Kevätflunssaa, hän sanoi

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 30 Marras 2009, 20:00

Ophelia, Aaron

Lilyn sanoessa sanan odotteleminen, vihlaisi Ophelian korvaa pahemman kerran, muttei näyttänyt sitä ulospäin vaan jatkoi kärsivällisesti ikkunasta ulos katselua vielä hetken, vaikkei tummasta ruudusta tahtonut pian erottaakaan muuta kuin oman kuvajaisensa. Hetken he odottelivat kunnes ovelta kuului koputus ja ennen kuin heistä kumpikaan ehti sanoa sanastakaan, sisään astui pari täysin tuntematonta haltiaa, mitä ilmeisimmin Aranin käskystä... Tai näin Ophelia tosiaan ainakin toivoi. Ophelia nousi jaloilleen ja vilkaisi epäröivästi Lilyyn toisen haltian epähuomiossa ensin puhuessa jotain heille omalla kielellään, kunnes toinen tuuppaisi toista käsivarteen niin että tämä toinen tajusi korjata ja ilmoittaa ihmisten kielellä mahdollisimman kohteliaasti, että he näyttäisivät heille tien juhlasaliin ja ettei Aran herra itse ollut päässyt kiireiltänsä tulemaan heitä hakemaan.
Ophelia liimautui saman tien Lilyn toiseen kylkeen kietaisten kätensä tämän käsivarrelle, nielaisten epävarmana heidän lähtiessä sitten miesten saattamana pitkälle valaistetulle valkealle käytävälle jonka jokainen kristallikynttelikkö loisti kuin taivaan kirkkain tähti.
Ophelia katseli niska kenossa ylöspäin, vilkaisten sitten Lilyyn nähdäkseen oliko tämä yhtään hermostunut niin kuin hänkin jollain hassun tuntemattomalla tavalla.
Olisi voinut vaivautua edes itse hakemaan Ophelia kuiskasi puoliksi Lilylle, puoliksi lähinnä itselleen manaten kunnes heidän edellä kävelleet haltijat avasivat heille suuret valkoiset salin ovet ja hetken aikaa Opheliasta tuntui että olisi sokaistunut.

Suuri juhlasali oli kuin itse valon lähde ennen kuin papittaren tummansiniset silmät kykenivät näkemään haltia väen paljouden, jo ennestään nähdyt valkoiset marmori pylväät, seinät ja lattiat jotka heijastivat entisestään kristallien ja kynttilöiden luomaa valoa ja jos Ophelia ei vallan erehtynyt, kattokruunussa vilisi naureskeleva keijuparvi joista jotkut satunnaisesti sukelsivat alas ja lensivät huoneen poikki jättäen jälkeensä kultaista keijupölyä kuin pyrstötähdet.
Toinen haltia miehistä ei voinut kuin hymyillä heidän reaktiolleen, varsinkin kun papittarella oli loksahtanut suu auki nähdessään salin joka oli ollut suoraan kuin hänen vanhoista satukirjoistaan.
Miehet saattoivat heidät istumaan, Lily kunniapaikalle Aranin vasemmalle puolelle ja Ophelia tämän vierelle.
Ophelia istuutui kiltisti, katsellen ympärilleen kuin olisi ensimmäistä kertaa salin nähnyt ja lähti sukimaan hiuksiaan varmistaakseen että ne tosiaan olivat yhä laineat.

Aaron huomasi melko selvästi Artin kiristelevän myös hampaita hänen takiaan. Piti kyllä antaa pisteitä tälle kärsivällisyydestä, sillä puusepän poika olisi kyllä tuona heittänyt pyyhkeen kehään jo aikoja sitten. ehkä Tuo antoi Aaronille ehkä jonkinlaisen toivon pilkkeen, hänellä olisi nimittäin tasan yksi sointu mielessä joka ei olisi ollut turhan lyhytkään Tai ainakin se oli tarpeeksi pitkä hänelle tehdäkseen kömpelyyksiä moneen otteeseen jos hänen sormensa kompastelisivat tosipaikan tullessa samalla lailla miten nyt olivat kompastelleet.
Aaron nosti uikuttavan näköiset kasvonsa Arathetiin tämän neuvoessa häntä pukeutumaan nyt ja kielsi tätä edes henkäistä ovelle päin ennen kuin olisi itse tullut takaisin pukeutumasta.
Aaron nyökkäsi ja vilkaisi tuolille jossa hänen vaatteensa olivat kauniisti viikattuna, kääntäen selän Arathetin poistuessa huoneesta ja käveli tuolille riisuutumaan omia kolttujaan ja pukemaan niitä mitä oli hänelle oli eilen puettavaksi valkattu.
Taisteltuaan ensin tukahduttavan kauluksen ja paita housujen sisään siististi-säännön kanssa, Aaronin koko sisintä ahdisti kuin sisältäpäin homehtuva talo.
Aaron vilkaisi tuoliin, nappasi tuolin selkänojasta kiinni ja heitti tuolin päätä pahkaa toiselle puolelle huonetta niin että sen osuessa lattialle se oli yhtä jalkaa köyhempi!
Puusepänkloppi katsoi hetken hajonnutta tuolia hengitellen syvää kuin se olisi jotain pahaa hänelle tehnyt ja suoristi sitten selkänsä ja naksautti sormensa tyytyväisesti hymyillen.

//Why do you must have this many dirty socks!?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2009, 01:02

Lily, Aran, Art

Lily ei tiennyt olisiko pitänyt jännittää vai olla rentona.. itseasiassa hän ei välittänyt, sillä yllättäen prinsessan valtasi kamala koti-ikävä ja huoli Blackistä. Lily oli lähellä purskahtaa itkuun, mutta pidätteli kyyneleitään ja toivoi, ettei suru sisällä näkynyt päälle päin.
Jonkin aikaa he odottelivat, kunnes paikalle saapui kaksi tuntematonta haltiaa. Lily nousi seisomaan siinä missä Opheliakin, mutta tuon hajamielisestä katseesta ei oikein voinut sanoa mihin suuntaan prinsessa oli keskittänyt huomionsa. No, he lähtivät liikkeelle. Lily ei ollut kuunnellut puoliakaan siitä mitä haltiat olivat sanoneet, mutta mitä ilmeisemmin Aran ei itse viitsinyt sievää persettään paikalleen raahata.
Lily nyökkäsi Ophelian kuiskaukselle, mutristaen pienesti suutaan. Tästä Aran saisi kyllä kuulla, viimeistään tanssiaisten jälkeen.

He saapuivat suureen juhlasaliin. Lily ei kiinnittänyt mitään huomiota ympärillä olevaan kauneuteen, vaan hän piti katseensa maassa, aivan kuin olisi hirttolavalle kävellyt. Masentava näky.
Prinsessa laski sievän takamuksensa alas tuoliin, johon hänet oli ohjattu. Sen jälkeen Lily ei nostanutkaan katsettaan pöydästä, ei edes vaikka itse Aran saapui paikalle.
"No ollaampa sitä tänään pirteitä." Aran totesi istuessaan alas tuolilleen ja vilkaisi tyttöihin.

Art puki niin nopeasti kuin pystyi, vilkaisten muutamaan otteeseen, ettei näyttänyt ihan viidessä minuutissa pukeneelta. Neuvonantajana hänellä oli vastuu osallistua tanssiaisiin ja esiintyä siellä herransa hyväksi. Art laittoi hiuksensa vielä siististi kiinni, ennen kuin lähti takaisin noutamaan Aaronia.
Päästyään huoneelle, jossa Aaron oli, kuuli sisältä valtava kolahdus. Art kohotti hienovaraisesti kulmaansa ja avasi oven, huomaten, että Aaron oli viskaissut tuolin toiseen päähän huonetta.
"... mitä ikinä tekikään sinulle, tuoli parka, mutta nyt meidän täytyy mennä!" Art parkaisi lähes hermoromahduksen partaalla, lähtien sitten nopein askelin johdattamaan Aaronia saliin.
Salissa Art hiljensi vauhtiaan ja käveli ryhdikkäämmin. Suuri, juhlava sali alkoi jo täyttymään jos jonkinnäköisistä kutsuvieraista, ei pelkästään haltioista... eivätkä Lily ja Ophelia todellakaan olleet ainoat ihmiset paikalla. Art johdatti Aaronin Aranin ja tyttöjen eteen. Neuvonantaja pysähtyi pöydän eteen ja kumarsi syvään.
"Aaron on valmis, teidän korkeutenne" Art totesi suoristaessaan selkänsä.
Aran hymyili jo nähdessään Artin ja Aaronin kauempaa ja näiden päästyä lähemmäksi ja Artin esitettyä asiansa, Kuningas nyökkäsi pienesti.
"Käykää toki istumaan.. vielä Aaron ei pääse näyttämään taitojansa seuralaiselleen" Kuningas totesi virnuillen.
Lily puolestaan nopeasti vain vilkaisi Arttiin ja Aaroniin näiden saapuessa ja jatkoi sitten sivusilmällä Aranin mulkkaamista.. sanomatta vieläkään sanaakaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Helmi 2010, 20:52

Ophelia, Aaron

Samassa kun Aaron oli saanut purettua suurimman jännityksensä tuoliin, Art tulikin jo takaisin näyttäen yhä hermostuneemmalta kuin mitä lähtiessään, mikä taas huvitti Aaronia sen pienen hetken siihen asti kun he astuivat ulos huoneesta, Aaronin sen enempää asioihin mitään sanomatta ja saapuivat suuren salin ovelle jossa neuvonantaja selvästi yritti ryhdistäytyä. Ties kuinka monta harmaata hiusta hänkin oli jo tuolle aiheuttanut, Aaron ajatteli ja suoristi nopeaan kuristavaa kaulustaan, tuntien itsensä vähintään pelleksi heidän astuessa valoa pursuavaan saliin ja kävelivät suoraan kuninkaan pöytään.
Ophelian katseltua tarpeekseen ympärilleen, hän vilkaisi ensin maansa myyneeseen prinsessaan ja näistä pöydän vierelle saapuvaan kaksikkoon, ensin Arathetiin ja tästä puusepän poikaan joka oli luonut häneen oudon katseen ja kääntänyt sen heti pois hänestä hänen nostettua kulmakarvojaan hennosti.
Aaron tunsi kuolevansa, hän poskiansa kuumotti ja hänen silmänsä kiiluivat eikä hänen ollut helppoa vältellä papittaren katsetta muuten kuin esittävänsä saavansa yskäkohtauksen kääntämällä päänsä toiseen suuntaan ja peittämällä kasvonsa joka kerta kun tyttö saisi hänen kiinni tuijottamisesta.
Papitar piti puusepän pojan käytöstä vähintään outona, mutta päästi tämän lopulta piinasta katsahtaessa Araniin joka kehotti näitä kahta istuutumaan.

Aaron olisi halunnut potkasta kuninkaalta hampaat kurkkuun tämän selvästi ilveillessä hänelle hänen tulevasta esityksestään, mutta tyytyi tämän kerran vaan virnuilemaan takaisin ja istuutui sitten alas Arathetin vierelle, tämän oikealle puolelle, täysin toiseen päähän missä papitar oli.
Alkupalojen tarjoilu alkoi, mihin sisältyi viini ja hedelmä, salaatti ja juusto vadit josta jokainen sai valkata haluamaansa omalle lautaselleen.
Ophelia napsi pari viinirypälettä, toivoen prinsessankin syövän jotain ettei pyörtyisi keskelle lattiaa, vaikka papitar vähän uskalsi veikata sen olevan prinsessasta parempi kuin viettää koko ilta loppuun asti Aranin seurassa.
Aaron oli rakentanut juustokuutioista lautaselleen pyramidin ja napsi nyt juustoa kerros kerrokselta, odottaen joko sitä, että ensimmäinen tanssi numero alkaisi tai sitä, että hän pääsisi soittamaan.

//Mooo//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Helmi 2010, 15:23

Aran, Art, Lily

Aran ei voinut olla virnuilematta itsekseen Aaronin käytökselle. Eikö tuo nyt yhtään läpinäkyvämmin voinut käyttäytyä? Papitar ei ehkä sitä huomannut, mutta näin valtavan iän omaavana henkilönä haltia kuningas kyllä huomasi, mikäli joku oli ihastunut johonkuhun. Sen suorastaan aisti. Asiaa tietenkin helpotti se, että Aran osasi lukea ajatuksia.
Lily puolestaan ei kiinnittänyt mitään huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin. Ei hän jaksanut, eikä häntä kiinnostanut. Hän oli jo täysin omissa maailmoissa, miettien omia asioitaan. Art taas oli kokoajan hermoheikkona Aaronin puolesta. Neuvonantaja oli aivan varma, että puusepän poika tulisi vielä tekemään jotain tyhmää. Se oli suorastaan oletettavaa. No, ensimmäinen tyhmä veto oli alkaa rakentelemaan juustosta pyramiidia. Art mutisi itsekseen jotain, mutta ei sitten huomauttanut ääneen Aaronille. Kai tuo sen itsekkin huomaisi.
Aran puolestaan siemaisi viiniä ja siirsi katseensa Artin ohi Aaroniin, katsellen tuon touhuja.

"On näemmä totta ettei alaluokka pahemmin tiedä säädyllisiä käytöstapoja" Aran huomautti lopulta hymyillen "No, lopeta se ruualla leikkiminen ja raahaa ahterisi lavalle. On sinun vuorosi loistaa.. tai epäonnistua".
Art siirsi katseensa Aranista Aaroniin kuninkaan sanojen myötä. Art todellakin toivoi ettei Aaron potenut loppuhetken ramppikuumetta.
"Saatan hänet lavalle" Art sanoi, nousi ylös ja odotti että Aaron lähtisi seuraamaan häntä lavalle, jossa orkesteri oli soittanut jo alkuillan.
Art nousi lavalle ja ilmoitti orkesterille, että he voisivat nyt pitää tauon, sillä Aaron tulisi esittämään kappaleensa. Mitä tuo toivon mukaan oli harjoitellut ja kunnolla.
Lilykin oli jopa nostanut katseensa pöydästä lavalle, odottaen että jotain tapahtuisi.

// /slap //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Helmi 2010, 20:04

Ophelia & Aaronno, enimmäkseen Aaron

Samaan aikaan kun Aaron popsi pyramidiaan maan tasalle, Ophelia yritti keskittyä katselemaan eteensä ja juomaan karpalomehua pikarista, aina siihen asti kunnes Aran huomautti ääneen puusepän pojan pöytätavoista. Aaron vilkaisi silmäkulmalta Araniin, vastustaen kiusausta heittää yhtä juustokuutiota tämän otsalohkon, mutta ei sitä todellakaan tehnyt ja varoi jopa ajattelemasta asiaa sen enempää.
Ophelia oli nyt kääntänyt myös katseensa pojankloppiin, kääntäen tästä sitten kysyvän katseensa Araniin tämän käskiessä tätä raahaamaan ahterinsa lavalle, eikö Aaron ollutkaan pelkästään hänen seuralaisensa? Vaikka tuo istuikin ihan toisessa päässä mitä hän
Aaron nielaisi melkein kuuluvasti alas viimeisen juustopalansa kuninkaan käskiessä hänet jo nyt lavalle, eikö tuo voinut odottaa edes jälkiruokaan?! Aaron ei päästänyt vastuksen sanaa suustaan, vaan nielaisi senkin alas kuuluvasti, etsien sitten huilunsa ulos saapikkaastaan ja nousi pitäen siitä kaksin käsin kiinni kuin hukkuva ajopuusta ja lähti kävelemään kohti lavaa jälleen kerran Arathetin opastuksella, tuntien punan kasvoillaan senkuin leviävän johtuen häntä ympäröivistä aatelisten katseista ja epäilevän kuuluvista supinoista.

Ophelia ei tiennyt miksi, mutta oli jostain syystä myös hieman hermona huomatessaan haltia pojan melkein hikoilevan kävellessään pää alhaalla esiintymislavalle, vielä kun tämä lavalle astuttuaan ja naama yleisöön päin käännettyä, tämä ei tehnyt elettäkään tanssittaakseen sormia huilun päällä. Salin täytti hiljaisuus haltioiden ja muiden olentojen puheensorinasta, valmiina kuuntelemaan nuorukaisen esitystä, osa hymyissä suin, osa ihmettelen mitä alkuperää pojankoltiaisella oli. Jopa ilmassa liidelleet ja mellakoineet keijut olivat hiljentyneet ja asettautuneet kattokruunuihin loistamaan kuin kirkkaimmat kynttilänliekit.

Aaron tunsi itsensä jäykäksi, hän rukoili henkiä hetken mielessään, joista hän tuskin oli ollut ennen tietoinenkaan ja toivoi hetken että Art vain ottaisi häntä kauluksesta kiinni ja heittäisi pihalle. Mutta ei. Hän oli päässyt ja näin pitkälle. Hänen ja tytön, jota hän kiusallaan oli kutsunut monet kerrat sorsaksi, välillä oli pelkkää tyhjää ja nyt hänellä oli tilaisuus ilmaista tunteita, joita hän ei hädin tuskin yhäkään myöntänyt tuntevansa, mutta jotka silti yritti päästä hänestä ulos piti ilmaista.
Aaron otti itselleen paremman asennon josta yleisö aisti että jotain olisi vihdoinkin tapahtumassa ja pitivät katseensa tiiviisti kiinni pojassa joka sai vihdoin suoristettua selkänsä ja asetettua hopeisen nokkahuilun huulilleen joka päästi yllättäen ensin ulos kimeän vihlaisun, saaden yleisön vaimeasti naurahtamaan myötätunnosta selvästi hermoilevaa poikaa kohtaan. Aaron tunsi kuolevansa, mutta jostain syystä hän ei enää tärissyt ollenkaan.
Hän veti huulensa huilulta, katsahti merkittävästi Opheliaan, kuin kertoakseen tämän olevan hänelle ja vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi huiluun.
Huilusta, kaikkien yllätykseksi ei kuulunut yhtäkään värisevää sointua, vaan täydellinen, tasainen sointu täytti salin joka lähti aaltoilemaan ja muodostui pian kuulijoiden korvilla aivan selväksi musiikki kappaleeksi jota Aaron soitti nyt silmät kiinni keskittyneenä ja rauhallisena, antaen sormiensa välillä tanssahdella huilun reikien päällä jopa nopealla tempolla vaikuttamatta itse yhtään rauhattomalta. Aaron oli sulkenut ympäriltään kaiken, salin, sen väen, väen katseen, Aranin ja Arathetin katseet jotka olivat varmasti kaikista arvostelevaisimmat, aivan kaiken, paitsi hänet itsensä, huilunsa ja yönsinisilmäisen tytön johon hän oli arvaamattomasti mennyt pitkiä haltia korviansa myöten mennyt ihastumaan.

Yleisö.. No, yleisö oli kerta kaikkiaan huumaantunut, ettei kukaan hetkeen aikaan tajunnut kohottaan käsiään antamaan aplodeja saatikka tajunnut sulkea suutaan hämmästyksestä Aaronin saatua soiton loppumaan pitkään matalaan sointuun josta hän oli mennyt aloittamaankin. Soiton, joka oli soinut kunnialliset neljä minuuttia ja vähän päälle värähtämättä kertaakaan. Aaron, nyt vasta jälkeenpäin täristen ja hikoillen kylmää hikeä, hengitteli raskaasti hetken aloillaan, nostaen katseensa vasta yleisöön salin puhjetessa raikuviin aploodeihin ja suosion osoituksiin! Yleisö teki selväksi mielipiteensä, että pojankoltiainen oli luonnonlahjakkuus ja ihan kelpo soittamaan sielun omaavaa musiikkia. Puusepänpoika, kunpa kaikki vain tajuaisivatkin sen että pelkkä tavallinen puusepänpoika oli mennyt tekemään heihin vaikutuksen, Aaron kykeni vielä virnuilemaan mielessään ja hymyili nyt pienesti itsekseen, ei pelkästään helpotuksesta vaan myös ilosta, tuntien osakseen hyväksymisen ja näytinpäs kaikille-tunnetta.
vie minut pois, saata minut takaisin. Tämä saa riittää, annoin jo kaikkeni Aaron telepatioitsi Artille saamatta juuri sinä hetkenä ääntä ulos sen enempää itsestään.

//Mä jopa tiedän sen biisin minkä Aron soitti mutta kun ei MUISTAAAAAAAAAAGH! se siis jääköön mysteeriksi.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Maalis 2010, 11:25

Aran, Art, Lily

Aran katseli pirullisen voitonrimeuisesti hymyillen kun Aaron lähti pöydästä Artin johdolla. Aran oli kyllä kuullut ohikiitävät ajatukset juustopalan kolauttamisesta otsalohkoon, mutta päätti kuningaskin jättää huomauttamatta siitä. Eiköhän Aaron - kuten kaikki muutkin tässä salissa - olleet tarpeeksi tietoisia siitä, että kuningas osasi tunkeutua toisten mieliin ja ajatuksiin.
"Uskoakseni puusepän pojalla on jo kevättä rinnassa" Aran huomautti jäätyään tyttöjen kanssa jälleen kerran kolmistaan istumaan.
"Luulisi sen olevan ilo uutinen sinulle. Pian hän saa lapsia mikä tarkoittaa sinulle enemmän alaisia joita alistaa ja johtaa kuin täydellinen kuningas" Lily huomautti apaattisena, nostamatta katsettaan viinilasistaan.
"Tietät ihan hyvin, että osaan lukea ajatuksia, mutta en ennustaa" Aran totesi hymähtäen "Ophelia nimi kuulemma tarkoittaa apua. Onhan neiti viehättävä ja puhdas, mutta en ikinä olisi uskonut että hänestä voisi olla näinkin paljon apua jonkun tunteiden herättämisessä".
Lily vilkaisi kuninkaaseen kysyvästi tuon siemaistessa viiniä. Ei Aran sitten suorempaa voinut vihjailla mitä täällä oli tekeillä.

No, Art poistui lavalta sivummalle Aaronin noustessa ylös ja alkaessa soittamaan. Koko sali oli hiljentynyt kuuntelemaan, eikä kukaan pahemmin esittänyt negatiivista palautetta kappaleen aikana tai sen jälkeen. Olihan se suloista, piristävää ja kaunista. Aateliset harvemmin näkivät lasten esiintyvän heille, joten tämä oli uutta.
Esitys meni hyvin, kaikki tuntuivat pitävän siitä ja jos joku ei pitänyt, pysyi kyseisen henkilön suu kiinni. Art nosti katseensa Aaroniin tuon puhuessa telepaattisesti hänelle. Neuvonantaja nousi jälleen lavalle, samalla kun orkesteri alkoi asettua paikalleen, ja ohjasi puusepän pojan pois lavalta, takaisin paikalleen istumaan.


// FULL SPEED AHEAD! - BUT CAPITAN THERE IS ICEBERG! - FULL SPEED AHEAD! - *BOOOM* *insert titanic music here* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2010, 15:15

Ophelia & Aaron

Ophelia kuunteli hiljaa Lilyn ja Aranin keskustelua samalla kun katseli haltijapojan perään siemaillen samalla mehua pikaristaan, ollen vähällä pian tukehtua Aranin ottaessa hänet puheeksi.
Papitar käänsi epäluuloisen katseensa kuninkaaseen, halusiko hän edes tulkita tämän puheita millään lailla?
Onneksi tässä vaiheessa kaikki oli jo kiinnittänyt huomionsa Aaroniin ja tämän vähän viiveellä esittämään huilunsoittoon.

Aaron lähti tyytyväisin mielin Arathetin perässä, katsellen häpeilemättä virnistellen aatelisiin hänen ympärillään, jotka vielä hetken poikaa katselivat ja asettuivat sitten pariensa kanssa odottamaan konsertin aloittavan ensimmäisen tanssin.
Heh.. Aaron virnisti itsellensäkin sipaisten nenän päätänsä, mutta huomatessaan että papitar, se tyttö joka ei pahemmin häntä ennen huomioinut, tuijotti nyt häntä silmät pyöreinä sanattomana, sai hänen virnistelynsä loppumaan kuin seinään ja katsomaan tätä hetkeksi takaisin samalla, nolostuneella ilmeellä.
Ophelian huomattuaan tuijottavansa, hän käänsi nopeasti katseensa eteensä ja nosti pikarin huulilleen, ennen kuin tuo kerkeisi kysymään mitä hän kyyläsi. Aaronille ei tosin tullut mieleenkään ärähtää tälle, pikemminkin hän ärähti itselleen ja kiskaistuaan itsensä todellisuuteen, hänkin asettautui paikoilleen, selkä suorana eli jäykkänä kuin lauta ja katsahti silmäkulmastaan kuninkaaseen, väläyttäen tälle poskihampaansa.

//MINÄ MERIKAPTEENINA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Huhti 2010, 14:09

Aran, Art, Lily

Art oli enemmän kuin helpottunut saatuaan Aaronin alas lavalta. Luojankiitos tuo ei mennyt töpeksimään pahemmin. Itseasiassa esitys oli mennyt paremmin kuin Art oli odottanut, mutta neuvonantaja pystyi rauhoittumaan vasta kun oli saanut Aaronin takaisin paikalleen istumaan.
"Sehän meni hyvin" Aran totesi vilkaisten sivusilmällä, Aaroniin, mutta käänsi katseensa sitten pois, merkkinä siitä ettei tuohon tokaisuun tarvinut - tai edes saanut - vastata mitään.
Lily puolestaan oli tuijottanut Aaronia kuin kuollutta tuon talssiessa Artin perässä paikalleen. Prinsessa ei saanut päästään Aranin äskeisiä sanoja. Hän halusi vain kaapata Ophelian syliinsä ja käskeä Aaronin pysymään kaukana tuosta. Mikä näitä haltioita oikein vaivasi.

Pian tarjoiltiinkin itse ruoka. Ruokailu sujui rauhallisesti, ilman sen kummempia sattumuksia. Art piti kokoajan silmällä ettei Aaron vahingossakaan rikkonut mitään tärkeää ruokailu etiketti sääntöä. Mikäli tuo sen olisi tehnyt, olisi puusepän poika saanut mojovan iskun takaraivoonsa. Art yhäkin katui, että oli alun alkaen suostunut ottamaan Aaronin mukaan tanssiaisiin.
Ruokailun jälkeen oli luvassa lisää - yllätys yllätys - tansseja ja niin sanottua vapaata aikaa tutustua muihin tai turista vanhojen tuttujen kanssa. Aran jutteli Artin kanssa rauhalliseen äänensävyyn niitä näitä haltia kielellä, mutta samaan aikaan kuningas siirsi katseensa Aaroniin.
"Pyydä tyttöä tanssimaan" Aran viestitti Aaronille telepaattisesti, katsoen tuota lievästi sanottuna murhaavasti "Pyydä häntä tanssimaan, tai voi olla ettet lähde linnasta elävänä.." .

// Sinä jos oisit merikapteeni niin laiva ei pääsi satamaa pidemmälle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Huhti 2010, 21:15

Ophelia & Aaron

Hheh Aaron narahti itsekseen Aranin kehuista, ollen toista mieltä tämän kanssa, se oli mennyt mahtavasti! Puusepän poika ei ollut havahtua menestyksen tunteesta edes ruokailun ajaksi, hän olisi varmaan nostanut jalkansa pöydälle ja lähtenyt keikkumaan tuolillaan nokkapystyssä ylpeydestä itseänsä kohtaan ellei hopeista lautasta olisi tuotu hänen eteensä.
Ophelia tunsi itsensä myös kiusaantuneeksi Aranin sanoista, kehtaamatta kuitenkaan ajattelemaan asiaa sen syvällisemmin vaan sorkki ruokaansa hetken pää tyhjänä, vilkuillen välillä Lilyyn joka vaikutti syystä tai toisesta ärtyneeltä, mutta ei uskaltanut rikkoa hiljaisuutta joka oli myös syystä tai toisesta Jännittynyt.
Aaron söi muussinsa ja pihvinsä melko rauhallisesti, tietoisena tai harhaluuloisena siitä että Ophelia katselisi häntä tai seuraisi muuten hänen liikkeitään, kuten Arathet, mutta tämän mielipiteestä häntä kohtaan ei ollut hänelle niin merkittävä.
Jokaisen saatua viimeisenkin suupalan nielaistua, jopa Ophelia, orkesteri lähti soittamaan seuraavaa numeroa.

Aaron, joka tyytyväisenä ja tietämättömänä lautasliinasta jonka hän oli onneksi ymmärtänyt sulloa kaulukseensa- nuoli näppejään ensin siistittyään suupielensä niillä, joutuen sitten keskeytetyksi Aranin ottaessa häneen yhteyden.
Poika käänsi katseensa tähän kysyvästi saaden saman tien toiston. Aaron katsoi kuningasta hetken silmät pyöreinä, tuntien kylmän hien taas kosteuttavan hänen otsansa. Hänellä oli ollut tarkoitus pyytää Ophelia tanssimaan alusta lähtien, miksi ihmeessä hän muuten olisi harjoitellut tanssimista Arathetin opastuksella?
Aaron katsahti Aranin ylitse pikariaan tutkailevaan Opheliaan ja katsahti takaisin Araniin, nyökäten.
Puusepän poika nousi ylös tuoliltaan ja lähti kävelemään kohti tyttöä, olematta varma tulisiko hänen seuraavasta siirrostaan kohtalokkaampi kuin mitä Aran oli uhannut Mitä sitten ikinä olikaan uhannut.
Ophelia pyöritteli pikaria käsissään, tutkaillen sen koristuksia mietteliäänä, säpsähtäen todellisuuteen haltia pojan pysähtyessä hänen eteensä seisomaan. Mitä haltia poika, noin punaisena ja vaivaantuneen näköisenä, lautasliina kauluksessaan halusi? Papitar ehti mielessään kysymään laskiessaan pikarin takaisin pöydälle, tuntien nyt itsensäkin kummalla tavalla vaivaantuneeksi.
..Ni-niin? Ophelia kysyi varovaisesti Aaronin seistessä toisella puolella pöytää. Samassa Aaron nielaisi kuuluvasti ja ojennutti kätensä suorana kohti tyttöä ja kakisti vihaisen näköisenä asiansa.
Saanko luvan tähän tanssiin?! Aaron oli mennä sekaisin sanoissa, eikä ollut alusta alkaenkaan täysin varma miten tanssiin sanasta sanaan pyydettiin, mutta nyt se oli tehty ja hän seisoi käsi yhä ojennettuna kohden tyttöä jonka silmät olivat kuin lautaset ja joka oli kuin häntä kiduttaen, aivan hiljaa.

Ophelia ei ollut ennen moista tanssiin pyyntöä saanut, joten hetken hiljaisuuden jälkeen hän takerteli ja nousi seisomaan vilkaisten samalla nopeasti Lilyyn, mutta nyökkäsi sitten hymyillen Aaronille myöntyvästi ojentaen kätensä tämän kädelle.
Saatte luvan Ophelia vastasi ja käveli pojan luokse, kiittäen onneansa istuvansa pöydän päätypäässä, korrektistikun kavaljeerin olisi kuulunut tulla hänen vierelleen pyytämään tanssia.
Mutta otetaan tuo ensin pois Ophelia naurahti ja otti lautasliinan kulmasta kiinni kiskaisten sen pojan kaulalta ja taitteli siististi pöydälle, tarjoten sitten kättänsä uudelleen jonka Aaron otti häpeissään vastaan niin kuin muutkin naisia tanssittavat miehet joita hän oli illan mittaan seuraillut.
Aaronin punoittavat korvanpäät olivat heilahtaneet kohti kattoa kuullessa papittaren suostuessa hänen kanssaan tanssiin! Puusepän poika tunsi mitä typerimmän hymyn nousevan hänen huulilleen kun hän lähti saattamaan tyttöä kohti tanssilattiaa, vilkaisten olkansa yli nopeasti vielä Arathetiin näyttäen vaivihkaa vapaalla kädellään tälle peukkua hymyillen.

Ophelia oli tanssilattialle matkalla hieman peloissaan Lilyn mielipiteestä hänen antaessa luvan, mutta ainakin vielä tällä hetkellä Ophelia tunnusti suostuvansa tanssiin puhtaasta kohteliaisuudesta ja olihan Aaron hänen niin sanottu kavaljeeri.
Molemmat lopulta pysähtyivät ja Ophelia oli jo asettautumassa tanssiasentoon, mutta tässä kohtaa puusepän poika perääntyi tajutessaan joutuvansa oikeasti kosketuksiin tytön kanssa.
Mikä hätänä? Ophelia kysyi ihmeessään pojan reaktiosta.
mh..no..siis Aaron ei saanut sanottua, mutta hän ei yksinkertaisesti vielä luottanut taitoihinsa.
Ophelia hymähti ja otti pojan ranteista kiinni ja asetti toisen lanteilleen ja otti kiinni toisesta. Aaron valahti ensin kalman kalpeaksi tuntiessa tytön kädet ranteidensa ympärillä, mutta leimahti sitten tulipunaiseksi tuntiessaan sormenpäänsä koskettavan tämän alaselkää.
Ophelia hymyili saatuaan aseteltua heidät kummatkin tanssivalmiiksi ja kohta Aaron ottikin ensimmäisen tanssiaskeleen, lähtien viemään tyttöä ympäri tanssilattiaa, ehkä onnellisempana kuin koskaan.

//ei saa tappaa//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2010, 11:30

Aran, Art, Lily

Lily seurasi puusepän pojan liikkeitä kuin korppikotka kuolevaa matkalaista aavikolla. Tuon noustessa ylös prinsessan katse muuttui entistä epäilevämmäksi. Lilyn olisi tehnyt mieli kaapata Ophelia kainaloonsa ja juosta pois paikalta, mutta jostain syystä hän ei sitä tehnyt. Art puolestaan koitti olla mahdollisimman välinpitämätön koko tilanteesta. Häntä yhä hävetti että puusepän poika oli päässyt mukaan ja neuvonantaja pelkäsi tuon ehtivän vielä tehdä jotain tyhmää, mistä sitten häntä rangaistaisiin.
Aaron pyysi Opheliaa tanssiin. Lilyn ilme oli vihaisen järkyttynyt, kun taas Aran ja Art eivät näyttäneet kiinnittävän mitään huomiota Aaronin hätäiseen huudahdukseen. Aaron parka, tuolla taisi olla pasmat sekaisin. No, Ophelia suostui tanssiin ja ennen kuin kukaan siihen mitään ehti lisätä, oli kaksikko jo siirtynyt tanssilattialle.
Aran hymyili itsekseen siirtyessään juttelemaan Lilylle, nyt kun Ophelia oli pois kuuloetäisyydeltä. Art taas seurasi maltillisen järkyttyneesti Aaronin liikkeitä tanssilattialla, ollen valmiina syöksymään pojan luo ja kantamaan tuon niskapers otteella ulos salista.

No, tanssiaiset jatkuivat ja kukin toimitti omia asioitaan. Aran, Lily ja Art olivat jaksaneet hetken seurailla Ophelian ja Aaronin liikkeitä, mutta kerta noilla näytti menevän ihan hyvin, kaikki olivat luopuneet heidän kyttäämisestään. Lisäksi oli vaikea seurata niin pientä paria tanssilattialla, jossa vilisi muita tanssijoita.
Ilta kului yllättävän nopeasti jokaisen osalta ja ennen kuin sitä ehti tajuta, juhlat olivat loppumassa. Lily oli siinä pisteessä että halusi vain nukkumaan mahdollisimman nopeasti. Art puolestaan aikoi odottaa että Ophelia ja Lily ainakin olivat poistuneet paikalta ja jututtaa puusepän poikaa sitten vähän enemmän...

// tapan sut. Panikoiden tyynesti. YE BETTA MAKE GOOD TIME SKIP //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Heinä 2010, 19:22

Ophelia med Aaron

Pienen tanssiparin tanssiessa Aaron, jonka kuului viedä, katseli vähän väliä jalkoihinsa hermostuneena, yrittäen olla tallaamatta papittaren jalkoja. Kiitos toisen tanssiparin kokeneimmakkuus, tanssi näytti loppua kohden jo melkein sulavalta, vaikka Ophelia yrittikin välillä vilkuilla pöydille nähdäkseen Lilyn tilanteen.
Koska lähdette? Ophelian ajatukset katkesivat samassa ja käänsi katseensa haltiapojan jäänsinisiin silmiin.
Mi-mitä? Ophelia takelsi nolostuneena, huomaten Aaronin pysähtyneen keskelle tanssilattiaa vaikka orkestro soittikin vielä.
Uskot että velho tulee, etkö? Aaron vaihtoi kysymystään huultaan purren ja nosti katseensa lattialta Ophelian kasvoihin, tutkaillen tuon joka ikistä kasvonpiirrettä.
En tiedä Siis uskon Mutten tiedä milloin Ophelia sanoi vaieten ja pyöräytti kättänsä saadakseen Aaronin hellittämään yllättävän lujan ja äkillisen puristuksensa. Aaron päästi irti ja näytti miettivän hetken, samalla kun Ophelia piti pojan käytöstä hyvin outona, melkein huvittavana. Aaron oli kuullut kyläläisten puhuneen velhon mestautuksesta, väittäneen nähneensä kuinka köysi oli kiristynyt äkkipysähdyksestä ja sen lenkki oli puristunut tämän kaulan ympärille, kuitenkaan tappamatta tätä heti vaan jättäen tämän sätkimään ennen kuin lopulta lakkasi liikkumasta kokonaan. Niin Aaron oli kuullut, mutta ei saanut itseään kertomaan tätä tytölle.

Soittosi oli hyvin kaunis Ophelia sanoi rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden, saaden itsensä hymyilemään. Aaron havahtui samassa, nyökäten vain vastaukseksi, vaikka palasikin halusta kertoa osoittaneen kappaleen hänelle.
..Aaron..? Ophelia kysyi sillä puusepän poika ei nyökätessään katsonut häntä edes silmiin. Samassa haltiapoika ryhdistäytyi, uusi tanssiasennon lähes ronskein ottein ja lähti viemään papitarta ympäri tanssilattiaa orkestron aloittaen jo toista tanssinumeroa.
Ophelia muuttui sanattomaksi nähdessään vielä hetki sitten kömpelöhkön haltiapojan pitävän nyt kasvoillaan niin keskittynyttä ilmettä laskelmoiden joka ikisen liikkeensä. Kumpikaan ei sanonut enää mitään toisen parin viedessä toista paria jolla oli nyt puolestaan vaikeuksia pysyä tämän tahdissa. Tanssinumero kesti tasan viisi ja puoli minuuttia, jonka päädyttyä parit kumarsivat että niiasivat toisilleen, näin Opheliakin teki mutta Aaron olisi mieluummin pökertynyt siihen paikkaan. Tämä piti kuitenkin pintansa ja kumarsi syvään, kävellen sitten tämän luo ja saattoi pois tanssilattialta muiden tanssijoiden puhesorinan säestämänä.

Pöydän tullessa näkyviin, Ophelia vilkutti hymyillen somasti Lilylle, ikään kuin kertoakseen olevansa kunnossa. Aaron ei puolestaan kehdannut katsoa kehenkään vaan kiersi papittaren paikan kautta voidakseen istua itse mahdollisimman nopeasti alas. Jalkoja särki, niitä särki pidättäytyneestä jännityksestä ja liian oudoista kengistä.
Ophelia istuutui hymyillen paikoilleen, nojautuen sitten hitusen Lilyyn päin ja kuiskasi niin hiljaa kuin osasi.
Tanssittiko hän sinua?

//I DID! Its like over. Get em to de rooms//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2010, 14:04

Aran, Art, Lily

Lily oli enemmän kuin helpottunut Ophelian ja Aaronin tulevan pöytää kohti. Lily jaksoi hymähtää pienesti, mutta sen enempää riemua hänestä ei irronnut. Aran taas näytti siltä että oli valmis passittamaan Ophelian ja puusepän pojan takaisin tanssilattialle. Art oli mitäänsanomattoman huomaamaton, jälleen kerran.
Lily ei tiennyt, eikä halunnutkaan tietää mitä kaikkea kaksikko oli ehtinyt tanssilattialla puhumaan. Pieni, väsyneen vihainen mulkaus Aaroniin ja puusepän poika sai jäädä sen jälkeen omaan arvoonsa.

Prinsessa pudisti päätään papittaren kysymykselle.
"En suostunut" Lily totesi, samalla kun Aran tuhahteli itsekseen prinsessan toisella puolella. näki selvästi, että molemmat olivat viittä vaille valmiita repimään toisen hiuksia päästä.
"me poistumme nyt" Lily totesi äkki käänätäen katseensa Araniin "Kiitos oikein antoisasta illasta, herrani" Kuului lisäys, jonka myötä Lily nousi ylös, tarttui Opheliaa ranteesta ja lähti johdattamaan tätä pois paikalta, sen pahemmin kyselemättä olisiko papitar vielä halunnut istua iltaa salissa.

Aran mutristi huuliaan pienesti Lilyn temperamentisen lähdön jälkeen, mutta jäi sitten hymyilemään itsekseen.
"ehkä on parempi että sinäkin poistuisit.." Art huomautti Aaronille jättäen Aranin omaan arvoonsa hetkeksi, kumartuen lähemmäs Aaronia ja kuiskasi tuon korvaan seuraavat sanat "Kuningas tuskin haluaa nähdä sinua enää tänä iltana".
Ennen kuin Art muuta ehti sanoakkaan, Aran nousi ylös, käveli Aaronin takaa pörröttäen tuon hiuksia ohimennen ja poistui paikalta omille teilleen. Moinen radikaali siirto sai Arathetin katsomaan kuninkaansa perään kysyvästi, kunnes katse siirtyi yhtä kysyvästi Aaronin puoleen...

Lily ei hiljentänyt vauhtia ennen kuin he olivat päässeet takaisin huoneelle. Prinsessa paiskasi oven heidän perässään kiinni ja käveli samantien peilipöydälle repimään kampaustaan auki.
"Meidän on päästävä täältä pois mahdollisimman pian" Lily mutisi itsekseen setviessään hiuksiaan.

// FU peter pan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 02 Elo 2010, 20:21

Ophelia ja Aaron

Ophelia nyökkäsi prinsessan vastaukselle tyytyväisesti hymyillen vetäytyen taas kunnolla paikalleen ja vetäisi pikarin huulilleen ottaakseen siemauksen valkoviinistä. Papitar saattoi kuulla Aranin kiukuttelevan tuhahtelun, voi pientä prinssiä kun ei saanut tanssiansa, Ophelia ilkkui hiljaa mielessään. Samassa Lily ilmoitti heidän poistuvan, saaden Ophelian katsahtamaan tähän kysyvästi ja nousi rauhallisesti pystyyn Lilyn kiitettyä herraa antoisasta illasta.
Äyk--! Oli ainoa asia mitä Ophelia sai sanotuksi, tai pikemminkin äännähdetyksi kun Lily oli jo tarttunut häntä ranteesta ja raahasi häntä nyt pois salista.

Ophelia yritti pysyä Lilyn harppausmaisten askelien mukana. Olikohan kenties haltia kuningas sanonut tuolle jotakin sopimatonta hänen huomaamattaan? No ei Opheliakaan olisi välittänyt salissa pidempään olla. Päästyä huoneelle, Ophelia laski käteensä jääneen pikarin alas ja katseli hetken Lilyn repivän tuohtuneena hiuksiaan.
Black tulee pian. Hän itse sanoi niin Papitar toisteli samaa mitä oli kokopäivän hokenut ja hymähti sitten kävellen Lilyn selän taakse ja auttoi tätä kampauksen purkamisessa.
Jos jatkat noin, niin kohta olet yhtä kalju kuin hän itse Ophelia sanoi ja lähti hyräilemään rauhallista sointua samalla kun vapautti hiussuortuvan toisensa jälkeen, yrittäen rauhoitella samalla prinsessaa kuin itseensäkin, vaikka sointu välillä uhkasikin väristä.

Aaron katsoi pitkään prinsessan ja papittaren perään näiden yks kaks vain päättäessä ottaa jalat alleen ja häipyä paikalta. Silloin Art kääntyikin tämän puoleen ja lainasi tälle korvaansa.
usko pois, en minäkään tänne halua jäädä Aaron ehti ajattelemaan, ennekuin tunsi Aranin käden päälaellaan pörröttämässä ohimennen hänen lyhkäisiä kutrejaan kadoten sitten sen enempiä mukisematta, jättäen hänet että Arathetin pohdiskelemaan mitä juuri oli tapahtunut.
Älä minua katso Aaron sanoi yhtä ihmeissään takaisin ja nousi ylös löysäten samalla kaulustaan.
Ehkä minä niin sanotusti suoriuduin hyvin, enkös? Aaron virnisti nulikkamaisesti, sipaisten peukalollaan nenänpäätään lähtien sitten tepastelemaan kohti salin ovia.
Palautan releet toiste, saat moittia minua sitten, mikäli mielit Aaron lisäsi vilkuttaen laiskasti olkansa yli neuvonantajalle, ennen kuin tämä tavallinen puusepän poika pääsi ulos salista, sulkien ovien mukana taakseen kaiken sen, mitä salissa oli tapahtunut.

Aaron virnisti itselleen, hän ei joutunut hirteen, ellei sitten äiti häntä sinne passittaisi murehdintansa takia. Hän riisui kengät. Kantapäihin oli muodostunut rakkulat, mutta se oli pieni hinta kaikesta siitä mitä oli osakseen saanut, sitä paitsi matto jalkojen alla tuntui nyt sitäkin pehmeämmältä.
Aaron eteni hitaasti pitkin hiljaista käytävää, hyräillen hiljaa sointua mitä oli huilullaan kaikille soittanut tyytyväisenä aina siihen hetkeen asti kun hän kääntyi liian jyrkästi seuraavasta kulmasta, törmäten vastaan tulevaan haltiaan.
Tämän seurauksesta Aaron pyllähti velttojalkaisena ja kävi makaamaan pehmeälle matolle hieromaan otsaansa hetkeksi, mutisten hetken jotain omaansa, katsahtaen sitten törmäilijään sormeaan tähän osoittaen.
Rhachon le! Aaron kirosi haltiakielellä noustessa takaisin istumaan, hiljentyen sitten tyystin huomatessaan, että tässä vastaantulijassa oli jotain epämiellyttävän tuttua.
Ennen kuin Aaron sai kuitenkaan kiljaistuksi kenet tunnisti, häntä oltiin estetty päästämästä sieraimesta edes pihahdusta.

//Im grinning//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 02 Elo 2010, 21:14, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2010, 21:01

Art, Lily, MR SMEXSY PANTS

Art katseli Aaronin perään saamatta sanaa suustaan. Neuvonantaja meni niinsanotusti lukkoon, kunnes paineli kuninkaansa perään, jättäen Aaronin sikseen. Hän varmasti tapaisi puusepän pojan lähipäivinä, joten hänellä oli aikaa keskustella tuon kanssa myöhemmin.

Lily antoi Ophelian setviä hänen hiuksensa, tuon puheissa oli kuitenkin perää. Lily oli nyt ehkä turhankin kovakourainen käsitelläkseen omia hiuksiaan.
"et voi olla varma.." Lily huomautti "Black on kuollut, kuolleista ei nousta noin vain".
Sen sanottuaan Lily hiljeni, sulkien silmänsä ja vetäen syvään henkeä. He eivät tulisi ikinä pääsemään täältä pois elävinä. Sen Aran oli tehnyt harvinaisen selväksi Lilylle.

Mies johon Aaron oli törmännyt, ei ollut sitten yhtään iloinen pikku pojan huomaamattomuudesta. Tuon kuitenkin kohottaessaan katseensa ylös hupun kätköihin, tuli vieraalle pieni paniikki, tunnistaessaan tuon pikku riiviön.
Alta aikayksikön, pitkä mies oli kyykistynyt haltiapojan ylle ja tukkinut tuon suun kädellään.
"Yksikin äännähdys ja väännän niskasi nurin ja jätän sinut kitumaan käytävälle odottaen hidasta, mutta varmaa kuolemaa" selvästikkin kärsinyt ääni sanoi.
Ei se ollut helppo joutua ensin kuristetuksi ja sen jälkeen vielä hirtetyksi. Blackin kurkku oli kärsinyt viime päivien aikana, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin.
"Tanssitit papitarta" Velho totesi katsoen murhaavasti haltiapoikaa, pidellen kättä yhä tuon suulla "Koske häneen vielä kerran ja leikkaan sinulta jotakin, minkä käyttötarkoitusta et ole vielä edes keksinyt".
Noiden sanojen jälkeen Velho nousi ylös, nostaen samalla puusepän pojan kintuilleen.
"äännähdyskin, ja olet vainaa" Black totesi vielä ennen kuin siirsi kätensä pois pojan suulta, tarttui tuota niskasta ja lähti nopein askelin kävelemään käytävää eteenpäin.
Ei liennyt vaikea arvata, minkä takia velho täällä oli. Matka jatkui käytävän päässä oleville rappusille, joista noustiin ylös yhtä vauhdikkaasti mitä tavanomaisestikkin. Vartijointi oli painottunut juhlasaliin, joten ei ollut kovinkaan vaikeaa päästä huomaamattomasti makuuhuone kerrokseen...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 03 Elo 2010, 16:35

Ophelia och Aaron

Ophelia pysähtyi harjaamasta Lilyn hiuksia hetkeksi tämän todetessa ääneen Blackin olleen kuollut. Hän mietti hetken, mutta jatkoi pian harjausta vaikka hiukset olivatkin jo siististi alhaalla ja pehmeästi kiharalla.
Tiesitkös Ophelia aloitti kumartuen hieman ja halasi Lilyä varovaisesti kaulalta.
Ennen kuin erosimme, hän kumartui minun puoleeni Käski minun pitää sinusta huolen ja pyysi meitä odottamaan hänen paluutansa Ophelia kertoi. He eivät olleet nähneet tämän hirttämistä velho oli luvannut palaavansa Mutta vaikka Ophelia tiesikin kaiken tuon, häntä kalvasi pienen pieni pelko ettei asiat olisikaan kuin satukirjasta. Silti hän jatkoi uskottelua.
Olivat asiat miten tahansa, minä ainakin pysyn tässä näin Ellei Aran ennemmin tai myöhemmin keksisi heittää hänet pois näkyvistä, Ophelia ajatteli, mutta hiljeni ja suoristi selkänsä, lähtien letittämään Lilylle pientä lettiä saadakseen omat ajatuksensa muualle Lilyn sanoista.
"...Tarvitseeko korsettisi löysäämistä?"

Kuten Aaron oli kasvoista tunnistanut, mutta ei olisi ikinä äänestä arvannut, se oli ollut velho, ilmielävänä! Taiainakin melkein, mitä nyt tavallisesta raihnaisemmassa kunnossa, kalpeammassa, ärtyneemmässä... Aaron saattoi melkein haistaa tuon hengityksen tämän ladellessa hänelle tappouhkauksia ja jos totta puhuttiin, Aaron oli todella lähellä laskea allensa. Niskat nurin kitumassa nurkassa ei kuulostanut mukavalta ja velho ei puolestaan kuulostanut siltä että ottaisi vastaan takaisin puhuttelua. Aaron ei kyennyt saatikka kerinnyt edes nyökkäämään velhon jo mainitessa hänen pyöräytelleen papitarta tanssilattialla. Mistä tämän sen tiesi!? Aaron piteli velhoa ranteista katsoen tätä kysyvästi, oliko tämä ollut jossain vaiheessa salissakin? Samassa velho nosti hänet jaloilleen, otti niskasta kiinni ja lähti kävelemään niin nopeasti, että Aaron yritti parhaansa, ettei tuo astuisi hänen jo valmiiksi kipeille kantapäilleen. Aaron olisi voinut huutaa, mutta tilanteen eeppisyyden ja pelon aiheuttaneen halvauksen takia hän ei niin tehnyt.
Mistä tiedät mistä huoneesta löydät heidät ennen kuin joku tulee? Aaron sanoi kuiskaten heidän päästyä yläkertaan ja vilkaisi olkansa yli velhoon.
Varo, he saattavat olla riisuuntumassa Aaron jatkoi häpeilemättä ja virnisti itsekseen ajatukselle.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron