Synnin päästö

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Tammi 2008, 19:02

Black&Henry

Henry katsoi hiljaa kun Ophelia selitti miksi oli tänne tullut. Sitten hän vilaksi Blackiä, jolla ei ollut aikomustakaan selitellä prinsille mitään, saatika kumartaa tälle. Pian hänen katseensa siirtyi takaisin Opheliaan, kun tämä kysyi, miksi Henry oli tyrmiin tullut. Ennen kuin hän kerkesi avaamaan suutakaan, Ben avasi omansa.
"Kai te saatte minut pois täältä, niinhän? Eihän se minun syyni ollut että lapsi kuoli, enhän minä sitä olisi tehnyt ellette te olisi käskenyt, minä" Ben selitti mutta Henry keskeytti hänet.
"Ole hiljaa. Mikä lapsi? Anemone?" Henry kysyi ja katseli epäilevästi Blackiä ja Opheliaa.
"Ellette te olisi käskenyt? Sinäkö olet kaiken takana?" Black kysyi vastaamatta Henryn kysymykseen.
"Sinä vastaat jos sinulta kysytään" Henry sanoi.
"Se lapsi mitä prinsessa kantoi" Ben huomautti Blackin seläntakaa ja sai vihaisen mulkauksen tältä.
Ben pelästyi pahemman kerran ja perääntyi hieman kauemmas kaltereista. Ratchet puolestaan oli jo heti Henryn nähdessään mennyt kauemmas, hän tesi ettei tästä hyvää seuraisi.

Henry katsoi nyt Blackiä suu auki. Hän ei tiennyt mitä ajatella, eikä edes ollut varma halusiko ajatella!
"Sinä olet säädytön!" Henry sai sanotuksi katsoen yhä Blackiä.
"Ainakaan en pistä hovimestareita myrkyttämään ketään!" Black poikkesi aiheesta.
Henry painoi kätensä nyrkkiin, puristaen lyhdyn kahvaa lujaa.
"Olisi heti alkuunsa pitänyt hoitaa sinut päiviltä! Menit koskemaan siskooni!" Henry sanoi korottaen ääntään, ihme etteivät vartijat olleet vielä paikalla.
"itseasiassa hän siinä koski..." Black mutisi ja vilkaisi Henryyn, väistäen tämän heittämän lyhdyn.
Lyhty kolahti seinään, sen lasiset osat menivät rikki ja runko tipahti lattialle ja vieri vähän matkaa ja pysähtyi.

// *mutinaa* et oo koneella.. *mutinaa* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Tammi 2008, 20:30

Ophelia

Ophelia ei saanut vastausta kysymykseensä Henryltä sillä Ben ehätti ensin vastaamaan enemmän kuin tarpeeksi Ophelian kysymyksiin.
Henry ei vielä ollut tietoinen mitenkään Lilyn kantamasta lapsesta ja Ophelia ei ollut ajatellutkaan asiaa, että mitä tapahtuisi jos Henrylle selviäisi.
Tässä vaiheessa Ophelia todella toivoi että olisi pitänyt suunsa kiinni, hän ei osannut laskea Henryä ollenkaan mukaan kaikkeen tähän, ei edes vaikka näin jälkeen päin ajateltuna olikin aika selvää että Henry olisi pistänyt Benin myrkyttämään Blackin.

Nyt Henrykin siis tiesi ja oli varmasti vihainen vaikkei Ophelia tämän kasvoja nähnytkään mutta päätteli sen siitä kuinka tämän kasvot olivat suuntautuneena Blackiin ja Beniä ei enää näkynyt kaltereiden välistä...
Tässä vaiheessa Ophelia jähmettyi paikalleen ja pelkäsi että syntyisi kahakka näiden kahden välille.
Henry sai avattua suunsa, haukkuen Blackiä säädyttömäksi ja Ophelia peitti nyt korvansa sillä uskoi ettei keskustelusta tulisi olemaan hiljainen ja vielä näin kaikuvassa tilassa.
Black poikkesi aiheesta ja Henry uhosi. Ophelialla ei ollut valtaa käskeä näitä olemaan hiljaa, Blackiä hän ei uskaltaisi käskeä ja Henryyn hänellä ei ollut valtaa, he eivät olleet kirkossa ja ei periaatteessa edes silloinkaan.

Ophelia ymmärsi tosin Henryn järkyttyneisyyden, ei Opheliakaan ollut saanut asiasta tietää paljoakaan aikaisemmin. Henryä tämä tosin järkytti varmaan enemmän mitä Opheliaa. Lily oli Ophelian parasystävä ja niin oli myös Black, mutta Henry vihasi Blackiä eikä sietänyt ajatusta että tämä olisi mennyt koskemaan tämän siskoon. Black mutisi vielä jotain ja
samassa lyhty kolahti seinään, sen lasi pirstoutuen tuhansiksi pieniksi palasiksi ympäri kostean kivistä käytävää. Ophelia oli siirtänyt kätensä nyt suunsa eteen ettei olisi kiljaissut pelästyksestä, säikky kun oli näin äkkinäisiin liikkeisiin ja seurasi nyt sivusilmällään kuinka yhtä palava lyhty kieri vähän matkan päästä heistä ja pysähtyi, sammuen nyt kostean ilman takia, jättäen kaiken astetta synkemmäksi ja jopa kylmemmäksi.

Sitten Ophelia katsahti Henryyn vaikkei tästä melkein mitään nähnytkään.
"Lily... myrkyttyi..." Ophelia sai sanotuksi ja hellitti hieman käsiään suunsa edestä että kykeni puhumaan.
"Mutta hänellä ei ole hätää...Mutta hän joutui kärsimään aika lailla..." Ophelia jatkoi, laskien nyt kätensä alas, pidellen kiinni toisistaan.
Sitten Ophelia vilkaisi Benin selliin päin, hänen olisi tehnyt mieli lisätä että prinssin olisi tullut olla tarkempi siinä että kenet pistää myrkyttämään kenenkin, sillä Ben oli ainakin mokannut pahimman kerran.

//Ophelian repliikit on ny vähä vähäiset ^^'//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Tammi 2008, 21:24

Black&Henry

Henry jäi hetkeksi miettimään tarkemmin Ophelian sanoja. Sitten hän otti erittäin nopeita askeleita kohti Blackiä, mutta Blackin ihmetykseksi hän käveli Blackin ohi Benin sellin kaltereita vasten ja alkoi huutamaan.
"SENKIN TOHELO!! Pistitkö myrkkyä väärään lasiin?!" Henry huusi, mutta sen verran hiljaa ettei vartijat kuulleet.
Ben vain änkytti tyrmän lattialla koittaen selittää asiaa Henrylle, mutta mitä selittämistä siinä oli? Hän oli tehnyt virheen, joka oli koitua Lilyn kohtaloksi.

Black oli hetkeksi tosiaan pelästynyt että Henry kävisi hänen kurkkuunsa kiinni.. ei siinä mielessä että Henry olisi voinut voittaa hänet, häntä ei vain huvittanut tapella vankilassa prinssin kanssa.
Hetken Benille raivottuaan Henry kääntyi takaisin kohti Blackiä ja Opheliaa. Hänen silmistään loisti viha ja sen huomasi jo kaukaa.
"Sinä koskit siskooni!" Henry sanoi vihaisesti.
"No minä en sentään melki tappanut häntä! Sitäpaitsi olemme jo naimisissa, tuskin tuolla nyt enää väliä on" Black puollusteli mutta Henry vain ravisti päätään.
"sillä on väliä! Usko pois, jos et olisi hänen puoliso, hirttäisin sinut henkilökohtaisesti nyt!" Henry sanoi ja otti askeleen lähemmäksi.
"Mitä sinä siitä enää! Minunhan tässä vihainen pitäisi olla, menetin Lilyn ja minun yhteisen lapsen tyhmän apurisi takia, joka ei tiedä kumpi on vasen ja kumpi on oikea!" Black sanoi korottaen ääntään.
Black pysähtyi, olisiko hänen pitänyt surra menetettyä lasta enemmän? Henry kiehui ja oli vain ajan kysymys kun hän hyppäisi Blackin kurkkuun.
"Odotas kun kuningas saa kuulla" Henry uhkaili.
"Ja kuka hänelle kertoo, sinä?" Black sanoi ivalliseen sävyyn.
Henry vilkaisi Opheliaan.
"Kai sinä aijot kertoa? Eihän kuninkaalta saa salata mitään" Henry sanoi viekkaalla äänellä.

// tuppi suu :x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Tammi 2008, 22:18

Ophelia

Opheliakin ehti jo pelästymään että Henry aloittaisi kahakan ahtaassa vankityrmän väylällä, mutta tämä menikin suoraan Blackin ohitse, Benin sellin luokse ja oli selvästi hyvin vihainen tätä kohtaan.
Ennen kuin Henry ehti avata suunsa huutakseen Benille tämän erheestä, Ophelia meni samalle puolelle käytävää missä Black oli tämän viereen ja katseli tapahtumia sieltä. Ratchetiä hän ei nähnyt ja oletti että tämä lymyili jossain pimeässä nurkassa odottaen myöskin tilanteen rauhoittumista.
Jälleen kerran Ophelia joutui peittämään korvansa Henryn huutaessa selliin eikä Ben saanut enää sanaakaan suustaan puolustaakseen tekojaan edes Henrylle.

Hetken aikaa kuului pelkkää Henryn räyhäämistä kunnes tämä käännähti heihin, yhä niin vihaisena että Ophelia saattoi aistia ravokkaan auran tästä.Au~au~au... Ophelia vikisi mutta pysyi hiljaa...
Henry oli selvästi yhä järkyttynyt ja raivoissaan siitä että Black oli mennyt koskemaan tämän siskoon, aivan kuten Opheliakin oli alussa ollut muttei uskonut että Henryn viha tulisi laantumaan ihan niin vähällä kuten hänen.
'Kyllä sillä on väliä' Ophelia ajatteli heti Henryn perään, hän oli samaa mieltä mitä tämä, mutta toisinkuin Henry, Ophelia oli jo antanut anteeksi eikä ajatellut asiaa sen enempää.

Ophelia katsahti Blackiin kun tämä raivosi yhä Henrylle ja Henry uhkasi tätä kertomalla asiasta kuninkaalle mikä pysäytti myös Ophelian ajattelu kyvyn hetkeksi.
Kertoisiko tämä kuninkaalle? Muuttaisiko se asiaa millään lailla?
Sitten Ophelian huomio kääntyi Henryyn joka oli kysynyt tältä kysymyksen, hänkö menisi ja kertoisi kuninkaalle?
Ophelian suu vääntäytyi pieneen hymyyn, ei kettuillakseen tälle saatika yrittääkseen olla mitenkään uhkarohkea ja ravisti päätään.
"En, se on Lilyn asia kertoa jos hän haluaa." Ophelia sanoi ja tuijotti Henryyn.
"En minä mitään salaile ellei kuningas keksi itse minulta kysyä. Sitä paitsi Lily harkitsee itsekin kertomista asiasta isälleen joten en siksi pitäisi sitä järkevänä tekona että menisin kertomaan asiaa kuninkaalle, Lilyn vielä harkitsiessa asiaa itsekin." Se että Ophelia kertoi Benille oli hänestä ihan eri asia, hän oli uskonut ettei Beniä olisi kukaan uskonut mutta Henryä Ophelia ei huomioinutkaan mutta ei kai sillä niin väliäkään ollut, jos Lily nyt itse meinaa kertoa... Tähän Ophelian oli valitettavasti luottaminen.

"Mutta... Se kuinka Lily myrkyttyi on yhä myöskin varjoissa kuninkaalta." Ophelia vaihtoi aihetta lapsesta myrkytykseen, jokseenkin vihjailevasti, siinä toivossa että saisi saarrettua Henryäkin nyt umpikujaan siinä missä oli Beniäkin saartanut.
Black ja Ophelia tiesivät tasan tarkkaan, että Henry oli tämän kaiken takana ja oli nyt osaksi syyllinen siskonsa myrkytykseen vaikka Henryn kohteena olikin ollut Black.
Kuningas ei itse asiassa edes tiennyt koko myrkytyksestä, vain sen että Lily oli vaarassa myrkyttyä ellei Lily ole nyt heidän poissa olonsa aikana ehtinyt tälle kertomaan.
Ophelia uskoi että Henrykin käsitti mitä Ophelia sanoillaan oli tarkoittanut ja ei sen takia uskaltanut enää hymyillä vaan katseli tätä naama peruslukemilla.

Seuraukset saattoivat olla vakavat jos tämän isä saisi asiasta tietää. Oli varmaan jo tarpeeksi stressaavaa tälle että tämän poika hihhuloitsi metsässä haltijoiden luona ja muutenkin näiden välit eivät olleet kovinkaan lämpimät, ei ainakaan Ophelian käsityksen mukaan.
Ophelia tunsi itsensä ilkeäksi eikä ollut siitä mitenkään mielissään, mutta hänen täytyi yrittää puolustautua jotenkin, vaikka se pohjautuikin aika lailla kiristämiseen ja ei se itseasiassa hän ollut joka pulassa oli, tai ei ainakaan vielä vaan Black...

//NUH!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Tammi 2008, 22:37

Black,Henry, Lily

"ja varjoissa pysyy jos se minusta riippuu" Henry sanoi Ophelialle.
"Eli et kerro lapsesta" Black lisäsi kuivahkosti.
"En minä niin sanonut.."
"Mutta jos et meinaakaan kertoa myrkystä, miten selität lapsen kuoleman" Black huomautti ja jatkoi "Äläkä sinä Opheliaa tähän soppaan vedä mukaan, parempi vain hänelle pysyä poissa".
Henry katsoi hiljaa Blackiin. Siinä oli itua, miten selittää se asia, mainitsematta myrkkyä? Henry meni hetkeksi lukkoon, mutta vilkaisi sitten takaisin Beniin.
"Hän se sinut yritti myrkyttää, en minä." Henry sanoi ja siirsi katseensa hitaasti ja epämiellyttävästi takaisin Blackiin ja Opheliaan.
"Ei minua voi mitenkään yhdistää tähän, vaikka kuulisittekin tunnustuksen, teillä ei olisi mitään todisteita. Sitäpaitsi, enhän minä nyt omaa siskoani haluaisi tappaa, hovimestari oli vain tyhmä ja halusi prinsessasta eroon" Henry selitti uutta tarinaa ja sai Benin leuat loksahtamaan auki.
"Mutta herrani tehän.." Ben aloitti, mutta Henry keskeytti.
"Mitä sinä enää selittelet, sinun aikasi on tullut" Henry sanoi katsomattakaan Beniin.
Henrylle ei tehnyt edes pahaa valehdella niin että Ben saisi kärsiä. Hän ei koskaan ollut tykännyt tästä miehestä, vaikka hän kuinka olisi mielistellyt. Hän luotti Beniin vain myrkytys asiassa, mutta siihen se jäi.

Ben ei enää sanonut mitään, hän tajusi tehneensä virheen, noudatti käskyjä ja nyt hän saisi kuolla sen asian puolesta. Nyt hän toivoi ettei olisi edes yrittänyt, mutta Blackistä hän olisi kyllä eroon halunnut. Henry hymyili itsekseen pirullisesti ja Ben katseli suoraan eteensä tyhjyyteen, miettien miltä hirttosilmukka tuntuisi.

Lily laskeutui varovasti alas portaikkoa, niin hiljaa ettei askelia edes kuullut. Hän oli saanut tietää että Ophelia oli mennyt käymään Benin luona ja oli tullut tämän perässä isänsä sammuttua pöytään.. jälleen. Lily liu'utti kättään pitkin kylmää kivi seinää astellessaan alaspäin ja pian hän saapui rappujen alapäähän ja vilkaisi käytävälle jossa näki Ophelian ja Blackin ja vähän kauempana Henryn. Lily pysyi hiljaa ja varjoissa, niin ettei kukaan nähnyt häntä, hän halusi tietää mitä oli meneillä.

// nuu ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Tammi 2008, 23:07

Ophelia

Ophelia pysyi hiljaa ja seurasi näiden kahta keskustelua asiasta. Henryn oli vaiettava lapsesta jos ei myrkkyä halunnut mianita.
Ophelian suu meinasi loksahtaa auki siinä missä Beninkin. Henry aikoi kaataa kaiken tämän niskaan, tehden itsestään näin syyttömän ja päästä kuin koira veräjästä ja tottahan sekin oli ettei heillä ollut sen parempia todisteita tätä vastaan muuta kuin tämän tunnustus mutta se ei riittänyt.
Ben yritti jälleen puolustautua mutta Henry keskeytti tämän ilmoittaen ettei mikään tätä enää pleastaisi ja ensimmäistä kertaa Ophelia tunsi pienen säälin tätä miestä kohtaan mutta pysyi vaiti eikä edes vilkaissut tähän saatika Henryyn.

Ophelia katseli alas jalkoihinsa kun 'aikuiset' olivat puhuneet ja mietti tilannetta kuumeisesti. Vaikka Black oli sanonut ettei häntä kannattanut mukaan raahata, Ophelia tunsi itsensä jo osalliseksi eikä ehkä siksi enää jaksanut olla täysin hiljaakaan vaikka sitä mielummin olisi ollutkin.
"Joten aiot päästä kuin koira veräjästä? Niinkö? Siskosi melkein kuoli etkä aio ottaa siitä vastuuta?!" Ophelia alkoi räyhäämään, hinaten itsensä lähemmäksi Blackiä ja otti tämän kaavusta kiinni ikään kuin turvakseen vaikka olikin uskaltautunut Henrylle räyhäämään. Ophelia oli vihainen ja jopa surullinen, se tuntui niin sydänmettömältä ettei tämä ottanut vastuuta teoistaan.

Ophelia tosin uskoi että kuningas tiesi myöskin että myrkky oli alunperin tarkoitettu Blackille, mutta tuskinpa se mitään muuttaisi joten Ophelia ei asiaa maininnut vaan tuijotti nyt Henryyn vihaisena.
"Niinkö?!" Ophelia toisti kun vastausta ei alkanut kuulumaan pariin sekunttiin.

//NEE!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Tammi 2008, 23:26

Black, Henry, Lily

Black vilkaisi Opheliaa kun tämä tarttui hänen kaapuunsa, hetken hän jo kerkesi ihmettelemään, mistä moinen ele, mutta eiköhän se ollut päivänselvää muutenkin.
"mutta enhän minä ole osallinen" Henry sanoi äryttävän rauhalliseen ja välipitämättömään äänen sävyyn.
Black mutisi itsekseen jotain epämääräistä ja siirsi sitten katseensa Opheliasta Henryyn.
"Sinä olet kierompi mitä luulin, aivan kuin se ei riittäisi että veljeilet taruolentojen kanssa, mutta syöttää nyt omaa kansaa susille? Henry, sinut tullaan vielä huomaamaan ja toivon totisesti että sinut huomataan ajoissa" Black sanoi teitittelemättä prinssiä.
"Älä anna nousta päähän! Vaikka oletkin siskoni puoliso, mistä en todellakaan ole iloinen, se ei silti anna sinulle etuoikeuksia, muista paikkasi velho" Henry sanoi suoristaen selkänsä.
Nyt Black huomasi että Henryllähän oli aseet mukana ja päätti ottaa varovaisempaa tahtia.
"muistan toki jos sinä muistat kenen puolella äitisi olisi ollut" Black sanoi ja se riitti Henrylle.
Henry otti muutaman nopean askeleen Kohti Blackia ja painoi tämän seinää vasten, siirtäen tikarin vyöltään tämän kaulalle. Black nosti leukaansa ylöspäin kun terä kosketti kaulaa, mutta ei pistänyt vastaan. Loppujen lopuksi, hän ei uskonut että Henry olisi hänet tappanut, ainakaan täällä.
"älä sinä sotke äitiäni tähän!" Henry sanoi vihaisesti.

"Henry päästä hänet" Lily sanoi astuessaan lähemmäksi, pois varjoista.
Henry käänsi katseensa siinä missä Black'kin. Kuultuaan Lilyn äänen, Henry vetäytyi kauemmas Blackistä ja pisti tikarin takaisin vyölleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 00:09

Ophelia

Opheliaa ärsytti tosissaan, Henry kehtasi esittää syytöntä jopa heidän edessään. Kyllä se oli Henryn syy kun oli törpön pistänyt asialle ja sen kautta osallisensa siskona kärsimyksiin.
Ophelia mutristi kulmiaan vain entisestään eikä sanonut enää mitään vaan pysyi visusti Blackin kaavussa kiinni ja käänsi katseensa muualla, jääden kuuntelemaan näiden kahden jatkuvaa tappelua.
Opheliakin havahtui nyt ja katsahti ylös Blackiin tämän mainitessa Lilyn ja Henryn äidin, varmasti vain piruillakseen tälle sillä Ophelia luotti siihen että Blackin tiesi kuinka herkkä aihe tämä saattoi Henrylle olla.

Ophelia oli nyt pakotettu siirtymään sivummalle, Henryn painaessa Blackin päin seinään niin että tämän selkä tömähti kivistä seinää vasten ja uhkasi tätä nyt tikarilla jonka oli vetäissyt vyöltänsä.
Ophelia katsoi tätä sivusta, hieman pelästyneenä vaikka melkein oli osanutkin jotain tällaista jo odottaa, mutta ei saanut kuitenkaan mitään ääntä suustaan, Henry oli osottautunut sen verran arvaamattomaksi tyypiksi ettei Ophelia uskaltanut inahtaakaan. Ophelia lohduttautui kuitenkin sillä että, Black olisi varmasti saanut Henryn pois kimpustansa jos olisi ollut tosissaan uhattuna...

"Lily!" Ophelia hihkaisi kuullessaan Lilyn äänen ja juoksahti nyt tämän luokse, kiertäen tämän vasemmalta puolelta tämän selän taakse, päätyen lopulta tämän oikealle puolelle ja kiersi kätensä tämän käden ympärille. Samassa Henrykin oli pistänyt tikarin takaisin tuppeensa ja Ophelia uskalsi taas hengittää ja katsahti nyt Lilyyn.
"Oletko kunnossa? Sattuuko sinua?" Ophelia kyseli katsastaen jos tästä näkyisi mitään ulospäin muttei onnekseen löytänyt mitään merkkejä siitä että Lily olisi minkäänlaisissa tuskissa.
Ophelia ei tiennyt kauanko Lily oli varjoissa pysytellyt kunnes oli astunut hedän näköpiiriinsä ja ei siis tiennyt yhtään mitä Lily oli kerennyt kuulemaan ja mitä menettämään.
"Se oli Henry..." Ophlia kuiskasi niin että vain Lily saattoi kuulla tämän, hellittäen otettaan tämän kädestä siltä varalta että tämä lähtisi hänen luotaan liikkeelle.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 00:27

Black, Henry, Lily

Lily seurasi katseellaan kun Ophelia juoksi tämän luo, siirtäen katseensa takaisin kaksikkoon kun Ophelia oli pysähtynyt.
"Kyllä minä kunnossa olen..." Lily sanoi vaikka henkisesti hän oli aivan lopussa.
Sitten hän kuuli Ophelian kuiskauksen ja nosti katseensa nyt Henryyn. Lily oli kuulemansa perusteella arvioinutkin jotakin tämän tapaista eikä siihen tarvittu neroa tajuamaan yhtälöä.
"Henry, kuinka sinä saatoit" Lily sanoi surullisella äänellä pudistellen päätään hitaasti.
Henryllä meni pala kurkkuun ja muistot menneestä palasivat mieliin. Hänene, tai siis heidän, äitinsä oli torunut juuri tuohon tapaan häntä silloin kun hän oli pienenä poikana mennyt varastamaan omenoita torilta.
Kuningatar ei koskaan huutanut taikka raivonnut hänelle, vaan pahempaa. Hän torui, rauhallisella, mutta säälivällä äänellä saaden Henryn tuntemaan itsensä heikoksi ja säälittäväksi tekonsa takia. Kaiken lisäksi Lily näyttikin äidiltään ja se oli viimeinen pala kokonaisuudessa mikä sai Henryn lähes romahtamaan.

Black seisoi hiljaa paikallaan katsoen Opheliaan ja Lilyyn, seuraten tilannetta hiljaa vierestä.
"Mitä sinä täällä teet?" Henry kysyi lopulta poiketen aiheesta.
"samaa voisi kysyä sinulta.." Lily sanoi ja käveli Henryn luo, jättäen Ophelian taakseen.
Hän käveli aivan Henryn viereen ja joutui katsomaan tätä yläviistoon, sen verran eroa heidän pituuksissaan oli.
"Kuinka sinä saatoit" Lily sanoi uudestaan katsoen Henryä silmiin.
"samaa voisi kysyä sinulta" Henry sanoi toistaen Lilyn sanat.
"Rakkaus ja viha on kaksi eri asiaa, älä sekoita niitä! En tajua mitä sinunkin päässäsi liikkuu, mutta sen tiedän että olet muuttunut." Lily sanoi ottaen askeleen taaksepäin.
Sillä välin kun Lily ja Henry olivat jutelleet, Black oli kävellyt Ophelian luo. Lily kääntyi näitä kahta kohti.
"Kerroin isälle.. tosin hän oli niin kännissä että tuskin edes otti asiaa tosissaan.. mutta nyt hän tietää" Lily sanoi vilkaisten Henryyn.

Black kiitti onneaan että kuningas oli ollut kännissä! Muuten Black olisi saanut kuulla asiasta, tosin oliko siitä mitään hyötyä kertoa kuninkaalle kun tämä ei aamulla muistaisi mitään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 01:33

Ophelia

Lily vakuutti olevansa kunnossa, mutta tämän ääni paljasti tämän Ophelian korvissa vähintään väsyneeksi.
Tilanteen synkkyys muutti nopeasti suuntaansa astetta haikeammaksi Lilyn pudistellessaan päätään Henrylle tämän teon takia joka näytti selvästi uppoavan jopa Henryyn... Historiaa tämän kaiken takana Ophelia ei tiennyt ja häntä itseään ei pahemmin olla koskaan toruttu joten Ophelia ei täysin ymmärtänyt Henryn reaktiota Lilyn sanoihin

Opheli hellitti otteensa nyt kokonaan Lilyn käden ympäriltä tämän jättäessään tämän nyt taakseen ja käveli Henryn luokse, toistaen sanansa, kuinka tämä saattoi? Ophelia oli asettanut kätensä selkänsä taakse ja seurasi nyt tilannetta sivusta samalla kun Black oli tullut hänen luokseen, pysyäkseen ehkä myöskin pois näiden kahden tieltä. Ophelian valtasi suru, ei tiennyt miksi, mutta jokin näissä kahdessa sai hänet melkein kyynelihtimään. He olivat veli ja sisko ja selvästi molemmat välittivät toisistaan, sen Ophelia oli huomannut mutta silti näiden välit olivat surulliset ja haikeat näiden erimielisyyksien takia.
Ja vielä se mitä Lily joutui kokemaan harmitti Opheliaa suuresti, olihan tämä hänen parasystävänsä ja tuntenut tämän suurimman osan iästään.

Tämä oli sitä paitsi jo toinen kerta tämän päivän aikana jolloin nämä kaksi kinastelivat keskenään... Ja Ophelia oli jo ehtinyt toivoa että Lilyn ja Blackin hääpäivästä olisi tullut tunnelmaltaan paljon iloisempi kuten se päivemmällä oli ollutkin. Nyt oli varmasti jo pimeää... Ophelia ei osannut sanoa tarkkaa aikaa mutta päätteli vähintään olevan ilta.

Ophelia nosti päänsä kohti Lilyä, tämä oli kertonut isälleen! Ophelia olisi halunnut tietää enemmän, kuten miten kuningas oli asiaan suhtautunut vaikka olikin ollut kännissä mutta tiesi ihan hyvin ettei Lily tulisi asiasta sen enempää puhumaan ainakaan Henryn läsnä ollessa.
Opheliaa väsytti, päivä oli ollut raskas... Hän oli toiminut pappina sekä sattuman varaisena hengenpelastajana että synninpäästäjänä ja melkein jopa tuomarina saman päivän aikana. Puhumattakaan kaikesta jännityksestä ja stressistä mitä Lilyn myrkytys ja yleinen sananharkka oli tuonut. Ophelia mietti Anemonea, tämä tuskin tiesi puoliakaan siitä mitä Lilylle oli tapahtunut ja Opheliasta se oli hyvä niin vaikka ei pitänytkään asioiden pimittämisestä tämän suurilta uteliailta silmiltä.

Olisiko heidän vain pitänyt lähteä ja jättää Henry nuolemaan näppejään heidän jälkeensä? Ophelia ainakin uskoi että Lily tarvitsi nyt lepoa enemmän kuin mitään muuta ja että hänen ja Blackin kannattaisi käydä näyttäytymässä juhlissa ennen niiden loppumista, jos Ophelia nyt itsekään jaksoi, mutta halusi vielä jostain syystä nähdä Anemonen ellei tämäkin ollut jo nukkumaan mennyt.

//Oon ilkee! >D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 10:57

Black,Lily, Henry

"Ja nyt.." Lily sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja katseli vuorotellen Henryä ja Blackiä.
"Mikä piru teitä vaivaa?! Isot miehet! Tappelette kuin pikku kakarat, on se kumma jos toista ei voi sietää edes hetkeäkään!" Lily aloitti toruvaan äänensävyyn katsellen vuorotellen näitä kahta.
Tällä kertaa Black sekä Henry olisivat halunneet vajota maan alle, molemmat katselivat maata siinä missä Lily katseli heitä. Tilanne näytti ehkä hieman koomiselta, nuori nainen torui kahta täysi-ikäistä miestä ja nämä häpesivät kuin koiran pennut.
"tuo aloitti" Black naljaisi Ophelian vierestä kuin pieni lapsi joka puollusteli tekojaan.
Lily mulkaisi Blackiä ja tämä siirsi katseensa äkkiä maahan. Sitten Lily siirsi katseensa Opheliaan, tosin hän ei katsonut tätä niin vihaisesti mitä Henryä ja Blackiä.
"Olisit sinä voinut näille kahdelle huutaa, kun eivät itse näytä tajuavan. Eivät he sinua olisi tappaneet... tosin ei siitäkään voi olla varma" Lily sanoi viitaten viimeisillä sanoilla Henryyn.
"mutta.." Henry aloitti, mutta Lily nosti kätensä ja hiljensi hänet.
Se oli Lily joka nyt määräsi!
"En halua kuulla sinulta tänään enää yhtään mitään! Nyt jos sinulla ei ole muuta tekemistä, mene hyppimään metsään kavereidesi kanssa!" Lily sanoi ja osoitti sormellaan rappukäytävään.
Henry katsoi hetken aikaa Lilyyn, vilkaisi Opheliaa ja Blackiä ja lähti sitten hiljaa ja nöyrästi pois paikalta. Hän ei nähnyt nyt mitään syytä jatkaa keskustelua. Lily katsoi Henryn loittonevaa selkää kunnes tämä katosi kokonaan näköpiiristä. Sitten hän huokaisi syvään ja nojautui seinään.

"Lily oletko kunnossa?" Black rikkoi hetken hiljaisuuden.
Lily käänsi katseensa, joka yhä oli vihainen, Blackiin ja sai tämän hetkeksi katumaan hiljaisuuden rikkomista.
"Olen.. Olen vain väsynyt" Lily sanoi huokaisten.

// eeeeeviiil, no mä si vien ja sä vikiset! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 13:33

Ophelia

Ophelia seisoi jännityyneenä paikallaan, katsellen Lilyä ja Henryä jotka olivat nyt molemmat hiljaa.
Pian Ophelian hämmästykseksi, Lily alkoi torumaan näitä kahta ja nämä molemmat käänsivät katseensa alas selvästi häveten Lilyn heitä toruessa kun eivät toisiaan voineet sietää edes sekuntia. Ophelian surumielisyys katosi nopeasti silkaksi hämmästyksen sekavuudeksi ja katsoi pyörein silmin Lilyä joka vilkuili Henryä ja Blackiä vihaisesti. Ophelia ei osannut odottaa että Lilyssä olisi ollut vielä energiaa huutamiseen, sen verran väsyneen kuvan tämä oli antanut.
Ophelian olisi tehnyt mieli läimäistä otsaansa Blackin alkaessa syyttää Henryä aloittamisesta mutta hillitsi itsensä ja mulkoili tätä oudosti kunnes tämä käänsi kasvonsa jälleen äkisti lattian suuntaan.

Ophelia käänsi kasvona Lilyyn, ei Ophelia oikein uskaltautunut näille sen paremmin alkaa huutamaan joten päätyi tökkimään etusormiansa yhteen, ehkä hieman myöskin häveten vaikkei Lily häntä ilkeästi ollutkaan katsonut.
Henrykin yritti aloittaa puolustelun mutta Lily oli hiljentänyt tämän pelkällä käden nostolla!
Opheliakaan ei välittäisi nähdä Henryä nyt ainakaan vähään aikaan ja uskoi että sama päti myös Blackiin.
Henry poistuikin paikalta kun tällä ei ollut enää mitään lisättävää saatika edes valtaa siihen ja Ophelia vilkaisi tätä olkansa yli tämän mentyä heidän ohi, kadoten pian pimeyteen.

Tämän kadottua Ophelia käänsi katseensa Lilyyn joka nojautui nyt seinään ottaakseen siitä tukea...
"Lily?" Ophelia sanoi tämän nimen tapansa mukaan ja hetken epäröityään kävelikin jo tämän luokse, pitäen kuitenkin huolen siitä ettei liukastuisi nopeasta kävelytahdistaan huolimatta.
Black ehtikin kysymään että oliko tämä kunnossa ennen Opheliaa.
Ophelia näki kyllä tämän yhä vihaisen mutta väsyneen ilmeen Blackiä kohtaan tämän vierestäkin kunnes myönsi että oli väsynyt.
Ophelia katseli vielä hetken aikaa Lilyn väsyneitä kasvoja kunnes vilkuili ympärilleen ja käveli heitä vastapäässä olevan sellin luokse, tarttuen sen kylmiin kaltereihin ja yritti tähystää sieltä peikkoa jota ei sellin pimeyden takia näkynyt.
"Ratchet?" Ophelia huhuili ja siristeli silmiään nähdäkseen paremmin.
"Meidän pitää viedä prinsessa lepäämään, en usko että palaan takaisin tänne, mutta uskon että synneistäsi tulet olemaan vapaa." Ophelia puhui rauhallisella äänellä peikolle, toivoen että olisi voinut tehdä muutakin mutta siihen hänellä ei ollut valtaa.

Sitten Ophelia suoristi selkänsä ja meni jälleen Lilyn luokse, ottaen tämän kädestä kiinni ja katsahti sitten Blackiin.
"Menemmekö?"

//WUT!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 14:03

Black, Lily

Lily hymyili lievästi katsoessaan Opheliaan, seuraten tämän askelia kohti selliä. Lilyllä ei ollut hajuakaan, kuka Ratchet oli saatika mikä tämä oli, mutta ei nyt jaksanut ajatella asiaa tarkemmin.
Ratchet istui nurkassa ja nyökksäi hiljaa Ophelialle, vaikka ei edes tiennyt näkikö papitar häntä. Hän ei halunnut puhua kun paikalla oli kuninkaallisia, vaikka ei hän uskonut että Lily olisi ollut paha. Kaiken kuulemansa jälkeen tämä jopa sääli prinsessaa hieman.

Black katsahti Opheliaan kun tämä osoitti että oli valmis lähtemään.
"mennään vain" Black sanoi ja astui sivummalle käytävässä, päästäen Lilyn ja Ophelian edelle.
Lily otti hitaita, mutta vankkoja askeleita, hän ei huojunut milliäkään vaan käveli täysin suoraan vaikka olikin lopen uupunut.
"Black.. vietät tämän yön minun luona" Lily sanoi takana tulevalle Blackille ja vilkaisi siten Opheliaan lisäten "Ei siis mitään taka-ajatuksia..".
Black hiljeni myöntyvästi, hän ei jaksanut, saatika halunnut alkaa väittelemään Lilyn kanssa, tämä oli jo tarpeekis kokenut tältä päivältä.
"oletteko.. te nähneet Anemonea?" Lily kysyi vilkaisten molempia kysyvästi.

// >8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Tammi 2008, 14:33

Ophelia

Ophelia käveli Lilyn vierellä varautuneena siihen että Lily tarvitsi tukea, johon Ophelia saattoi tosin olla liian lyhyt, mutta tämä ei kuitenkaan osoittanut mitään merkkiä siitä että sitä edes tarvitsi.
Ophelia ei edes hätkähtänyt kun Lily sanoi Blackin viettävän seuraavan yön tämän kanssa ja nyökkäsi Lilylle tämän täsmentäessä ettei siinä mitään taka-ajatuksia ollut ja sitä tämän ei olisi tarvinnut Opheliallekkaan kertoa.
Sitten Lily kysyi jotain mikä pysäytti Ophelian ajatukset hetkeksi ja pysähtyi, katsoen nyt Lilyä kysyvästi.
"Anemone? Hänhän..? Eikö hän ollut juhlissa?" Ophelia kääntyi nyt puoliksi Blackiin päin ja katsoi nyt tätäkin kysyvästi.
"Eikö Anemonen pitäisi olla juhlissa?" Näin ainakin Ophelia asian muisti... Oli mahdotonta ettei Lily tiennyt missä Anemone oli, ellei sitten Anemone ollut lähtenyt omille teilleen. Ehkä tämä oli eksynyt jonnekkin linnan käytäville.

//ÄLÄ TAPA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Tammi 2008, 14:50

Black, Lily

"Ei hän siellä ollut, tai jos oli niin hän oli lähtenyt.." Lily sanoi ja katsoi Blackiä siinä missä Opheliakin.
"MITÄ?! Mistä minä tiedän missä hän juoksentelee?" Black sanoi huomatessaan että molemmat odottivat häneltä vastausta.
"Ehkä hän on lähtenyt kiertelemään linnaa" Black ehdotti yrittäen vaikuttaa viisaalta, mutta tuotahan nyt kuka tahansa olisi voinut ehdottaa.
"Mutta sittenhän hän on aivan varmana eksynyt!" Lily sanoi hieman kauhistuneena.

Linna, oli suuri ja monimutkainen. Vain tärkeimmät paikat saattoi löytää helposti seuraamalla suuria käytäviä, mutta pienemmät käytävät muuttuivat vähitellen yhä sokkeloisimmiksi käytäviksi, eikä olisi ihme vaikka siellä olisikin joku eksyneenä yhä. Linna oli täynnä turhia ja salaisia huoneita, unohtamatta salakäytäviä ja ovia mitä löytyi sieltä täältä pitkin linnaa, sitä mukaan mitä kuninkaat olivat sitä muokanneet. Kaiken lisäksi linnassa oli monia kerroksia, oli kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

"meidän pitää löytää hänet" Lily sanoi lopulta hieman järkyttyneenä ajatuksesta että pieni Ane vaeltelisi juuri nyt ympäri noita sokkeloita.

// *teroittaa veistään* Enhän mä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron