Vahinkoja sattuu..

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Vahinkoja sattuu..

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Joulu 2009, 17:42

Kalmankoira, Luca

Kalma nyökkäsi Splinterin ehdotukseen, että esittäisi loukkaantunutta lemmikkikotkaa jos joku tulisi vastaan ja alkaisi kyselemään liikoja. Sai vain tosiaan toivoa, ettei Black sattuisi tulemaan vastaan.. sitä ei sellainen temppu huijaisi mitenkään, vaikka kuinka taidokkaasti näyttelisi. Mutta tuskin Black mitään kertoisi, mikäli hänet hengissä haluaisi pitää. Hän voisi turvautua siihen ihan hyvin.
"Selvähän se." Kalma hymähti pojan sanoihin ja veti yhdellä kulauksella juomansa alas, nousten ylös ja meni vaatekaapilleen katsomaan pojalle jotakin sopivaa. Ei häneltä varmaankaan ihan mitään täys sopivaa löytyisi, mutta pienempää mikä ei tippuisi tuon päältä, heillä kuitenkin oli koko eroa ja paljon, etenkin lihaksistojensa kanssa..
Lopulta Kalma löysi vanhan pesussa vanhingossa kutistuneen takkinsa, joka ei enää hänen niskaansa mahtunut.. tai mahtu se kunhan vähän änkesi, mutta liian tiukka takki ei tappeluissa olisi hyvä. Joten tämäkin takin kapistus oli lentämässä roskikseen ellei sitä nyt tarvitsisi. Oikeastaan hän voisi luovuttaa tämän Splinterille.
Kalma katseli takkia hetken aikaa käsissään ja nappasi sen sitten syliinsä kävellen hakemaan erään tuolin päältä Splinterin muut vaateet ja meni sitten tuon luokse. Vaate nippu pudotettiin tuon viereen.
"Jos noin hyvin pystyt liikkumaan, kykenet varmaan ihan hyvin pukemaan päällesi." Kalma selitti Splinterille, ei Kalma ei ajatellut auttaa tuota jos noin hyvin kykeni itsekkin liikkumaan. Pyytäkööt apua jos haluaa.
Luca taas vain seurasi tapahtumaa läähätteän sivusta kallistellen välillä suloisesti päätään..

Kalma meni itse pukemaan jo päällensä ja Luca pomppi perästä innoissaan, että oli pääsemässä ulos. Kalma huokasi ja kääntyi koiraansa kohden.
"Ei, et sinä voi tulla mukaan." Kalma sanoi koiralle kapsuttaen tuota muutaman kerran leuan alta ja käveli sitten Splinterin luokse odottamaan, että tuo saisi omat vaatteensa niskaan. Kun tuo oli ne saanut Kalma koppasi pojasta kainalon alta kiinni ja auttoi tuon ylös josta Splinterin määräämän tahdin mukaan lähdettiin kävelemään kohti ulkomaailmaa maanalta. Luca jäi kotiin, vaikka haukku ja vikisi kaksikon perään..

Matka kylän läpi meni ihan hyvin suurempia ongelmia ja kaksikko pääsi nopeasti metsän tietämille, jossa Kalma antoi taas Splinterin määrätä tahdin kylässä kun Kalma oli aika paljon sen tahdin määrännyt, eikä paljoa hidastellut.
"Mikä olo?" Kalma kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Joulu 2009, 17:45

Splinter

Splinter pääsikin ylös ilman suurempia vaivoja, mitä nyt jalkansa vaan tuntuivat aivan peuranvasan jaloilta. Siis vastasyntyneen, eikä sellaisen pitkin niittyjä koikkelehtivan varmasti askeltavan.. siihen nyt tuskin olisi toivoa vähään aikaan. Jack pudotti Splinterin vierelle vaatenipun... Hienoa, nyt pitäisi siis kumartua nostamaan ne. Mahtavaa. Poika ei kuitenkaan valittanut mitään, ja otti vaatteet. Palaneen ja tunnottoman sormen alle osui mustan takin kangas... Pitkä takki näköjään. Pieni ihmetys valtasi mielen, vaikka se olikin aika turhanpäiväinen asia. Hän ei nimittäin koskaan ollut kokeillut pitkää takkia... Vaikka ne näyttivätkin paljon lämpimämmiltä, kuin puolipitkät.

Nooh, pikkuvelho sai vaatteet päällen, vaikka takki olikin hänelle hiukkasen liian iso... Kai hänen pitäisi saada sitä lihaa ympärilleen, mutta kun ei lihonut niin ei lihonut! Kasvaisi edes pituutta... Jack otti kainanlon alta, ja poika lähti tassuttelemaan... Hiukan hitaasti tosin, mutta liikkui silti. Välistä tuntui siltä että pitäisi pysähtyä, mutta ei... Jokin toinen nimittäin käski häntä pysymään liikkeessä. Ja Jack ei antanut kauheasti levätä muutenkaan.

Vihdoinkin kun he pääsivät pöpelikköön, poika sai liikkua vähän hitaammin... pakkanen paukkui ja kiristyi, ja jopa Splinterin mielestä nyt oli kylmä. Puiden välissä oli vaikea kävellä, mutta eihän se mitään... "Kotiinhan" tässä oltiin menossa.
"Ihan hyvä, luulisin... Heidän pitäisi olla täällä jossain... Taisivat vaihtaa leiripaikkaa, kun minua ei näkynyt.", poika huokaisi, ja päästi sitten ilmoille nopean huudahduksen.
"Hunu! Tara! Oletteko täällä!?", oli huudon sanoma. Ja tietysti hän oli varuillaan siitä, ettei ihmisiä näkynyt... Tai haltioita, Jackhan oli noiden mustalla listalla, eikä silloin Splinter voisi paljoa auttaa siinä tilanteessa vaarantamatta Arathetin asemaa. Oli hänelläkin se älli päässä, sillon kun sitä tarvittiin.

[[Eli Akselmo Hun-Tralla tähän perään ^^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 19 Joulu 2009, 18:08

Hun-Tra [Ja tottakai Tara, sivuhahmona.]

Hun-Tra heräsi kun kuuli oman äänensä huudettavan kauempaa. "Splinter?" hän kysäisi itseltään. Tara nukkui rauhallisesti hänen vierellään. He olivat tehneet talviseksi asunnokseen lumesta ja teltasta asunnon. Se oli kuten teltta, mutta telttakankaan pälle oli laitettu lunta ja teltta oli asetettu pieneen notkoon, että siihen saataisi enemmän lunta jotta se olisi lämpimämpi. Se oli myös tilava. Sinne mahtuisi jopa viisi henkeä. "Tara.." Hän kuiskasi Taralle. Tara heräsi ja katsahti Hunua silmiin. "Mitä nyt..?" hän ynähti. "Muistatko Splinterin.. Sen pojankoltiaisen. Olen varma että hän huusi tuolla pihalla meitä.. Käyn äkkiä katsomassa." "Selvä.. Minä jään tänne nukkumaan.. Olen aivan poikkih.." Tara käännähti kylelleen ja jatkoi koisimista.

Hun-Tra puki äkkiä päällensä ja astui ulos tuolta teltasta. Huh, tuolla tosiaan on kuuma.. hän ajatteli ja lähti kävelemään eteenpäin. Ainoa asia mitä vielä tarvitsen on kengät.. Kuin hankala ne on tehdä meikäläisille? Hän mietti ja sitten huusi: "Splinter, tännepäin!"
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Joulu 2009, 19:13

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti Splinterin sanoihin kun tuo sanoi kaiken olevan kunnossa. Kalma ei voinnut muuta kuin ihailla nuorukaisen sitkeyttä, moni nuorempi olisi huutanut ja parkunut tuossa vaiheessa silkasta kivusta. Murtunut käsi kun ei kuienkaan ollut mikään ihan pikku juttu.
Splinter avasi turpansa ja alkoi huutamaan ystäviään paikalle Kalma mulkkasi tuota terävästi ja läppäsi kätensä tuon suun eteen, ettei enempää ehtisi huutamaan.
"Hulluko olet!" Kalma murahti kuiskaten melkeinpä. "Huutosi kantautuu hiljaisessa ja yöllisessä metsässä pidemmälle kun ikinä arvaatkaan.." Kalma jatkoi pitäen ääntään matalana ja puhui ihan asiaa, jälleen kerran. Tuollainen karjuminen kantautui yöllisessä metsässä ties kuinka pitkälle ja kantautua vääriin korviin.. eikä sitä ainakaan aavekoira halunnut itse henkilökohtaisesti. Kalma laski kätnsä pois Splinterin suun edestä, uskoen että tuo älyisi pitää suunsa pienemmällä.

Kalma nosti päätään kuitenkin valppaasti ylös kun kuuli jonkun huutavan Splinteriä nimeltä ja pysähtyi. Entäs jos se olisikin haltia!? Kalma vilkasi Splinteriin ja sitten jonnekkin metsän pimeyteen ja takaisin poikaan.
"Tuttu ääni? ...ja eihän leirillänne ole ainuttakaan haltiaa?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Joulu 2009, 19:29

Splinter

Jos on joutunut koko elämänsä sietämään kipua ja tuskaa, niin sitä oppii myös kestämään sen. Tämä ei ollut mitään verrattuna kiroukseen, joka nuoren niskoilla oli. Jos Jack olisi teinny, mistä kaikesta pentu olikaan selvinnyt, ei tuo olisi lainkaan ihmetellyt miksei Splinter valittanut.

No Jack ei sitten yhtään tykännyt Splinterin huudosta, vaan läppäsi kätensä pojan suulle. Poika mulkaisi koiraa hiukan ihmeissään. Juu, tiesihän sen että ääni kantautui, mutta eikö ollut parempi että huutaa yhden kerran niin että kaverit - joista yksi oli tulossa- kuulisivat, kuin seikkailla ristiin rastiin metsässä ja toivoa kompastuvansa heihin? Jack otti käden suulta, ja poika mutristi huuliaan. Hyi, kamalan makuista! Mitä ihmettä Jack oli käsillään oikein puuhaillut? Ainiin, kävellyt ympäriinsä koiramuodossaan... Yäkh!
"Juu, se on Hun-Tra...", poika vastasi, ja katseli pimeyteen. Siellä hännen kamunsa oli!
"Eeei... Hun-Tra ja Tara ovat viimeiset liskoihmiset. Joten älä ihmettele heidän ulkonäköään...", poika vielä varoitti, ja lähti kävelemään hiljakseen Hun-Tran ääntä kohden.
"Toivottavasti hän ei ole kovin vihainen... Minunhan piti olla pois vain muutama minuutti.", velho naurahti varovaisesti, ottaessaan askelia upottavassa lumihangessa. Tosin tuskin Hun-Tra kovin vihainen oli, tuo oli varmaan jo tottunut pojan alituiseen katoiluun. Hän kun meni sinne minne mieli veti, eli jos hänellä olisi vielä vanhemmat, nuo olisivat aivan harmaahapsisia jo poikansa takia. Kuriton kakara on kammottava vekara.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 19 Joulu 2009, 21:58

Hun-Tra

Hun-Tra näki liikettä. Se oli Splinter ja hänen kanssaan joku.. Ihminen kait. Hun-Tra pelkäsi. Hän ei halunnut tuntematonta ihmistä sotkemaan hänen elämäänsä. Splinter oli poikkeus, hän on hieno ihminen, erilainen kuin muut. Mutta tuosta toisesta hän ei tiedä.. Hunu lähti kävelemään heitä vastaan. "Splinter, mitä sinulle on tapahtunut?!" Hunu hätkähti kun näki tuon haavoittuneen. Ei ollut kaukana ettei Hunu olisi pyörtynyt tuosta näystä. "Ja kuka sinä olet?" Hän kysyi toiselta, hieman epävarmasti sähähtäen. "Tai vastaa siihen myöhemmin, viedään teidät äkkiä turvaan." Hunu sanoi ja lähti ohjaamaan heitä telttaansa päin. Onneksi he eivät olleet kaukana teltasta, pakkanen alkoi kiristyä. Splinter voisi paleltua jos ei pääsisi pian turvaan, sillä verenhukka ei ole hyvä juttu.
Hun-Tra avasi telttansa oven ja käski Splinterin mennä heti sisälle. Tuota toista ihmistä hän tutkaili epäilevin katsein ja kummiskin antoi hänelle luvan tulla sisään. Hun-Tra herätti Taran ja sanoi hänelle: "Katsohan kuka tuli käymään, tosin hieman huonommassa kunnossa." Tara nousi pystöön ja katsoi Splinteriä. "Mitä helkkaria sinulle on sattunut?" Tara säikähti. "Meillä on täällä tilaa teille molemmille että voitte levätä, mutta ensin meillä taitaa olla paljon puhuttavaa.." Hun-Tra sanoi rauhallisella äänellä Splinterille. Mutta tuo toinen ihmisentapainen häiritsi häntä kovasti. "Ja nyt kerro kuka sinä olet." Hunu sanoi.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Joulu 2009, 23:11

Kalmankoira

Liskoihmisiä? Kalma kallisti hieman päätään, kuten koira joka ei ymmärtänyt mistä puhuttiin, paitsi että Kalma kohotti vielä toista kulmaansa kysyvästi ja oli avaamassa turpaansa kyselläkseen enemmänkin näistä liskoihmisistä. Pelkkä sana "ihminen" kun sai Kalman veressä hieman kiehahtamaan, ihmisvihainen kun sattui olemaan. Mutta poika viipotti jo jossakin ihan muualla vammoinensa ja Kalma sai tulla perästä päin, eikä aikaakaan kun vastaan sitten tuilikin.. varsin erikoinen tuttavuus. Kalma tujotti tuota vihreää otusta astetta hämmentyneenä ja kummissaan. Olipas siinä erikoinen otus kerrassaan.. Maistuikohan se hyvälle? Kalma ei kuitenkaan tohtinut mennä kysymään sitä ääneen tai edes mainitsemaan mitään ajatuksestaan. Ties mitä sitten olisi tapahtunut..
Sitten tuo otus sähähtikin hänelle, että kuka hän oli.. Kalma- taaskaan- ehtinyt suutaan avaamaan kun tuli sitten kiire viedä poika lämpimään telttaan ja Kalma seurasi hiljaisena perässä astellen sisään telttaan kun siihenkin annettiin ihan lupa. Aavekoira istahti sitten istumaan vain jonnekkin yksinäiseen nurkkaukseen kädet puuskassa ja seurasi hiljaa kun Splinterin perään hääsättiin ja huusattiin. Herranjestas ei se kersa ole kuolemaa tekemässä.. Kaikki oli ihan hyvin.
"Jack." Oli Kalman vastaus lisko herran kysymykseen, muu tuolle ei kuuluiskaan... mikäli hänen väliaikainen suojattinsa pitäisi turpansa tukossa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Joulu 2009, 23:30

Splinter

Splinterille tämä olikin uutta... Olihan hän varautunut siihen, ettei nämä kolme tulisi ihan heti toimeen, Hun-Tra siksi koska ei pitänyt ihmisistä - ja siltä Jack näytti, vaikkakin hieman erikoisemmalta - eikä Jack ilmeisesti pitänyt uusista tuttavuuksista.
"Eääh... Pitkä juttu.", poika sanoi heti, kun Hun-Tra alkoi kyselemään. Todella pitkä, varsinkin kun piti keksiä miten vierittäisi syyt pois Jackin niskoilta. Eihän tuo ihan tahallaan hyökännyt! Teltassa oli lämmintä, ja poika nautti olostaan... Pakkanen ei ollut kivaa! Tarakin ilmeisesti ei pitänyt Splinterin loukkaantumisesta...

Hun-Tra kysyi sitten Jackista hieman tarkemmin... Ja Jack vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Poika virnisti pikaiseen.
"Jack auttoi minua aika paljonkin...", hän sanoi heti perään, ettei alettaisi kyselemään kauheasti, että missä he ovat tavanneet, ja että mitä mies teki tässä juuri nyt. Poika alkoi ottamaan tuon antamaan mustaa pitkää takkia pois, vaikka tuntuikin pahalta luopua siitä... Hän oli kerennyt ihastua siihen!
"Minulle kävi vähän köpelösti... Voin kyllä sanoa, että jos jack ei olisi oikeaan aikaan osunut paikalle, en olisi tässä juuri nyt.", hän vielä kertoi puolitotuuden. Olihan se totta, ellei Jack olisi palautunut normaaliksi ajoissa, Splinter olisi varmaan jäätynyt lumihankeen elävältä. Ja lisäksihän tuo oli puhdistanut pojan haavat, tikaten ne sitten niin hyvin kuin taisi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 19 Joulu 2009, 23:51

Hun-Tra

Tuo Jack on siis ystävä. "Öh.. Selvä. Oletko kenenkään puolella vai puolueeton? Minä en ihmisiin voi luottaa.. ärh.. sattuneista syistä.. Anteeksi muuten epäkohtelias käytökseni.." Hun-Tra sanoi Jackille. Mutta sitten hän keskittyi Splinteriin. Hänen vanha mutta nuori kaverinsa oli taas täällä joten Hun-Tra oli iloinen. "Mitä sinulle siis kävi?" Hunu kysyi Splinteriltä. "Jotain samantapaista kuin sen suden kanssa? Kerro aivan kaikki sillä minua ei enää väsytä!" Hän naurahti.
Tara nuolaisi Hun-Traa poskesta. "Höh?" hän sanoi Taralle. Tara supisi jotain Hun-Tran korvaan. Hun-Tran suu loksahti auki. Sitten hän käännähti Splinteriin päin. "Meilläkin on kerrottavaa, iloista nimittäin." Hun-Tra sanoi hymyillen.

//Tulipa köyhä viesti >.<
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Joulu 2009, 00:39

Kalmankoira

Kalma istui kädet puuskassa ja kuunteli silmät puoli ummessa kun Splinter selitteli hänenkin puolestaan mitä oli oikein tapahtunut, tai tapahtunut ja tapahtunut. Hänhän se kimppuun kävijä oli ollut, mutta siintä ehkä kannattaisi olla ihan hisskukseen. Kukaan koskaan ennenkään kuunnellut jos hän syyksi vain sanoisi olevansa mieletään hieman pipipää tai sairastaisi jakomieli tautia.
Kalma vilkasi kulmiensa alta kun Splinter otti hänen antamaa takkia pois ja hymähti sitten pienesti. "Saat pitää sen." Kalma sanoi ja hiljeni taasen omiin maalmoihinsa unohtuen. Olipas hän vaisu.. No varmaan johtui paljolti seurasta, joka oli ihan tuntematonta ja vierasta, eikä Kalma tunnetustikkaan ollut se "ollaan heti kaveria" tyyppi. Siihen meni oma aikansa, tyypistä riippuen.
Ja ystävästä Kalma oli kaukana... tietäisitpä nuo liskot minkälaisen hirviön ovat menneet päästäneet sisään telttaansa. Kalma kuitenkin lupautui olemaan ihan kiltisti, ellei tilanne muutu äkkiseltään häntä vastaan. Ei olisi suuri yllätys hänen tuurillaan.
Hun-Tran kysymyksen myötä Kalman levollisille kasvoille levisi vahingoniloinen virne, ihan kuin aavekoira olisi juuri nähnyt jonkun kaatuvan vaikkapa vesilätäkköön ja virnuillut sille itsekseen.
"Ihmisten." Kalma vastasi tylysti, mutta lisäsi siihen vielä. "mutta minusta vaaraa ole, minua sota kiinnosta paskan vertaakaan."

Ja ihan torviako nuo liskon kummajaiset olivat? Näkihän sitä Splinterin haavoista, että tuon kimppuun mikään piski ole käynnyt tai edes ihmiset aseidensa kanssa.. ja jos nuo yhtään käyttäisivät päätään ja alkaisivat vertaielmaan kynsimis jälkiä hänen omiinsa niin siinäpä vasta soppa syntyisi. Kalma virnisti itskeseen.
Kalma nosti hieman päätään kun tuo uros puolinen liskomikälie avasi turpansa ja koitti arvuutella mukamas kovinkin ovelasti, mikä noilla kahdella oli tulossa. Oikeastaan Kalma kuuli sen jo, mutta pikku vika..
"Kersa?" kalma pamautti ennen kuin kukaan ehti sanomaan mitään. "...saanko tehdä siintä munakkaan?" Kalma naurahti omalle karulle vitsilleen, vakavoituen kuitenkin varsin nopeasti.. Ei tämä hänelle sopivaa seuraa tainnut olla, liian happy happya. Black oli parempaa sen herran kanssa juttua riitti puoleen jos toiseen, eikä paljoa tarvinnut varoa sitä että sattui olemaan sadistinen persoona ja murhaaja kaiken päälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Joulu 2009, 00:56

Splinter

Splinter ei voinut mitään väkinäiselle hymylleen kuullessaan Hun-Tran ja Jackin puhelun... Nuo kaksi eivät tosiaan taineet tulla toimeen... Molemmat kiersivät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Mutta hän sai pitää takin! Ihanaa! Poika piti takkia sylissään, ja silitteli sitä varovaisesti. Omituinen pentu, eikö?

Splinter mietti vähän aikaa, miten kertoisi tarinan... Hun-Tra kun sitä oli pyytänyt. Mutta Taralla oli ilmeisesti jotain uusia uutisia, ja Hun-Tran ilmeestä jotain hyvää... Pitää nyt ,muistaa, että Splinter on Splinter!Mutta Jack sitten meni pilaamaan Hun-Tran yllätyksen... Ja vieläpä tuollaisella vitsillä!
"Jack senkin... senkin...", poika yritti keksiä jotain tarpeeksi sapekasta, mutta kun ei keksinyt, nappasi lämpimän tyynyn ja paiskaisi sen tuota päin. "Ei noin saa puhua!", hän vielä painoitti. Mutta ei hän tosissaan vihainen ollut, jos olisi ollut, niin hän olisi paiskannut jollain terävällä, tai sitten heittänyt kirouksen tuon niskaan. Kyllä koira sen tiesi. Mutta miksei Splinter raivostunut? Koska Tooru oli alkanut taas puhumaan...
'Minulla kävi mielessä sama asia!', tuo puolusti mustatukkaa, ja Splinter huokaisi raskaasti. Tooru oli alkanut pitämään Jackista, jolla oli sentään hiukan samanlainen luonne kun Toorulla itsellään. Lisäksi eihän tuo kokonaan paha voinut olla, kun oli Splinteriä auttanut.
"Miten minun ympärille kerääntyy kaikki psykopaatit ja erikoisemmat heput...", tuo mutisi hiljaa haltiakielellä, ja painoi kädellään otsaansa. Järkihän tässä menisi, ellei se ollut jo mennyt!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 20 Joulu 2009, 01:05

Hun-Tra

"Jaahas." Hun-Tra sanoi tuon vitsille. Tämän takia hän ei pitänyt tuollaisista henkilöistä. Ollaan niin kovia ja sitten kummiskin sisältä pehmeitä. Ei näin.. Ei näin. Tara kääntyi vain poispäin nukkumaan. "Noh, arvasit kuitenkin oikein. Mutta ruuaksesi et sitä saa." Hunu sanoi normaalilla äänenpainolla. Hänen puolestaan tuo Jack saisi painua helvettiin teltasta, mutta olkoot tämän kerran. "Noh, aivan sama. Minä alan nukkumaan. Öitä teillekin." Hän sanoi ja käännähti Taran viereen nukkumaan, jättäen nuo kaksi vaan möllöttämään tuohon. Jep, Hunu oli suuttunut ja Tara myös, kuinkas muuten? Mutta sitten Hunu alkoi miettimään miltä hänen lapsensa näyttäisi ja millainen hän olisi. Se sai Hunun hymyilemään ja nukahtamaan helpommin. Hänen suurin unelmansa oli tulossa toteen. Hän vihdoinkin pystyisi tekemään sen mitä hänen isänsä ei pystynyt!
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Joulu 2009, 14:14

Kalmankoira

Ennen kuin Kalma mitään ehti Splinterille sanoa- kuin tuijottaa tuota kuin idiootti- sai aavekoira tylsyti tyynystä niskaansa älähdyksen kera. Kalma kuitenkin naurahti pienesti hieroen niskaansa ja nosti katseensa Splinteriin mukamas kovinkin murhaavasti.
"Se oli vitsi!" Kalma älähti pojan sanoihin ja olisi jatkanutkin, ellei tuo lisko mies olisi päättänyt tehdä jotakin varsin.. kummallista. Tuo siis päätti käydä nukkumaan, vaikka heillä oli vieras ja Splinterin käsikään ei vielä ollut kunnossa. Se pitäisi laittaa paikoilleen tai se jäisi vialliseksi koko pojan loppu elämäksi. Tyhmää, tyhmää sakkia!
Kalma nousi seisomaan ja kääntyi ulosmeno aukon suuntaan.
"..Voi sitä ihan ystävällisesti sanoa, ettei seuraani kaivata." Kalma murahti lähinnä tuolle lisko tyypille, jonka nimen aavekoira oli mennyt jo unohtamaan. Ei se mitään, ei tulisi yhtään ikävä.
"Nähdään.." Kalma sanoi Splinterille hymähtäen ja poistui sitten paikalta kylmään pakkaseen.. Hän voisi vaikka tässä sivussa käydä etsimässä itselleen ruokaa ja palata sitten takaisin koti koloonsa ihmisten kylään.

//Kiitosta pelistä.//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Joulu 2009, 14:47

Splinter

Splinter mulkaisi takaisin, vaikkei kovinkaan pahasti.
"Tosi huono vitsi...", hän mutisi, ja tajusi sitten, että Hun-Tra meni takaisin nukkumaan. No höh. Pojan pitäisi siis itse hoitaa kätensä kuntoon... No ei se mitään, hän vain toivoi ettei Hunu ja Tara heräisi jos hän alkaisi valittamaan ääneen. Vasen käsi piteli edelleen takkia, mutta heti kun kaikki lähtisivät, hän alkaisi hommiin.

Jack sanoi pikaset näkemiset, ja poika nyökkäsi. Toivottavasti he eivät vain tapaisi samanlaisissa merkeissä... Splinter nielaisi yhden kerran, kun Jack lähti teltasta ulos, ja Hun-Tran hiljainen tuhina alkoi. Mitenköhän hän saisi käden taas suroaksi? Pitäisi kai ihan ensin ottaa siteet pois... Splinter oli joskus asetellut murtuneen jalan kuntoon, mutta käsi oli kokonaan uusi asia hänelle... Hän tarvitsi apua hieman... Velho tökkäisi jalallaan liskoa hännänjuureen.
"Hun-Tra! Tarvitsen apua! En saa kättä paikoilleen!", hän kuiskasi varsin lujalla äänellä. Toivottavasti Hunu viitsisi auttaa, hän ei haluaisi jäädä rammaksi.

[[Juh, kiitos seurasta Suskari ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Akselmo » 20 Joulu 2009, 15:58

Hun-Tra

"Ymh. Häh?" Hun-Tra heräsi kun Splinter tökkäisi häntä. "Uh, joo.. Anteeksi tämä kaikki.. Ähm." Hän sopersi ja nousi istumaan. "En edes tiennyt että kätesi.. Noh, koitan saada sen kuntoon." Hunu sanoi Splinterille. Hun-Tra testaili kättä ja koitti eri kohtia saadakseen selville mistä kohti se oli pois paikaltaan. "Hmm.. Tässä pitäisi vaan tehdä koko paikalleen napsautus nopeasti." Hän sanoi. "Tuotanoin.. Olethan valmis?"
Hun-Tra ootti pojan vastausta ja sitten kun hän oli valmis, Hun-Tra otti väänsi käden niin nopeaa paikoilleen että Splinteriä ei toivottavasti edes sattunut paljoa. "Nyt sen pitäisi olla.. Onko muuta mitä pitää hoitaa? Ja anteeksi tämä töykeä käyttäytymiseni vielä toistamiseen, tänään ei ole ollut mikään hyvä päivä ja tuo kaverisi vitsi.. Perkele. Sama kuin olisin sanonut hänelle että söisin hänen lapsensa."

//kiitoksia seurasta suskari :>
Akselmo
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron