Kirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2010, 16:31
Pumpkin
"Kipuun tottuu kun tarpeeksi sattuu" Pumpkin vastasi Belialin kysymykseen hellä sanan merkityksestä "Sitäpaitsi elämä kolhii aina, siihen on parasta tottua".
Pumpkin ei voinut kieltää etteikö hänen käynyt sääliksi Belialia, mutta samalla tuon pieni sadistinen puoli sai tytön virnuilemaan. Tosin, eihän se kivaa ollut kun sattui, varsinkaan jos kipu kohdistui itseensä.
Belial tyytyi Pumpkinin ensiapu taitoihin, eikä alkanut motkottamaan mistään. Hyvä vain, naikkonen olisi saattanut ottaa nokkinsa. Tai no, Bel oli tehnyt jo aika selväksi ettei kiitollisuus tai kohteliaisuus kuuluneet tuon vahvimpiin puoliin.
Belial sanoi, ettei hänellä ollut mitään millä maksaa velkaansa, ellei häkämyrkytys kelvannut. Tyttö nyrkisti nokkaansa ja yskäisi pienesti Belialin puhaltaessa pienen savupallon vasten tämän kasvoja.
Saatuaan epämukavan savupallon hajun ulos sieraimistaan, Pumpkin vilkaisi virnuillen Belialia.
"Anna suukko" Tyttö pamautti ja tapautti poskeaan etusormella "tuohon noin".
Joidenkin mielestä säädytöntä, hävytöntä, flirttailevaa ja jopa eroottista, mutta Pumpkin ei nähnyt poskisuukossa mitään erikoista. Se oli ele, jonka veli saattoi tehdä siskolleen, mies saattoi tehdä vaimolleen, ystävä toiselleen. Ei, Pumpkin ei ollut flirttailu kannalla tätä nokipalluraa kohtaan, mutta halusi nähdä kykyeniskö tuollainen pessimisti mihinkään inhimilliseen eleeseen.
Poskeaan napautettua Pumpkin nosti lihapaketin syliinsä, avasi sen ja otti esiin yhden siivun raakaa lihaa. Possun tai naudan, sitä Pumpkin ei tiennyt, mutta väliäkö tuolla. Tyttö vilkaisi ympärilleen varmistaakseen ettei ketään näkynyt heidän lisäkseen, jonka jälkeen hän otti pienen, huomaamattoman puraisun raa'asta lihasta.
Pumpkin ei uskonut Belialin juoksevan kauhusta karkuun tässä tilanteessa. Tuolla ei ollut varaa kyseenalaistaa naikkosen ruokailutottumuksia, omien kertomuksien jälkeensä.