Susi ja lohikäärme osa 2

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Tammi 2010, 13:58

Kovasti Safilyee helpotti, kun sai kuulla Danten olevan kunnossa. Veren hajusta ei tarvinnut huolestua niin suureesti. Hän ei halunnut, että toinen vuotaisi hänen takiaan. Helpottuneena Safilye oli, kun kuuli paalujen äänehtelyä siinä merkkinä, että Dante siirtäsi suu aukosta. Pieni pelokas hymähdys tuli naisesta, kun Dante kysyi häneltä.
" Yriin kiivetä ylös, mutta tukit pettivät alta. Kai hyppäsin lian kovaa. " Safilye sanoi.
Se oli ainoa syy tähän, koska hän oli luullut tukit olivat kunnolla jumissa ja kestäisivät hänen painoaansa todella hyvin. Ehkä enemmänkin voiman virtausta miten hän tuli.
" Nopeasti huomasin tämän aukon niin minä pujahdin tänne. " Pienesti Safilye jatkoi.
" Jaksatko sinä nostaa ne pois, jos tikut tuovat haavoja vartalollesi? " Safilye kysyi uteliaana ja oli valmiina ottamaan tuomionsa vastaan, jos sitä tulee.
Epätoivo alkoi iskea syvemmälle Safilyen mieleen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 23 Tammi 2010, 21:58

//Pahoitteluni taas kerran//

Dante

"Jaaha", Dante totesi huohottaen. Edellisen laudan alla oli ollut toinen, painavampi ja ilmeisesti pitempikin. Se oli pahasti jumissa. Ei tässä ruumiissa ole tarpeeksi voimaa. Jokin vipulaite olisi hyödyllinen, Dante harmitteli yritettyään turhaan vetää tukkia pois ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. "Tämä on kyllä aikas tiukassa. Voi viedä aikaa", Dante totesi ja työnsi suuremman laudan kauemmas, voidakseen taas siirrellä pienempiä lautoja. "Äläkä huolehdi tikuista. Ne voi kiskoa pois ja sitäpaitsi, minähän olen lohikäärme. Hyvä jos edes aseet vahingoittavat suomujani", Dante rehenteli ja tutki vahingoittunutta kättään. Veri valui suomujen reunoja pitkin ja Dante nuolaisi ne pois. Tietysti nämä ovat hauraampia kun olen haltiaruumiissa, mutta suojaavat silti. "Tai odotapas. Sain idean. Pärjäisitkö hetken yksin? Tulisin pian takaisin." Dante sanoi ja nousi seisomaan. Missäs se luuranko oli? Siitä veitsestä saa edes jonkinlaisen vivun jolla vääntää tuo tukki pois tieltä Dante suunnitteli ja tähysti pimeään kellariin.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Tammi 2010, 17:42

Danten sanat eivät olleet mukavia kuulla Safilyen mielestä. Miten kauan hän joutuisi olla vielä tässä välikössä. Olisiko Dante väsyttänyt itseäänsä, että ei enään viitisi auttaa häntä. Tietenkään hän ei voisi pakottaa toista pelastamaan häntä täältä koulosta. Olihan itse joutunut tähän koloon.
" Ei ne niin pahoja voineet olla lohikäärmeelle. " Safilye mutusteli itsekseen.
Tietenkin Dante voisi olla huonossa kunnossa oleva lohikäärme, että ei jaksaisi nostaa lankuja ylös. Oliko ahdas paikka, että Dante ei uskaltanut muuttua kokonaiseksi lohikäärmeeksi. Nyt hän ei saisi alkaa nalkuttamaan, koska ei nähnyt mitä Dante näki suu aukon.
" Jos olet nopea. " Safilye huudahti.
Hän kestäisi, jos Dante olisi hirveän kauan. Hirveintä olisi se, että Dante häipyisi kokonaan sanomatta hänelle yhtään mitään. Safilye jäisi yksinään odottamaan varmaakin kuolemaan asti Dantea.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 02 Helmi 2010, 20:53

Dante

"Ei tässä mene kuin hetki", Dante lupasi ja siirtyi sen aukon kohdalle josta he olivat pudonneet. Danten silmät olivat tottuneet pimeään jo varsin hyvin, mutta hän ei silti nähnyt kovinkaan kauas, joten hän joutui tähyilemään hetken pimeään ennen kuin näki luurangon. Se oli pimeässä varsin kolkko ilmestys. Luut näyttivät vaaleammilta ja epäselviltä. Ei tarvittu paljoa mielikuvitusta sen liikuttamiseen. Äh, pois turhat mietteet. Ota vain se puukko, Dante komensi itseään ja hapuili puukkoa. Mihin minä sen pistin kun olin tarjonnut sitä Safilyelle? Dante hermoili. "Ah, tässä", Dante mutisi löydettyään lopulta aseen maasta luurangon vierestä. Metalli tuntui yllättävän kylmältä Danten kädessä ja vielä suomujen läpikin. Dante ei välittänyt siitä vaan lähti takaisin Safilyen luo.

"Olen tässä taas", Dante ilmoitti saapuessaan taas lautakasan luo. "Onko sinulla tilaa liikkua siellä? Jos on, niin voisitko mennä hieman kauemmas tästä tukista", Dante varoitti, hän ei halunnut nirhaista Safilyetä veitsellä alkaessaan vääntää tukkia pois tieltä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Helmi 2010, 16:53

Dante sanoi menevänsä mualle mikä ei tuonnut plajon lohtua naisen mieleen.
" Hyvä on. " Hän sanoi ja valmistautui olemaan yksin tässä kylmässä mailmassa.
Pian hän ei enään kuullut Danten hengitystä ja läheisyys tunne hänen vieressäänsä. Hyvillä ja posiviitisilla asioilla hän ajatteli, että pahat ajatukset eivät pääsisi mieleensä.
Onneksi pian Dante tuli ja raskas paino sai keventää. Kuullessaan, että voisiko hän mennä eteen päin sai hieman kylmät väreet ympärilleensä.
" Kyllä minä edemmäksi voin mennä. " Safilye sanoi kovalla äänellä missä oli pelkoa mukana.
Danten pyytäessä ja luottaessa hän ryömi eteen päin. Rohkeasti ja pelon ystävänä hän uskalsi ryömiä syvemmälle koloa. Pimeys kasvoi suuremmaksimitä mitä ennemmän ryömi sisään. Suunilleen aukosta Safilye oli ryöminnyt metrin sisemmäksi. Nyt hän odotti silmät kiinni pahamhdusta tai vastaavaa, että Dante voisi sanoa voit tulla pois.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 15 Helmi 2010, 21:16

Dante

"Hyvä", Dante totesi ja odotti hetken jotta Safilye ehtisi liikkua. Sitten Dante survaisi veitsen tukin ja seinän väliin. Veitsi leikkasi puun läpi lähes vastuksetta, mikä oli hyvä merkki. Jos vastusta olisi ollut paljon, tukin takana olisi todennäköisesti vielä toinen este. Dante väänteli veistä hiukan laventaen tekemäänsä aukkoa. Sitten hän mietti hetken ja vaihtoi suunnitelmaansa. Veitsi oli sen verran ohut, että jos hän käyttäisi sitä vipuna, se saattaisi vääntyä tai katketa. "Näetkö aukkoa Safilye?" Dante kysyi, veti veitsen irti ja iski sen saman tien syvälle puuhun, jotta se pysyisi varmasti paikallaan. Toivottavasti tämä pysyy nyt paikoillaan, Dante ajatteli, kasvatten suomuja lopun ruumiinsa suojaksi. Hän oli nähnyt muutaman kerran millaista jälkeä syntyi, kun aloitteleva puuseppä vetää veitsellä puun läpi itseään kohti ja veitsi leikkaa puun läpi päätyen veistäjän reiteen. Rauhoitu vähän. Sinä olet lohikäärme, ei sinun tarvitse pelätä pieniä vammoja. Ihmisen tai haltian henki on ehkä vaarassa moisesta haavasta, mutta omassa hahmossani tämmöisen veitsen tekemä vamma on vain naarmu, Dante ajatteli ja otti tukevan asennon, valmistautuen vetämään. "Hii-opp!" Dante ähkäisi ja kiskoi niin lujaa kuin uskalsi. Veitsi liikahti hieman, mutta pysyi paikallaan tukin alkaessa liikkua sen alla. Heikko ruumis, piru vie, Dante manasi ääneti joutuessaan irrottamaan otteensa veitsestä ja kaatuessaan lattialle puunsäleiden sekaan. Tukki oli sentään liikkunut muutaman sentin pois seinän luota. Vielä pari kiskaisua, Dante ajatteli nyreänä ja nousi istumaan.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Helmi 2010, 19:28

Kaikilla tavaoilla Safilye yritti etsiä itselleensä hyviä positiivia asioita hänen mieleensä. Jollakin tavalla Dante työ tuntui hyvin pitkältä.
Dante alkoi kysyä näkyikö aukkoa sai Safilye availemaan silmänsä. Nainen käänsi päätäänsä niin, kuin pystyi.
" Pienesti minä näen aukon. Voinko jo tulla pois? " Safilye huudahti.
Ääniä lähti mitkä saivat naisen hiljaiseksi ja pysymään paikoillaansa. Hän tulisi pian hulluksi ahtaassa paikassa ja tulisi seoksi mitä Safilye ei halunnut tulla laisinkaan. Miten kauan hänen täytyisi olla tässä kolossa?
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 08 Maalis 2010, 22:39

Dante

Hyvä, kohta homma on ohi, Dante ajatteli ja tarttui uudestaan veitseen. "Älä vielä. Siirrän tätä vielä hieman", Dante sanoi ja veti syvään henkeä ottaessaan uudestaan tukevan asennon. Sitten hän alkoi taas vetää. Puu liikkui hitaasti Danten kiskoessa sitä. Veitsen kahva oli aavistuksen liukas verestä, mutta Dante piti tiukasti kiinni. Tukki liikkui hitaasti, työntäen puunsäleitä tieltään. Sitten liike yhtäkkiä nopeutui ja Dante päästi irti, kaatuen uudestaan. Veitsi oli alkanut leikata tietään puun läpi ja oli jo melkein lähtenyt irti. Läheltä liippasi. Mutta eiköhän tämä ole tässä, Dante ajatteli ja nousi ylös, mittaillen katseellaan tilaa tukin ja seinän välissä. "Etköhän sinä nyt mahdu sieltä ulos", Dante totesi ja istahti tukin päälle, veitsen viereen ja pyyhkäisi toisella kädellään hikeä otsaltaan. Sitten hän ojensi hajamielisesti oikeaa kättään alas, voidakseen auttaa Safilyen ylös.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Maalis 2010, 18:29

Jytinää kuului ja samalla se värinää naisen iholla. Pienestä aukosta nainen ei uskaltaisi tulla ulos laisinkaan vasta, kun Dante ääni antoi luvan. Kohta pääsen pois, kohta pääsen pois! Safilye hoki mielessäänsä.
Niiden sanojen perään Safilye sai kuulla saisi tulla nyt ulos. Samassa alkoi peruutus mutaisesta kivi aukosta. Hän ei välittänyt miten hänen hame helmat nousivat ylemmäksi jalkojaa pitkin. Hän halusi päästä pois ja olihan Dante jo nähnyt hänet alasti. Päästyään kokonaan aukosta Safilye juoksahti istuaa miestä halamaan. Milläänlailla hän ei ehtinyt ottaa mutaa vaatteistaansa mitkä osuivat nyt Danten vaatteisiin. Nyt iloisena Safilye halaili Dantea ja antoi suudelmia miehen kasvoille.
" Kiitos, Kiitos. " Safilye sanoi ei millään voinut erota halauksesta.
Onnestaan Safilye alkoi itkeä, kun ei ollut enään ahtaassa käytävässä. Miten hän voisi ikinä korvata miehelle tästä pelastuksesta? Hän oli niin paljon velkaa miehelle, mutta nyt hän ei osannut muuta tehdä, kuin halata Dantea.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 28 Maalis 2010, 21:50

//anteeksi kesto(varmaan mun eniten käyttämäni sanat)//

Dante

Dante yllättyi kun Safilye syöksyi ansasta hänen syliinsä. Hämillään ja yllättyneenä hän otti Safilyen halauksen ja suudelmat vastaan. Mitämitämitä? Dante ajatteli yllättyneenä Safilyen alkaessa vielä itkeä, ei kai hän tosissaan ollut näin peloissaan? Koska Dante oli hyväluontoinen ja vielä lohikäärme, hänen harvemmin tarvitsi pelätä joutuessaan pahaan paikkaan ja totta kai hän auttoi hätään joutunutta ystäväänsä. Hän ei ymmärtänyt miten Safilye pystyi olemaan niin peloissaan tai niin kiitollinen häntä auttaneelle Dantelle. "Noo, ihan rauhallisesti Safilye. Ihan rauhassa. Kaikki on hyvin. Olet turvassa", Dante puhui ääni aluksi hieman korkeampana yllätyksestä, mutta siirtyen nopeasti rauhoittavaan äänensävyyn, sulkien Safilyen samalla syliinsä vahvistaakseen sanojaan. "Itke pois niin olo helpottaa", Dante neuvoi ja taputti rauhoittavasti Safilyen selkää. Haavoittunut käsi jätti pieniä, tahmaisia verijälkiä Safilyen vaatteisiin, mutta kun otti huomioon kaiken mudan, se tuskin häiritsi häntä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 29 Maalis 2010, 22:48

//Varmaakin niin. //

Se tukala oli paikka missä hän olikaan ikinä ollut. Nyt hän pystyi purkahtamaan kunnolla sen pelon kokonaan pois päästäänsä. Vaikka Dante ei halannut häntä niin hän tunsi helpotusta, kun sai edes roikkua miehestä. Valitettavasti hän ei oikein pitänyt siitä, että hänen kyyneleensä tekivät märän paidan miehen kaulalle. Ne olivat ihana kuulla, että hän olisi turvassa ja mikään paha ei yrittänyt saada häntä pois Danten halaamisesta. Missä itse tunsi olevansa turvassa, kun kasvonsa oli Danten leuvan alla. Tuntiessaan taputusta selässään mikä toi todella paljon lohtua ja rohkeutta. Nyt hän uskalsi syvästi itkeä surunsa pois. Safilyen itku suureentui ja oli hengitys tiheämpi ja sekavainen. Välillä kulosti, että hänellä olisi, kuin hikka. Itkuen seassa hän kiitteli ja tiukensi otettaansa. Tämä enään kestäisi enään muutamia minuutteja, että Danten ei tarvinnut kestää tällaista Safilyeä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Huhti 2010, 22:00

Dante

Dante istui rauhassa Safilye sylissään ja kuunteli hänen nikotteluaan. "Rauhassa vaan", Dante tyynnytteli Safilyetä. Kyllä hän varmaan pian rauhoittuu. Itkeköön nyt niin paljon kuin jaksaa, saa kaiken pahan olon pois, Dante ajatteli ja antoi Safilyen halata häntä niin tiukasti kuin hän tahtoi. Dante sulki silmänsä ja antoi muiden aistiensa hahmotella maailmaa. Safilye tuoksui lahoavalle puulle, mudalle ja kyynelille. Safilyen hengitys tuntui kuumalta Danten nyt kyynelistä märkää rintaa vasten. Safilyen itku kuulosti tavalliselta painajaisen nähneen lapsen itkulta. Dante tunsi Safilyen sydämenlyönnit käsiensä kautta. "Ei se niin kamalaa ollut. Sehän menikin ohi niin nopeasti. Kaikki on hyvin", Dante puhui rauhoittavasti ja odotti hetken ennen kuin jatkoi "alkaako jo helpottaa?"
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Huhti 2010, 14:38

Kyynelien loppuminen tuntuisi ihanalta ja kauniilta, mutta se tuntui mahdottomalta. Hiljaa Safilye pahoitteli kyynelien aiheuttomia kosteutta miehen paidalle. Hetken aikaa Safilyellä oli ihailla Danten mystisiä ja kauniita silmiä ennen mies oli sulkenut silmiäänsä. Itsekkin pystyi rauhoittumaan Danten sylissä. Hitaasti Safilyen itkeminen tasaantui nyt nyyhkeilemään.
" Minusta se tuntui hyvin pitkä aikaiselta ajalta, kuin olisin ollut monta vuotta sielä sisällä. Ehkä sinä olisit pystynyt muuttumaan niin, että voimasi olisi hajottunut koko muurauksen seinän. Mutta minulla ei ole sellaisia vahvoja voimia ole. " Safilye sanoi.
Olihan se totta, että lohikäärme oli voimakkaampi, kuin susi.
" Minusta se kuja olisi jatkunut niin saat vapaasti itse ryömiä sinne sisään. " Safilye sanoi.
Sitä Safilye voinnut tietää miten se tunnelin toisessa päässä oli.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Zaubares » 06 Kesä 2010, 22:50

//Anteeksi//

Dante

"No eipä tietenkään. Anteeksi", Dante pyysi anteeksi Safilyeltä. Lohikäärme on aina loppujen lopuksi lohikäärme, Dante muistutti itseään, ei pidä odottaa muiden pystyvän samaan kuin lohikäärme.

"Ai siis tunneli?" Dante kummasteli Safilyen kertoessa seinän takana olevasta tilasta. Tjaa, mutta sehän käy järkeen. Tämähän voi olla jonkun salakuljettajan tai muun vanha varasto, salahuone, jonne piilottaa varastettu tavara tai petetyn kumppanin ruumis... Dante pohti ja vilkaisi siihen suuntaan missä luuranko oli ollut, eihän tänne tietenkään sitten olisi mitään oikeaa sisään, tai uloskäyntiä. Maanalainen tunneli, joka päättyy luonnolliseen luolaan tai toisen talon kellariin on loistava sisäänkäynti tämmöiseen. "Sehän voisi olla tämän paikan uloskäynti", Dante sanoi mietteensä ääneen, "tietenkään siitä ei voi olla varma..." Dante katsoi reikää seinässä pohtivasti. Toisaalta jos tilaa oli vähän, niin sittenhän tuo olisi epäkäytännöllinen tavaran kuljetukseen, Dante päätteli. Pitää tutkia sitten kun Safilye rauhoittuu, Dante päätti.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Kesä 2010, 21:21

//Ihmettelin oikein minne sinä oikein katosit//

Hämmentyneenä Safilye katsoi miestä, koska mistä muusta hän olisi puhunnut. Ehkä hänen olisi pitänyt olla sanomatta tunnelista, koska se sai pientä väreitä naisen iholle. Suru vaihtui iloisemmaksi, koska Safilye naurahti Danten sanoista. Se oli niin huvittavaa, että miten Dante oli unohtanut, että melkein edessä oleva ei ollut lohikäärme, kuin hän.
" Taisit unohtaa, että en ole lohikäärme. " Huvittuneena Safilye sai sanottua.
Pian hän hiljeentyi, kun mies näytti menneen ajatuksiinsa. Hellästi Safilye katseli Danten kauniiseen silmiin ja yrittäen saada perää mitä oikein mies ajatteli. Väsyneillä silmillä hän ei saanut mitään irti, jostakin syystä. Korvat sen sijaan nappasivat Danten mutistuja sanoista irti. Siinä samassa Safilye irtautui Danten sylistä ja asteli kauemmaksi miehestä. Hän ei vain voinut mitenkään ajatella omia ajatuksia Danten syleilyssä. Toistaiseksi hän ei voisi mitenkään voisi mennä uudestaan tunnelin sisään.
" Ajattelitko mennä tunnelin sisään ja kokeilla onnea, että viekö se pois tästä umpi kujasta? " Safilye kysyi, mutta katse oli mualla kaukana Dantesta.
Kylmät väreet värähtelivät uudestaan naisen mieltä. Saden ääni oli mennyt ja sen lisäksi häkä pitoisuus alkoi suurentua mikä sai Safilyen säpsähtämään hieman ja saamaan hermoromahduksen. Takka oli nähtävästi myös rikkoutunut pudotuksen aikana. Kylmä keli ukona oli saanut sen nähtävästi hitaaksi nousuksi tulelle. Pian hän olisi kuollut porona tässä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron