Harjoittelua

Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Tammi 2008, 15:11

Ophelia

Ennen kuin Ophelia pääsi kertomaan Lilylle mitä Black oli tälle opettanut, Black joutui selittämään taittuneet kukan varret.
Tämä oli siis harjoitellut, kuten Black oli Ophelialle aikaisemmin kertonutkin ja se epätavallisen kova tuulenpuska oli aiheuttanut tuhoa ympäri puutarhaa.
"En osaa sitä vielä kunnolla..." Ophelia aloitti mietteliäästi, tuntui hiukan oudolta omata nyt taito etsiä ihmisiä mielessä, vaikka vasta harjoittelu tasolla olikin.
Miten hän asian selittäisi? Sanoisi vain suoraan mitä Black oli opettanut? Ophelia itsekin epäröitsi vielä taitoa ja siksi mietti pitäisikö hänen selittää se jotenkin hienovaraisesti Lilylle että hän osaisi jotain sellaista.
"Black opetti minua etsimään ihmisiä mielessäni." Ophelia kertoi hetken epäröityään ja hymyili nyt kun oli saanut sen Lilylle kerrottua.

Se että Lily ja Black olivat naimisissa ei aiheuttanut juurikaan muutoksia Ophelian silmissä, paitsi kultaiset sormukset molempien vasemmassa nimettömässä. Koko ajatus naimisiin menosta niin pian oli alkanut Ophelian sätittyä Blackiä siitä, että oli mennyt viettämään yön Lilyn kanssa, mikä oli taas ollut säädytöntä kun eivät kerran siihen aikaan olleet naimisissa.

Blader lenteli yhä kehää heidän yläpuolellaan, maahan se ei ilmeisesti halunnut laskeutua ja Black ei sitä olkapäällensä päästänyt.

//uga zaga uga uga, uga zaga. Luon ny sitä uutta hahmoa x']//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2008, 15:29

Black&Lily

"Sehän on hienoa" Lily sanoi Ophelialle ja vilkaisi Blackiä.
"Vai osaat sinä sellaistakin" Lily sanoi kysyvän nauravaisesti.
"Juu.. onhan sitä osattu jo pitkään" Black sanoi.
Vaikka ei sitä kiistänyt, ei hän myöskään ääneen myöntänyt: Hän oli joskus tarkkaillut tuon taidon avulla ihmisiä salaa, esimerkiksi nyt Lilyä.. mutta ei koskaan sopimattomaan aikaan, vaikka joskus ajatus oli houkutellut.

"Jos kerran osaat sellaista.." Lily aloitti "niin katso mitä Anemone tekee" Lily sanoi Blackille.
Black nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hetken ei näkynyt mitään, kunnes maisemat taas vilkkuivat hänen silmissään. Läpi puutarhan, ovista sisään, toiseen kerrokseen ja suoraan Anen makuu huoneeseen. Ane ei ollut siellä, maisemat vilkkuivat takaisin päin ja jatkoivat käytävää pitkin eteenpäin. Pian Black näki Anemonen selän, kun tämä hyppeli pitkin käytävää syvemmälle linnan uumeniin, hänen silmissään vilahti eilinen hevospatsas, ennen kuin hän avasi silmänsä.
Black avasi silmänsä ja vilkaisi linnalle päin.
"Hän on menossa taas käytäviin.." Black sanoi ja vilkaisi Opheliaan.
"Minä käyn hakemassa hänet pois." Black sanoi ja lähti kävelemään kohti linnaa.

Lily katsoi Blackin perään, kunnes kääntyi Ophelian puoleen.
"Miksi Anemone sinne uudestaan menisi?" Lily kysyi olettaen että Ophelia tietäisi jotain olennaista siitä aisasta.
Lily lähti kävelemään pitkin puutarhaa, vilkuillen ympärilleen ja katsellen Blackin tuhoja.

// yay \o/ tuli mieleen et se ois joku uga uga inkkari ku mainittit sen tossa yhteydessä :'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Tammi 2008, 21:04

Ophelia

Lily suhtautui hyvin Ophelian niin sanottuun uuteen taitoon ja pyysi että Black vilkaisisi mitä Anemone puuhasi, sillä ei ollut täysin varmaa, että oliko tämä hereillä vai nukkumassa.Ophelia tarkkaili Blackin kasvoja, ikään kuin yritti tulkita mitä tämä näki, mutta turhaan. Ophelia olisi voinut yrittää itsekin, mutta päätti jättää sen Blackille, tämähän oli osannut taidon jo kauan, niinhän Black oli ainakin sanonut, toisin kuin Ophelia jonka ensimmäisestä yrityksestä oli korkeintaan vartti.

"Taas?" Ophelia katsahti Blackiin kysyvästi, ennenkuin tämä ilmoitti hakevansa Anemonen pois käytäviltä harhailemasta, ettei vaikka jälleen eksyisi.
Ophelia muisti hevos patsaan ja sen varjon, myöskin Anemonen varjon mutta ei pahemmin uskaltanut ajatella sitä, vaikkei siinä varmaan mitään pahaa ollutkaan...

Opheliakin katseli Blackin perään kunnes käännähti Lilyn puoleen, lähtien kävelemään tämän kanssa puutarhan poikki.
"En tiedä. Kun löysin hänet, hän näytti erityisen kiinnostuneelta siitä yksisarvis patsaasta, ehkä hän meni katsomaan sitä?" Ophelia vastasi totuuden mukaisesti, olettaen että Lily tiesi mistä tämä puhui, kai tämä tunsi linnan paremmin mitä hän. Eikä hän syytä tiennyt, mutta muisti Anemonen kiinnostuksen yksisarvis patsaaseen, jonka sarvea ei voinut nähdä muuta kuin varjon kautta.
Se että Anemonen siivet olivat näkyneet kuunvalon luomassa varjossa, Ophelia ei aikonut kertoa, ensinnäkin hän kuulostaisi hullulta ja toiseksi hän ei ollut enää varma itsekään, että oliko tämän siivet olleet pelkkää unta vai ei.

Ophelia toivoi että Black toisi Anemonen mukanansa ennen kuin puutarhuri näkisi Blackin aiheuttamat tuhot. Taittuneet kukan varret tuskin olivat ilo silmälle niiden kasvatteneille puutarhureille ja tuskin se Blackinkään suosiota lisäisi jos tämä paljastuisi syypääksi puutarhan tuhoon.

//No kiva! >D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2008, 21:21

Lily

"hmm..." Lily sanoi jääden miettimään asiaa.
Hän ei pahemmin ollut tutustunut linnan patsaisiin, mitä nyt niihin joita pääkäytävillä näkyi. Hän muisti hämärästi jonkinlaisen hevospatsaan, mutta yksisarvispatsaasta hän ei ollut kuullutkaan. Mutta hän ei jäänyt sitä pahemmin miettimään vaan antoi asian olla.

Lily katsahti taivaalle ja huokaisi syvään. Ilma oli ihanan tyyni ja rauhallinen, linnut lauloivat ja kukat tuoksuivat raikkaasti. Se rauhoitti Lilyn mieltä, niin kuin hän oli toivonutkin. Häntä alkoi hymyilyttämään, kaikki se mitä he kokivat Ophelian kanssa pieninä. Puutarhassa oli helppo leikkiä, vaikka puutarhurit eivät aina tykänneet siitä, mutta mitä sanan valtaa näillä olisi ollut prinsessaan? Ei mitään.
"Muistatko.. kun leikimme hippaa täällä? Henry kiipesi aina puihin vaikka sovimme ettei saanut" Lily aloitti hiljaa katsellessaan suuria puita.
"Kerranhan hän meinasi pudotakkin.. silloin kiitti luojaa ettei hän pudonnut, mutta nyt.. toivoo että hän olisi pudonnut" Lily kertoi.
Hän todella toivoi että Henry olisi pudonnut, mutta toisaalta olihan tämä hänen veljensä. Kuolemaan Lily ei Henrylle toivonut vaan järkeä, järkeä tajuta tämä kaikki mitä hän oli tekemässä.
"Tule, kiivetään puuhun" Lily sanoi lopulta ja lähti ottamaan nopeita ja pitkiä askelia kohti puuta.

// :'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Tammi 2008, 21:51

Ophelia

"Muistan." Ophelia vastasi lempeästi hymyillen ja muisti hippas- ja piilos-leikit joita he puutarhassa leikkeivät. Henrykin oli jopa suostunut leikkimään tyttöjen kanssa silloin ja huijannut kiipeämällä puuhun, joko tähystämään sinne saadakseen paremmin selville, että minne ketäkin oli piiloutunut tai sitten pakoon ettei joutuisi itse hipaksi. Henryn ja Lilyn kanssa oli silloin aikoineen kiva leikkiä, vaikka Ophelia Henryä vierastikin ja ehkä jopa ujostikin, eikä siis tälle pahemmin puhunut saatika tämän huijaamisesta pitänyt, jolloin Lily sai sättiä tätä Opheliankin puolesta jos tämä nyt puuhun kiipesi.

Opheliakin katsahti nyt suuriin puihin huomatessaan Lilynkin niitä katselevan, ympäristö toi tosiaan mieleen muistoja heidän lapsuudestaan, ei siis sillä ettei Ophelia enää lapsi olisikaan, tämähän oli liki kolmentoista vasta.
Ophelia katsahti Lilyyn tämän sanoessa että toivoi nykyään että Henry olisi pudonnut puusta silloin aikoinaan ja lopulta nyökkäsi tälle tajutessaan itsekin mitä Lily sillä oli tarkoittanut. Se olisi varmaankin opettanut Henryä olla kiipeämättä puihin, mutta kun ei ollut pudonnut niin sitä yritteliämmäksi tämä kai sitten oli tullut.
Henry oli erillainen mitä silloin, nykyään hänet jos haluaa nähdä niin pitää mennä metsään tätä etsimään, linnassa tämä ei pahemmin nimittäin ollut saatika enää leikkinyt. Lilykään ei leikkinyt mutta Ophelia ei valittanut, sillä Lily oli aina välillä kuitenkin keksimässä jotain omaa ja ehkä jopa uhkarohkeaa, kuten nyt vaikka puuhun kiipeämistä!?!?

"Aa'a! Lily! Onko se ihan viisasta?" Ophelia lähti juoksemaan tämän perään, huomatessaan tämän kävelevän nyt kohti puita. Ophelia ei ole eläissään kiivennyt puuhun, korkeintaan niihin matalimpiin, mutta ei koskaan niin korkealle mitä puutarhasta löytyi! Ja Lily oli jo tarpeeksi vanha tajuamaan itsekin ettei ollut kovin soveliasta että hänen ikäisensä nainen ja vieläpä prinsessa vaan menee ja kiipeä ensimmäiseen puuhun minkä näkee!
"Henrykin meinasi silloin tipahtaa, eikö niin?" Ophelia yritti estellä prinsessan päähän pistosta, vaikka tiesi sen olevan turhaa.

//: DD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2008, 22:07

Lily

Lily hymyili Ophelialle, tarttuessaan ensimmäiseen paksuun oksaan.
"älä nyt, kerrankos sitä vain" Lily sanoi ja nosti itsensä oksan päälle.
Hän meni ensin kyykyyn oksan päälle, nousi sitten seisomaan ja haki tasapainoa hetken. Löydettyään tasapainon, hän kurotti seuraavaan oksaan ja nosti itsensä sinne.
Hän jatkoi näin hetken aikaa, kunnes oli kiivennyt viisi oksaa ylemmäs. Hän katsahti ympärilleen ja näki lähes koko puutarhan.
"Täältä näkee koko puutarhan!" Lily huusi Ophelialle.
"Ei ihme että Henry aina löysi meidät!" Hän lisäsi istuessaan oksalle.

Olihan se tietysti sopimatonta, Lilyn ikäinen nainen ja vielä prinsessa hyppeli pitkin puutarhan puita, mutta nyt Lilyä ei voinut tippaakaan kiinnostaa mitä muuta ajattelivat. Näyt olivat niin hienot, että tämä oli sen arvoista. Puusta näki melkein merelle asti, se kimalsi satumaisesti horisontissa, linnakin näytti kauniimalta täältä katsottuna. Lily hiljentyi ihailemaan kauniita maisemia. Blader lennähti hänen vierelleen, laskeutuen oksalle ja jäi siihen seisomaan.
"Tule sinäkin tänne!" Lily huusi Ophelialle yllyttäen tätäkin kiipeämään.
Blader rääkäisi alas Opelialle ja nyökytteli päätään. Se lennähti alas, alimmalle okasalle ja hyppeli siinä kannustaen Opheliaa kiipeämään.

// ^~^//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Tammi 2008, 22:42

Ophelia

Ophelia jo ennestään arvannut ettei Lilyn päätä voinut kääntää ja saapui puun juurelle juuri kun Lily oli saavuttanut toisen oksan, saaden Ophelian toivomaan ettei tämä putoaisia vaikkei maahan vielä pitkää pudotusta ollutkaan.
"Satutat vielä itsesi!" Ophelia huusi perään, mutta turhaan, hänen sanansa menivät kuin kuuroille korville ja Ophelia alkoi melkein jopa epäilemään neuvonantaja asemaansa.

Ophelia vilkuili ympärilleen, varmistaakseen ettei kukaan varmasti nähnyt prinsessan kapuamista ylös puuhun ja käänsi katseensa taas ylös Lilyyn ja huomasi tämän jo puun viidennellä oksalla.
"Lily!" Ophelia huusi perään, saaden vastauksen sijasta tiedon mitä puun oksilta saattoi nähdä. Sieltä näkyi kuulemma koko puutarha, Ophelia oletti että sieltä näkyisi enemmänkin, niin korkealla Lily vaikutti näin alhaalta katsottuna olevan.
'Eikö olisi vain helpompi mennä torniin katselemaan maisemia?' Ophelia ajatteli melkein ääneen, vilkuillen jälleen ympärilleen mutta ei nähnyt ketään yhtä järkyttynyttä mitä hän itse oli.

"E-En varmana tule!" Ophelia vastusteli kuullessaan Lilyn kehoitukset ja samassa Blader oli lennähtänyt alimmalle oksalle yllyttääkseen myös Opheliaa kiipeämään.
"Sinäkin vielä?" Ophelia valitti marisevalla äänellä katsoessa Blaeriä suoraan silmiin, huokaisi ja katsahti lähimpään oksaan, lopulta kurottautuen siihen.
Hän ylettyi siihen juuri ja juuri ja sai nostettua itsensä sen päälle, etsi tasapainon ja kurottautui toiselle.
"Eikö olisi helpompaa vain mennä torniin?" Ophelia huuteli Lilylle epätoivoisesti, samalla kun kurottautui kolmanteen oksaan ja kapusi senkin päälle.
Hetken aikaa Ophelia pelkäsi menettävänsä tasapainonsa mutta onnistui pysyttelemään oksan päällä, hän ei ole koskaan kiivennyt näin korkealle eikä siksi uskaltautunut katsomaan alas, ei ainakaan vielä, vasta sitten kun olisi saavuttanut viidennen oksan ja näkisi ne ihmeelliset näkymät mitä Lily niin kovin ihasteli.

"En nyt tiedä sinusta, mutta isäsi kyllä suuttuu minulle vielä jos putoat ja-" Ophelialla katkesi ajatuksen kulku kavuttuaan viidennelle oksalle, Lilyn taakse ja kurkki tämän vierestä kauniita näkymiä.
"Woaaaah!" Ophelian silmät laajenivat nähdessään kauniin värikkään puutarhan, linnan lähes kokonaisuudessaan ja jopa meren jonka pinta kimalsi kuin kallein timantti.
"Lily! Näetkö sinä tuon?" Ophelia huudahti innoissaan, unohtaen kokonaan että hän oli juuri antamassa saarnaansa Lilylle ja osoitti nyt sormellansa kohti taivaanrantaa ja oli näkevinään siellä delfiini parven, jotka eivät olleet muurahaisen kokoa suurempia niin kaukana katsottuna.

"Lily?" Ophelia aloitti hetken näkymiä ihasteltuaan eikä irrottanut siitä katsettaan nytkään.
"Tiedätkö sinä mitä meren toisella puolella on? Black sanoi, että siellä on toinen valtakunta, mutta paljon pienempi mitä Crypt, mutta ehkä sielläkin on prinsessa?... Tunnetko sinä muita prinsessoja?" Ophelia kysyi tältä vaikka uskoi kyllä tietävänsä jos Lily jonkun toisen prinsessan tuntisi, olivathan he olleet melkein aina yhdessä, ellei Lily sitten kirjeenvaihtoa harrastanut. Lily tosin oli koulutettu, olihan tällä kotiopettajia ja ehkä Lily jopa tietäisi mikä valtakunta syvän sinisen meren toisella puolella oli.

//YAY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2008, 22:54

Lily

"Tornista ei ole näin kaunista katsella!" Lily huusi Ophelialle joka kipusi ylöspäin.
Blader lenteli Ophelian ympärillä kun tämä kiipesi, varmistaen että hän voisi tehdä edes jotain jos papitar tippuisi.
Lily ei ottanut kuuleviin korviinsa Ophelian valituksia, mutta havahtui kun tämä hihkaisi riemusta.
"Kyllä minä näen Opelia, kyllä minä näen" Lily sanoi hymyillen katsoessaan merelle päin.
Sitten hän käänsi katseensa Opheliaan kuullessaan oman nimensä. Meren toisella puolella.. Kyllä Lily tiesi että siellä oli toinen valtakunta, siitä hän oli kuullut myös Blackiltä ja opettajaltaan joskus. Tosin Lily ei muistanut valtakunnan nimeä, eikä kokoa. Sen hän vain tiesi että siellä hallitsi kuningatar.
"tuota.." Lily aloitti mietteliäästi "En tiedä tarkalleen minkä niminen valtakunta siellä on, mutta sen tiedän ettei heistä ole vaaraa, heidän kanssaan meillä on rauhansopimus. En tiedä onko sinne tullut prinsessa, mutta tiedän sen että siellä on prinssi olemassa, muistaakseni pari vuotta minua vanhempi. Siellä ei ole kuningasta, yksi valtaa pitää leski kuningatar" Lily selitti Ophelialle.
"Minä en tunne muita prinsessoja.." Lily huokaisi katsellessaan eteenpäin.
"mutta isäni kertoi, että joskus vieraan valtakunnan kuninkaalliset tulevat vierailemaan, taikka me menemme sinne. Olisi hienoa päästä käymään siellä, vaikka en paljoakaan valtakunnasta tiedä.. mutta siitä saattaisi löytyä tietoja kirjoista" Lily sanoi ja katsoi Opheliaan hymyillen.

"Kauankohan Blackillä vielä menee.." Lily vaihtoi puheenaihetta oltuaan hetken hiljaa.
"Sinähän sanoit oppineesi toisten etsimisen taidon? Katsoi missä Black on" Lily sanoi hieman innostuneesti ja katsoi Opheliaa odottavasti.

// YATA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Tammi 2008, 23:22

Ophelia

Ophelia heilutteli jalkojaan oksan ylitse, katseli merelle ja kuunteli Lilyä joka kertoi kaiken mitä toisesta valtakunnasta tiesi. Ophelia ei olisi edes ajatellut että nämä kaksi valtakuntaa olisivat sotineet keskenään, mutta oli hyvä kuitenkin kuulla että näillä kahdella oli rauhansopimus. Rauhansopimusta oli kuitenkin turha odottaa ihmisten ja haltioiden välille, jompi kumpi tulisi vielä jonain vuonna voittamaan, elleivät tule hävittämään toinen toisiansa siihen mennessä. Ophelia ei tiennytkään että kuningatar pystyi yksin pyörittämään kokonaista valtakuntaa, siihen oli aina Ophelian mielestä tarvittu kuningas, sellaisen kuvan Ophelia oli saanut joka oli nyt osoittautunut vääräksi.

Sitten Lily kertoi että he menisivät jonain päivänä vieraileman vieraaseen valtakuntaan, tai sitten jokin vieras valtakunta tulisi Cryptiin, Opheliallakin olisi silloin mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.
"Ehkä niin." Ophelia vastasi hymyillen takaisin, hänellä itsellään on aikeissa alkaa lukea enemmän, ihan näin yleis-sivistyksen vuoksi, hänkin halusi nyt oppia enemmän maailmasta, se saisi hänen ajatuksensa pois sodasta ja haltioista joista ei pitänyt.
Hetken hiljaisuuden aikana, Ophelia katseli merelle ja lopulta huomasi katsoa takaisin puutarhalle ja näki parin puutarhurin kummastelevan kukkien taittuneisuutta, saaden Ophelian nyt rukoilemaan etteivät nämä kaiken kukkuraksi huomaisi heitä istumassa jossakin puussa.
'Anteeksi..!' Ophelia pahoitteli mielessään ikäänkuin kukkien tila olisi hänen syytään ja pian puutarhurit lähtivätkin hakemaan järempiä aseita kukkien hyväksi.

"Hm?" Ophlia katsahti Lilyyn tämän miettiessä kauanko Blackillä vielä menisi ja näkikin pian Lilyn kasvot omiensa edessä ja näki tämän innostuneen ja odottavan ilmeen.
"En minä ole vielä niin hyvä...!" Ophelia vastusteli, luoden anteeksi anovan ilmeen. Black olisi mitä ilmeisemmin jossakin linnan alueella, mutta Ophelia ei luottanut siihen että tämän löytäisi, sitä paitsi, tuskin tällä enää kauaa menisi jos tämä vain katsoi ettei Anemone eksyisi minnekkään linnan käytäviin.
"Minä löysin sinutkin vasta kun olit melkein pihalla." Ophelia selitteli nolosti hymyillen, myöntäen siis samalla että oli tavallaan vakoillut Lilyä tämän tietämättä.
"En päässyt sen pidemmälle, joten jos näkisinkin Blackin, hän olisi pian täällä!" Ophelia vastasi, toivoen että välttäisi tällä pettymyksen jos vaikka ei Blackiä näkisikään.

//^_^//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Tammi 2008, 23:46

Black, Lily, Anemone

Lily hymyili Ophelialle. Ei hän voinut olla pettynyt tähän, tämähän juuri vasta oppi tuon taidon.
"Ei se mitään, toivotaan että Black tulee pian.. ellei hänkin sitten eksynyt käytäviin" Lily sanoi ja vilkaisi puutarhureita jotka ravistelivat päätään ja lähtivät kohti varastoja.
Lily kyllä tiesi miksi nämä pudistelivat päätään, kukat olivat melkein kokonaan mennyttä kalua.
Sitten puutarhan toisessa päässä näkyi kaksi hahmoa, toinen pitkä, mustiin pukeutunut ja toinen lyhyt ja valkoisiin pukeutunut. Ei tarvinnut kahdesti arvata, ketkä nämä kaksi oli.

Black piteli haavastaan yhä kiinni, siitä ei enää vuotanut paljoakaan verta, mutta hieman tippui vielä heidän kävellessään kohti Lilyä ja Opeliaa. Black oli etsinyt heidät mielessään, mutta ei tiennyt heidän olevan puussa. Anemone oli ollut koko matkan hiljaa ja henkäisi järkyttyneesti nähdessään katkenneet kukat. Hän juoksi kukkien luo ja alkoi "parantamaan" näitä ja pian puolet olikin jo kunnossa. Hän jatkoi iloisesti hyppien ja paranteli kukkia ja teki niistä entistäkin loistavampia ja kauniita.
Black käveli puun juurelle ja katseli ympärilleen. Hän älysi katsoa ylös vasta kun Blader lennähti häntä kohti, yrittäen laskeutua Blackin olkapäälle, mutta Blader vaihtoi suuntaa nähdessään Blackin haavoittuneen käden.
Blackin ilme muuttui vakavasta hieman vihaiseksi kun hän huomasi Opelian ja Lilyn puussa.
"NYT HETI ALAS TAI KAADAN KOKO PUUN!" Black huusi näille kahdelle.
Lily naurahti ja vilkaisi sitten Opeliaan.
"parasta mennä, hän ei näytä olevan hyvällä päällä" Lily sanoi ja lähti laskeutumaan varovasti.
Meni hetki, Black odotteli puun juurella katsellen Anemonen puuhia ja pian Lily tiputtautui alimmalta oksalta hänen viereensä.
Hetken Lily setvi hiuksiaan ja vilkaisi sitten Blackiin ja näki tämän haavoittuneen käden.
"Mitä sinulle on tapahtunut?!" Lily kysyi ottaessaan Blackin käden omiisa ja katsellen haavaa.
"Joku yritti murhata minut... palkkamurhaaja" Black mutisi katsellessaan omaa haavaansa.

// ^~^ olen oomeeena olen oomeena.. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Tammi 2008, 00:14

Ophelia

Ophelia hymyili takaisin ja katseli vielä hetken aikaa ympärilleen, kunnes hänenkin silmäänsä pisti tumma hahmo joka lähestyi puutarhaa linnalta, pientä vaaleaa hahmoa oli taas vaikeampi erottaa kirkkaasta päivän valosta.
Ophelia seurasi Blackin tuloa ja huomasi Anemonen vasta kun huomasi kukkien virkoavan takaisin eloon, saaden näkymän näyttämään entistä kauniimmalta.
Hetkinen! Black? Nyt Ophelia katui ettei ollut etsinyt Blackiä ajoissa, hehän olivat puussa ja jollei kuningas suuttunut niin Black suuttui, mutta oli jo liian myöhäistä kavuta alas ennenkuin Black huomaisi.
Blader lennähti heidän viereltänsä, laskeutuen Blackin luokse ja melkein tämän olkapäälle, mutta perääntyi jostain syystä, antaen lopulta ilmi heidän olinpaikkansa.
Ophelialla oli sydän hypätä kurkkuun Blackin vihaisesta huudosta ja Lily ei muuta tehnyt kuin nauranut, Opheliasta tässä ei ollut mitään hauskaa.
Ophelia ei vastannut mitään Lilylle vaan lähti kapuamaan alas varovaisesti ja hitaasti heti Lilyn jälkeen, joutuen seuraamaan mihin jalkansa tai kätensä asetti... Alas tulo oli paljon vaikeampaa mitä ylös sillä ei nähnyt minne meni ja pariin kertaan Ophelia pelkäsi putoavansa vaikkei hänen otteensa irronnutkaan.

Ophelialta meni Lilyä kauemmin päästä puusta alas, mutta onneksi hänen jalkansa tavoittivat lopulta maanpinnan ja Ophelia sai henkäistä helpotuksesta ettei kumpikaan heistä ollut tippunut.
"Aa! Mistä tuo tuli?" Ophelia huudahti nähtyään Blackin haavan tämän kädessä, hän ei ollut ehtinyt kuulemaan että kyseessä oli ollut palkkamurhaaja ja siksi toisti Lilyn kysymyksen nähdessään Blackin haavoittuneena.
Samassa Ophelia oli mennyt Blackin vierelle ja sen kummempia kysymättä hän oli asettanut omat kämmenensä haavan päälle, jotka alkoivat pian hehkumaan valkoista valoa joka paransi tämän kädessä olevan haavan.
"Huuh..." Ophelia huokaisi jälleen vaikkei mitään suurta vaaraa ollutkaan, Black oli ollut hetken poissa ja heti tämä oli tulla tapetuksi...
"Ai, niin me... Se oli Lilyn idea!" Ophelia puolusteli puuhun kiipeämistään, aloittamatta kuitenkaan sepityksiä siitä kuinka oli yrittänyt estää tai mitään muutakaan, Black ei näyttänyt kovinkaan hyvän tuuliselta.

Ophelia vilkaisi sivu silmällä Anemonea joka oli virvoittanut melkein koko puutarhan henkiin. Samassa puutarhurit palasivat ja näiden leuka oli loksahtaa auki nähdessään puutarhan paremmassa kunnossa kuin koskaan! Hyvä etteivät alkaneet itkemään, nämä olivat tuoneet kaiken maailman härvelit varastoiltansa virvoittaakseen kukat jotka olivat lähinnä kuolleita ja nyt he eivät osanneet epäillä ketään muuta kuin jumalaa kukkien hyvin voinnista... Tosin ei tämäkään kaukana totuudesta ollut?

//Olen pyöreä IVORY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Tammi 2008, 00:38

Black, Lily, Ophelia

Black katsoi hiljaa kun Ophelia paransi tämän haavan. Lily katseli hieman tarkemmin, häntä kiinnosti miten Ophelia edes teki tämän.
Black mulkaisi Lilyyn kun Ophelia mainitsi että puuhun kiipeäminen oli ollut Lilyn idea. Lily hymyili vaisusti ja katsoi Blackiin anteeksipyytävästi, vaikka mitään syytä ei ollut.
"Palkkamurhaaja..." Black toisti Ophelialle.
"Joka oli palkannut palkkamurhaajan tappamaan minut.. en ole nähnyt sitä miestä ennen täällä." Black sanoi samalla kun Lily laski irti tämän kädestä.
"Kuka sellaista tekisi?" Lily kysyi, mutta tajusi vasta itsekkin kuka sen takana voisi olla.
Blackillä oli montakin arvausta, Cryptissä oli muutama henkilö jotka halusivat hänet hengiltä.. mutta tällä hetkellä suurin uhka oli Henry. Lilyn ilme oli muuttunut iloisesta huolestuneeksi, pitikö heidän elää koko loppu elämänsä uhan alla? Tai no, Blackin ainakin, mutta kyllä se asia Lilyäkin koski. Hän melkein itki ajatuksesta että voisi menettää Blackin joku päivä tuosta vain, kun joku hullu hyökkäisi ja tappaisi tämän. Se oli todistettu että Black ei melkein missään ollut turvassa, juurihan hän oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi linnassa jossa piti olla täysin turvallista!
Lily otti askeleen lähemmäksi Blackiä ja painautui tätä vasten, Painaen kasvonsa tämän rintakehään peittääkseen kyyneleensä.
Black katsoi Lilyä alaviistoon eikä sanonut mitään. Hän siirsi toisen kätensä Lilyn taakse ja silitti tämän selkää kämmenellään.
Äskeinen iloinen tunnelma oli muuttunut jälleen kerran murheelliseksi, paitsi Anen kannalta.

Ane hyppeli pitkin puutarhaa ja paranteli kukkia vielä, hän heilautteli käsiään ja tanssahteli ympäriinsä, kunnes oli varma että kaikki kukat oli kunnossa. Hän vilkutti iloisesti puutarhureille jotka katsoivat vielä hetken aikaa ihmeissään tätä näkyä ja lähtivät sitten raijaamaan tavaroitaan pois.
Ane vilkaisi kolmikkoa ja huomasi että Lilyllä ei ollut kaikki hyvin. Hän kallisti päätään hieman samalla kun laittoi kädet selkänsä taakse ja alkoi keikkumaan edestakaisin.
" Mistä äiti pitäisi.." Anemone tuumi ääneen itsekseen.. tai no, oikeastaan hän puhui kukille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Tammi 2008, 01:29

Ophelia

"Palkka..murhaaja?" Ophelia toisti samalla kun veti kätensä pois, nyt umpeutuneen haavan päältä ja katsahti Blackiin kysyvästi että huolestuneesti. Kyllä Ophelia tiesi mitä palkkamurhaaja tarkoitti, muttei saanut päähänsä että Black olisi sellaisen kerennyt kohtaamaan! Ja vieläpä linnassa jossa pitäisi olla turvallista!
Ophelia katsahti Lilyyn tämän avatessa suunsa... Niin kuka? Ophelia ei tiennyt kuin yhden henkilön joka kuvaan sopisi ja se oli Henry.

Ophelia perääntyi Lilyn lähestyessä Blackia jota vasten Lily nyt painautui ja Ophelia saattoi aistia että tämä itki, mikä sai Opheliankin mielen synkempään päin. Ophelia ei yhtään ihmetellyt miksi. Henry ei ollut ainoa joka halusi Blackin pois päiviltä ja tämä tuskin tuli olemaan viimeinen kerta kun joku tulee ja yrittää tappaa tämän... Lilykin kärsisi siitä, olihan Black nyt hänen aviomiehensä ja ei Opheliaakaan halunnut Blackiä menettää ja saattoi vain kuvitella miltä Lilystä tuntui.

"Lily..." Ophelia otti askeleen tätä kohden ja nykäisi tätä hihasta, saadakseen huomion hetkeksi itseensä.
"Ei Black niin helpolla lähde." Ophelia yritti lohduttaa, jätten sanomatta sanan 'kuole'. Olihan Ophelia nähnyt Blackin taistelevan monet kerrat ja aina tämä oli selvinnyt. Lilykin oli katsomossa Ophelian kanssa silloin kun tämä taisteli Arania vastaan ja voittanut tämän kymmenen nolla.
"Ethän?" Ophelia katsahti nyt Blackiin, ehkä hieman tosikon oloisena, tämän oli parempi pysyä hengissä!

////
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Tammi 2008, 01:56

Black, Lily, Anemone

Lily pysyi kiinni Blackissä kun Ophelia puhui. Black saattoi tuntea Lilyn kyyneleet jotka imeytyivät hänen kaapuunsa ja koskettivat ihoa. Black painoi päänsä alaspäin ja huokaisi vilkaisten Opheliaa.
"Ei tarkoituksena ainakaan olisi" Black sanoi ja hymyili lievästi.
Lily hymähti itsekseen ja tunsi pienen nykäyksen hihassaan.
Anemone nyki Lilyn hihaa, saaden tämän kääntämään katseensa alaspäin.
Anella oli käsissään voikukkaseppele. Hän ojensi sen Lilylle hymyillen.
"Tein sinulle tämän" Ane sanoi naama suuressa hymyssä.
Hän itse oli täysin tyytyväinen ja iloinen pikku lahjaansa, simppeli kun oli. Lily kumartui Anen puoleen ja halasi tätä, samalla Anemone asetti seppeleen Lilyn päähän ja hymyili yhä.
"Kiitos" Lily sanoi hymyillen ja pyyhki huomaamattomasti kyyneleitään hihaansa.
Black katseli tätä touhua alaviistoon, hän ei osannut arvostaa kukkien tuomaa iloa, sen verran synkkä hän oli. Tosin Anen suuri hymy sai hänet hymyilemään vinosti ja tunnelma keveni hieman.
Lily nousi lopulta ylös ja silitti Anemonen päätä. Sitten hän vilkaisi Opheliaan ja Blackiin.
"Tuota.. isäni on kohta tolpillaan, joten Ben pääsee hänen juttusilleen.. pitäisikö meidän mennä paikalle?" Lily kysyi hieman vaivautuneesti.
Eihän asia sinänsä heille kuulunut, mutta toisaalta taas he olivat ns. "todistajia" ja uhreja tässä tapauksessa.
Black ei edes muistanut enää Beniä, mutta nyt kun Lily otti tämän puheeksi hän alkoi miettimään asiaa. Pitäisikö heidän olla siellä? He voisivat kyllä tukea Benin tarinaa jotenkin, mutta tuskimpa heistä Benille paljoa hyötyä olisi.
Lily vilkaisi Blackiä joka kohautti olkapäitään ja siirsi katseensa sitten Opheliaan, kuten teki Lilykin. Anemonekin siirsi katseensa Opheliaan hölmösti hymyillen, vaikka hän ei edes tiennyt mistä puhuttiin!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Tammi 2008, 02:23

Ophelia

Ophelia huomasi pienen Anemonen tepastelevan heidän luokseen ja saikin huomion keskittymään hetkeksi puutarhaan josta ei löytynyt enää yhtään taittunutta taikka nupullaan olevaa kukkaa. Kaikki olivat puhjenneet täyteen kukkaan jo ennen kuin niiden edes oli tarkoitus. Ophelia alkoi miettimään jos Ane kykenisi tuomaan kesän vaikka keskelle talvea, se ei kuulostanut kovinkaan mahdottomalta ajateltuna mihin Ane kykeni.

Ophelia teki tilaa Anemonelle, että tämä pääsisi Lilyn luokse ja pian tämä nykikin jo Lilyä hihasta, saaden tämän huomion puoleensa ja ojensi tälle pienen, käsintehdyn voikukka seppeleen!
Näky sai Ophelian hymyilemään kun Anemone kurottautui asettelemaan seppelettä Lilyn päähän, tämän halatessa taas Anemonea. Se kevensi tunnelmaa aika paljonkin eikä Lilykään enää itkenyt. Silti, Ophelia ei osannut ajatella että palkkamurhaaja olisi linnaan päässyt ja näki parhaaksi ettei asiaa sitemmin enää ajatellutkaan kun ei kerran pystynytkään, kaikki olivat elossa ja ainakin jokseenkin kunnossa, siitäkin oli jumalaa kiittäminen.

Ophelia nosti katseensa Anemonesta Lilyyn huomatessaan tämän katsahtavan tähän ja pian tämä mainitsikin Benin. Black ei tehnyt mitään muuta kuin kohautti olkapäitään, tämä ei suuremmin asiasta varmaan välittänyt ja nyt he kaikki tuijottivat Opheliaa, jopa Anemone joka tuskin tiesi mistä oli edes kyse.
Ophelia huokaisi, kaikki odottivat että hän tekisi päätöksen ja mikäs siinä sitten...
"Toisaalta Ben saisi kyllä luvan itse hoitaa asiansa, mutta jos me kerran jo olemme osallisia hänen tapaukseensa niin voisimme yhtä hyvin mennä ja seurata miten asiat menevät. Sitä paitsi, kuningas saattaa haluta meidänkin mielipidettä, varsinkin Blackin kun kerran sattuu kuninkaan neuvonantaja olemaan, niinhän? Ja Lilyä tämä asia varmaan koskettaakin meistä eniten." Ophelia vastasi jälleen niin hyvin kuin osasi ja odotti nyt että joku edes sanoisi jotakin.

//Nununuu!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron