Pumpkin
Naaras olikin viipynyt vuorella kauemmin, mitä oli odottanut. Ylös pääseminen ei ollut vaikeaa, vaan sieltä alas tuleminen. Kukaan kun ei halunnut päästää nuorta pariutumattomannäköistä naarasta ohitseen ilman yrityksiä.
Pumpkin oli kuitenkin elossa, ihme kyllä. Muutama läheltä piti tilanne oli tullut, eikä naaraasta voinut sanoa että tuo olisi täysin ehjässä kunnossa. Mutta ennemmin itsensä huolehtimisesta, Pumpkin oli huolissaan Belialista. Lentokyvyttömästä lohikäärmeestä, jonka tuo oli jättänyt kuolevaisten maailmaan vain saadakseen vuorilla selkäsaunan ja vastauksia.
Kuten saattoi arvata, Naaras oli myös törmännyt oraakkeliin, mikä sinänsä ei ollut yllätys. Molemmat olivat tehneet harvinaisen selväksi tunteensa toisiaan kohtaan, jonka jälkeen suuri ja vanha uros olikin näyttänyt sen valtavan muotonsa, jota Naaras oli tuota yllyttänyt näyttää. Tosin, nähtyään vihaisen ja suuren oraakkelin, otti naaras jalat alleen ja pakeni paikalta, vaikka sai siinäkin rytäkässä kolhuja.
Ilta oli jo pitkällä ja viileä, kun Pumpkin saapui puolikuntoisena nilkuttaen Nahor kylän reunalle. Naaraalla oli lantio ruhjeilla, kuten myös selkä ja kaulanympärystä, joka näytti siltä kuin joku olisi käynyt kiinni hampailla... ja niinhän siinä oli käynytkin.
Mitään fataalia naiselle ei ollut sattunut, mutta sattui se silti. Kipu ei kuitenkaan estänyt naarasta jatkamasta matkaa ihmismuodossaan nilkuttaen kohti kapakkaa, jossa toivoi kumpaninsa odottavan.
Naaras ei voinut olla varma olisiko uros odottanut häntä päivää pidempään, mutta eli siinä toivossa.. ja toivo osottautui oikeaksi.
Päästyään kapakan ovelle, Pumpkin astui sisään mahdollisimman huomaamattomasti. Selvästikkin turpiinsa saaneen näköinen nainen herätti tietenkin ihmetystä ja käänsi katseita, mutta kerta tuo ei heti maahan kaatunut dramaattisesti pyöryen, ei kukaan viitsinyt leikkiä sankaria.
Naaraan katse kiersi kapakkaa, kunnes silmiin osui tuttu ruho nurkkapöydässä. Pieni, iloisen helpottunut hymy nousi muuten niin kärsiville kasvoille, Naaraan suunnatessa kulkunsa Belialin luokse.
Mitään tuo ei sanonut, vaan kietaisi kätensä samantien uroksen ympäri, painaen kasvonsa vasten miehen hartiaa.
"anteeksi" oli ainoa sana, minkä Pumpkin sai sanotuksi näin alkuunsa, jalkojen jo melkein pettäessä alta.