Kirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2010, 00:56
Pumpkin, Marduk
Jokaisella olennolla oli heikkoudet. Niin oli myös vanhimmista vanhimmalla. Marduk oli ylpeyden sokaisema. Niin ylpeä ja ylimielinen, ettei omistanut niinkään yleistä alintajuntaista vaistoa kuin itsesuojeluvaisto. Ylpeyttään tuo ei myöskään vaivautunut katsomaan tulevaisuuteen. Mitä nyt näinä muutamana hassuna minuuttina voisi tapahtua? Ei mitään! Siitä oraakkeli oli varma. Iso luikero oli täysin varma siitä, että tämä pienen pieni välikohtaus suuressa maailmankaikkeudessa tulisi kääntymään hänen voitokseen. Mitä moiset, pienet ja nuoret kapinalliset voisivat isoa oraakkelia vastaan? EI MITÄÄN!
Belialin noustessa yhä ylemmäs, oraakkeli hymyili itsekseen. Pumpkinin katse oli siirynyt ikivanhasta uroksesta kumppaniinsa, tuon selvästikkin kerätessä rohkeutta seuraavaan siirtoonsa.. mikä ikinä se olikaan. Naaras päästi terävän, lyhyen karjahduksen Belialin perään, mikä sai Oraakkelin vilkaisemaan maassa säälittävästi makoilevaa naarasta. Tuo murtosekuntti, jonka aikana suuren, keltaisen silmän katse oli kääntynyt naaraaseen, teki Belial jotain, mitä Marduk ei ollut olettanut.
Nuori uros kävi suoraan hyökkäykseen edestä päin. Oraakkelin katse kääntyi takaisin urokseen, samalla kun tuo hymyili itseriittoisesti. Suuren uroksen tarvitsi vain avata kitansa ja nuorempi olisi ollut historiaa. Mutta Marduk aliarvioi nuorempansa pahan kerran. Oraakkelin luullessa tuon syöksyvän vain satunnaisesti johonkin kohtaan kasvoista, kävikin nuorempi siihen ainoaan arkaan kohtaan; Oraakkelin silmään.
Valitettavasti vanha uros älysi tuon liian myöhään. Itseriittoisen hymyn vaihtuessa vihaiseen irvistykseen, oli Belial jo iskeytynyt kiinni isompansa ainoaan heikkoon kohtaan. Oraakkeli päästi valtavan tuskankarjahduksen, jonka johdosta koko Crypt varmasti kaikui. Marduk veti päänsä ylös, niin korkealle kuin pystyi ja alkoi ravistella päätään raivokkaasti. Tämä oli todellakin brutaalein tapa menettää viimeinen näköyhteytensä tähän kuolevaan maailmaan.
Hetken päätään temmottuaan korkeuksissa, Heilautti oraakkeli päätään niin voimakkaasti, että nuori sytkäri lensi irti tuon silmäkuopasta. Jälleen kerran karjaisu, jonka ainaka vanhus oli nostanut eturaajansa ilmaan ja nyt läimäisi valtavalla voimalla massiivisen kätensä Ambrosiukseen, syösten uroksen vauhdilla maahan.
Vasta kuullessaan uroksen tömähtävän maan kamaralle, nousi oraakkeli ilmaan, kivun yhä huutaessa tuon hermostoissa. Sokeana, vanhus vetäytyi paikalta sulattelemaan karvasta tappiota, jonka tuo tulisi varmasti kostamaan joskus.. ja sillä kertaa nuori uros ei pääsisi pelkällä maahan syöksyllä.
Pumpkin oli katsonut kauhuissaan äskeistä näytelmää. Oraakkelin nostettua päänsä taivaisiin, ei naaras ollut nähnyt mitä ylhäällä tapahtui paksu savun takaa. Saga saattoi vain toivoa, ettei kuulisi Belialin viimeisiä huutoja.
Sen sijaan naaras sai kuulla kaksi tuskaista karjahdusta suuremmalta urokselta. Pumpkin ei ollut varma mitä Belial oli tehnyt, mutta se selvästikkin oli saanut oraakkelin huutamaan kivusta ja raivosta. Kului vain muutama minuutti, kun Pumpkin huomasi savun lomasta palavan Belialin, joka syöksyi maahan muutamien metrien päähän naaraasta. Katsoessaan järkyttyneenä pudonneen tulipallon suuntaan, saattoi Pumpkin tuntea valtavan oraakkelin poistuvan paikalta. Tuon aura väistyi ja Saga tunsi olonsa taas vapaammaksi...
Hetken seistyään paikallaan, Saga nousi muutaman metrin irti maasta ja syöksähti Belialin luokse, nähdäkseen kuinka uroksen oli käynyt...