Kirjoittaja Aksutar » 09 Helmi 2010, 13:35
Marduk
Ericon huomautukseen rohkeista lohikäärmeistä Marduk vain naurahti ja totesi "Uhkarohkeus ja rohkeus eivät ole sama asia, nuori kentauri".
Sitten seurasikin kysymyksiä, jolloin Marduk veti valtavaa päätään kauemmas kentaurista astetta kärttyisämmän näköisenä. Suuri, keltaoranssi silmä suorastaan paloi hermostuksesta, kentaurin alkaessa kyselemään sodasta.
"Se mitä täältä tulit estimään, ei välttämättä ole elämäsi tärkein asia." Marduk aloitti viekkaan hymyn noustessa lohikäärme vanhuksen kasvoille "Ja tuleva sota ei ole ensimmäinen erä. Kauan sitten, vielä kun sinua tai edes vanhempiasi oli olemassa, täällä käytiin taistelu. Tämä sota on toinen erä ja se kuka sen voittaa, jääkööt sinulle arvoitukseksi. Sinun kaltainen kuolevainen ei moisella tiedolla tee etukäteen mitään. Et voi muuttaa tulevaa, vaikka tietäisitkin sen. Sinun on myönnettävä itsellesi, että olet vain yksi sielu muiden joukossa, jotka eivät voi tulevaisuudelle mitään yksinään".
Puhe palasi takaisi suteen. Marduk tuhahti pienesti Ericon sanoille.
"Prinsessa tai ei, susi on aina susi." Marduk huomautti Ericon sanoihin "Ja minä en pidä nelijalkaisista eläimistä".
"Et taida tietää mikä siinä on parasta, kun saa itsellensä pirnsessan? Se, kun puoli valtakuntaa ja maan parhaimmat ritarit lähtevät perääsi, yrittävät saada yhden vaivaisen kuolevaisen takaisin uhraamalla oman henkensä. Se on yhtä juhlaa meille sielun syöjille." Marduk totesi virnuillen pirullisesti "sen suden nappaamisessa ei olisi ollut mitään haastetta. sitäpaitsi minulla oli jo tyttö kamarissa sillä hetkellä.. se tosin heitti henkensä parin päivän päästä. sääli"
Ericon seuraavat sanat saivat Mardukin hymyilemään yllättävän lempeästi. Silti siihen lempeään hymyyn ei paranisi käydä luottamaan. Lohikäärme oli äkkipikainen luonteeltaan ja vähät välitti muiden elämistä, joten se ei todellakaan alkaisi hyvää hyvyyttään hymyilemään kenellekkään.
"Minä tiedän jo, minä tiedän mitä haluat täältä ja tiedän mikä sinun pikku tehtäväsi on tässä suuressa maailmassa. Minä tiedän, että sinä tulet saavuttamaan tavoitteesi tulevaisuudessa. Mutta tiedätkö sinä? Tiedätkö sinä itse, mikä on paikkasi maailmassa? Mikä on elämäsi tehtävä? Jos niitä et tiedä, sinulla on syy jatkaa elämääsi. Sinulla on tehtävä selvittää vastaukset noihin kysymyksiin ja kun sen olet tehnyt, olet jo valmis kuolemaan. Siinä on syysi jatkaa vielä taistelua tämän maan päällä, nuori kentauri. Syysi elää on se, että sinulla on vielä tehtävää ja nähtävää" Marduk kertoi "Et saata olla suuressa roolissa koko tämän maailman tulevaisuuden suhteen, et saata edes olla avain asemassa tämän sodan suhteen, mutta olet avain asemassa oman elämäsi suhteen. Sinulle on annettu lahja, lahja nähdä, kuulla, tuntea, koskettaa, haistaa, maistaa, elää. Sinulle on annettu elämisen lahja. Käytä se hyvin, äläkä vähättele sitä. Äläkä myöskään suurentele, tiedätkö mitä tapahtuu lahjalle joka pakataan liian pieneen pakettiin? Se räjähtää aikanaan."
Noiden sanojen myötä Marduk laski järkälemäisen päänsä takaisin Ericon eteen ja tuijotti tuota ainoalla silmällään.
"Joten kysymys kuuluu. Osaatko sinä elää elämääsi, vai onko se sinulle täysin mitätön?"
//SAIMPAS vastattua \o/ //