Kevätflunssaa, hän sanoi

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2010, 12:59

Black, Lily

Ophelian kietoessa kätensä Lilyn kaulan ympäri, prinsessa vilkaisi neuvonantajaansa kysyvästi. Papitar selitti, kuinka velho oli kehottanut heitä odottamaan hänen paluutaan. Lily tiesi että Black piti aina lupauksensa, varsinkin vakavien asioiden suhteen.. joten jos hän kerran oli tuollaista luvannut, niin kai hän takaisin tulisi? Lily ei kyllä suostunut uskomaan, että velho osaisi kuolleista nousta. Lopulta Ophelia päästi irti Lilystä ja lähti letittämään pientä lettiä tämän hiuksiin.
"ei.. ei ainakaan vielä" Lily vastasi Ophelian kysymykseen. Tosiasiassa hän oli kuolla korsetin kireyteen, mutta oli nyt sen verran masokistisella tuulella, ettei halunnut löysätä sitä.

Oi kyllä Black oli käynyt salissa. Osasi hän ilmestyä paikasta toiseen, eikä kukaan suuressa väkijoukossa kiinnittänyt huomiota yhteen nurkassa angstaavaan mieheen. Niitä riitti kyllä juhlissa aina.
Heidän kävellessä käytävää eteenpäin, Aaron kysyi erittäin hyvän kysymyksen. Mistä velho muka tiesi, missä huoneessa tytöt olivat? Haltia pojan seuraava huomautus sai kuitenkin velhon mottasemaan tuota takaraivoon.
Mitään Velho ei kuitenkaan vastannut Aaronille. Pähkäilköön asiaa päässään. Velho hidasti vauhtiaan ja alkoi kuuntelemaan tarkemmin mitä missäkin huoneessa tapahtui.
"Opheliaa ei ole vaikea aistia" Black totesi lopulta kuiskaten "kaikki se hyvä energia mitä siitä uskonnollisesta otuksesta hehkuu... melkein tekee mieli oksentaa".
Vaikkei sitä ehkä kukaan muu aistinutkaan, niin Black tunsi olonsa aika ajoin erittäinkin epämukavaksi pienen papittaren seurassa.

Matka jatkui ovelta toiselle. välillä velho pysähtyi hetkeksi ovien eteen kuuntelemaan, mutta jatkoi sitten matkaa. Käsi oli yhä visusti Aaronin niskassa, mikäli tuo mielisi yrittää jotain epämääräistä.
Lopulta velho pysähtyi yhden oven eteen, tempaisi sen auki ja heitti Aaronin sisään, astuen sitten itse perässä ja lopuksi sulkien oven.

Lilyn katse kääntyi ovelle sen lennähtäessä auki vauhdikkaasti ja sisään lensi Aaron ja tämän perässä huppupäinen, vihreisiin pukeutunut mies. Lily nousi sillä sekunnilla seisomaan ja katsoi kysyvästi kumpaakin huoneeseen tunkeutunutta sielua.
Black taas kiinni onneaan siitä, että oli tempaissut oikean oven auki. Ei hänen aistit vielä ihan ruosteessa olleet. Lopulta velho laski hupun päästään ja vilkaisi pienesti virnistäen kaksikkoon. Hämäävinta velhossa oli se, että tuolla oli hiukset esillä. Black oli ottanut ne esiin siinä toivossa, että sulautuisi joukkoon paremmin. Haltiat kun olivat harvemmin kaljupäisiä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Elo 2010, 21:35

Ophelia et Aaron

Aaron oli jo lisäämässä jotain ennen kuin velho kuritti häntä edellisestä huomautuksestaan. Mitään hän ei kuitenkaan katunut. Puusepän mukula päästi kuitenkin vaimean parkauksen ja hieraisi takaraivoaan hymyilleen yhä mielikuvalleen uskoen, ettei velhokaan pistäisi pahakseen, mikäli nyt löytäisi prinsessan huoneesta ilkosiltaan. Velho kertoikin sitten voivansa aistia papittaren. Tekee mieli oksentaa? Aaron hiljentyi miettimään asiaa hetken, mutta päätyi tulokseen, ettei hänen ollut tehnyt mieli oksentaa tytön seurassa viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ehkä hänestä ei sittenkään olisi suureksi mahtavaksi velhoksi kuten Blackista. Haltiana uskonnon päälle hän ei sitten mitään ymmärtänytkään.

He lähtivät etsimään oikeaa huonetta yksinkertaisesti kävelemällä ovelta ovelle, yrittäen aistia missä nämä olivat.... Siis velho yritti. Aaron puolestaan olisi vitsillään koputtanut jokaista ovea jonka kohdalle he pysähtyivät, ellei siis velhon käsi olisi ollut valmiina puristamassa hänen niskojaan poikki minä hetkenä hyvänsä.
Ovia tuntui olevan tuhottomasti, mutta jo ehkä neljännen tai viidennen oven kohdalla, velho lopulta pysähtyi ja Aaronin valtasi paha tunne. Tämä patu tempaisi oven auki ja heitti hänet naama edellä sisään huoneeseen!
Papitar oli kiljaista varsin arvaamattomasta sisääntulosta. Sen sijaan pidempiä ajattelematta, tämä läimäisi kätensä yhteen ja loi hänen ja prinsessan ympärille suojakuplan joka loisti helmiäishohtoista valoa ja näytti tunkeilijoille niin ilkeää naamaa kuin vain osasi.
Aaron oli puolestaan kierinyt lattialla ja törmännyt tuoliin kaataen sen kumoon ja kirosi nyt velhoa mielessään alimpaan helvettiin.

Valo joka suojakuplasta hohti, valaisi huonetta kynttilöiden kanssa sen verran, että Ophelia huomasi Aaronin -joka oli heittosäkin tapaisena viskattu heidän huoneeseen- voivottelevan luitaan nurkassa. Papitar nosti katseensa hämmentyneenä takaisin nyt huppuansa laskevaan mieheen, joka paljasti heille kasvojensa mukana pitkät valkoiset hiukset. Hetkeen papitar ei tehnyt mitään, muuta kuin mietti uskoisiko silmiään.
Minähän sanoin! Minähän juuri sanoin! Ophelia hihkui kyyneleiden noustessa silmiin tunnistettuaan tutut kalpeat kasvot ja purki heitä ympäröivän suojan ottaen samalla varaslähdön omaisesti vauhtia, juoksi velhon luokse pysähtyen vasta törmäykseen ja halasi tätä niin tiukasti kuin vain jaksoi ja kykeni, eli melko lujaa.
Miten sinä selviydyit? Kuulimme, että sinut todella hirtettiin... Ophelia kysyi kuiskaten löysäten otettaan katsoakseen ylös velhoon, huomaten köyden jättämän hirttojäljen. Pieni papitar vetäytyi kauemmas, antaen samalla Lilylle mahdollisuuden antaa puolikuntoiselle aviomiehelleen rutistuksen kun hän silmämääräisesti yritti katsoa mikäli velho tarvitsi hänen apuaan.

Mitä haltiapoikaan tuli, tämä oli noussut pystyyn ja nosti jopa kaatamansa tuolin sen enempiä marisematta ja istahti nyt siihen, katsellen entistäkin vihreämpänä velhoa joka sai papittaren kaiken huomion itselleen... Ymmärrettävää, mutta häntäkään ei olisi halaus haitannut.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2010, 06:57

Black, Lily

Blackin ei-niin-suureksi riemuksi Ophelia porhalsi rutistamaan velhoa kaikin voimin, purettuaan ensin uniikin suojakilpensä. Velho ähkäisi pienesti papittaren rutistaessa häntä kuin hirttoköysi kaulaa, mutta ei huomauttanut tuohon mitään. Olisi vain saanut potkun polveensa, mikäli olisi jotain sarkastisen näsäviisasta alkanut laukomaan. Papittaren kysymys sai velhon virnistämään itsekseen.
"Taikuutta" Oli ainoa vastaus minkä Ophelia sai tähän hätään hirttäjäiskysymykseensä. Ei Black aikonut tässä alkaa avautumaan nerokkaasta - mikäli itse sai sanoa - suunnitelmastaan. Heillä ei ollut aikaa moiseen.
Lily oli jäätynyt paikoilleen ja tuijotti nyt Blackiksi osoittautunutta miestä kuin aavetta. Prinsessa ei tiennyt miten reagoida, joten istui vain paikallaan kuin kaunis patsas, tuijottaen kuolleista noussutta aviomiestään. Katse ei harhautunut kertaakaan haltia poikaan, vaikka tuon läsnäolo oli enemmän tai vähemmän kyseenalainen tässä tilanteessa.

Black kohotti katseensa papittaresta prinsessaan ja käveli tuon luokse. Velho ojensi kätensä prinsessalle. Hetken tuo vielä jumitti istualteen, kunnes tarttui miehen käteen ja nousi ylös. Tällä kertaa Black kietoi kätensä prinsessan ympärille ja antoi tuolle pienen suudelman otsalle.
"Tulin hakemaan sinut" Black totesi, saaden Lilyn melkein itkemään "Tulin hakemaan sinut kotiin".
Pienen, herkän hetken jälkeen Black irroitti otteensa prinsessasta hellästi ja käänsi murhaavaksi muuttuneen katseensa haltiapoikaan.
"Nyt pitää päättää mitä sinun suhteen teemme" Black totesi "Ehkä olisi vain helpointa polttaa sinut poroksi. Et ainakaan kielisi kenellekkään. Tai ehkä taitan niskasi niin että ruumiisi jää mätänemään tänne, kunnes koko linna haisee mädältä ruumiilta".
Romanttisisa sanoja heti ensimmäisinä kuultaviksi. Lily katsoi brutaalia puolisoaan kysyvästi, kääntäen sitten katseensa haltia poikaan. Prinsessa ei halunnut että velho satuttaisi tuota, mutta tytöllä ei ollut pokkaa asettua velhon tielle, nyt kun tuon silmätkin olivat jo lähes kirkkaan punaiset. Ei olisi mukava heti ensi tapaamisella tuon "kuoleman" jälkeen joutua revityksi ja raiskatuksi..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Syys 2010, 19:25

Ophelia med Aaron

Velho ei paljastanut salaisuuttaan siitä kuinka oli päässyt pakoon haltioiden kynsistä. Tämä lieni ihan ymmärrettävää, sillä heillä tuskin olisi paljoa aikaa rupatteluun ennen kuin joku tulisi ja huomaisi heidät. Ophelia vilkaisi nopeasti haltiapoikaan, joka mulkoili yhä velhoa tämän kävellessä prinsessan luokse, ottaen tämän käden ja syleillen tätä tervehdykseksi. Ophelia ei voinut olla hymyilemättä niin helpotuksesta kuin onnestakin nähdessään Lilyn helpottuneisuuden pienessä tunteita pumppaavassa sydämessään.
Lempeä ja lämmin tunne sisällä oli kuitenkin lähestulkoon jäätyä velhon siirtäessään katseensa takaisin haltiapoikaan. Aaroninkin kapinoiva mulkoilu loppui lyhyeen Blackin ehdotellessa tapoja mitä hänen suhteensa tehtäisiin. Ehdotus mätänemään jättämisestä sai haltiapojan hieraisemaan niskaansa, alistumasta kuitenkaan anelemaan henkensä puolesta ja vannomaan ettei kertoisi kellekään ikinä koskaan, sillä sen hän tulisi ennemmin tai myöhemmin tekemään. Papitarta olisi kiinnostanut tietää miksi poika oltiin tänne edes raahattu, mutta jätti moiset kysymykset myöhemmälle ja katsoi velhoa ihmeissään, huomaten samalla ettei tuolla ollut syystä taikka toisesta kaikki ihan kotona.

Black, me emme tarvitse lisää uhrauksia joten ota ihan rauhallisesti Ophelia aloitti varovaisesti samalla kun hivuttautui lähemmäs velhoa ja askeleen verran tämän ja kauempana istuvan Aaronin väliin.
Jos otamme hänet mukaan metsänreunalle tai aukealle ja päästämme siellä menemään, me kerkeämme kotiin ennen kuin hän ehtii paljastamaan meidän paenneen pieni papitar ehdotti, miettien tajuaisiko velho ottamaan pillerinsä itse vai pitikö tätä uskaltaa kehottamaan siihen. Aaron oli samalla huokaissut mielessään helpotuksesta tytön tullessa väliin ja nosti hieman kättään kuin viitatakseen puheenvuorosta, mutta lupaa odottelematta avasi suunsa.
Jos... Säästyn tällä niskojeni taitolta tai minkäänlaisesta muusta tuskallisesta kuolemasta, niin lupaan olla aivan kiltisti Aaron lupasi. Hänellä ei ollut mitään haluja että velho mestattaisiin tai että prinsessaa säilöttäisiin täällä, kyllä hänkin osasi inhimillisesti ajatella. Mitä Opheliaan tuli, Aaronilla oli omat suunnitelmansa... ja siksipä pojankloppi oli ottanut sulkakynän käteen ja kirjoitti nyt paperille asian jos toisenkin, repäisten lopulta pienen palan paperista ja sulloi sen taskuunsa.
Samalla Ophelia oli päättänyt lähestyä Blackia varovaisena aina tämän taskulle asti ja ilman sen suurempaa häpeää näyttämättä kaivoi tältä nopein käsin tuon pilleripurkin avaten sen ja tarjosi sitä ylöspäin.
Nielaise niin mennään kotiin Papitar sanoi näyttäen melkein anelevalta, hän ei halunnut turhan väkivallan ottavan paikkaansa enää tänään, varsinkaan pojalle jota joku oli ihan varmasti odottamassa myös kotiin.

//AH FUDGE//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron