Kirjoittaja Ay » 09 Maalis 2010, 18:05
Sää oli kylmä ja hyytävä pienelle olennolle. Pieni nuori otus hypähteli hangessa. Kinokset olivat suuret ja hänellä oli pienet jalat kinoksiin verrattuna. Välillä hän hyppäsi niin, että juuttui paikoilleensa. Pieni poika ei lannistunut siitä vaan piakkoin hän tallusteli lumen päällä, että hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia. Poika oli kevyt, mutta tahalteen hän oli tehnyt hyppimiset, koska se oli hauskaa siihen asti, kun tylsistytti hänet. Kevyin askelin, kuin haltiatkin hän asteli metsien reunasta järvelle. Minkäälaista suuntautumista pojalle ei ollut minne hänen pitäisi mennä, kuin pimeän tulessaan pitäisi olla vuorilla. Tällä kertaa hän oli unessa kävellyt suurelle metsään ja herännyt metsällä keskellä. Päästyään kotiin hänelle suututaan, mutta ei poika mahtanut sille yhtään mitään, että oli unessa kävellyt tänne asti.
Saavuttuaan järvelle poika katseli ympärilleen. Hänen silmänsä kiinnitti huomionsa järven pintaan, koska näki oman kuvajaisen. Ihmeelisiä liikkeitä poika teki, mutta se alkoi ärsyttä, kun suurikokoinen hattu tuli silmien eteen. Lopuksi pieni nuori poika kokeili koskettaa pintaa mikä oli ihmeelistä ja ilostaan naurahti. Poika oli iloinen, vaikka ympärillä kävittäisiin sotaa tai muuta sen vastaavaa tapahtumaa. Tapahtuma oli pojalle niin isoa asia mikä sai hänet iloitsemaan.
//Anteeksi kesto, kun en päässyt eilen kirjoittamaan. Olin väsynyt risteilystä ja sukulainen hautajaiset olivat eilen//