kultaista hiekkaa

Laajat hiekkarannat reunustavat merta. Rantaviivaa tuntuu jatkuvan loputtomiin ja ranta onkin mainio paikka viettää kesäisen lämpimät päivät rentoutuen auringossa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 21:28

Black

Black kuunteli hiljaa ja rauhallisesti kun Ophelia puhui, kunnes tämä viskasi kepin maahan.
Black ei tiennyt että Ophelia oli aikoinaan pelännyt Blackiä niiin paljon, mutta oli yllättynyt että tämä pelkäsi yhä. Blackiltä oli rannalla mennyt täysin ohi se, kun Hukka oli juonut Lilyn verta.
Sitten Ophelia teki jotain, mitä Black ei odottanut. Tämä tarjosi omaa vertaan hänelle. Black kavahti ajatusta, sisällään hän näki itsensä hyökkäävän Ophelian kimppuun ja repivän tämän kaulan auki. Jos Black jotain pelkäsi, niin itseään.

"Hukka.." Black aloitti vaisusti "Hän olisi muuten varmaan juonutkin minun verta, jos se ei vahingoittaisi häntä." Black kertoi katsellen ympärilleen, välttäen katsomastakaan Opheliaan.
Lopulta hän siirsi katseensa Opheliaan, hänen kasvonsa olivat ehkä hieman surullisen oloiset, mutta hänen silmissään saattoi nähdä jotain, mintä hän yritti pitää sisällään, kuin lintua häkissä.
"Ophelia, minä en haluaisi tehdä sitä.." Black aloitti ja polvistui Ophelian lähelle katsoen tätä silmiin.
Hän siirsi kätensä Ophelian olkapäille, tuli lähemmäksi ja kietoi kähtensä Ophelian ympärille halaten tätä. Hän piti Opheliaa otteessaan painaen päänsä tämän olalle ja oli aivan hiljaa. Vaikka ilma oli viileä, Ophelia tuntui lämpimältä. Black kuuli kuinka Ophelian sydän löi, hän saattoi tuntea kuinka kaulan verisuonissa virtasi verta, hän jopa haistoi sen.

"en todellakaan halua.." Black sanoi lopulta, pitäen yhä Opheliasta kiinni "mutta minulla ei pian ole muuta vaihtoehtoa" Black sanoi nojautuen vähän kauemmaksi Opheliaa, jotta pystyi katsomaan tätä kasvoihin.
"En voi ottaa sinun vertasi, jos et sitä itse tarjoa vapaa-ehtoisesti, enkä usko että sinä sitä näin innolla olisit antamassa. Sen verran minussa on inhimillisyyttä" Black sanoi samalla kun siirsi kätensä takaisin Ophelian olkapäille.

// NII! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 22:09

Ophelia

Ophelia jäi seisomaan ja huomasi kuinka Black vältteli tähän katsomista, Ophelialla itselläänkin oli vaikeuksia pitää vakaa katseensa Blackissä sillä hänen sisällään huusi hänen nuorempia minänsä juoksemaan pois, piiloon tältä, unohtamaan kaiken.
Sitten Ophelian sai yllätyksekseen, ehkä hieman myös järkytyksekseen huomata Blackin ilmeen joka kertoi tämän olevan surullinen, vaikkei tämä sitä avoimesti näyttänytkään, Ophelia pystyi sen silti aistimaan.
Hän ei ollut nähnyt Blackiä koskaan tällaisenä, mikä sai Ophelian tuntemaan olonsa hieman katuvaksi.
Ophelia katsoi kuinka Black polvistui tämän tasolle ja katsoi tätä silmiin hankaloittaen Ophelian oloa että vilkuili pakosta muualle, pakoon Blackin katsetta, pakoon tukalaa ja outoa oloa.
Et halua..? Ophelia toisti hiljaa mielessään, samalla kun pyöitteli jalkaansa maassa kunnes tunsi Blackin kädet olkapäillään ja löysi itsensä pian tämän syleilystä.
Ophelian silmät suurenivat hämmästyksestä saaden ne vetistymään hiukan eikä voinut estää pientä punastustaan, hän ei olisi uskonut Blackin koskaan halaavan tätä...

Ophelia jäi sanattomaksi eikä liikahtanut, hänen sydän pumppasi verta nyt nopeampaa, nostaen tämän sykettä niin että saattoi tuntea sen jopa omilla kasvoillaan. Tämä ei suinkaan johtunut pelosta vaan pikemminkin lohdusta ja yllätyksestä jotka hänen sisällään nyt vallitsi Blackin halauksesta, saaden Ophelian silmät vetistymään ja pidättelemään itkuaan, luoden kipeän tunteen kurkkuunsa.
Black toisti sanansa, saaden Ophelian puremaan hammastaan eikä pystynyt estämään paria vierähtävää kyyneltä jotka pian paljastuivatkin Blackille, tämän siirtäessä omat kasvonsa niin että näki Ophelian kasvot.

Ophelia kuunteli mitä Black sanoi. Ei hän kuolla halunnut jos Black sitä tarkoitti, muttei hän halunnut että Lily, Anemone saatika kukaan ulkopuolinenkaan tulisi vahingoitetuksi tämän takia.
"Mu- mut..ta... Mu..utta...!" Ophelia yritti sanoa väristen itkusta ja haukkoi henkeään sanojensa välissä, eikä voinut enää estää kyynel tulvaansa joka sokaisi tämän näkökentän lähes kokonaan. Ophelia otti puoli askelta lähemmäksi Blackia ja kietoi kätensä tämän kaulan ympärille ja päästi ulos itkunsa jota ei voinut enää pidätellä.
"En minä halua tätä!" Ophelia parkusi, tarkoittamatta sanoillaan kuitenkaan mitään tiettyä asiaa.

//*Parkuu itekki*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 22:35

Black

Black huomasi Ophelian suuret kyyneleet jotka vierivät pitkin tämän poskia, kunnes tämä tuli ja halasi häntä. Black kietoi kätensä takaisin Ophelian ympärille ja taputteli tätä selkään.
"shh, rauhoitu" Black rauhoitteli itkevää Opheliaa.
"En minäkään tätä halua" Black sanoi hiljaa, lähes kuiskaamalla Ophelian korvaan.

Black ei edes muista aikaa, jona olisi joutunut lohduttamaan jotakuta. Ophelian suru tarttui, Black tunsi itsensä kurjaksi ja surulliseksi, mutta ei itkenyt. Isot miehet eivät itke. Black nieli surunsa, pidätteli sitä niinkuin vihaansa.

"silloin metsässä.." Black aloitti vaisusti "Kun olimme paenneet Arania, kun etsimme tietä kotiin, minulla oli nälkä. Mielessäni kävi ajatus joka saa minut nykyään lyömään itseäni, mielessäni kävi ajatus tappaa sinut. Kadun sitä, vihaan itseäni sen takia, mutta vaikka kuinka sisäinen peto vaati sitä, en tappanut sinua, koska sinä olet.." Black selitti ja pysähtyi lopussa, veti syvään henkeä ja jatkoi "Sinä olet minun ystävä." Hän lopetti lauseen ja irroitti Ophelian itsestään, pitäen tämän olkapäistä kiinni, katsoen häntä kasvoihin. Hän siirsi toisen kätensä Ophelian posken lähelle ja pyyhki tämän kyyneleet peukalollaan.
"En pystyisi tappamaan sinua vaikka oma henkeni riippuisi siitä" Black sanoi vaisusti hymyillen.
Sitten hän otti molemmilla käsillä kiinni Ophelian vasemmasta kämmenestä ja nosti tämän ylös, katsellen kämmenpohjaa.
"Mutta nyt.. haluan pyytää sinulta pientä palvelusta" Black sanoi siirtäen katseensa Opheliaan.
"anna minulle vähän vertasi" Black pyysi.

// *Parkuu mukana* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2008, 23:16

Ophelia

Black kietoi kätensä Ophelian ympärille että Ophelia sai tuntemaan olonsa turvalliseksi ja paljon rauhoittuneemmaksi mitä äsken. Poskia polttaville kyyneleille ei silti tuntunut tulevan loppua ja Ophelia puristi hetkeksi otettaan Blackin kaulan ympäriltä kunnes tämä alkoi puhumaan.
Ophelia pidätteli nyyhkytystään että kuulisi mitä Black sanoi. Tämä puhui ajasta ennen Blackin tunteiden tunnustusta Lilylle, ajasta jolloin he olivat paenneet Aranilta ja yrittivät päästä tuolloin kotiin. Ophelia muisti sen hyvin, ja myös pyrkikin muistamaan sillä tuolloin Blackistä alkoi tulla läheisempi Ophelialle, vaikka Black nyt kertoikin että oli tappaa tämän... Ophelia ei välittänyt, ei enää, vaikka asiasta kuultuaan hieman sisimmissään pelästyikin. Ophelia ei ollut aavistanut tuolloin mitään, hän oli sinä hetkenä vain ajatellut kotiin pääsyä ja Lilyä jota hän tuolloin ikävöitsi. Se oli mennyttä, Black ei ollut tappanut häntä.

Ystävä!..? Ophelian sydän pysähtyi sekunnin murto-osaksi kuultuaan tuon sanan Blackin suusta ja tuijotti hetken kaukaisuuteen Blackin olan yli. Pian tämä sana sai Ophelian huulet vääntymään pieneen hymyyn ja viimeiset kyyneleet jotka hänen poskeansa pitkin valuivat johtuivat silkasta hyvän olon tunteesta.
Ophelia katsoi Blackiä silmiin, huulet väristen, eikä kavahtanut yhtään Blackin lähestyvää kättä ja tunsikin pian kuinka Blackin peukalo sivalsi hänen poskeansa pitkin, kuivaten tämän kyyneleet.
Ophelian silmissä saattoi löytyä pientä onnen pilkettä jonka Blackin sanat olivat saaneet aikaan, hän tunsi itsensä turvatuksi ja kunnolla jopa välitetyksi ensimmäistä kertaa elämässään.

Silloin Black tarttui molemmilla käsillään Ophelian vasemmasta kämmenestä, saaden Ophelian kohottamaan katseensa tähän hieman kysyvästi, kunnes tämä pyysi tältä palvelusta jonka Ophelia olikin valmis toteuttamaan.
"Ota... Se ei umpeudu..." Ophelia sanoi hieman haikeahkolla äänellä, johtuen itkusta jonka oli saanut päättymään ja tarjosi nyt vasenta kättään ojentaen sitä paremmin Blackille jotta tämä tekisi viillon tai jotain saadakseen siitä verta. Ophelia piti oikeaa kättään selkänsä takana, puristaen sitä nyrkkiin, varautuen tulevaan kipuun jonka tulisi kädessään pian tuntemaan.

//"snif"-*Ojentaa rätin*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2008, 23:46

Black

Black veti syvään henkeä, laski Ophelian kättä alaspäin pitäen sitä omassa kädessään. Hän nosti toisen kätensä ja pisti kynnen Ophelian kämmenpojaa vasten. Vielä ennen kuin hän viilsi, hän nosti katseensa Opheliaan.
"Voit sulkea silmäsi.. saattaa sattua hieman" Black sanoi, katsoi Opheliaa vielä hetken ja siirsi katseensa sitten kämmeneen.
Totta kai se sattuisi, Black tiesi sen.. mutta tuskin se tulisi sattumaan niin paljon, mitä Blackin haavat ja ruhjeet, mitä hän oli saanut suojellessaan Opheliaa ja Lilyä henkensä kaupalla. Mutta sitä varten hän oli, hänen tehtävänsä oli suojella niitä ketä kuningas käskee ja auttaa kuningasta parhaansa mukaan.

Black painoi etusormensa kynnen Ophelian kämmeneen ja viilsi siihen noin kahden sentin pituisen pienen haavan. Hetkessä haavasta alkoi vuotamaan lämmintä verta. Black laittoi huulensa samantien haavaan, ettei verta valuisi hukkaan. Hän sulki silmänsä samalla kun imi verta, hän ei halunnut nähdä tilannetta, mutta silti ajatuksissaan hän näki sen. Hän näki itsensä verta imevänä hirviönä joka saattoi tappaa tuosta vain, Ophelian hän näki hentona, viattomana tyttönä, jota tämä olikin.
Kului ehkä viisi tuskallisen pitkää minuuttia, kunnes Black veti päänsä kauemmas Opheliasta. Hän otti taskustaan kankaan palan ja painoi sen Ophelian kämmenelle.
Black nousi seisomaan, kumarrellen Opheliaa kohti pitäessään tämän kädestä yhä kiinni.

"Olethan kunnossa?" Black kysyi siirtäen katseensa Ophelian kädestä tämän kasvoihin.
Valkoinen kankaan pala alkoi punertamaan. Black tunsi olonsa hieman paremmaksi, mutta ei ollut lainkaan ylpeä teostaan.
"Anteeksi.." Black sanoi katsoen Ophelian käteen.

// "SNIIIF. kiitos" *ojetaa ivylle oman rättinsä* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 00:24

Ophelia

Ophelia otti neuvosta vaarin ja puristi silmänsä kiinni, sekunnit tuntuivat minuuteilta ja minuutit tunneilta kunnes Ophelia tunsi terävän viillon kämmenessään että inahti pienesti, purren huultaan ja yritti pysyä liikkumatta. Hän tunsi kuinka hänen verensä pulppusi haavan pintaan, saaden haavan kirvelemään mikä sai tämän jännittämään kättään entistä enemmän ja ennenkuin veri oli kunnolla edes ehtinyt lähteä valumaan, Black olikin jo juomassa sitä.
Ophelia puristi silmiään yhteen, hän ei halunnut katsella ja tunsi suonissaan kuinka veri imeytyi hänen koko käsivarresta haavaan joka sijaitsi tämän vasemmassa kämmenessä.

Tilanne ei ollut ollenkaan miellyttävä ja Ophelia teki kaikkensa ettei rimpuilisi taikka riuhtaisisi itseään tästä irti. Minuutit tuntuivat ikuisuuksilta muttei se muutamaa minuuttia enempää kestänyt kunnes Black vetäytyikin jo pois Ophelian kämmeneltä ja kaivoi esiin valkoisen kankaan palasen jonka tämä painoikin vasten Ophelian haavaa joka edelleen vuosi.
Ophelia uskalsi raottaa nyt silmiänsä, uskoen että se oli nyt ohi. Hän tunsi olonsa huonoksi, hänen päätänsä särki ja hänen vatsaansa vellosi. Puna hänen poskillaan oli kadonnut, saaden tämän näyttämään tavallista kalpeammalta. Vaikka tämä ei ollutkaan mitään suurta määrää verta menettänyt, väsymys joka häntä vaivasi ennestään oli päässyt niskan päälle.

"Olen." Ophelia sai sanottua tavalliseen tapaansa kangistuneesta kurkustaan huolimatta ja katsoi nyt kättänsä sitä tutkien kunnes painoi sen rintakehäänsä vasten oikean kätensä avustuksella, Blackin pyydellessä asiaa anteeksi...
"Ei. Tämä on pientä." Ophelia sanoi heikosti hymähtäen, painaen katseensa maata vasten. Tämä oli pientä. Pientä siihen verrattuna mitä Black sai kärsiä heidän takiaan, eikö niin?
"Se.. Se paranee aamulla.." Ophelia lisäsi, haava tulisi paranemaan kunnes Ophelia saisi levättyä, tämä saikin Ophelian katseen kääntymään kappelillensa ja sitten taas Blackiin.
"Taitaa olla aika mennä nukkumaan.." Ophelia sanoi, luoden heikon hymyn kalpeille kasvoilleen. Hänen nukkumaan meno aikansa oli mennyt jo aikoja sitten, siitä alkoi tulla jo paha tapa valvoa sovittua myöhempään, jonka Ophelia pyrki vielä korjaamaan.

//*niistää*//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 25 Helmi 2008, 17:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2008, 00:34

Black

"niin taitaa.." Black sanoi lievästi hymyillen ja käveli Ophelian luo, hieman linkaten.
"Saatan sinut kappelillesi.. näytät siltä että pyörryt aivan pian" Black sanoi samalla kun työnsi Ophelian liikkeelle.
Vain muutama hassu askel, halki pihamaan ja he olivatkin jo kappelilla.
Black katsoi kappelia hetken aikaa, hän tunsi poltetta sisällään, mutta oli iloinen että pystyi olemaan edes näin lähellä kappelia öisin.
"Nuku hyvin" Black sanoi, hymähti ja lähti kävelemään toiselle puolelle pihamaata, omalle asunnolleen.
Blader oli jälleen tunkenut takaisin sisälle ja nukkuikin jo hyllyn päällä kun Black pääsi sisälle. Hän käveli suoraan sänkyynsä ja rojahti sinne. Hetken aikaa hän oli hereillä, kunnes sulki silmänsä ja vaipui uneen.

// T^T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2008, 00:50

Ophelia

"Hyvää yötä." Ophelia vastasi ja katsoi hetken aikaa Blackin menoa kunnes päätti mennä itsekin sisätiloihin.
Ophelia lysähti nelinkontin kappelinsa lattialle heti sisään päästyään, hänen olonsa oli hiukan helpottuneempi näin, kunnes jaksoi nousta istumaan. Hän näki alttarinsa, kaksi tyynyä ja yhden matalan pöydän missä hän yleensä teensä tarjoili vierailleen.
Ophelia hoiperteli seisomaan, joutuen tosin ottamaan seinästä hieman tukea ja oli jo suuntautumassa kohti takahuonetta kunnes hänen silmäänsä pisti jokin joka ei kappeliin kuulunut.
Ophelia näki käärön matalan pöydän päällä ja vaikka hänen tekikin mieli vain mennä suoraan nukkumaan, näki parhaaksi tarkistaa mikä se oli.
Ophelia istahti tyynylle, se tuntui harvinaisen pehmeältä ja nyt Ophelia tuijotti kääröä tyhjä katse silmissä kunnes ojensi oikean kätensä sitä kohti ja avasi sen.
Saatuaan luettua sen loppuun, Ophelia painautui pöytää vasten ja huokaisi syvään. Se oli ilmoitus huomisista Blakckin ja Lilyn häistä.
Ophelian oli tarkoitus toimia siellä vihkijänä, mutta Ophelian väsymys ei antanut tilaa ramppikuumeelle vaan ohjasi Ophelian makuukammariinsa, rojahtamaan patjalleensa vaihtamatta edes vaatteitaan vaalean sinisestä mekostaan tämän yöpukuun joka oli siististi viikattu tämän viereen.

//Nuh!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Edellinen

Paluu Ranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron