen, nyt hän pääsi kauemmas ilman että sattui.
"Opettele sanomaan nimesi, ennenkuin uhkailet toisia aseella.", hän vielä heristi sormeaan, ja näytti moittivalta. Lapsi neuvomassa aikuista... Oliko hullumpaa kuultu?
"Älä suututa jäävelhoja talvella.", poika haukotteli, peittäen toisella kädellään varsin löysästi suutaan. Ärsytti hieman toista. Ja miksi hän vaihtoi taas kieltä? Koska hän ei jaksanut haltiakieltä jatkuvasti puhua. Lisäksi hän hieman epäili taitojaan haltiakielen kanssa. Tähän asti hän oli saanut oikein, siitä hän oli varma, mutta siltikin, puhui mielummin yleiskieltä. Helpompaa hänelle, pystyi keskittymään enemmän ympäristöön ja viholliseen, kun ei tarvinnut kaivaa jokaista sanaa muistista.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Joulu 2009, 13:51

Darius

Eliitti kenraalilla alkoi jo pikku hiljaa keittämään tämän pojan kanssa. Hänellä oli pitkä pinna, mutta jos hän ei jotain sietänyt, niin silmille hyppiviä ihmiskakaroita! Yleensä nuo luulivat, että olivat turvassa ja saivat aukoa päätään mielin määrin, koska olivat lapsia. Kuka nyt lapsia tappaisi? VÄÄRIN! Darius oli monet kerrat lyhentänyt ihmismukuloita pään mitalla, kun eivät osanneet suutaan pitää kiinni. Ei se oikeastaan rodusta ollut kyse, vaan käytöksestä.. kyllä Darius varmasti olisi muutaman haltia mukulankin mukiloinut, elleivät nuo nyt olisi sattunut olemaan omalla puolella. Jotkut eivät vain sattuneet tietämään, milloin pitäisi pitää suu kiinni.
Darius ei enää jaksanut alkaa väittelemään tuon pojan kanssa ja seuraavaksi lensikin jääpuikko Dariuksen ohi. Darius vilkaisi apaattisin ilmein jääpuikon perään. Jäävelho.. aikun kivaa.
Katse siirtyi takaisin poikaan joka sormeaan heristellen yritti takoa Dariukselle käytöstapoja.. kenelle niitä tässä pitäisi opettaa?!

Kenraali hyppäsi alas ratsunsa selästä ja pyöräytti hartioitaan muutaman kerran, kunnes siirsi vakavan katseensa takaisin poikaan.
"Kuka sinä olet puhumaan minulle, eliitti kenraalille, tuollaisia?! Te saastaiset kuolevaiset ette osaa edes pitää suutanne kiinni oikeaan aikaan. Ei ihme ettei teidän kanssanne voi elää samalla saarella, olette koppavia, saastaisia ja tyhmiä.. Tämä on viimeinen varoitus, tuki suusi ja suksi suolle, ennen kuin menetän malttini" Haltia totesi.
"Ja mitä jäävelhoon tulee" Tuo jatkoi tällä kertaa yleiskielellä "Niitä on hoideltu päiviltä yksi jos toinenkin... ja sinä, olet vasta aloittelija.. ja teissä velhoissa on se huono puoli, ettette te sovellu lähitaisteluihin.. joten ala juosta jo".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Joulu 2009, 14:12

Splinter

Jaahas, se tuli alaskin tuolta.
"No jo oli aikakin, luulin että olet liian täynnä itseäsi tullaksesi alas juttelemaan.", Splinter kallisti päätään pilkallinen virne naamallaan. Tuo pamautti olevansa eliittikenraali, ja poika repesi nauramaan. "Joo just, enkä sanonut ettei tittelit merkitse mitään? Tuhkaa ilmassa minun kantilta.", hän räkätti, pidellen toisella kädellä vatsaansa. Toisen loukkaukset vain naurattivat poikaa, johtuen varmaan siitä että hän oli tottunut paljon pahempaan.

"Älä yleistä, velhot osaavat paljonkin, jos harjoittelevat.", Splinter totesi rauhoituttuaan naurupuuskastaan. Huhhuh, ei hän osannut tuollaisesta suuttua. Tai joskus ehkä, mutta juuri nyt ei.
"Ja ei, en todellakaan ala juosta. Harjoitukset ovat vielä kesken, ja tämän on niihin ainut sopiva paikka. Kuvittele jos voimat riistäytyisivät käsistä keskellä kylää, siinähän saataisi kortteli jos toinenkin mennä remonttiin.", hän virnisti, kuvitellen näkymän helposti. Ei niin että Splinter sellaiseen olisi välttämättä kyennyt, mutta mistä sen tiesi? Hän oli viime aikoina ylittänyt rajojaan yllättävän monta kertaa.
"Kuka muka sanoi, että haluaisin tapella? Art käski olla aiheuttamatta hankaluuksia... Ja siitä saat olla kiitollinen, muuten pistäisin tuon keihääsi solmuun ja tunkisin sen poikittain kurkustasi alas, riippumatta siitä kumpaan rotuun satuit syntymään.", viimeisen hän sanoi vakaalla äänellä. Ei olisi mikään vaikea homma, jos hän vain saisi toisen pysymään paikoillaan. Ja lähitaistelu oli pojalle tuttua puuhaa, hän korvasi sillä puutteet loitsuissaan, ja loitsuillaan puutteet lähitaistelutaidoissaan.
"Ihmisissä ja haltioissa on yllättävän paljon samaa... tunnen erään ihmissotilaan, joka kuvitteli myös voivansa komennella minua silloin kun huvittaa...", hän mutisi samalla, kun asetti kädet puuskaan. Kyllä, hän vertasi nyt sekä tapaamaansa sotilasta, että edessään seisovaa kenraalia keskenään. Eipä noilla paljoa eroa ollut, molemmat uhkailivat lasta joka välitti omista asioistaan. Ainoastaan ulkonäkö oli eri.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2009, 16:55

Darius

Poika alkoi todentotta käydä hermoille. Darius ei enää edes jaksanut välittää mitä tuon suusta pulppusi, tuo tuntui vain väkisin höpöttävän jotain täysin ylimääräistä ja suorastaan kerjäsi turpiinsa.
"Te velhot olette kaikki samanlaisia. Teissä ei ole mitään poikkeuksia" Darius jatkoi pojan sanoihin, tuon yrittäessä puolustaa omaa ammattikuntaansa "Suurinosa teistä on kaikenlisäksi ylimielisiä".
Pojan alkaessa saarnaamaan harjoituksistaan Darius naurahti halveksivasti. Mitä tuo harjoitteli? Päänsä aukomista? Tuolla asenteella tuosta ei tulisi ikinä hyvää velhoa. Darius itse ei ollut pahemmin perehtynyt magiaan, mutta tiesi, ettei kukaan itseäänkunnioittava vanha ja viisas velho ottanut oppipojakseen moisia räkänokkia. Ikä ja terveyshän tuollaisen kanssa menisi, mikäli joutuisi moisen kanssa vänkäämään joka asiasta. Pojan täytyi olla orpo.. kukaan aikuinen ei katselisi moista räkättävää pikku kakaraa pitkään. Kyllä, Darius teki helposti johtopäätöksiä.

Artin nimen kuullessaan Darius kohotti kulmaansa. Tuo tunsi Arathetin? Itse kuninkaan neuvonantajan? Arathet taisi olla ainoa haltia, joka kantoi moista nimeä, saatika lempinimeä, joten ei ollut vaikea arvata kenestä poika puhui. Ihmisillä tuskin oli sen nimisiä joukkolaisia.
"Tunnet siis Arathetin" Darius totesi kurtistaen kulmiaan pojan verratessa ihmisiä ja haltioita samanlaisiksi "Se riittää meille.. Arathet saa kuulla huonosta käytöksestäsi.. sinun täytyy olla se orpo poika, josta ollaan puhuttu hovissa.. Art pelasti sinut jostain ja otti kasvatikseen, eikö?".
Äkkiäkös ne huhut linnassa leivisivät, varsinkin näin eliitti kenraalien korviin. Eikä ollut vaikeaa laskea yksi plus yksi oli kaksi, joten tuon täytyi olla se huhujen poika, jonka Art oli linnalle kiikuttanut syystä taikka toisesta. Darius tiesi että Artilla oli paha tapa auttaa orpoja lapsia takaisin omille jaloilleen ja tämä tapaus oli jo toinen ihmislapsi, jota Art oli auttamassa.. aikaisemmin neuvonantajalla oli ollut joku mustalaistyttö, mutta siitä oli jo aikaa.
"Kerta sinuun ei puhe tehoa, niin ehkä Arathetille tuotettu mielipaha saa sinut miettimään käytöstäsi.. Harmi vain, että neuvonantaja on turhan hyväsydäminen toruakseen sinua mistään" Darius totesi vetäessään keihäänsä omalle puolelleen, lyhensi sen ja pisti takaisin paikoilleen.

//jos on sekavaa niin vetoan koiraan, jolla on kiire paskalle. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 17:27

Splinter

"No ihmekkös tuo? Eikö ole vain hyvä, että joku sentään osaa sanoa vastaan, eikä seuraa toisia kuin aivoton lammas?", poika edelleen naljaili. Hän ei edelleenkään alentuisi tottelemaan muita niinkään helposti. Ja poika ei puolustanut "ammatikuntaansa", hän vain sanoi, että poikkeuksia löytyi aina. Niin ihmisten kuin haltioiden seasta. Olihan tämäkin ihmisenalku haltioiden puolella, vaikkei kovin hyvin totellutkaan.

Tuo taisi tajuta Splinterin ja Arathetin yhteyden. Poika nykähti pienesti, kuullessaan, että Artille kerrottaisiin. Sitä hän ei halunut! Haltia oli tehnyt sen verran pojan eteen, ettei hän halunut aiheuttaa huolia tuolle. Poika vain tuijotti järkyttyneenä Dariusta...
"Älä kerro hänelle.", hän sitten pyysi hiljaa, kalpeana. Eijeijei, ei Arathetille saisi kertoa! Splinter pelkäsi joka kerta, että saisi satinkutia, jos teki jotain väärin. Ja minkä hän enää käytöstavoileen pystyi tekemään, ei hän sentään viikossa pystynyt luonnettaan muuttamaan. Jos hän säikähti, kuten äsken oli tapahtunut, niin hänestä tuli varsin inhottava, kyllä hän sen tiesi! Mutta minkä hän sille voi mukamas?

Katse meni maan tasalle. Haukkumiset sivuun, jo pelkkä Arathetin näkeminen pettyneenä tuntui pahalta. Oikeastaan jo pelkkä ajattelu tuntui pahasti sydänalassa.
"Hänellä on varmasti paljon muutakin tekemistä, kuin miettiä mitä teen ja missä.", hän vielä lisäsi katsoen sivulleen. Tottakai hän olisi halunut tuon kanssa aikaa viettää, mutta kun molemmilla oli omat kiireensä, niin... Poika huokaisi, ja nosti sitten katseensa kinoksista. Hän oli taas möhlinyt kaiken! Darius saisi olla iloinen, nyt hän ei ainakaan ihan heti olisi tulossa takaisin!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2009, 18:50

Darius

Darius katsoi kulmat koholla kuinka poika vielä jaksoi väittää vastaan.. eikö tuo ikinä kyllästyisi? Darius todentotta alkoi kyllästymään. Hän oli muutenkin niitä henkilöitä, jotka eivät pahemmin puhuneet mitään. Nytkin hän oli puhunut enemmän mitä normaalisti koko päivän aikana puhui.
Poika suorastaan kalpeni kun Art tuli puheeksi. Taisi osua arkaan paikkaan? Toivottavasti, sillä Darius suorastaan nautti tästä hiljaisuudesta joka vallitsi tällä hetkellä. No, poika pyyteli etteivät he kertoisi Artille.
"Meillä on erittäin pätevä syy valittaa sinusta Artille.. hyppiä nyt tuollatavalla korkeamman tahon silmille. Jos jatkat tuota rataa niin sinut heitetään pois linnasta, voi olla että Art menettää siinä sivussa työnsä" Kenraali huomautti.
Ei, hän ei pahemmin ollut Artin ystävä. Art oli toisinaan turhankin sinisilmäinen ja ystävällinen muita kohtaan. Tuota olikin helppo käyttää hyväkseen, eikä Darius yhtään ihmetellyt, vaikka tämä pikku poikakin olisi käyttänyt neuvoantajan hyväsydämisyyttä ilkeästi omaksi edukseen.

"Hänellä totta vie on paljon muuta ja paljon parempaa tekemistä, kuin huolehtia moisen rääväsuun perään. Pääset tällä kertaa pelkällä varoituksella.. mutta auta armias jos vielä toisen kerran minulle päätäsi alat aukomaan, niin vannon ettet siitä vähällä selviä." Darius totesi sitten halveksien ja nousi lopulta ratsunsa selkään, kääntäen menosuuntansa kohti metsää, eikä edes jäänyt odottamaan pojalta minkäänlaista vastalausetta asiaan.
Hitaasti kävellen, hevonen lähti kulkemaan kohti metsää, vierellään kaksi muuta ratsua ja näiden ratsastajat.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 19:19

Splinter

Hetko, Splinter ei käyttänyt Artia hyväkseen! Splinter itse oli käskenyt Arathetia lähteä suolta, ennenkuin tuolle sattuisi mitään, mutta tuo oli jääräpäisyyttään jäänyt! Eikä siinä kaikki, tuo olisi ihan rauhassa voinut jättää pojan yksin moneen kertaan, eikä Splinter olisi siihen sanonut mitään. Vähän eri suuntaan kasvanut vain... Splinter puri kieleensä, ettei alkaisi sanomaan mitään vastaan. Hänen olisi niin mieli tehdä toisesta jääpuikkoneulatyyny, mutta tyytyi vain puristamaan nyrkkejään. TUO oli asemansa väärinkäyttöä!

Tuo heitti vielä halventavia sanoja pojalle, joka puri kieleensä entistä enemmän. Veren maku levisi suuhun, hän oli purrut kieleensä haava... muttei vieläkään välittänyt. Menisi jo tuo idiootti, ennenkuin Splinter tekisi jotain peruuttamatonta!
'Tomas...'
"Mitä?", poika ärähti, vihaisena koko maailmalle juuri nyt.
'Vuodat verta, ja kohta puret kielesi poikki.', Tooru sanoi, ja Splinter sylkäisi veripaakun suustaan. Pah. Poika nyrpisti nokkaansa, ja käännähti sitten kannoilaan, asettaen kädet torveksi voidakseen huutaa toisen perään.
"Hei! Jos menet kantelemaan, voit samantein sanoa, etten ole tulossa takaisin ennen kevättä!", poika karjui, ja äänestä pystyi lukemaan että hän oli vihainen. Tekisi mieli... Hän kääntyi uudestaan, otti pari juoksuaskelta, ja muuttui kotkaksi. Tuolta asti ne eivät yltäisi, varsinkin kun hän oli huomattavasti nopeampi lentäjä kuin uskoisi. Päätös oli ollut vaikea pojan kohdalla, mutta näin oli paras. Ei tulisi niin paljoa ongelmia enää kenellekkään...

[[Loppu! Kiitos pelist ^^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron