Kirjoittaja Ros » 30 Tammi 2010, 09:40
Donald
Donald hymili huvittuneena tytön sanovan, että toivoi, ettei hän vihjannut mitään.
"Miten voisinkaan? Enhän minä ole harmikseni päässyt lukemaan tuota kirjaa", mies totesi vinosti hymyillen. Henry oli ottanut erään asian hänen menneisyydessään vakavasti eikä mies tiennyt, olisiko Lily samanlainen. Henry ei ollut pitänyt hänestä ennestään ja muistutti muutenkin kiivaudeltaan isäänsä. Kakara kuvitteli, ettei aikuisilla ollut oikeutta tehdä virheitä - edes lapsuudessaan. Harald tuntui olevan samanlainen, vaikkei sitä yhtä kiivaasti näyttänytkään, kuin prinssi.
Lily puolestaan oli hieman rauhallisempi, joten hänen reaktiotaan oli vaikea päätellä.
Mies nyökkäsi tyytyväisenä saatuaan ehkä luvan lukea kirjaa. Se riittäisi hänelle näin aluksi, Lilya ei voisi pakottaa mihinkään eikä Donaldilla ollut mitään oikeuksiakaan tuohon kirjaan.
Prinssi hymähti osaanottavasti Lilyn sanoille. Hän oli tyytyväinen tähän tilanteeseen - eihän hän olisi halunnut, että Elisan kaunis tytär menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, kuin Black ja olisi onnellinen, jos tyttö näkisi parhaaksi ottaa etäisyyttä miehestä. Ehkä Lily huomaisi, kuinka typerä oli ollut ja alkaisi edes tapailemaan mukavampia, järkevämpiä miehiä, jonkalaisen Donaldkin voisi hyväksyä.
Onneksi Lilyn miesten suhteen Haraldilla oli melko samanlainen mielipide kuin veljellään.
"Joten sinunkin on parempi viettää aikaa jonkun muun kanssa - pääset katsomaan tilannetta hieman etäämmältä", mies totesi. Noiden sanojen takana piili toive siitä, että ehkä Lily kauempaa tarkasteltuaan tajuaisi, ettei Black ollutkaan oikea aviomies tytölle. Velholla ei tuntunut olevan kykyjä pitää parisuhdetta koossa ja vaimoaan tyytyväisenä. Ulkopuolisen olisi helppo siepata Lily aviomieheltään ja luultavasti joku oli jo tekemässä niin.
Mies päätyi kertomaan itsestään, itse valitusta yksinäisyydestään ja naurahti nähdessään säälivän ilmeen prinsessan kasvoilla. Ei hän tarvinnut sääliä - hänhän piti tästä hiljaisuudesta.
"Ei sinun tarvitse näyttää noin surkealta", mies totesi hienoisesti hymyillen. "Minä en ole surullinen osastani. Olen onnellinen, ettei minun tarvitse olla se, joka päättää asioista. On helpompi kritisoida muita, kun ei tarvitse näyttää, miten tekisi ne itse."
Seuraavat sanat saivat miehen yllättymään. Lily kuulosti tosiaan masentuneelta, kyllästyneeltä hovielämään, missä mikään ei tuntunut muuttuvan. Tilanne ei ollut aivan noin, mutta ilmeisesti Lily ei ollut sitä huomannut.
"Siinä sinä olet väärässä, Lily", prinssi totesi. "Eikä merkityksesi määrity siten, kuinka tärkeä olet hovissa - jos et halua viettää aikaa hovineitojen kanssa, vietä aikaa veljesi, minun tai Ophelian kanssa. Olin myös varma, että Harald olisi onnellinen, jos saisi viettää edes hieman vapaa-ajastaan seurassasi."
Donald vaihtoi asentoaan.
"Sinulla ei ehkä ole samanlaista tärkeää tekemistä kuin veljelläni tai aviomiehelläsi, mutta sodan suunnittelu tuskin on ainoa, mitä täällä voi tehdä."
Tietenkin mies olisi halunnut antaa tytölle neuvon - hanki rakastaja, vietä tämän kanssa aikaa, ole onnellinen ja edes hetken ajan vapaa avioliiton puristavista kahleista.