Kalmankoira
Tämä nyt oli niitä päi- tai siis iltoja, jolloin ei olisi ikinä pitänytkään nokkaansa ulos tunkeakkaan, tai se oli alaknut ihan hyvissä merkeissä. Kalma oli käyttänyt Lucan ulkona ennen lähtöään ja käynnyt tyrmissä teurastamassa muutaman ihmisen, sekä pistänyt yhden niistä poskeensa joten maha oli täynnä. Sitten hän mahtavana neron leimauksena oli päättänyt lähteä kävelemään ja sulattelemaan ateriaansa. Se ei ollut kovinkaan hyvä ajatus ollut ollenkaan, heti ensinmäisenä hän oli törmännyt ah niin ihaniin haltoihin jotka ihanasti kävivät sitten päälle nuolineen ja keihäineen. Pakoonhan siinä piti lähteä ja jonkusen eksyttämis yrittämisen jälkeen Kalma oli vihdoista ja viimein onnistunut karkoittamaan rakkaat ystävänsä perästään. Muttei tietenkään ilman vahinkoa, kylkeen oli osunut nuoli vaikkakin nihraissut ja se oli kipeä, liikkuminen oli hieman hitaan puoleista. Joten Kalma oli päättänyt jäädä hetkeksi aikaa lepäämään luolaan ja sen tarjoamaan suojaan, sekä sytyttänyt sinne omaksi lämmitykseen pienen nuotion. Myrskykin oli ehtinyt puhjeta ja nyt Kalma vain istui hiljaa omissa ajatuksissaan luolan pimennoissa vain nuotio seuranaan ja seurasi myrskyävää ulkoilmaa. Toivottavasti tuo mokoma päättyisi vähän ennen aamua, että hän ehtisi ihmiskylään takaisin tai ainakin pimeään paikkaan. Ei olisi hyvä jäädä kylki avinaisena luolaan johon voisi pöllähtää kuka tahansa. Onneksi haava ei sentään tappava ollut.
Kalma lisäsi puita hiljaisuudessaan nuotioonsa ja veti polvet itseään vasten laittaen leukansa nojaamaan polvia vasten. Ei tämä nyt kovinkaan kivaa ollut, hän halusi kotiinsa lämpimään ja muutenkin Lucan luokse.. ja muuenkin hoitamaan tuon pikku nihrauman. Olikohan hänellä enää alkoholia pudistukseen?