Tilien tasaamista

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Tilien tasaamista

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Helmi 2010, 22:08

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1083&start=30 Jatkoa

Kalmankoira

"Selvä, siispä majatalolle!" Kalma vastasi kuulostaen kovinkin pirteältä ja lapselliselta, vaikkei olisi kovinkaan järkevää lähteä monen päivän sairastelun jälkeen yhtikäs minnekkään ja huomioiden vielä, että Kalma oli toipilas osittain jos kerta olo oli tukkoinen. Aavekoira ei kuitenkaan myöntänyt sitä ääneen eikä itselleen ja sängyssä makaaminen sai muutenkin riittää.
Edna heitti ulkovaatteet niskaansa vaikuttaen kovinkin innokkaalta, eikä Kalma voinnut olla naurahtamatta pienesti.
"Oota sekka.." Kalma sanoi nostaen sormensa, että Edna odottaisi muutaman sekunnin että hän saisi asevyönsä ylleen mikä roikkui ovem luona naulassa omalla paikallaan. Kalma kuitenkin vähensi kantamusta sen verran että jätti jalkajousensa kotiin tällä erää, vain kaksi veistä mukaan mahdollista puolustusta varten. Alf saattaisi olla hyvinkin äkäistä..
Kalma veti päälle takkinsa ja kenkänsä ollen valmiina lähtöön.

"Mennään." Kalma sanoi ja avasi Ednalle oven auki valmiiksi, jonka sitten laittoi kiinni Lucan jäädessä tuijottamaan masentavan näköisesti perään. Koiran olisi kuitenkin viisainta jäädä tänne, ties vaikka joku käyttäisi Lucaa TAAS häntä vastaan. Koira oli kuitenkin Kalmalle jo ystävän tasolla ja näin rakas.
No Kalma lähti kävelemään eteenpäin napsauttaen sormiaan luoden pienen sähkö valopallon, että Ednakin näkisi eteensä. Tuolle tosin pitäisi kehittää jotakin miten tuo pääsisi ihan itsekkin täältä ulos. Mutta ehkä myöhemmin voisi miettiä sitä.

Kalma johdatti Ednan ulos ja siintä matka sitten jatkuikin pitkin kyliä majatalolle.. Kalma ei ollutkaan ennen käynnyt sisällä asti. Tosin vastaan otto vähän hermostutti. Kalma kuitenkin avasi oven ja astui sisään kera heilansa, saaden aulassa ja pöydillä istujien katseet osakseen samantien. Kalma tuijotti noita apaattisen näköisenä muita ja tervehti noita nyökäten pienesti kävellen peremmälle etsien katseellaan tuttua naamaa tai takaraivoa. Tosin sitä hieman haittaisi se kun JOKAIKINEN tuijotti HÄNTÄ kuin jotakin paholaisen sanansaattajaa. Tässä tilanteessa Kalma olisi toivonut olevansa näkymätön.
Eikä Ednakaan katseilta välttynyt, mutta ne lähinnä olivat pervahtavia tai kysyviä sen suhteen, että oliko velhon lemmikki saannut itselleen heilan jostakin.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 08 Maalis 2011, 15:44, muokattu yhteensä 1 kerran
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2010, 13:55

Edna, Alf

Edna odotti kiltisti että Jack sai itsensä valmiiksi. Tuo otti mukaansa aseita, mistä Edna ei perustanut, mutta kellä nyt ei olisi ollut aseita mukanaan näinä päivinä? Oli Ednallakin, ihan äitinsä pyynnöstä! Jackilla ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt ja pian päästiin lähtemään. Edna astui ovesta Jackin sen avatessa ja lähti jo edeltä kävelemään. Mikäli Jack Lucan olisi ottanut mukaan, Edna olisi nostanut siitä huudon ja olisi jäänyt kotiin. Hän ei halunnut että koira joutuisi minkäänlaisiin vaikeuksiin. Tuskin moista otusta edes päästettiin sisään majataloon.

No, Edna seurasi Jackia ulos tunneleista kylän raikkaille kaduille ja sieltä sitten majataloon. Majataloon sisään mentäessä kaikki kääntyivät katsomaan, mikä nyt ei ollut epänormaalia. Ainahan kaikki kääntyivät katsomaan, mikäli joku ovesta astui sisään. Edna ei yhäkään tiennyt tästä Jackin ah-niin-suuresta maineesta yhtään, joten hän oletti että kaikki tuijottivat miestä tuon silmien takia. Olihan se aika kummallista nähdä moinen. Lisäksi Jack oli friikki, totta kai noita katsottiin vihaisesti ihmisten majatalossa.
Edna vilkuili ympärilleen ja tervehti muutamaa tuttua jotka vastaan sattuivat tulemaan. Ei Edna ollut tunnettu, mutta suurin osa sotilaista tiesi että Edna oli Alfin tytär. Eivät nuo edes tietäneet Ednan nimeä vaan tyttö kulkikin puheissa nimillä "Alfin tytär" tai "puolihaltian mukula". Mutta se oli vain murto osa koko ihmisten pataljoonasta, joka sattui tietämään Ednan jotakin kautta.

Peremmälle astellessa alkoi näkyä yhä tutumpia ja tutumpia kasvoja ja pian Edna huomasikin isänsä istuvan muutaman huppupäisen miehen kanssa majatalon kapakan nurkkapöydässä.
"Hän on tuolla" Edna totesi Jackille nyökäten kohti isäänsä ja käveli muitta mutkitta tuon pöydän luo.
Alf keskusteli huppupäisten miesten kanssa haltiakielellä hiljaiseen ääneen, kunnes kolmikon katse nousi Ednaan ja tämän seuralaiseen. Alf virnisti sukien pukinpartaansa, samalla kun naurahti pienesti.
"Siinähän sinä olet. Odotin teitä jo aikaisemmin saapuvaksi. Mikä kesti?" Alf kysyi virnuillen.
"Se ei sinua kiinnosta pätkääkään, yrität vain johdatella keskustelua haluamaasi suuntaan missä epäonnistut jälleen kerran. Haluamme puhua kanssasi kahden, joten lähetä haltia ystäväsi pois" Edna totesi nyrpistäen nokkaansa.
Puolihaltia naurahti ja nyökkäsi huppupäisille miehille. He tosiaan olivat haltioita, mutta niitä surullisen kuuluisia pettureita. Haltiat kuitenkin lähtivät mitään sanomatta, mutta eivät kauaksi. Kaksikko jäi seuraamaan tilannetta sivusta.

"No, me kaikki tiedämme miksi te olette täällä ja mitä minä aijon sanoa joten voin aloittaa: Edna saatanan äpärä mitä sinä nyt olet mennyt tekemään?!" Alf aloitti nousten seisomaan iskien nyrkkinsä pöytään, mikä taas sai Ednan hätkähtämään taaksepäin.
"Palaat kotiin tänä iltana, jätät tuon luopion ja jatkat normaalia elämääsi. Eikä mitään vastalauseita" Puolihaltia lisäsi vilkaisten halveksuvasti Jackiin. Ei, Alf ei yhäkään niellyt tämän kaksikon romanssia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Helmi 2010, 16:31

Kalmankoira

Edna vaikutti tuntevan tai ainakin tietävän täältä monet kasvot kuin noin tervehti melkein jokaista vastaan tulijaa. Oliko se sitten hyvä juttu, sitä Kalma ei mennyt vannomaa edes mielessään.
Niin totta kai hänen päällensä katseltiin myös hieman erikoisemman ulkonäön takia, mutta eiköhän suurin syy ollut muutama hassu tapahtuma, joista Kalma ei ihan mielellään puhunnut millään tavalla. Hän oli tehnyt ne ja Kalma tiesi niiden olevan väärin, se tieto riitti aivan hyvin aavekoiralle.

Kalma katseli ympärillensä etsien Ednan isukkia, kävellen tytön perästä ja osittain myös samalla varmistaakseen ettei kukaan yrittäisi tehdä Ednaan liian lähellistä tuttavuutta. Kalma toisinaan oli hieman yli suojeleva ystäviään ja muita läheisiään kohtaan.
Katse siirtyi ensin Ednaan tuon sanoessa jotakin ja sitten pöytään, jonka suuntaan tyttö nyökkäsi. Kalma hymyili lähes näkymättömästi itsekseeen lähtiessään kipittämään Ednan perästä Alfin luokse, jolla näytti olevan suippokorvia seuranaan. Kalman hymy muuttui irvistykseksi.. Ei Kalma haltoita ihan samalla mittapuulla vihannut kuin ihmisiä, mutta viime kuukautiset tapahtumat haltoiden kanssa eivät ole olleet mitenkään kovin ihastuttavia. Kalma siis ei oikein pitänyt haltoista, pahemmin.
Alf avasi suunsa ja Kalma kohotti toista kulmaansa, eikä ollut aikomuksissakaan avata suutaan vastatakseen tuon kysymykseen. Vaikka Edna melkein lukikin Kalman ajatukset mokomasta turhanpäiväisestä kysymyksestä.
Alfin seuralaiset siirtyivät syrjään ja Kalma seurasi noita katseellaan hetken aikaa, kunnes huomio siirtyi takaisin puoliveriseen. Alf avasi suunsa nousten ylös ja viimeisiä sanoja säesti nyrkin isku pöytään jota Edna näytti hätkähtävän.

"Mitä jos minä sanonkin vastalauseen? Eli ei, Edna ei ole lähdössä minnekkään luontani.. Vai mitä?" Kalma heitti oman kommenttinsa ja kääntyi sitten viimeisessä kysymyksessään Ednan puoleen hymyillen varsin hellyyttävän näköisesti... kenties vain ärsyttääkseen Alfia?
"Ja kuinka niin luopio?" Kalma kysyi virnistäen pienesti, vilkaisten Alfin päälle joksiskeen ärsyttävän näköisesti hymyillen samalla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2010, 11:30

Edna, Alf

Ednan ja Alfin katseet kääntyivät Jackiin, tuon avatessa suunsa. Pieni, viekkaan kiero hymy nousi Ednan huulille Jackin hymyillessä hänelle. Alf taas katsoi erittäin kysyvästi friikkiä, joka kehtasi keskeyttää heidän keskustelunsa.
Majatalon henkilökunta katseli astetta huolestuneemmin nurkkapöydän suuntaan. Kakasi arvaamatonta persoonaa samassa tilassa ei koskaan ollut hyvä asia. Joten henkilökunta valmistautui heittämään kaksikon pihalle ennen kuin paikkoja alettiin hajottamaan.
Ennen kuin Edna ehti vastaamaan Jackin kysymyksiin mitään, Alf avasi jälleen suunsa naurahtaen kuivahkosti.
"Kuinka niin luopio? Ihan kun et itse tietäisi. Ainoa joka tässä kylässä sinusta pitää on se velho, jonka aika on varmasti ohi kun valtaan astuu Prinssi Henry" Kaikki tiesivät ettei velholla ja prinssi Henryllä ollut kovinkaan lämpimät välit. Joten oli oletettavissa, että velho saisi potkut vallan vaihtuessa. Ja sen jälkeen ei olisi ketään joka Jackia suojelisi.

"Minä pidän hänestä!" Edna huomautti tähän väliin isänsä sanoihin, mutta tällä kertaa Alf sivuutti tyttärensä puheet ja piti katseensa Jackissa. Jackin äskeinen virnuilu hymyily ei pahemmin ollut puoliveristä kyrsinyt, ei Alf kännissä ollut, joten hän ei ollut kovinkaan helppo yllytettävä tällä hetkellä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Helmi 2010, 16:43

Kalmankoira

Kalma tuijotti nyt Alfia kuin idioottia tuon sanojen jälkeen, tutun virneen kadotessa kasvoilta hitaasti mutta varmasti.
"Satutko edes tietämään mitä sana luopio tarkoittaa?" Kalma kysyi heti ensinmäisenä Alfilta, sillä jos tuo hänen petturuudesta puhui niin.. tuo olisi aika hölmö, näin kauniisti sanottuna.
"Eikä Herra Black tai prinssi Henryn asiat liity petturuuteeni mitenkään.. en tosin käsitä mistä sellaisenkin olet saannut päähäsi, että olisin petturi. Hankala käsiteltävä voin olla ja jääräpäinen, mutta en petturi." Kalma sanoi Alfille miten asiat olivat, joten kuten totuuden mukaisesti. Kalma olisi täällä niin kauan kuin Blackin hengissä olisi, muuta ideaa Kalmalla täällä pyörisemisessä ollutkaan. Kalma vilkasi Ednan päälle joka kivahti, että tuokin piti hänestä Blackin lisäksi.
"Eikä taas perättämöstä petturuudestani puhuminen taas liity mitenkään minuun ja Ednaan. Vai miten on?" Kalma kysyi virnistäen pienesti.
"Siintä on ihan turhaa jauhata enempää." Kalma lisäsi.

"Mutta jatketaampa asiasta: Mikä sinua muka siinä häiritsee, että minä olen tai olisin Ednan tuleva mies? Sekö että olen friikki? ....katso kuule vain itseäsi peilistä puoliverinen. Vai kenties se että olen hieman epäsuosittu? Se ei tietääkseni vaikuta ollenkaan rakkaus suhteeseemme, tai elämäämme... ja se mitä tiedän niin Ednakaan ei kovinkaan suosittu ole, ja sou vaikka olisimme yhdessä?" Kalma saarnasi Alfille hillittyyn sävyyn, vaikka puoli majataloa oli hiljentynyt kuuntelemaan keskustelua. Osa jopa heitti vetoa siintä miten tässä kävisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2010, 19:23

Edna, Alf

Alf pysyi hillityn hiljaisena kun Jack aukoi päätään, mutta ei voinut olla virnuilematta helvetin huvittuneesti. Mitä tuo oikein jauhoi? Suorastaan yllytti puhumaan petturuudestaan ja sitten sanoi perään ettei siitä tarivisi puhua sen enempää? Mies oli sekaisin tai muuten vain hemmetin tyhmä.
"Niin niin, mutta kerran kun kuningasta yrittää murhata niin saa kärsiä seurauksista loppu elämänsä. Sekö ei ole tarpeeksi hyvä syy kutsua sinua petturiksi? Kyllä sinusta on kuultu juttua jos toistakin, mutta älä luulekkaan että moiset puheet saisivat meidät pelkäämään sinun kaltaistasi mitätöntä friikkiä. Niitä on ennenkin täällä hoideltu ja tullaan hoitelemaan jatkossakin, mikäli tarve vaatii" Alf sanoi virnuillen.

Jackin seuraavien sanojen myötä Alf räjähti nauramaan räkäisesti. Kun puolihaltia oli saanut ilonsa irti tästä tilanteesta, hän kohotti katseensa takaisin halveksuen Jackiin.
"Ai miksi en halua sinua lähellekkään tytärtäni? Syy on yksinkertainen. Sinä olet hirviö. Säälimätön ja täysin arvaamaton eläin. Kaikki, toistan KAIKKI tyrmissä työskentelevät kyllä tietävät millainen sinä olet. Tapat vankeja jättäen jälkeesi vain teurasjätteet. Et todellakaan voi väittää olevasi unelma vävy!" Alf sanoi totisena, vilkaisten sitten Ednaan joka oli melko hiljainen. Tyttö ei pahemmin tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä, mutta hän tiesi sen että halusi mahdollisimman nopeasti täältä pois.
"Ja teistä ei tule paria niin kauan kuin minä elän. Tyttö on vielä alaikäinen ja minun mukula, enkä todellakaan ole antamassa teille suostumustani" Alf totesi hymähtäen, samalla kun puoli majataloa kohotti maljansa puolihaltian puheille. Alf oli vihattu, mutta tässä riidassa suurin osa kylästä sijoittuisi hänen puolelleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Helmi 2010, 20:51

Kalmankoira

Kalma tuijotti hetken aikaa Alfia hiljaa sanomatta yhtään mitään ja kallisti sitten päätään kuin olisi muistanutkin jotakin kamalan tärkeää Alfin sanojen jälkeen.
"No hyvä on kutsu petturiksi jos se niin mukava nimitys sinusta on, mutta mitään pelottava mörkö mainetta en täältä kyllä koskaan ole tullutkaan hakemaan. Ihan vain tiedoksesi." Kalmalla oli ihan toiset syyt olla täällä ja ne olivat henkilökohtaiset, joista kukaan ei vielä tiennyt mitään. Mikä kyllä lisäsi entisestään Kalman huonoa mainetta, mutta minkäs teet jos ei halunnut kailottaa koko maailmalle säälittävää elämäntehtäväänsä.

Sitten Alf repesikin nauramaan ja Kalma kurtisti kulmiaan protestoituneena ja varsin loukkaantuneen näköisenä. Tässä ei ollut kyllä yhtään mitään hauskaa! Tämä oli vakava juttu ja tuo sekaverinen kehtaisi nauraa sille.
Alf rauhoittuikin nopeasti ja avasi turpa värkkinsä alkaen oikein tosissaan pilkkaamaan aavekoiraa, joka tuijotti puoliveristä suu tiukkana viivana purren hampaitaan yhteen. Jos Kalmalla olisi nyt ollut yhtään asemaa niin Alf olisi nyt lentänyt majatalo toiseen päähän hampaat kurkussa. Valitettavasti Kalma joutui kuitenkin vain nielemään kaiken kokonaisena alas, eikä sitä auttanut yhtään se että majatalon muu porukka liittyi Alfin puolelle hurraten. Kalma hiljeni toviksi.. tai oikeastaan jopa minuutiksi tuijottaen Alfia hiljaa. Tuo oli nimittäin sattunut ja pahasti...
Kalma katse siirtyi Ednaan ja sitten lattiaan, mustat hiukset tippuivat kasvojen eteen.
"Mitä nyt rakki?! Veikö kissa mahtavan kielesi!?" Yksi herra huusi pöydän äärestä, jonka säestämänä sitten koko porukka repesi nauramaan yllyttäen Alfia jatkamaan. Kalma nielasi tyhjää katsahtaen Ednan päälle jotenkin masentuneen näköisesti ja lähti sitten hitaasti raahautumaan ovelle päin muiden pilkan saattelemana. Miksi Kalma perääntyi? No Kalmalla ei yksinkertiasesti ollut yhtään mitään millä puolustaa itseään tässä tilanteessa, sanallista ainakaan.
Majatalon ovi pamahti kiinni Kalman perästä ja Kalma lähti yksin laahustamaan kotiaan kohden, yrittäen samalla uskotella itselleen että tämä olisi ehkä parempi Ednallekkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2010, 23:26

Edna, Alf

Alf katseli hiljaa virnuillen Jackia, joka näytti menneen täysin lukkoon. Tuo ei sanonut mitään, ei yhtikäs mitään puoliverisen sanoihin ja saikin peräänsä sitten vielä haukkuja sivusta kuuntelijoilta. Alf tunsi suurta voitonriemua mitättömän sanasodan voittamisesta. Mitätön voitto, jos puoliveriseltä kysyttiin, mutta voitto sekin.
No, Jack lähti laahustamaan pois päin. Alf katseli halveksuen friikin perään sanomatta mitään, hymyili vain voitonriemuisesti, siirtäen katseensa sitten Ednaan.
Edna puolestaan oli tulta ja tappuraa. Tytön silmissä suoraan paloi. Jackin lähtiessä laahustamaan ovelle päin, Edna kohotti katseensa lattiasta isäänsä. Oven paukahtaessa Jackin perässä kiinni, puoli majataloa kohotti jälleen tuoppinsa juhlien kuin olisi voittanut suurenkin sodan. Silloin Edna hyppäsi sulavalla loikalla pöydälle, potkaisten sillä olevat lasit ja lautaset lattialle. Alf kohotti katseensa pöydälle hypänneeseen tyttäreensä, mutta ennen kuin puoliverinen kerkesi mitään sanomaan, Edna oli kumartunut tuon puoleen ja napannut riveleistä kiinni.

"Sinä et puutu minun elämääni! Sinä et edes ole ollut osana elämääni, vain silloin kun sinusta tuntuu siltä! Menet ja tulet miten haluat ja sitten kehtaat kutsua itseäsi isäkseni?! Sinä et tiedä mitään! Ilman Jackia olisin kuollut jo kahdesti! Joten pysy kaukana hänestä ja minusta, äläkä IKINÄ tunge nokkaasi lähellekkaan meidän asioita!" Edna pamautti päin isänsä naamaa, joka oli astetta hämmentyneempi tilanteesta. Alf oli avaamassa suutaan sanoakseen tytölleen jotain vastaan, mutta ennen kuin puoliverinen ehti sitä tehdä, tyttö oli ninjannut itsensä alas pöydältä ja hyppi nyt majatalon ovelle, pamauttaen sen kiinni perässään, jättäen näin isänsä kuin nallin kalliolle.
Edna juoksi minkä kintuistaan pääsi Jackin perään, kunnes saavutti tuon ja lähes paiskautui miestä vasten, kietoen kätensä tuon ympäri, Halaten näin Jackia takaa päin. Edna ei sanonut mitään, piti vain tiukasti kiinni Jackistä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2010, 00:33

Kalmankoira

Kalma laahusti jylhässä yksinäisyydessään eteenpäin katse maassa kuullen sivukorvalla kuinka jo taakse jäävässä majatalossa hurrattiin siintä, että hän oli perääntynyt ihan vain jokaisen turvallisuuden takia. Mutta tuskin sitä nyt kukaan arvostaisi? Tosin eniten tässä sattui se että Kalma oli joutunut jättämään ehkä uuden toivon kipinänsä taaksensa.
Kalma pyäshtyi hetkeksi aikaa jääden katsomaan hetkeksi aikaa olkansa yli majatalon suuntaan vain palatakseen takaisin ja hakeakseen rakkaansa takaisin. Mutta toisaalta taas.. Kalma pelkäsi että saisi taas turpa reissuin. Voi kyllä Kalmasta oli alkanut tulemaan arka ja varovainen kuin kaltoin kohdellusta koirasta.
Aavekoira huokasi ja lähti sitten pala kurkussaan jatkamaan matkaansa, mutta ei pitkälle edes ehtinyt kun kuuli takaansa askelia ollen jo aikomassa kääntyä ympärin kun joku tömähti selkää vasten. Kalma ähkäsi hieman törmäyksen voimasta ja käänsi sitten kasteensa tulijaan, kohottaen kulmiaan kysyvästi. Edna? Mitä tuo oikein kuvitteli tekevänsä? Kalma oli sanomassa jotakin vastaan Ednan tempulle, mutta ei sitten kyennytkään siihen. Sen sijaan kasvoille levisi lempeä hymy ja Kalma kääntyi ympäri kietoen kätensä hellästi Ednan ympäri halaten lempeästi kuin tuo olisi herkästi rikki menevä. Kalma painoi päänsä vasten Ednan päätä hymyillen. Ei Alf ollut mitään voittanut..
"Tiesin ettet jättäisi minua." Kalma sanoi MELKEIN itkukurkussa, se oli lähinnä onnellista ja iloista johtuvaa. Kalma laski pienen hellän suudelman Ednan otsalle.
"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2010, 12:14

Edna, Alf

Edna piti tiukasti kiinni Jackista tuon kääntyessä ympäri ja halaten häntä lempeästi. Edna ei sanonut yhäkään mitään, piti vain tiukasti kiinni.
"En tietenkään jättäisi!" Edna parahti Jackin sanoihin, nostaen katseensa tuon kasvoihin "Miksi ihmeessä jättäisin?".
Ei Ednalla ollut tapana hylätä ystäviään. Niitä kun sattui olemaan hieman harvassa, tummaihoinen kun oli. Nyky yhteiskunta ei arvostanut mustalaisia ja vielä vähemmän noituuteen taipuvia. Onneksi Cryptissä ei sentään ollut noitavainoja, kuten ennen vanhaan. Muuten Edna ja hänen äitinsä joutuisi lähtemään käpälämäkeen, ellei halunnut hankkia mukavaa rapeaa rusketusta roviolla.
"mennään kotiin.. turha meid--" Ednan lause jäi kesken nyrkin kokoisen kiven singahtaessa turhankin läheltä Jackin päätä.

Alf oli tullut perässä ja haltia kaksikko oli seurannut puoliveristä. Ei Alf heitä mukaan ollut pyytänyt, hyvin hän yksinkin olisi pärjännyt, mutta tuo orpo pari tunsi olonsa turvallisemmaksi puoliverisen seurassa, kuin keskellä ihmisiä täynnä olevassa majatalossa.
"Synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven" Alf totesi virnistäen "Vaikka, täällä kukaan ei ole synnitön. Sinä vähiten" puoliverinen lisäsi mulkaisten Jackia.
"Edna, viimeinen varoitus. Tänne sieltä" Alf sanoi lopulta muuttaen ärsyttävän virnuilevan ilmeensä turhankin totiseksi. Edna tiesi ettei hänen isänsä enää ottanut tätä asiaa keveästi, tuo oli nyt tosissaan. Ja noin arvaamattomalta persoonalta saattoi odottaa vain jotain tyhmää ja harkitsematonta näissä tilanteissa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2010, 14:46

Kalmankoira

Hymy Kalman kasvoilla levisi entisestään Ednan sanojen jälkeen, ja kuten myös se tieto ettei Edna ollut aavekoiraa jättämässä edes isänsä tiukan vastaan väittämisen takia, tai edes sen että Kalma ei ollut edes arvostettu kiiltävä haarniskainen jalo ritari tässä surkeassa kaupungissa. Kalma ei voinnut olla muuta kuin iloinen tässä tilanteessa.
"Heh, en oikeastaan tiedä." Kalma naurahti pienesti katsoen takaisin Ednaan, siirtäen tuon kasvoille tippunutta muutamaa hius kiehuraa sivummalle.
"Tosin en olisi uskonut, että näin paljoa minusta jo välität... siedät minua vaikka kaikki ovat minua vastaan." Kalma lisäsi sanoihinsa ja oli vastaamassa Ednan kotiin meno kysymykseen, kun iso kivi lensikin turhan läheltä päätä, siis aivan liian läheltä.

Kalma nosti katseensa heittäjään, joka oli ollut Alf ihan itse omassa persoonssaan. Kalma paljasti aavistuksen teräviä hamapitaan huulien välistä muristen kuin koira ikään ja painaen Ednaa tiukemmin itseään vasten, mutta kuitenkin hellästi. Kalma ei tuosta luopuisi enää toistaimiseen yhtä raukkamaisesti. Katse kävi tuon haltia seuralaisissa.. Oliko noidenkin ihan pakko seurata tuota puoliveristä joka paikkaan?
"Sääli etten ole kovinkaan uskovaista sorttia." Kalma lisäsi murahaten Alfin sanoihin terävät hampaat välähtäen esillä varoittavasti.
"Ja sinä et koske Ednaan edes pitkällä tikulla niin kauan kuin minussa vielä henki pihisee.." Kalma sanoi melkeinpä ärähtäen ja veti pitkän puolimetrisen veitsen vyöltään esille niin että sen hopeinen, täysin puhdas terä välähti kuun valossa. Kalma astui Ednan eteen suojaksi, vetäen toisenkin veitsen esille.

"Tule hakemaan jos haluat." Kalma totesi virnistäen ja sytytti verenpunaisen auransa tuleen, joka leiskusi hetken aikaa aavekoiranympärillä kunnes katosi. Voi kyllä vain, Kalma osasi jonkin verran jo säädellä auraansa, mutta ei kyllä valitettavasti osannut piilottaa sitä kunnolla. Mistä oli kyllä omat haittansa.
"Ja ota ihmeessä säälittävät aasinkorva ystäväsi mukaasi, jos pelottaa mokomakin kana." Kalma virnisti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2010, 16:03

Edna, Alf

Ehkä Jackille pitäisi opettaa, etteivät kaikki välittäneet siitä mitä muut ajattelivat tai sanoivat. Miksi ihmeessä Edna EI olisi pitänyt Jackistä, vain koska muutama hassu kyläläinen sattui olemaan miestä vastaan? Ei se Ednan mielestä tarpeeksi hyvä syy ollut.

No, Alfin katse kohosi Ednasta Jackiin tuon avatessa suunsa. Puoliverinen kohotti kulmaansa Jackin sanoessa, ettei Alf tulisi koskemaan Ednaan edes pitkällä tikulla. Luuliko tuo friikki tosiaan, että hänellä olisi suurempi valta Ednan suhteen mitä tämän isällä? Edna oli avaamassa suutaan, mutta ennen kuin mitään ehti sanoa, Jack oli työntänyt hänet selkänsä taakse ja vetänyt esiin aseensa. Alf kuitenkin odotteli kiltisti että Jack sai suunsa puhtaaksi, teki pikku hokkuspokkus temppunsa ja yllytti sitten käymään päälle.
"Suuria puheita mieheltä joka juuri lähti paikalta kuin piesty koira" Alf huomautti partaansa sukien ja hymähti sitten itsekseen.
Puoliverinen heitti viittansa pois ja otti esille valtavan massiivisen keihäänsä, pyöräyttäen sitä muutaman kerran käsissään. Jo pyöräyttely tyyli muistutti turhankin paljon erään haltia kenraalin liikkeitä. Ei ihmekkään, olivathan Alf ja Darius tunteneet toisensa nuoruudessaan.
"Ja minä en tarvitse heitä sinun pieksemiseen. En tiennyt että sinä kannatat epäreiluja kaksintaistelumenetelmiä" Puolihaltia huomautti virnistäen, loikaten sitten ilmaan.

Alf loikkasi korkealle, suoraan talojen katolle, kadoten näkyvistä. Kauaa puolihaltia ei piilossa pysynyt, kun jo ilmestyi kuin salaman iskusta Jackin ja Ednan taakse. Alf nappasi Ednaa käsivarresta ja kirjaimellisesti heitti tuon kauemmas heistä. Edna teki mitä naiset moisessa tilanteessa vaistomaisesti tekevät, eli kiljaisi, samalla kun lennähti taakse päin ja pläsähti suoraan lumihankeen. Ei Alf sitä pahuuttaan tehnyt, hän - toisinkuin näemmä Jack - halusi Ednan kauas taistelutilanteesta. Ednan isänä Alf tiesi, että tuo tunkisi väkisin mukaan, joten piti olla valmiina viskelemään tyttöä kauemmaksi.
Tuon tempauksen tehtyään Alf käänsi katseensa takaisin Jackiin, lähtien sitten tekemään nopeita, erittäin tarkkoja viiltohyökkäkysiä miestä kohden, yrittäen näin viiltää Jackia käsivarsiin, jalkoihin, kylkiin ja peräti kaulaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Helmi 2010, 21:41

Kalmankoira

Yksi syy lähtöön oli se ettei Kalma halunnut itselleen ongelmia, ei ainakaan keskellä majataloa jossa yksi sun toinen vihasi häntä jo valmiiksi, Alfin lisäksi. Lisäsi Alf oli onnistunut loukkaamaan Kalmaa pahasti, sekä saannut hetkeksi aikaa pään kääntymään.. Ednan perään juoksu kuitenkin oli lisännyt aavekoiran sisua pitää rakkaastaan kiinni vaikka henki menisi, oli vastus kuka hyvänsä.
Kalma murisi vain Alfille takaisin tuon sanojen jälkeen puristaen veitsiä käsissään, ollen täysin valmis ottamaan vastaansa mitä tahansa tuolta ja jopa vastaamaan siihen. Alf heitti viittansa pois ja otti esille keihäänsä, pyöritellen sitä kädessään kumman tutun näköisesti. Kalma kurtisti nenäänsä sille kuin olisi haistanut jotakin pahaa. Voi kyllä, Kalma tunnisti liiankin hyvin nuo liikkeet ja osasi sen verran tehdä omia päätelmiään että Alf on ollut joskus tekemisissä Dariuksen kanssa. Mutta olisiko yhtä taitava? Tuskin.
"En yleensä, mutta sinunlaisesta raukasta nyt koskaan tiedä." Kalma vastasi virnistäen kun Alf sitten päättikin lähteä katolle, josta sitten katosi. Kalma tuijotti kulmat kurtussa kuraverisen perään liikkumatta minnekkään jättäen Alfin paikantamisen kuulo- ja haju aisteilleen.

Kalma seisoi hiljaa hiljaisuudessa tuijottaen eteensä tyhjän katseen kera, kuin olisi menettänyt näkönsä juuri hetki sitten. Vasemmalta takaa kuului askelten ääniä ja Kalma kääntyi ympäri, samaan aikaan kun Alf työnsi Ednan sivummalle ja hyökkäsi.
Kalma virnisti, väistäen ensinmäisen iskun mikä oli tähdätty kylkeen ja toisen taas esti iskemällä sen veitsellään sivuun. Seuraava isku oli tähdätty kaulaan ja Kalma ehti nippa nappa iskemään keihään suunnan sivuun kurkustaan, saaden kuitenkin viillon kaulan sivuun. Kalma hyppäsi taaemmas Alfista ja kokeili kaulaansa ja nosti sitten kätensä nähtäväkseen. Kalma virnuili hymyillen nähdessään sormiensa päiden olevan veressä, josta Kalma sitten nosti katseensa Alfiin hymyillen.
Kalma katosi ja ilmestyi Alfin eteen ja viilsi alhaalta ylöspäin tuon kasvoja kohden toisen veitsen kanssa, samalla kun toisella yritti viiltaa tuon vatsan poikittain auki. Oli osunnut tai ei Kalma viimeisteli iskunsa pyyhkäisten Alfin jalat pois alta ja perääntyi.
"Olet sinä yksi sika... kohtelet tytärtäsi kuin jotakin tavaraa, jonka kohtalosta sinä vain saat päättää." Kalma murahti Alfille katsahtaen Ednan päälle, ihan vain varmistaakseen että tuo oli kunnossa.

"Ja minusta hän on ihan vapaa päättämään KENEN kanssa haluaa elää koko loppu elämänsä." Kalma lisäsi, liikkuen hieman lähemmäs Ednaa ihan vain sen takia etteivät Alfin haltia ystävät mitään tekisi. Kalma pitikin noita silmällä kokoajan, siinä missä Alfiakin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Helmi 2010, 22:57

Edna, Alf

Alf oli tyytyväinen siihen että oli edes osunut Jackiin. Kyllä Alf tiesi minkä kanssa oli tekemisissä, turhankin hyvin. Mutta oli sitä ennenkin taisteltu friikin jos toisenkin kanssa, joten hokkuspokkukset eivät osanneet yllättää. Sinänsä säälittävää että friikit turvautuvat superkykyihinsä kaksintaistelussa, mutta jos eivät kerran muulla tavalla pärjänneet niin siitä vaan. Jack tuvautui taitohinsa ja katsoi hetkeksi, ilmestyen sitten suoraan Alfin eteen. Puoliverinen ei voinut kiistää, etteikö moinen tempaus olisi ollut yllättävä käänne. Kuitenkin Alf ehti väistää toisen tuon iskuista, vatsaan kohdistuneen, mutta kasvoihin kohdistunut viilto osui maaliinsa. Lopuksi friikki vielä tempaisi Alfilta jalat alta. Alf ei kuitenkaan kaatunut maahan asti, vaan otti taidokkaasti kädellä vastaan ja ponnahti ylös alta aikayskikön, peitellen toista silmäänsä käsivarrellaan.
Sitten Jack taas puhui. Alf katseli tuima ilme kasvoillaan friikkiä samalla kun tuo luennoi siitä miten Alf kohteli tytärtään ja mihin Ednalla oli oikeuksia.
"Et todellakaan tiedä mitään perhe-elämästä. niin kauan kuin tyttö on alaikäinen, hän on minun omaisuuttani!" Alf pärskähti vilkaisten Ednaan, joka kömpi ylös lumikinoksista.

Alf laski kätensä alas ja tunnusteli pienesti uutta arpeaan jonka oli saanut.
"hah... symmetria täsmää ainakin..." Alf totesi naurahtaen, nostaen sitten katseensa takaisin Jackiin.
"Mutta mitä jos lopetetaan leikkiminen" Puoliverinen totesi, heittäen keihäänsä sivuun ja veti esiin kaksi tikaria, joista toinen oli hopealla päällystetty. Alf ei voinut olla virnuilematta itsekseen.
"huhut heikkouksista leviävät yllättävän nopeasti.. se on eri asia pitävätkö ne paikkansa" Alf totesi katsellen tikariaan.

Alf otti askeleen eteenpäin valmistautuen näin uuteen hyökkäykseen, mutta ennen kuin puoliverinen ehti pidemmälle, Edna tarrasi kiinni isänsä käsivarteen.
"Lopeta! Tämä on ihan--" Pidemmälle Edna ei sanoissaan kun Alf jo tarrasi tyttöä niskasta kiinni ja viskasi tuon toisen suippokorva ystävänsä syliin.
"Pidä siitä kiinni äläkä päästä irti!" Alf huusi perään, samalla kun haltia otti kunnon otteen Ednasta joka ei säästellyt kirosanoja tällä kertaa.
"mihin jäimmekään.. ai niin" Alf totesi, virnisti ja hyökkäsi uudestaan kohden Jackia, tällä kertaa ponnistaen ilmaan ja hypäten tuon selän taa, yrittäen sieltä käsin viiltää kaulaa auki ja potkaista Jackia selkään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Helmi 2010, 00:01

Kalmankoira

Kas, kas olihan tuohon juoppoon sentään osuttua ja vielä kasvoihin. Kalma ei voinnut olla pienesti hymyilemättä itsekseen Alfin mulkoillessa aavekoiran päälle, mutta se pyyhkintyi pois nopeasti aavekoiran kasvoilta ja Kalma vakavoitui. Tosiaan, hän ei tiennyt mitään perhe-elämästä, sillä ei koskaan ollut kokenut sitä itse, ei edes omassa lapsuudssa mikä jäi hieman kesken.
"Kuulitko? Myönnät sen itsekkin... Edna on sinulle yhtä arvokas kuin joku tavara, jonka voit myydä kenelle tahansa jolle SINÄ haluat. Et kysy Ednalta yhtään mitään, et edes kuuntele hänen mielipiteitään ja kaiken kukkuraksi juopottelet pitkin kaupunkia leikkien isää kun sinulle sopii." Kalma saarnasi Alfille kun tuo nyt niin kovasti yritti leikkiä isää. Ei Kalmallakaan pahemmin ollut isyydestä mitään kokemuksia, mutta sen Kalma tiesi että tyttärenkin tai pojan valinnat ja mielipiteet pitäisi ottaa humioon.

Puoliverinen kokeili haavaansa kasvoissaan, mikä muuten näin sivumainintana oli aika ilkeän näköinen, ja pöpisi siinä sivussa jotakin omaansa. Seuraaville sanoille Kalma kohotti kulmiaan kysyvästi ja vielä enemmän siihen kun Alf heitti keihäänsä menemään ja otti käyttöönsä kaksi tikaria.
Seuraavien sanojen jälkeen Kalma ei voinnut olla hieman huolestuttamatta itsensä ja myös Ednan takia. Tuohan varmasti murtuisi täydellisesti jos hän kuolisi tässä tuon isän kautta, tai mitä tuo ikinä aikoisikaan tehdä.
"Sinulla on tarkat korvat.. liian tarkat." Kalma mumisi, eikä voinut olla pahemmin peittämättä pienoista huoltaan.

Alf astui lähemmäs ja Kalma valmistauti, mutta mitään ei iknä tapahtunutkaan kun Edna tuli isänsä väliin. Mikä oli kyllä yhtä tyhjän kanssa..
"HEI!" Kalma ärhähti kun Alf heitti Ednan haltia kaverinsa käsittelyyn ja oli menossa päästämään Ednaa vapaaksi kun Alf hyökkäsi päälle hypäten ilmaan ja laskeutui sitten aavekoiran taakse. Kalma ei paljoa mitään ehtinyt kuin tajuamaan muutamassa murto-osa sekunnissa, että Alf oli aikeissa leikata hänen kurkkunsa auki tikarin kanssa, ja vain pelastaakseen tilateen Kalma veti toisen veitsensä väliin mikä kiilasi iskun.
Seuraavaksi tuli potku selkään ja Kalma horjahti eteenpäin, mutta pysyi pystyssä kääntyen puoliveristä kohden.
"Kas juoppohan osaa jotakin." Kalma virnsiti pienesti tiputtaen veitsensä lumihankeen pystyyn. Voi kyllä, Kalma taisteli ILMAN aseita täysillä, etenkin kun ne tuppasivat olemaan tiellä ja haitaksi joka paikassa.

"Käske ystävääsi päästämään Edna irti, NYT!" Kalma ärähti Alfille mulkoillen tuota paheksuvasti ja lähti lähestymään tuota hitaasti kävellen naksautellen sormiaan. Sitten Kalma hyökkäsikin kuin salama konsanaan ja pujahti Alfin sivusta, koittaen samalla repiä kynsillään tuon kyljen auki. Kalma kääntyi ympäri Alfin selän takana ja koitti mäjäyttää vielä perään kynsillään tuon niskaan.
suskari
 

Seuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron