Kirjoittaja Dogster » 25 Tammi 2010, 18:34
Copper & Mii
Voimistaan piti aina olla ylpeä, mutta liiaksi sitä ei saanut olla. Ja ei sillä ollut väliä, että oliko Urgan mukana vai ei, helposti Copper hoiteli villisian kokoisen eläimen, osittain kiitos miekkansa, josta ei ihan heti luopunut. Velho kuitenkin mainitsi lumessa puhdistautumisen... Voisi toimiakkin, vaikkei ollutkaan Copperi tapaista pyöriä lumihangessa kuin jokin koira. Lisäksi vaatteet siinä kastui.
Mutta ilmeisesti Copperi ei ollutkaan tullut hulluksi, kerran Urgankin kuuli tuon.
"Tottakai, siellä saattaa olla joku pahemman asteen pulassa...", mies totesi samalla, kun heitti miekkansa vakiopaikalleen, ja lähti ripein askelin, puolijuoksua kohti äänen lähdettä. Täysillä ei voinut mennä, jokin varovaisuus sentään, ja pitihän heidän varmistaa, ettei heitä kuulunut... Kohta äänet vahvistuivat, ja puolirotuinen meni hiukan matalammaksi. Katse näytti keskittyvän suoraan eteen, vaikka hän pitikin korvillansa ympäristöä huomiolla. Lisäksi hän luotti Urganiin... Tiimityöskentelyä, ehkäpä?
Koht he pääsivät kohdalle... ainakin melkein. Copper kurkkasi varovaisesti alas, ja katsoi kuinka jotakuta, ilmeisesti vampyyria, uhkailtiin. Haltioita. Copper tuhahti jotain itsekseen. Suippokorvat ilmeisesti eivät olleet huomanneet heitä... Ihmekkös tuo, olivathan he korkeammalla maa perällä.
"Hypätäänkö tästä, vai kierretäänkö taakse?", Copper kysyi hiljaa, mutta jäykistyi itse sitten... Kääntyi hiljaa, ja kohtasi vihreät silmät. Haltia... noita olikin enemmän. Copepr kääntyi katsomaan Urgania, ja hymähti pahoittelevasti.
"Ilmeisesti yllätyshyökkäys meni juuri piloille.", valko-musta-puna tukka naurahti. Siinähän se oli juuri mennyt, sillä haltia osoitti heitä molempia jousellansa... Tai ainakin melkein se oli yllätyshyökkäyksen loppu. Haltia oli juuri avaamassa suutaan, kun jokin loikkasi tuon niskaan, ja tuon älähti itsekseen. Mitä ihmettä!? Haltia tavallaan kumarsi nyt, kun sai painolastia niskaan ja päälakeen. Pieni, mustanharmaa kissapedon pentu loikkasi ilmaan, ja heitti ilmassa kuperkeikan, heittäen Copperille jotain. Copper nosti kättään, ja koppasi toisella kädellä kynsihanskansa. Kissapeto tipahti lumihankeen, ja muutti muotoaan nuoreksi naiseksi.
"Ei hätiä mitiä! Rajavartijoiden kakkosjäsen Mii on täällä!", tuo ilmoitti, sen verran kovaan ääneen että tiesi että hänellä oli ainakin itsevarmuus tallella, mutta sen verran matalalla, ettei tuo ryhmä alempaa kuullut. Haltia kerkesi nostaa katsettaan hieman, mutta sai sitten kovasta potkusta naamaan, ja valahti tajuttomaksi.
"Mii... Me yritämme väijyä...", Copper aloitti, samalla kun veti hanskan käteensä. Mii iski silmäänsä.
"Hyvä homma siis että olen tässä, leijonathan on tunnettuja väijymisestään.", hän virnisti, ja meni sitten lähemmäs reunaa kurkkimaan. Tuo oli ihan hetken paikoillaan, ja loikkasi sitten suoraan haltiajoukon kimppuun. "Vihulaisille turpaan!", tuo karjaisi, ja loikkasi heti ensimmäisen hepun kimppun pitkillä kynsillään. Copper huokaisi, ja painoi kätensä otsaansa vasten.
"Miten ihmeessä hän on selvinnyt tähänkään asti...?", tuo mutisi, ennenkuin tuli auttamaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals ||
Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita."I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"
Ava (c) Minä.