Kirjoittaja Zaubares » 15 Helmi 2010, 21:16
Dante
"Hyvä", Dante totesi ja odotti hetken jotta Safilye ehtisi liikkua. Sitten Dante survaisi veitsen tukin ja seinän väliin. Veitsi leikkasi puun läpi lähes vastuksetta, mikä oli hyvä merkki. Jos vastusta olisi ollut paljon, tukin takana olisi todennäköisesti vielä toinen este. Dante väänteli veistä hiukan laventaen tekemäänsä aukkoa. Sitten hän mietti hetken ja vaihtoi suunnitelmaansa. Veitsi oli sen verran ohut, että jos hän käyttäisi sitä vipuna, se saattaisi vääntyä tai katketa. "Näetkö aukkoa Safilye?" Dante kysyi, veti veitsen irti ja iski sen saman tien syvälle puuhun, jotta se pysyisi varmasti paikallaan. Toivottavasti tämä pysyy nyt paikoillaan, Dante ajatteli, kasvatten suomuja lopun ruumiinsa suojaksi. Hän oli nähnyt muutaman kerran millaista jälkeä syntyi, kun aloitteleva puuseppä vetää veitsellä puun läpi itseään kohti ja veitsi leikkaa puun läpi päätyen veistäjän reiteen. Rauhoitu vähän. Sinä olet lohikäärme, ei sinun tarvitse pelätä pieniä vammoja. Ihmisen tai haltian henki on ehkä vaarassa moisesta haavasta, mutta omassa hahmossani tämmöisen veitsen tekemä vamma on vain naarmu, Dante ajatteli ja otti tukevan asennon, valmistautuen vetämään. "Hii-opp!" Dante ähkäisi ja kiskoi niin lujaa kuin uskalsi. Veitsi liikahti hieman, mutta pysyi paikallaan tukin alkaessa liikkua sen alla. Heikko ruumis, piru vie, Dante manasi ääneti joutuessaan irrottamaan otteensa veitsestä ja kaatuessaan lattialle puunsäleiden sekaan. Tukki oli sentään liikkunut muutaman sentin pois seinän luota. Vielä pari kiskaisua, Dante ajatteli nyreänä ja nousi istumaan.