Toinen vaikutti tällä hetkellä hyvinkin kiinnostuneelta kuulemaan lisääkin, ja eipä mikään estänyt. Kyllähän Neneth kertoi ihan mielellään, muutenkin toinen taisi olla tekemisissä haltioiden kanssa. Poika oli maininnut haltiakielisistä teksteistä ja ei ihmiset niihin pääsisi noin vaan käsiksi olematta hyvissä väleissä haltioiden kanssa. Ja siten tuskin mikään uhka, ihmisten kansa taas oli hiukan arveluttavampi... Vaikkakin kyllä kyllä ihmiset suhtautuivat luonnonhenkiin paremmin kuin moniin muihin olentoihin.
"On, toki. Luonnossa henkiä voi olla loppupeleissä ihan missä vaan, vaikkapa juuri kallioilla." Neneth sanoi ja niinhän se olikin, millä vaan maan ja luonnonmuodolla saattoi olla henki.
Seuraavan kysymyksen kohdalla nainen mietti hetken millä tavalla voisi helpoimmin paikan ja nymfin välistä sidosta kuvata. Kaikilla nyt saattoi olla omia erojaan miten sidos vaikuttaa. "Hmm no en niinkään ole sidoksissa koko jokeen, vaan yhteen tiettyyn paikkaan joessa. Falma, yksi koski on se minne minulla on sidos. Eikä se sidos estä pitkää poissaoloa, on sitä itse kukin ehtinyt kierrellä eläessään ja olla pitkiä aikoja pois kotiseuduiltaan." Tietyssä suhteessa kyllä voisi sanoa ,että sidos on ja pysyy niin hyvässä kuin pahassa...
"Itse en kyllä pyri vaikuttamaan siihen mitenkään tai saada virtausta muuttumaan, enempikin kyse on huolehtimisesta. Niin kauan kuin kyseinen paikka pysyy hyvässä voinnissa, on minunkin hyvä olla. Enempikin virtauksella on vaikutusta minuun, lumien sulettua virtaus lisääntyy.. ja sillä on vaikutuksia vaikutuksia hiusteni kasvuun ja väriin." Kasvu oli nyt jo hidastumassa samallaiseen vauhtiin kuin mitä oli esimerkiksi ihmisillä ja jonkun ajan kuluttua sinivihreys olisi poissa. Tilalle tuli vaaleat hiukset, mikä meinasi satamiin paluuta. Työskentely ei ollut yhtään huono asia.
"Ja jos kyseinen osa jokea kuivuisi täysin.. Veisi se myös minunkin hengen." Neneth paljasti toiselle, ja tuo nyt oli kaikista suurin side. Toki pystyi tulemaan muutenkin tapetuksi, mutta jos koski katoaisi niin katoaisi itsekin oli missä vaan.
"No hankala sitä on tietää etukäteen, ties mitä aika tuo tullessaan mukanansa. Minullekin vei hyvän aikaa ennen kuin kykenin muuttumaan fyysiseen muotooni." Nainen sanoi ajattelematta ollenkaan sitä ettei ollut maininnut vielä yhtikäs mitään kyvystään sulautua veteen. Sellaisessa muodossa olikin kasvanut alkuaikansa.
Nyökähti ja hymyili pojan kertoessa Kijasta. Ei mikään yllätys ,kuka nyt tohtisikaan jättää nuorta vedenhenkeä pois silmistään. Tulisi kestämään vielä hyvän aikaa ennen kuin Kija olisi aikuisessa iässä, neiti kasvaisi kyllä.