Smoke on the water

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2010, 13:36

Pumpkin

Uusi valtakunta kiehtoi nuorta lohikäärmettä yhtä paljon kuin uudet lelut lapsia. Pumpkin oli muutama päivä sitten saapunut Cryptin mantereelle ja suunnannut tiensä kauppamiesten matkassa ihmisten kylään. Ihmismuodossa kukaan ei kyseenalaistanut nuorta naista mitenkään, mitä nyt hieman katsoivat kieroon tummaihoista täällä pohjoisemmassa. Päivät olivat vierähtäneet huomaamatta kylään tutustuessa ja uutisia sekä juoruja kuunnellessa. Se lohikäärmeelle oli selvinnyt, että täällä oli sota. Osa kylästä, mikä tunnettiin nimellä "länsikujat" olivat tuhoutuneet ensimmäisessä hyökkäyksessä. Pumpkin oli käynyt länsikujien reunalla, mutta pidemmälle häntä ei oltu päästetty. Vartiointi noilla alueilla oli tarkkaa, eikä ylimääräisiä haluttu päästää hyppelemään keskelle nokisia kujia.

Nyt nuorukainen suuntasi kulkunsa massan mukana torille päin, joka tuntui vetävän ihmisiä puoleensa kuin valo itikoita yöllä. Vaikka väki oli normaalia apeampaa, eikä naurua kuulunut joka nurkalla, oli naisen kasvoille aurinkoinen hymy. Muiden murheet eivät koskettaneet häntä, eikä yksinkertainen otus osannut jakaa myötätuntoaan ihmisille jotka eivät selvästi kärsineet, joko henkisesti tai fyysisesti.

Keskellä kaikkea hillittyä iloa istui jokseenkin kärsineen näköinen mies. Moinen resupekka kiinnitti heti nuoren lohikäärmeen huomion, eikä aikaakaan kun tuo jo pysähtyi muutaman metrin päähän miehestä ja tarkasteli tuota päästä varpaisiin.
"Karhuko kimppuusi kävi?" Olivat ensimmäiset sanat Pumpkinlta tuolle miehelle "Sattuiko pahastikkin?"
Kukaan muu ei näyttänyt välittävän raasusta joka istui kuistilla astetta apaattisemman näkösenä. Lienikö joku tunnettu, josta kukaan ei pitänyt, vai eikö täällä vain välitetty selvästikin huonossa kunnossa olevasta henkilöstä... tai no, ei se kovin uutta ollut ettei katuojassa asuvasta pulsusta välittänyt kukaan.
Sen pahemmin lupia kyselemättä, Pumpkin käveli lähemmäksi ja iski sievän perseensä muukalaisen viereen. Kai sitä löytyi huonompiakin tapoja viettää päiväänsä... tai niin nuorukainen ainakin luuli.
"Nimi on Pumpkin"
Lyhyt esittely, eikä kysytty toiselta kiinnostiko tuota vai ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2010, 16:11

Pumpkin

Karhu käärmeen muodossa. Mikä ikinä olikaan, siitä Pumpkin ei lähtentyn kyselemään enempää. Mies selvästikkin vaikutti siltä, ettei halunnut asiasta pahemmin puhua. Toinen kysymys taas jäi vaille kunnollista vastausta. Sen sijaan toinen heilautti kättään, joka selvästi ei ollut parhaimmassa hapessa. Hetkiä jolloin Pumpkin toivoi olevansa parantaja tyyppiä. Tosin tuskin tämä örrimörri olisi kovinkaan piristynyt käden parantamisesta. Tuo näytti muutenkin elämäänsä kyllästyneeltä.
Pumpkinille kuitenkin osottautui ettei tämä mies ollut totaali tuppisuu, vaikka siltä alkuunsa vaikutti. Mies esitteli itsensä Belialiksi, kysymystensä jälkeen ja varoittelikin vielä seurallaan olevan epämiellyttäviä seurauksia, jos halusi olla koko kansan suosikki.

"Mikä ei saisi minua noteeraamaan sinua? Olet selvästikkin ottanut turpiisi joltain isommalta, näytät siltä kuin olisit nukkunut koko ikäsi katuojassa ja lisäksi haiset. Siinä on syitä noteerata sinut joko hyvässä tai pahassa mielessä. Ja mitäs istut yleisen tien varrella. Se jo kertoo sen, että haluat joko stalkata muita, tai tulla huomatuksi itse, herättäen joko paheksuntaa tai sääliä" Pumpkin tilitti hymyillen huvittuneena "Ja olen koko ikäni kylpenyt huonossa valossa valkoihoisten keskuudessa, joten lisäkritiikki ei tunnu missään".
Hymy pysyi Pumpkinin kasvoilla tuon tuijottaessa miestä suoraan kasvoihin, välittämättä siitä saisiko hän vastakaikua katseeseensa. Ohi kulkevat ihmiset olivat kuin ilmaa lohikäärmeelle tällä hetkellä.

Sitten täysin varoittamatta Pumpkin nosti kätensä ja astetta voimakkaammin tökkäsi Belialin murtunutta kättä, nähdäkseen reaktion.
"Sinun pitäisi hoitaa se" Nuorukainen totesi "Ei se odottamalla parane. Ei ainakaan kunnolla.. ja tuo sinun viritelmäsi tuskin auttaa asiaa yhtään".
Ei, Pumpkin ei aikonut lähteä minnekkään, vaan kiusata fyysisellä olemassaolollaan tätä miestä kunnes tuo uhkaisi kuristaa naisen hengiltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2010, 20:22

Pumpkin

Harvoin oli Pumpkinin älynlahjoja kehuttu tavalla tai toisella, joten nuori nainen otti Belialin kehut vastaan ilomielin. Vaikka niitä ei kovin suorasukaisiksi kehuiksi voinut sanoakkaan. Ilmeisesti Belial luovutti yrityksestä häätää elävä olento lähistöltään ja jätti omalla fyysisellä olemuksellaan pelottelun sikseen. Sen sijaan tuo varoitti vain savunhajun tarttumisesta.
Tökkäisy rikkonaiseen raajaan ei todellakaan ollut tervetullut ja sen mies teki selväksi muutamalla terävällä sanalla ja ikävällä katseella. Moiseen katseeseen Pumpkin vastasi vain kujeilevalla virnistyksellä.
"Mistä sinä tiedät kuinka hellä olen jos vain haluan?" Pumpkin kysyi hymyillen ja katsahti kysyvästi Belialiin "Ja tietenkään en kykenisi parempaan, mutta ainahan sitä voi kysyä apua".
Vaikka avun pyytäminen osuikin joka kerta nuoren lohikäärmeen ylpeyden päälle, oli se silti mukava ratkaista ongelmat mihin itse ei kyennyt ominvoimin. Tosin tälle herralle avun pyytäminen taisi olla kynnyskysymys.

Sitten tuo meni kommentoimaan Pumpkinin vaatetusta, johon naikkonen vain naurahti. Monesti oli hän kuullut kommentteja asustuksestaan, mutta hän viihtyi näissä kääreissä. Joskus häntä oltiin jopa nimitelty muumioksi.
Sitten palattiin takaisin naikkosen ihonväriin. Niin iloinen ja kujeileva ilme muuttui pian mystiseksi hymyiksi. Belial epäili että ihonväri olisi ainoa syy miksi Pumpkinia välteltiin. Siinä tuo oli oikeassa. Sen lisäksi että naikkonen käyttäytyi oudosti, oli tuolla myös tapana käydä toisinaan turhankin mystiseksi.
Sen pahemmin tuon väitöksiin vastaamatta, Pumpkin näytti miehelle kohtuu pitkähköä, suippoa kieltään. Kieltään, jonka saattoi tunnistaa helpostikkin lohikäärmeen, tai isomman matelijan kieleksi.

Kieltään lapsellisesti näytettyään Pumpkin ponkaisi ylös tarttuen Belialia terveestä kädestä kiinni, kiskoen tuota pienesti ylös.
"Tulet mukaani hoitamaan kätesi ennen kuin se tippuu irti" Pumpkin totesi "jos et tule niin tökin sitä koko loppu päivän!"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2010, 06:47

Pumpkin

Belialin yllyttäessä naista todistamaan hellät otteensa, sai muukalainen osakseen vain kujeilevan virneen. Mutta tuon eleistä kävi hyvin selväksi, ettei tuon ylpeys antanut periksi kun tuli tarve pyytää apua. Toiset eivät vain siihen kyenneet.

"En itsetuhoinen... vain utelias" Pumpkin totesi Belialin huomautukseen joka pamahti ilmoille kielen näytön jälkeen. Ei, Pumpkin ei edes osannut ajatella että täällä voisi saada seipään perseeseensä jos liikaa esitteli erikoisuuksiaan. Muualla häntä oltaisiin kyllä katsottu kieroon tai käsketty painua takaisin helvettiin, mutta tuskin sen pahempiin toimenpiteisiin oltiin koskaan ryhdytty. Kai se tulisi joskus kantapään kautta koettua. Mutta huomiota herättämällä hän saattaisi myös löytää veljensä jostain, jotakin kautta... olettaen nyt että huhupuheet Sigurdin olinpaikasta pitivät paikkansa.

Belial ei ollut ollenkaan innoissaan Pumpkinin ehdotuksesta lähteä hoitelemaan raajaa. Miehen kysyessä minne he muka menisivät sitä hoitamaan, Pumpkin vain kohautti olkapäitään.
"Mennään hankkimaan kunnon side tuohon... Kai täältä jostain saa ostettua" Pumpkin totesi.
Hassultahan se kuulosti, mutta oli neidillä rahaa. Näiden muutamien satojen vuosien aikana hän oli oppinut, että ihmiset eivät hyvää hyvyyttään aina auttaneet, vaan näille piti tarjota jotain vastineeksi. Ja yleensä se oli ainoastaan mammona, mikä kelpasi. Poikkeuksia löytyi, mutta perusluonteeltaan nämä yksinkertaiset kuolevaiset olivat ahneita, tavalla tai toisella.
"Onko sinulla sitten kokemuksia kapakka seikkailuista?" Pumpkin kysyi virnistäen, pitäen yhä kiinni miehen kädestä "Tule nyt. Jos ei muuta niin täytyy täällä olla epämääräisiä yrttikauppiaita jotka myyvät jotain murtumiin auttavaa... sinähän tämän paikan paremmin tunnet."
Ei, nuorukainen ei ajatellut luovuttaa ennen kuin oli saanut nokipojan mukaansa. Ei hänellä parempaakaan tekemistä ollut..

// JA TÄÄLLÄ PITÄÄ OLLA VASTAUS KUN TULEN KOULUSTA >8U //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2010, 15:27

Pumpkin

Belialin vihdoista viimein nostettua ahterinsa ylös, Pumpkin päästi irti tuon kädestä. Pieni riemastuksen hymy kuitenkin vaihtui tuhahdukseksi Belialin huomauttaessa, että neiti voisi käyttää rahansa tämän pulsun sijaan uusiin vaatteisiin.
"Minulla on varaa tehdä vaikka molemmat! Mutta en halua uusia vaatteita. Ihmisten niinsanottu muoti on yliarvostettua, eikä minulla ole syytä pukeutua etiketin mukaisesti" Pumpkin totesi "Ja mainetta minä en kaipaa... en ainakaan täältä".
valehan se oli. Ei Pumpkinilla ollut varaa molempiin asioihin, mutta äkkiäkös hän lisää rahaa saisi kasaan. Mutta kuten sanottu, ei hänellä ollut tarvetta uusille vaatteille.
Belial ei pahemmin avautunut kapakka kokemuksistaan, mikä ehkä oli hyvä vain. Tuo tiesi joko liikaa niistä, tai sitten ei ollut vielä kokenut mitään. Pumpkin toivoi jälkimäistä. Belial ilmaisi myös mielipiteensä tämän kylän tunnetuimmasta yrttikauppiaasta ja mainitsi hämärämpien yrttimyyjien kärventyneen länsikujien mukana. Hetkeksi tuon kasvoille nousikin vahingoniloinen hymy, joka sai Pumpkinin tuijottamaan kulkuria kysyvästi. Eipä tainnut herra olla ihan täysijärkinen...

Sen enempiä aikailematta Belial ehdotti keskustoria ja ennen kuin Pumpkin siihen mitään ehti vastata, lähti tuo jo kävelemään eteenpäin, Pumpkin kintereillään. Naikkonen uskoi, että torilta löytyisi kierteleviä yrttikauppiaita, tai jotain muuta, mikä auttaisi Belialin tilaa jotenkin. Siinä kävellessään Pumpkin innostui hyräilemään itsekseen ajankuluksi, samalla kun käveli Belialin vierellä, antaen miehen johdattaa.
"Tulin tänne etsimään veljeäni" Pumpkin aloitti yllättäen "Huhupuheiden mukaan hän olisi saapunut tänne reippaasti ennen minua".
"Synnyitkö sinä täällä vai tuletko jostain kauempaa?" Oli seuraava kysymys minkä Pumpkin esitti, samalla kun he lähestyivät kohtuu vilkasta toria.

Moinen väenpaljous sai Pumpkinin aina innostumaan, vaikkakin olemaan hieman varuillaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2010, 18:05

Pumpkin

"Hän ei todellakaan ole samanlainen mitä minä.. ei lähellekkään.. tai no, jossain määrin, mutta meitä ei uskoisi sisaruksiksi muuten" Pumpkin huomautti Belialin toteamukseen "Olen veljeni perässä koska hän sattuu olemaan yksi jäljellä olevista sukulaisistani.. en pidä yksin elämisestä, joten ajattelin hankkiutua hänen seuraan."
Pumpkin oli aina viihtynyt jonkun seurassa. Yksin eläminen ei ollut tälle lohikäärmeelle jostainsyystä mieluisaa, vaikka suurin osa lajitovereista viihtyi erakkoina. Pumpkin oli kai sitten se vastarannan kiiski.

Belial kertoi syntyneensä täällä ja kuolevansakkin. Tuon täytyi olla yksi pessimistisin henkilö mitä Pumpkin oli koskaan tavannut. Ehkä tuo tarvitsi vain ystävän, tai sitten jotain enemmän. Tai sitten tuo oli vain nälkäinen.
"En ole. Tulen idästä päin, mutta olen kierrellyt monia eri valtakuntia ennen kuin tänne saavuin. Tulin vasta muutama päivä sitten" Pumpkin kertoi pysähtyen Belialin viereen katselemaan väenpaljoutta.
Herrasmiestä tästä kulurista ei saanut vääntämälläkään, mutta silti tuo antoi naisten mennä ensin. Pumpkin tuhahti, nappasi Belialia terveestä kädestä ja lähti kävelemään ihmismassan sekaan.
Ties vaikka tuo olisi yrittänyt karata, joten parempi vain pitää kiinni. Eikä Pumpkin halunnut eksyä ensimmäisestä kontaktistaan tässä valtakunnassa.

Tori oli täynnä ihmisiä ja kojuja, jossa myytiin jälleen milloin mitäkin. Koruja, ruokaa, ruukkuja, krääsää. Milloin hyödyllistä, milloin turhaa. Pumpkin etsi katseellaan kojua jossa oltaisiin myyty jotain, mikä auttaisi Belialin tilanteeseen.
"Peseytyisit joskus" Pumpkin totesi olkansa yli Belialille "Ei ihme että sinua katsotaan kieroon.. näytät siltä kuin olisit käynyt kylän jokaisen savupiipun läpi... miten edes pääsit tuohon kuntoon?!".
Oli kai jo aiheellista alkaa ihmetellä miten mies näytti nokakolarien ammattiliitosta potkitulta pulsulta, joka oli murtanut kätensä. Pumpkinille ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä aikaisemmin, mutta nyt moinen tilanne alkoi ihmetyttää.
Kiertely torilla jatkui, välillä pysähdellen katselemaan kojuja ja välillä ihmisten välissä pujotellen, toivoen etteivät nuo pahasti ottaisi nokkiinsa kahdesta katurotasta.. ja toivoen ettei kukaan juoksisi päin Belialin rikkinäistä raajaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2010, 20:26

Pumpkin

Pumpkin naurahti kuivasti Belin kysymykselle miehisen savunhajun tuoksusta. Eipä se pahemmin haitannut naista, mutta uteliaisuuttaan tuo halusi tietää. Bel kertoi ongelmistaan tulen, kiven ja pudotuksen kanssa.. mitä liennyt tehnyt. Pumpkinin teki mieli kysellä lisää, mutta jätti sen suosiolla väliin. Belial ei yhäkään näyttänyt kovin innokkaalta vastailemaan kysymyksiin.
Raa'an lihan haju sai Pumpkinin lipomaan huomaamattomasti huuliaan. Siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli mitään syönyt kunnolla. Ehkä hän voisi vielä tarjota Belialillekkin jotain, mikäli rahat riittäisivät. Tosin piti olla varovainen miten tuon seurassa söi. Pumpkin kun ei tietänyt tuon todellista olemusta, joten lohikäärme oletti tämän miehen olevan ihminen.

Puhe kääntyi Pumpkinin veljeen. Nainen mietti hetken mitä tuon kysymykseen vastaisi, kunnes kohautti olkiaan.
"Jos en löydä häntä, jatkan etsimistä. Jos kuulen hänen kuolleen, tulen kiusaamaan sinua kunnes heität henkesi. Kuolevaisten elämä ei kuitenkaan pitkä ole" Pumpkin totesi virnuillen vilkaistessaan olkansa yli mieheen.
Joskus Pumpkinia saattoi hyvinkin luulla räyhänhengeksi.. vaikka hän oli vain hemmetin ärsyttävä ja avoin.

Pumpkin joutui ottamaan pariaskelta taaksepäin, Belin pysähteässä kuin seinään. Miehen silmiin oli osunut juuri se, mitä he kaipasivatkin. Sen pahemmin mukisematta, Pumpkin päästi irti Belialista, vilkaisi tuota käskien tuimalla katseellaan miestä pysymään paikoillaan, sillä välin kun itse kinkesi kojun viereen juttelemaan myyjälle.
Vaikka sitä ei uskoisikaan, oli Pumpkin oppinut tinkimään ostoksistaan, aina kun siihen tuli tilaisuus. Joten nytkään Pumpkin ei jättänyt käyttämättä tuota kullanarvoista taitoa. Siinä meni noin vartti, kun Pumpkin vänkäsi, aneli, kinasi ja flirttaili myyjän kanssa, kunnes hinnasta saatiin sovittua ja Pumpkin sai ostettua tarpeelliset asiat Belin käpälän parsimiseen. Mitään suurempaa operaatiota he eivät voineet suorittaa, mutta ainakin helpottaa tuon oloa. Pumpkin sai tavarat käärittynä kangaspalaan, jonka jälkeen tuo palasi takaisin Belin luokse hymyilen tyytyväisenä suoritukseensa.
"onko sinulla nälkä? Näytit aika nälkäiseltä lihatiskin kohdalla" Pumpkin kysyi virnistäen. Kyllä hän oli huomannut Belin ilmeen ja reaktion. Muutenkin mies näytti siltä ettei ollut syönyt pariinpäivään mitään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2010, 22:44

Pumpkin

Pumpkin rakasti arvoituksia ja vihjailupelejä. Joten Belialin vihjaus sai tytön kiinnostumaan tästä kaduntallaajasta yhä enemmän. Tuo ei tainnutkaan olla ihan tavallinen örriäinen, niin kuin Pumpkin oli aluksi luullut.
Nuori "suklaatyttö" naurahti voitonriemuisesti kuullessaan Belialin huomautuksen.
"Tunti lisää ja olisimme omistaneet hänen talonsa" Pumpkin lisäsi voitonriemun hehkuessa naisesta. Tuskin kauppias sentään taloaan heille olisi antanut, mutta ties mitä Pumpkin olisi voinut saada kylkiäisiksi jos olisi jatkanut vänkäämistään. Joko kauppias oli kiltti, vakuuttunut tai tuota alkoi jo hermostuttaa eksoottinen tinkijätär.

Belialin 'kiinni jäin'- sävyinen naurahdus sai Pumpkinin virnistämään jälleen viekkaasti. Belial luettelikin sitten vaatimattoman arki menynsä, joka sai naikkosen nyrpistämään nenäänsä. Vaikka lohikäärmeenä olikin kaikkiruokainen, ei Pumpkin ihmisenä pystynyt syömään mitään raatoja.
"Kyllä, ajattelin katsella kuinka kuolaat ruokaa jota syön kuin viimeistä päivää" Pumpkin totesi, nappasi Beliä jälleen ranteesta ja lähti kävelemään takaisin lihakojulle päin.
Siellä oli ruuhkaisempaa, ei ihmekkään. Jälleen kerran tiukka 'pysy tässä'- mulkaisu nokipoikaan ja suklaatyttö katosi väkijoukon sekaan hetkeksi. Tällä kertaa ei mennyt varttiakaan, kun Pumpkin jo palasi, kädessään pieni paperinen käärö.
"Nyt voimme poistua tästä ihmismassasta" Pumpkin totesi, tunki molemmat paketit toiseen kainaloonsa ja toisella kädellä jälleen kerran nappasi Beliä kädestä ja johdatti tuon torin reunalle kuin äiti pikku poikansa.
"Nyt sinä saat etsiä meille sopivan rauhaisan paikan, niin voimme hoitaa raajasi" Noiden sanojen saattelemana Pumpkin antoi johdatusvallan takaisin Belialille, joka yhä tunsi tämän kylän paremmin mitä hän.

// TOKA SIVU LÄLLÄLLÄÄÄ!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 11:13

Pumpkin

"Kiireisiltä myyjiltä ei pidä alkaa tinkimään" Pumpkin huomautti Belialin härkä tokaisuun "voi olla että saa mustan silmän siitä hyvästä".
Senkin Pumpkin oli kokenut kantapään kautta aikoinaan ja osasi olla varovainen asioidessaan kärttyisien myyjien kanssa.
Naikkonen osasi jotenkin aavistaa, ettei Belial pahemmin taluttelusta pitänyt, mutta oli tyytyväinen niin kauan kuin tuo piti suunsa kiinni. Mikäli Bel olisi jotain taluttelusta huomauttanut, olisi Pumpkin joko naurahtanut tai motannut tuota kipeään käsivarteen. Bel kertoi Pumpkinin olevan oudoin persoona johon oli törmännyt.
"otan tuon kohteliaisuutena" Pumpkin oli aina pitänyt sitä hyvänä asiana, jos erottui massasta, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Se merkitsi sitä, että häntä ei unohdettaisi niin helpolla. Näin hänen olematon maineensa säilyisi edes jonkun mielessä pidempään.

No, Belial lähti johdattamaan Pumpkinia syrjäisimmille alueille. Pumpkin luotti täysin tuon suuntavaistoon ja kyläntuntemukseen. Mutta kerta tuo täällä oli syntynyt - omien sanojensa mukaan - osasi tuo varmastikkin kylän kujat ulkoa.
Belial johdatti heidät syrjäisemmille kujille, jossa ei näkynyt liikkuvan ristinsieluakaan. Täydellinen paikka. Auringon paiste sai Pumpkinin hymyilemään tyytyväisenä. Lohikäärmeiden tavoin, tuokin hakeutui aina mahdollisimman lämpimään.
Belial iski ahterinsa alas kuistille, ilmoittaen näin että oltiin perillä. Pumpkin istuikin sitten nokikolarin viereen ja laski paketit kuistille ja vilkaisi hymyillen Belialiin.
"Ota tuo hökötys pois kädestäsi ja anna kun katson sitä" Pumpkin totesi "Lupaan olla tällä kertaa hellä".
Viimeisiä sanoja seurasi virnistys, jonka jälkeen Pumpkin avasi paketin, missä oli sideharsoja, lastoja ja kangaspaloja.

// WHO'S THE MAN?! YOU'RE THE MAN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 14:39

Pumpkin

Pumpkin nyrpisti nokkaa Belialin huomauttaessa, ettei uskonut naisen omaavan sen enempää lääketieteellistä silmää mitä itse. Heti perään tuli jälleen kerran huomautus Pumpkinin erikoisemmasta asusta, jonka seurauksena naikkonen oli lähellä läimäistä Belialia kipeään käsivarteen. Jätti kuitenkin tuon liikkeen kesken ja tyytyi vilkaisemaan Belialin asustusta.
"No ei sinunkaan rievuissasi ole kehumista herraseni" Kuului vastaus, samalla kun Belial avasi käsipakettinsa.

"Ei, ei ole toivoa yhtään. Kuolet auringon laskiessa" Pumpkin totesi nokinenän sarkastiseen kysymykseen, samalla kun katseli tuon kättä.
Luu ei sentään ollut tullut lihasta läpi, mutta käsi selvästi oli kärsinyt. Turvonnut ja tummankirjava osa kieli murtumasta ja mustelmista. Tuon oli täytynyt pudota aika lahjakkaasti. Pumpkin siirsi ahteriaan lähemmäksi Belilalia ja otti tuon rikkinäisen raajan kätösiinsä mahdollisimman varovasti, tunnustellen murtunutta kohtaa.
Koska pintahaavoja ei pahemmin näkynyt, ei tulehtumisen vaaraa ollut. nyt vain piti varmistaa, että murtuneen luun päät olivat kohdillaan ja paketoida käsi ja tukea se lastojen avulla.
"Nyt sattuu!" Pumpkin totesi ja sen pahemmin odottamatta vastalauseita, varmisti melko rajuin ottein, että luun päät kohtasivat toisensa.
Kun naikkonen oli varma, että kaikki käden sisällä oli kunnossa, otti tuo sideharsoa ja lähti käärimään sitä käden ympärille, lätkäisten muutaman kerroksen jälkeen tuki lastat paikoilleen. Kertaakaan Pumpkin ei päästänyt irti Belialin kädestä, kunnes oli täysin valmis.

"Noin" Pumpkin totesi hymyillen, nostaen katseensa Belialin kädestä miehen kasvoihin "Ei kestä kiittää.. nyt olet minulle velkaa!"

// ZERO THE MAN! AUTOHITTING UR BLLZZ! meseen sieltä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 16:31

Pumpkin

"Kipuun tottuu kun tarpeeksi sattuu" Pumpkin vastasi Belialin kysymykseen hellä sanan merkityksestä "Sitäpaitsi elämä kolhii aina, siihen on parasta tottua".
Pumpkin ei voinut kieltää etteikö hänen käynyt sääliksi Belialia, mutta samalla tuon pieni sadistinen puoli sai tytön virnuilemaan. Tosin, eihän se kivaa ollut kun sattui, varsinkaan jos kipu kohdistui itseensä.
Belial tyytyi Pumpkinin ensiapu taitoihin, eikä alkanut motkottamaan mistään. Hyvä vain, naikkonen olisi saattanut ottaa nokkinsa. Tai no, Bel oli tehnyt jo aika selväksi ettei kiitollisuus tai kohteliaisuus kuuluneet tuon vahvimpiin puoliin.
Belial sanoi, ettei hänellä ollut mitään millä maksaa velkaansa, ellei häkämyrkytys kelvannut. Tyttö nyrkisti nokkaansa ja yskäisi pienesti Belialin puhaltaessa pienen savupallon vasten tämän kasvoja.

Saatuaan epämukavan savupallon hajun ulos sieraimistaan, Pumpkin vilkaisi virnuillen Belialia.
"Anna suukko" Tyttö pamautti ja tapautti poskeaan etusormella "tuohon noin".
Joidenkin mielestä säädytöntä, hävytöntä, flirttailevaa ja jopa eroottista, mutta Pumpkin ei nähnyt poskisuukossa mitään erikoista. Se oli ele, jonka veli saattoi tehdä siskolleen, mies saattoi tehdä vaimolleen, ystävä toiselleen. Ei, Pumpkin ei ollut flirttailu kannalla tätä nokipalluraa kohtaan, mutta halusi nähdä kykyeniskö tuollainen pessimisti mihinkään inhimilliseen eleeseen.
Poskeaan napautettua Pumpkin nosti lihapaketin syliinsä, avasi sen ja otti esiin yhden siivun raakaa lihaa. Possun tai naudan, sitä Pumpkin ei tiennyt, mutta väliäkö tuolla. Tyttö vilkaisi ympärilleen varmistaakseen ettei ketään näkynyt heidän lisäkseen, jonka jälkeen hän otti pienen, huomaamattoman puraisun raa'asta lihasta.
Pumpkin ei uskonut Belialin juoksevan kauhusta karkuun tässä tilanteessa. Tuolla ei ollut varaa kyseenalaistaa naikkosen ruokailutottumuksia, omien kertomuksien jälkeensä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 18:23

Pumpkin

Tytön hämmästykseksi Belial antoikin suukon poskelle sen kummemmin mukisematta, vaikka se selvästi ottikin tuon omantunnon päälle. Tämä pieni henkinen nöytyytys sai Pumpkinin hymyilemään jälleen kerran voitonriemuisesti, eikä tyttö vältellyt näyttämästä riemuaan myös kulkurille.
"Nyt olemme sujut" Pumpkin vastasi miehelle hymyillen "etpä ole kummoinen suutelija".

Belialin yllyttäessä naikkosta syömään ihan reippaasti, nousi Pumpkinin katse lihanpalasta mieheen. Kai tuon puheissa oli perääkin. Sen pahemmin asiaa noteeraamatta, naikkonen otti isomman palan suuhunsa ja lähti pureskelemaan, samalla kun toisella kädellään otti pakkauksesta toisen lihakimpaleen ja länttäsi sen Belialin käteen.
"syö pois" Pumpkin mutisi suu täynnä ruokaa "En minä kumminkaan kaikkea jaksa".
Vale sekin. Pumpkin söi toisinaan kuin hevonen. Monesti oli tyttö saanut kysyviä katseita kapakoissa, joihin oli eksynyt ruokailemaan. Jopa isot korstot jäivät toiseksi syömiskilpailussa Pumpkinille, jonka vatsa oli kuin pohjaton kaivo.

"Jos haluaisin löytää lohikäärmeen.." Pumpkin aloitti vaihtaen puheenaihetta, samalla kun repi lisää lihaa suuhunsa "Niin mistä minun kannattaisi etsiä?"
Naisella ei ollut hajuakaan missä täkäläiset lohikäärmeet pitivät majojaan, mikäli noilla mitään keskittymää olikaan. Ei tuo tiennyt sen taivaallistakaan kolmesta vanhimmasta. Vain sen, että ihmiset ja haltiat sotivat keskenään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 19:24

Pumpkin

"Mikä ettei" oli vastaus Belialin kysymykseen nuoleskelusta auringonlaskuun saakka. Pumpkin ei kyllä ymmärtänyt mitä kiihottavaa tai irstasta ihmiset moisissa toiminnoissa näkivät, mutta mitä muutakaan saattoi lohikäärmeeltä olettaa.
Lihapala katosi naisen kitaan nopeammin kuin luulikaan, jonka jälkeen tuo jäi nuoleskelemaan sormiaan hetkeksi, nostaen katseensa beliin joka kertoi mistä lohikäärmeitä saattoi bongata. Mies kertoi ikävämpien tapauksien löytyvän vuorelta, kun taas mukavampi porukka oli haltioiden leirissä. Sitä Pumpkin ei tiennyt, kumpaan kastiin hänen veljensä lueteltiin. Kai se oli mielipide kysymys. Samalla kävi epäsuorasti selväksi se, missä Belial kätensä oli murjonut. Tuo oli ilmeisesti mennyt leikkimään vuorikiipeilijää, tai näin Pumpkin ainakin oletti. Joka tapauksessa, äskeinen kysymys ei pahemmin antanut Pumpkinille suuntaa minne tästä eteenpäin. vuorien koluamisessa menisi ikuisuus, eikä hänellä ollut hajuakaan missä päin haltiat majailivat... Kai hänen piti viettää aikaansa ihmisten kylässä, kunnes kuulisi hyödyllisiä juoruja ja huhupuheita.

Belialin seuraava kysymys sai neitokaisen kurtistamaan kulmiaan pienesti. Nokikolarin katse ja pieni hymynpoika kertoivat tuon olevan jo jäljillä asioista. Pumpkinilla ei ollut tarkoitusta salailla omaa oikeaa rotuaan, mutta ei hän sitä halunnut toitottaakaan. Sen verran varuillaan hän osasi olla.
"800, jos oikein muistan. Veljeni on jo yli tuhat vuotias" Pumpkin totesi hetken aikaa mietittyään.
Lohikäärmeiden mittakaavassa 800 ei ollut ikä eikä mikään ja sen kyllä huomasi. Pumpkin oli nuori, naiivi ja idiootti.
"Mitä se sinua kiinnostaa?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 20:51

Pumpkin

Tottahan se oli, että käärmeen saattoi löytää parhaiten kun ei etsimällä etsinyt. Piti vain eksyä oikeaan paikkaan.
No, Belial selvästikkin hoksasi vihdoista viimein minkä otuksen kanssa oli tekemisissä ja alkoikin sitten pitää luentoa, kuinka oli parasta vain pitää matalaa profiilia. Pumpkin katsoi miestä nyrpistäen pienesti nokkaansa, mutta tottahan tuo taisi puhua. Koskaan Lohikäärmeet eivät olleet kovinkaan suosittuja ihmisten keskuudessa ja nyt alkoi vaikuttamaan siltä ettei moisista taruolennoista pidetty ollenkaan. Hetken kuulosti siltä kuin Belial olisi puhunut kokemuksella, mutta tuo lisäsi pian perään, ettei hänellä ollut minkäänlaista kokemusta vainotuksi tulemisesta.

Pumpkin hymähti pienesti tuon sanojen jälkeen ja kävi itsekkin makuulleen Belialin viereen, katselemaan sinistä taivaankantta. Hetken oli hiljaista, kunnes Belial kysyi millaista lätäkön toisella puolella oli.
"Eipä kummoisempaa" Pumpkin totesi "Toisaalla ollaan suvaitsevaisempia, toisaalla taas yhtä julmia. Ihmiset eivät ole kovinkaan erillaisia eri mantereilla.. paitsi sieltä mistä minä tulen".
Pieni tauko, jota seurasi hymähdys ja lisää avautumista "Kotimaassamme ihmisiä ei pahemmin ole. Nuo ovat päättäneet lähteä tulen ja kiven runtelemasta maasta kauemmaksi, pohjoiseen päin... ei mikään ihanne paikka elää, ellei pidä kuumasta".
Pieni haikea huokaus pääsi ilmoille samalla kun Pumpkin kohotti kulmiaan ja jäi tuijottamaan taivasta.

"oletko koskaan lentänyt?" Pumpkin kysyi yllättäen kääntäen päänsä kohti kulkuria "muuta kuin kapakasta ulos"
Kysymys saattoi tulla puun takaa, eikä oikeastaan liittynyt mihinkään, mutta Pumpkin halusi tietää oliko moisella otuksella minkäänlaisia kokemuksia lentämisestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 22:15

Pumpkin

Veljen todellakin oli parempi olla kiitollinen että Pumpkin lähti liikuttamaan ah-niin-ihanaa-ja-haluttua persoonaansa tämän perässä pitkin maailmaa. Ei tuo kyllä ollut pyytänyt siskoaan seuraamaan, tuskin tuo edes halusi nähdä naarasta enää koskaan elämänsä aikana.. mutta nyt kävi näin.
Belin vastaus Pumpkinin kysymykseen ei ollut mitään mitä naaras oli odottanut ja ennen kun tuo mitään kerkesi miehelle sanomaan, oli Belial noussut kyynärpäidensä varaan. Pumpkin katsoi kysyvästi mieheen, joka pamautti ilmoille lauseen mikä sai Pumpkinin jäätymään hetkeksi. Velvollinen surmaamaan hänet?! Pumpkin oli jo ponkaisemassa pystyyn ja esittämässä vastalauseen, mutta saikin osakseen terävän tökkäisyn kylkeen, mihin tyttö sähähti kuin kissa.
Belialin "surmattua" Pumpkinin, mies kävi takaisin makuuasentoon. Naikkonen katsoi kysyvästi miestä, kunnes naurahti kevyesti ja pörrötti tuon hiuksia toisella kädellään. Hiuksista lähti pienoinen nokipilvi ja Pumpkinin toisen käden kääreet tummuivat sen johdosta. Mutta mitä pienistä.

Puhe kääntyi takaisin lentämiseen. Pumpkin kohautti olkapäitään Belialin kysymyksen myötä ja kallisteli päätään leikkisästi.
"Kunhan kysyin.. mikäli sinulla olisi halu kokeilla" Pumpkin totesi ohimennen virnistäen leikkisästi.
ei ollut ensimmäinen kerta kun nuori naaras tarjosi ilmaisia lentoelämyksiä ihmisille. Monesti nuoret ihmiset pitivät moisista kokemuksista ja mikään ei ollut Pumpkinista ihanampaa, kuin antaa ainutkertaisia elämyksiä niille, joille ei moiseen tilaisuutta tarjoutunut joka päivä.
"ellet sitten pelkää korkeita paikkoja" Pumpkin lisäsi siirtäen katseensa jälleen taivaalle.
Se siitä matalan profiilin pitämisestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron