Kirjoittaja cardea » 04 Huhti 2010, 14:12
Fenrir
Vaikka vanha mies olikin, kyllä Fenrir tunsi miten joku hänen mieltään hipaisi ja nopeasti tämä kopautti tunkeilijaa. Hänen päänsä jätettiin rauhaan. Kuningas saisi ihan yhtä lailla perääntyä kuin oppipoikakin, hänen mielensä ovet pysyivät kiinni.
Aina kun joku käyttäytyy turhan lammasmaisesti, epäile. Velhosta tuntui, että hän oli juuri nyt antanut koltiaselle vähän liian vahvaa litkua, mutta polttakoot itse näppinsä. Oppisi ainakin, ettei lemmellä leikitä.
"Parasta arvostaakkin ja nyt sitä ruokaa... Tiikeri, mitä sinä teet? Meidän pitää lähteä, joten tule nyt sieltä ja anna sen hiiren olla. Jos se tunkee nassuuunsa sitä jauhetta niin se tulee juovuksiin ja voit napata sen myöhemmin", suurin osa höpötyksestä päätyi kissan korviin, joka kohotti päänsä ja laiskasti tassutti vanhuksen luokse.
"Miksi minä sinutkin vaivoikseni otin? Mokomakin ryökäle", hän kysyi kissalta ja nosti tämän huppuunsa, josta kissa etsi mukavan kohdan ja käpertyi nukkumaan.
"No niin, menemmekö?" Fenrir kysäisi ja köpötti ovelle ja hymyili partansa takana.
"Minä haluan nähdä taas vähän elämää", hän totesi ja otti naulakosta suuren rauta-avaimen, jolla hän aina lukitsi oven jäljessään. Hänen tornissaan oli liikaa vaarallisia asioita taitamattomille, jotta sen olisi voinut jättää auki.