Valo tekee haavoja (Sovittu)

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Daniella » 07 Loka 2010, 14:14

Adriana

Kyllä näin taisi olla. Ketäpä ei kiinnostaisi maanalainen maailma, tai noh olihan niitäkin, mutta Adrianaa se olisi kiehtonut hyvinkin paljon. Itse asiassa hän olisikin halunnut kuulla siitä. Hän ei vain tohtinut kysyä, varsinkin kun toinen taisi olla sitä hiljaisempaa sorttia.
Miehen sanottua, että Adriana voisi kertoa itsestään jos halusi, tämä nosti toista kulmaansa. Hyvä on, mistä kertoisin.. mitä haluat minusta tietää? nainen kysyi yrittäen saada miehestä edes jotain irti. Puolihaltia sai muussattua seosta tarpeeksi ja laittoi kiven syrjään.
Hän otti vähän seosta kerrallaan käteensä ja siveli sitä Kherdinin haavaan hellävaroen. Seos ei yleensä kirvellyt, mutta niin syvään haavaan, mitä herralla oli, kun sitä pisti niin saattoi hyvinkin tuntua.

//Nyt kyllä tuli aika lyhkänen pätkä//
Daniella
 

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 10 Loka 2010, 17:27

Kherdin

Jos tuo parantava mönjä tuntuikin ilkeältä mustan haltian syvähkössä haavassa, se ei ainakaan Kherdinin kasvoilta päässyt näkymään. Kipu kestettiin kuten sotilas, arvokkaasti, ilmeettömästi. Antoipahan toisen kysymys muutakin ajateltavaa. Niin, mitäpä tuolta kysyisi? Yleiset aiheet, kuten "kerro perheestäsi", olivat jokseenkin sellaisia, ettei Kherdiniä jaksanut kiinnostaa niiden kuuntelu. Taistelutekniikat sen sijaan olisivat saattaneet olla paljon mielenkiintoisempi aihe, mutta jostai syystä edes Kherdinistä ei tuntunut korrektilta kysyä ensimmäiseksi, osaisiko toinen tapella. Varsinkaan kun drow itsekin vaikutti todennäköisesti jokseenkin vaaralliselta. Olihan hän ollut tapaamisen alussa saman tien sapelit käsissään, valmiina taistelemaan jos se olisi tullut tarvituksi. Puhumattakaan siitä yhteenotosta karhun kanssa, joka sekin taisi viitata jokseenkin taistelijamaiseen luonteeseen.

"Tämä eläimeksi muuttumisesi. Kerro siitä", Kherdin lopulta ehdotti, olettaen keksineensä ainakin jotain, jota voisi olettaakin jonkun kysyvän. Jos jokin on omituista, siitä yleensä tahdottiin tietää. Ja siitä voisi olla tulevaisuudessa hyötyäkin. Oli hyvä tietää, kuka voisi yhtäkkiä poksahtaa nelijalkaiseksi edessäsi.

//Ei se mitään. 8)//
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 19 Loka 2010, 11:02

Adriana

Totisesti, olisi luullut, että haavaan sattui, mutta mies ei tehnyt elettäkään näyttääkseen kipunsa. Adrianan mielestä tässä tapauksessa ainakin olisi saanut edes naamataulu näyttää siltä, että sattui. Ihan vapaasti, se oli ymmärrettävää. Mutta sitten taas kun jotkut pikkulasten lisäksi - parkuivat pikkuista naarmua polvessa, jos oli kaatunut, se oli käsittämättömän tyhmää, oli sitten alhainen kipukynnys tai ei. Kherdinillä kipukynnys taisi olla korkea, ei sillä että siitä mitään haittaa olisi ollut.
Kyllä Adriana osasi tapella, vaikka hän ei sitä kauhean mielellään tehnytkään. Viimeisin yhteenotto oli hiisien kanssa. Mutta tuolle drownhaltialle puolihaltianaisesta ei varmaankaan olisi paljoa vastusta. Ottaen huomioon, että ainoa ase, mitä tämä kantoi mukanaan, oli veitsi, joka oli piilossa hameensa alla.
Mies sanoi haluavansa kuulla lisää tästä susikoiraksi muuttumisesta, nainen mietti hetken ennen kuin sanoi mitään Se on eräänlainen lahja, joka kulkee suvussa. Toki taito voisi olla kenellä tahansa, riippumatta rodusta. Se voi jättää parikin sukupolvea väliin. Minä perin sen isoäidiltäni. Taidon omaa koko elämän ajan, syntymästä lähtien. Mutta sitä on opittava käyttämään oikein. Hän kertoi samalla, kun siveli vielä viimeiset mössöt toisen haavaan. Sitten puolihaltia laittoi seoksen syrjään ja laittoi molemmat kätensä miehen rintakehässä olevan haavan päälle. Sulki silmänsä ja keskittyi. Samassa naisen käsien alta pilkahti himmeästi vaaleanvihreää valoa ja haava arpeutui hiljalleen kiinni. Adriana ei saanut haavaa kokonaan parannettua, siihen jäisi vielä jonkinmoinen arpi. Jos haava ei olisi ollut niin syvä, nainen olisi ommellut sen kiinni, mutta tässä tapauksessa pieni taika auttoi haavan paranemista enemmän. Se piti haavan kiinni, kuin tikit ja suojasi sitä pöpöiltä. Silti siinä kestäisi aikansa, ennen kuin haava olisi kokonaan parantunut.

//Pahoittelee kestoa.//
Daniella
 

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 11 Joulu 2010, 17:50

Kherdin

Adrianan kertomus ei oikeastaan paljastanut ilmeettömälle kuuntelijalle paljoakaan sellaista, joka drowhaltiaa olisi erityisesti kiinnostunut. Perustietojahan nuo periytymiset, tulemiset ja tälläiset olivat, ehkä juuri sellaista, mitä helpoiten tulisi selostettua, jos joku kyseli omituisesta kyvystä. Kherdiniä drowhaltialle enemmän tai vähemmän luonnollisesti kiinnosti, mitä vahvuuksia ja heikkouksia tuollaisella muuttujalla olisi. Miten sen tappaisi, jos sellainen kävisi kimppuun. Kuulosti ehkä jokseenkin verenhimoiselta, mutta Kherdinin filosofian mukaan koskaan ei voinut olla liian varuillaan. Oli aina parempi varautua, haltiamies osaisi kyllä reagoida salamannopeasti, vaikka Adriana päättäisi nyt yhtäkkiä hyökätä kimppuun.
Kovinkaan montaa tapaa keskustelun johdatteluun ei ollut, joten drow päätyi kommentoimaan ehkä todennäköisintä kohtaa puheenvuorossa.
"Sitä voi käyttää väärin?" Kherdin kysyi, äänensävy yhtä värittömänä kuin tavallisestikin.

Kysymyksensä esitettyään punasävyiset silmät siirtyivät tarkkaamaan, kuinka tuo toinen hoiti herran vammaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunteeton kuori meinasi pettää - Kherdin meinasi säpsähtää - kun tuo vihreä valo teki ihmeitään. Ei se yllätystä ollut, ei ainakaan pelkästään. Drown tiedot magiasta vain olivat puutteelliset, ja se, mitä hän tiesi, kertoi lähinnä, että kannatti pysytellä poissa kaikenlaisten vihamielisten loitsijoiden tieltä. Hän ei voinut tunnistaa, mitä loitsua toinen langetti - parantavaa vai kiroavaa. Vähemmästäkin itsesuojeluvaiston omaava drowhaltia meni varuilleen. Tällä kertaa lopputulos oli kuitenkin varsin toivottu, haava kuroutui umpeen. Mainiota.

//Anteeksi tämä julmettu kesto, vähän ongelmia mielialan kanssa.//
ZeZininenWalomiekka
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron