//Ropetus ottaa paikkansa käytävillä seikkailun jälkeen//
Ophelia
Myöhäisestä valvomisestaan huolimatta, Ophelia oli herännyt tänään aikaisin tuntematta itseään kuitenkaan väsyneeksi! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta kun Ophelia viikkasi valkoista juhlamekkoaan siistiksi nyytiksi ja laittoi sen laatikkoon säilöön. Eilen oli ehtinyt tapahtua todella paljon kaikkea, mutta ainoa asia joka todella merkitsi oli se että Black ja Lily olivat saaneet vihdoinkin toisensa. Ophelian harjattua hiuksensa ja puettua päällensä normaalin arki-asunsa, tämä hoiti joka aamuisen aamurukoilunsa ilman häiriöitä ja pisti pari suitsukettakin palamaan ennenkuin söi jotain pientä sillä aamulla häntä ei pahemmin osannut nälättää.
Sitten Ophelia nouti pienen valkoisen liinan, asetti sinne pari leipää ja solmi liinan päät yhteen, tehden siitä pienen nyytin jota olisi helppo kantaa käsissä.
Ophelia ei tiennyt saiko vangeille antaa mitään mutta varautui kuitenkin ottamaan pari leipää mukaansa, hän halusi tavata Ratchetin vielä kun pystyi ja halusi varmistaa että tämä oli kunnossa eilisen takia.
Ophelia laittoi valkoisen hattunsa vielä päähänsä ja astui ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Pihamaalla oli ihmisiä yllättävän vähän näin aamusella joten Ophelia sai kävellä rauhassa ilman ihmisten hälinää ympärillään koko matkan kohti linnaa.
Ophelia hyräili itsekseen ja ihmetteli itsekin pirteyttään, samalla kun katseli taivaalle muodotaen mielessään kuvioita erillään leijailevista pilvistä.
Saavuttuaan linnaan Opheliallekin selvisi minne kaikki ihmiset olivat pihamaalta kadonneet. Siivoukset jatkuivat näin aamulla, palvelijat irrottivat verhoja pitkien tikapuiden varassa, yrittäen vaihtaa niitä toisiin ja kattauksiakin oltiin vasta siivoamassa pois paikoiltaan. Kaikki olivat työn tohinassa mutta yrittivät selvästi edetä rauhallisesti ja hiljaa sillä kuningas nukkui yhä sikeitä ja tuskin olisi mielissään mölystä niin aikaisin aamulla ja vieläpä krapulassa.
Opheliakin yritti pysyä myöskin mahdollisimman huomaamattomana edetessään kohti käytävää jossa kivinen kierreportaikko sijaitsi joka taas johtasi tyrmiin.
Ophelia laskeutui kiviportaita alas, jättäen valon taaksensa ja astui pimeyteen joka selleissä aina valtasikin.
Vartija nukkui... Ophelia ei siis voinut kysyä tältä leivistä, joten päätti edetä yhä syvemmälle tyrmiin. Ratchetin selli oli yksi viimeisimmistä, Benin sellin vieressä mutta tätä miestä Ophelia ei pahemmin halunnut enää edes puhutella.
"Ratchet..?" Ophelia kuiski kaltereiden välistä, samalla kun avasi valkoisen nyyttinsä ja asetti sen avonaisena viereensä ja istahti lattialle odottamaan että Ratcheti ilmestyisi jostain pimennosta.
//HAHA X'DD Pitää perustaa yhtiö.//