Kali
Lukin korviin Kalin idea kuulosti enemmän kuin mainiolta, joten kaksikko hajaantui omille teilleen etsimään Lukin tarvitsemia kasveja. Kali itse ei perustanut rehuista, hän söi kuin miehet. Oli ihme että nainen pysyi näinkin hoikassa kunnossa, vaikka veti makkaraa poskeen kuin ilmaa.
No, Kali etsi Lukin kuvailemia kasveja aikansa, löytäen kuin löytäenkin reilun nipullisen niitä. Matkalla mukaan tarttui myös kaikkea epämääräistä, mitä mesästä löytyi. Kuten teräviä kiviä, joista saisi valmistettua keihäitä, joita voisi myydä. Kätevää. Harvalle kelpasi enää kivikeihäs, mutta jos siihen ujutti lumouksen jos toisenkin, niin johan alkoi kauppa käydä.
Kali palasikin takaisin sovittuun paikkaan taskut ja kädet täynnä kaikkea epämääräistä, aina kivistä marjoihin ja "roskiin", unohtamatta etsittyjä kasveja.
"Sinä olit näemmä nopeampi" Kali totesi ojentaessaan kasvi kimpun Lukille ja sulloi sitten oman saaliinsa merimieskassiinsa.
"Nyt on sinun vuorosi täyttää osa sopimuksestamme" Kali totesi virnuillen, samalla kun siirsi paksut rastansa pois kasvoiltaan.
"joten alahan näyttää tietä"
//tönkkösuolattua muikkua. >: ja lyhytkin vielä//