Kirjoittaja Lithium » 30 Marras 2009, 18:59
Adele:
Hiilenmustat silmät tarkastelivat toisen reaktiota tarkkaavaisina, irvistyksen levitessä huulille kun tuo toinen liukastui katolta. No, ainakin hän sai tuohon salaperäiseen hahmoon jotakin liikettä. Haltianeitokaisen irrottamatta silmiään silloinkaan kun nainen paransi jalansijaansa liukkaalla katolla, painuen kyykkyyn ja laskien kätensä kohmeista kattoa vasten. Vaaleat, kelmeän hopeiset hiukset korostuivat näin yöllä kuunvalossa, niiden ulottuessa miltei kattoon saakka neitokaisen ollessa tässä asennossa. Adele nosti katseensa käymään sinisissä palloissa jotka ikään kuin kiirehtivät karkuun syöjäänsä, häviten sitten näkyvistä. Mitä ikinä nuo olivatkaan olleet, sitä nainen ei tiennyt, mutta kauniita ne kyllä olivat.. Sääli että ne noin vain katosivat.
Hivenen huvittunut pilke kävi silmissä kun tuo koirahahmossaan oleva otus iski päänsä kiinni kattoon, no anteeksi nyt herraseni ei hän voinut tietää, että tuo reagoisi noin. Avoimet hiukset muistuttivat taas epäkäytännöllisyydestään kun hiljainen, hopeisen vaalealla iholla viileänä tuntuva yötuuli liikutti vaaleita suortuvia kauniiden kasvojen eteen. Haltianeito siirsi hiuksiaan melko ärtyneen oloisena pois kasvoiltaan, siropiirteisten suippojen korviensa taakse. Hetkeksikään kyyryssä olevan naisen tummien silmien uteliaaksi käynyt katse ei irronnut tuosta olennosta joka tuli lähemmäs, istuutui alaskin. Neitokainen kuunteli toisen sanoa, päätään vienosti kallistaen, aistillisten huulten painuessa aavistuksen mutruun. Koko naisen olemuksesta näki, että tuo oli kaikenaikaa pienesti varuillaan, sillä sen kummempia tarkoittamatta tai tuota ominaisuutta itse huomaamatta. Se oli refleksi. Kyyryssä oleva nainen toi varovaisella olemuksellaan mieleen kissapedon, juuri ennen kuin se iskisi kyntensä tappavasti saaliin kimppuun. Mielikuva, joka usealla oli tästä hopeatukkaisesta neidosta. Ominaisuus, joka eli naisessa ja jolle tuo ei voinut mitään.
Silmien siristyessä hetkellisesti, niiden siirtyessä vilkaisemaan taivaalla kuin yrittäen löytää sieltä hiljalleen leijuvia, kuulaita sinipallo, joita tuon otuksen luona oli äsken ollut, ennen kuin se siirtyi pahoittelevana takaisin siivelliseen tuttavuuteen.
anteeksi, en voinut tietää..
Tumma katse siirtyi tutkimaan toista, naisen yrittäessä häivyttää uteliaisuuttaan. Mutta toinen vaikutti niin paljon kiinnostavammalta kun haltiat. Ehkä se johtui siitä, ettei Adele ollut ollut koskaan näin lähellä toisenkaltaista.
Peitän siveettömiä jälkiäni, mitä muutakaan tämänkaltainen tyttö voi tähän aikaan yöstä oikein tehdä. Jos olisit tullut hetkeä aikaisemmin olisit kenties saanut ravintoa minunkin unistani
Sarkastisuus kuulsi pienesti läpi puoliverisen verihaltian sanoista. Kai toinen nyt tiesi, että häntä pidettiin moraalittomana syntyperänsä takia? Joillakin haltioilla oli niin ikävä tapa yleistää ja leimata.. Tämä ei tietenkään koskenut kaikkia.