Maassa on lunta

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Maassa on lunta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2010, 14:06

Pumpkin

Lunta. Kaikkialla. Puhdas, valkoinen hanki oli jotain, mitä nuori lohikäärme ei ollut vielä todistanut pitkähkön elämänsä aikana. Saga Anahita oli vastoin kaikkia varoittavia aistejaan lähtenyt pois ihmisten kylästä ja suunnannut kulkunsa aroille.
Arot olivat täynnä valkeaa, puhdasta ja koskematonta lunta. Lunta riitti aina polviin asti, joten eteneminen oli ihmismuodossa yhtä kahlaamista. Mutta se ei pysäyttänyt nuorta, uteliasta käärmettä. Kylmä ilma oli pakottanut Pumpkinin pukeutumaan normaalia asustustaan lämpimämmin, joten tuolla olikin päällään harmaa, villainen paita ja pitkät housut. Vastoin periaatteitaan, oli naaras myös joutunut vetämään jalkaansa kengät ja käsiinsä tumput. Kaiken tämän viimeisteli tummanharmaa, hupullinen viitta, jonka helma oli jo märkänä lumesta.

Päivä oli muuten kaunis. Aurinko paistoi korkealla taivaalla, samalla kun kirpeä pakkanen nipisteli poskipäitä. Pakkasesta huolimatta, Pumpkin jatkoi matkaansa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi ihmiskylästä, arojen ylvääseen yksinäisyyteen.

Päästyään tarpeeksi kauas sivilisaatiosta - omasta mielestään - Pumpkin pälyili hetken ympärilleen, virnistellen samalla itsekseen.
Kun selusta oli varmistettu, Pumpkin veti syvään henkeä ja toi esiin oikean olomuotonsa. Punainen lohikäärme venytteli raajojaan valkeassa lumessa, näyttäen selvästikkin enemmän kuin iloiselta. Pumpkin oli odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Lohikäärme alkoi syöksähdellä matalalla lentäen edes takaisin, pöllyttäen näin koskematonta hankea. Lumi lensi metrien korkeuteen, naaraan jatkaessa huolimatonta temmellystään. Välillä Pumpkin sukelsi hankeen, ponnahtaen sieltä ylös kuin delfiini vedestä. Oli siitä jotankin iloa olla pienehkö ja siro lohikäärme.
Lopulta naaras pysähtyi kinokseen ja kiereskeli hangessa hymyillen, kunnes sulki silmänsä ja jäi nauttimaan viileästä hangesta, joka tuntui taivaalliselta vasten suomuja.


//suskar und Rocky thnx k bye//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2010, 15:48

Rocky

Talvi ja Cyprit oli taas vaiheetksi sulkeutunut kylmän, mutta kauniiseen lumivaippaansa. Jotkut pitivät siintä, jotkut taas eivät kuten Rocky joka ei näin tuli lohikäärmeenä pitänyt kylmästä paljoakaan, saati sitten koko talvesta ylipäätänsä. Kesä ja kevät olivat hänen mieleensä, silloin oli mukavan lämmin ja pystyi lämmittelemään mukavasti auringon alla. Mutta nyt.. siintä ei voinnut uneksiakkaan; aurinko ei lämmittänyt paljoa mitään ja pakkanen puri nenän päästä inhottavasti. Joka paikassa oli vain kylmä! Sitä sietikin kysyä miksi hän oli edes vaivautunut ulos asti? Ainiin.. hän oli vain lähtenyt ulos haukkaamaan raitista ilmaa ja katselemaan oliko Cypriti kuinka paljon muuttunut hänen nuoruus ajoiltaan.. no eipä oikeastaan, kaikki oli melkein samalla tavalla kuin ennenkin. Erityisen iloinen Rocky oli kun arot olivat vielä hengissä ja hyvin voivat, ne kun olivat lohikäärmeiden pieni valtakunta ja metsästys maa jota vain hullu kaksi jalkainen lähtisi ylittämään yksin ilman aseistusta.

Rocky liiteli lohikkärme muodossaan arojen yllä iskien tasaisin väliajoin ilmaa liekehtevien siipiensä alle ettei olisi pudonnut alas maahan ja murtanut niskojaan. Se olisi ollut jo varsin noloa.
Rocky tarkkaili alapuolellaan levittäytyvää aroa kirkkaan oransseilla silmillään etsien itselleen sopivaa laskeutumis paikkaa ja johon voisi mahdollisesti tehdä itselleen pienen levähdys paikan. Lumeen hän ei kävisi missään nimessä makaamaan. Lohikäärme oli aloittamassa laskeutumisensa kun huomasi liikettä metsän reunalla... Ihminen? Oliko tuo täysin hullu!? Ylittää nyt arot yksin ja... no jaa eipä hänen lisäkseen paikalla vaikuttanut olevan muita lohikäärmeitä. Paitsi... Sitten tuo ihminen päättikin muuttaa muotoaan ja muuttua myös lohikäärmeeksi. Rocky hymähti itsekseen jylhässä yksinäisyydessään ja lähti sitten laskeutumaan aluksi liitäen hiljaa alas päin ja sitten iski viimeisillä metreillä muutaman kerran siivillään laskeutuen tyylikkäästi ja pehmeästi neljälle jalallensa pehmeään lumihankeen jääden hetkeksi aikaa seuraamaan nuoremman leikkejä pienesti hymyillen. Olisipa sitä vielä nuori ja notkea~

Rocky avasi suunsa ja alkoi sulattamaan lunta ympäriltään että altaan syöksemällä suustaan tulta, kunnes oli saannut itselleen täysin sulankohdan johon asettua makaamaan.
"On se hyvä että joku nauttii kylmästä talvesta." Rocky hymähti pienesti nuoremmallensa ja asetti siipensä selkäänsä vasten lepäämään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2010, 16:50

Pumpkin

Liian myöhään Pumpkin havaitsi toisen tultasyöksevän läsnäolon ja tuo oli ehtinyt jo laskeutua alas, alkaen sulattamaan lunta ympäriltään.
Pumpkin nousi seisomaan, katsellen varautuneesti tämän jätin liikkeitä. Hänellä oli huonoja kokemuksia tämän mantereen lohikäärmepopulaatiosta, joten tuolla oli hyvä syy epäillä tämän jätin läsnäoloa.
Epäilyksistä huolimatta, lumet sulattanut lihakasa ei käynyt kimppuun kuin berserk karhu. Tämä myös puhui, mikä sinänsä ei ollut ihme eikä mikään. Pumpkin tuijotti vanhempaansa hetken sanomatta mitään, kunnes hymähti ja rentoutui hieman. Naaras piti itsensä valmiina pakenemaan, kaiken varalta. Saattoihan tämä uusi tuttavuus vain fuskata ja käydä kimppuun seuraavalla sekunnilla.

"Kukapa tästä nyt ei nauttisi?" Pumpkin kysyi lopulta virnistäen "Elämästä pitää nauttia, vielä kun sitä on jäljellä".
Naaras mittaili vanhempaansa katseellaan, uskaltautuen tulemaan lähemmäksi, samalla nostaen päätään korkeammalle.
"Mutta mikä saa tuollaisen jäti ottamaan riskin ja laskeutumaan näinkin avoimelle paikalle näin epävakaana aikana?" Pumpkin kysyi lopulta, katsoen kysyvästi vanhusta. Hän oli turvassa, pieni ja huomaamaton lohikäärme ei kauaksi näkyisi edes valkeassa hangessa, mutta noin iso järkäle näkyi kilometrin jos toisenkin päähän.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2010, 20:06

Rocky

Heh, tällä neidolla ei ollut mitään hätään sen suhteen että Rocky kävisi tuon päälle. Hän ei harrastanut kannibalismia ja sitä vähemmän riidan haastamista tai muuta väkivaltaista- ainakaan mielellään. Rocky kävi tätä pienempää lajitoveriaan läpi ornaseilla silmillään, mikä olikin varsin nopeasti tehty tuon pienen koon takia, saaden ainakin todeta tuon olevan naaras puolinen lohikäärme ja jonkin ihme syyn takia oli kumman varautunut häntä kohtaan. Olikohan tuolla sitten huonoja kokemuksia muista lajitovereistaan? Tiedä häntä..

"Kuka pitää, kuka ei." Rocky hymähti pienesti nuoremman sanoille ja jatkoi. "..Sitä vain on vaikea nauttia kun en lumesta ja pakkasesta pahemmin pidä." Rocky lisäsi ja vihjasi kyllä lumi vihaansa tarpeeksi hyvin sillä että oli sulattanut itselleen mukavan makuu alustan. Vaikkei se kaikkein lämpimin ollutkaan, ei ainakaan enään. Nuorukaisen seuraava kysymys sai Rockyn kohottamaan pienesti toista kulmaansa ja naurahatamaan pienesti, ehkä hieman huvittuneesti.
"Eiköhän haltoilla ja ihmisillä ole tarpeeksi mietittävää toistensa tappamisessa?" Rocky virnisti pienesti ja vilkasi ympärilleen.
"Eikä täällä ketään näytä olevan.. paitsi me." Rocky lisäsi hiljentyen hetkeksi ja avaten kohta suunsa.
"Mutta mikäs on nuoren neidin nimi? Itse olen Rocky, Rocky Firewing."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Tammi 2011, 14:37

Pumpkin

Selvisi ettei iso lihaskimppu pitänyt pahemmin lumesta, saatika kylmästä. Se oli kyllä ihan normaali reaktio lohikäärmeelle, joten Pumpkin se poikkeus tässä taisi olla. No, olihan hän muutenkin melko poikkeava tapaus, kuten oli monesti jo todistettu.
Vanhemman seuraava kommentti sai Pumpkinin naurahtamaan kuivahkosti ja pudistamaan päätään pienesti.
"En tiedä missä sinä pidät pesääsi, mutta siellä missä minä liikun, niin ovat ihmiset kuin haltiatkin teurastamassa meikäläisiä, mikäli kiinni meinaa jäädä" Pumpkin totesi virnistäen. Omapahan oli vikansa, kukaan ei käskenyt nuorukaista asumaan ihmisten kylässä. Mutta koska oli sieltä löytänyt kumppanin, jonka seurassa halusi viettää aikaansa, pysyi tuo myös ihmisten kylässä.
"Eikä täällä ketään näy.. ainakaan vielä. Tai ehkä täällä on joku, mutta me emme häntä näe. En minäkään teitä taivaalta huomannut, tosin se oli omaa huolimattomuuttani." Pumpkin sanoi kallistaen aavistuken päätään "tosin teidän kokoisen lohikäärmeen tuskin tarvitseekaan varoa muutamaa hassua kuolevaista".

Pumpkin oli sitä koko luokkaa, että hänen täytyi olla varovainen jokaisen pienenkin ihmisjoukon suhteen, jolla oli aseet. Harmi sinänsä, mutta oli pienestä koosta myös hyötyäkin.
Seuraavaksi vanhus kyselikin erittäin muodollisesti Pumpkinin henkilöllisyyttä, esitellen samalla itsensä Rocky Firewingiksi. Oli hassua kuulla lohikäärmeen omistavan sukunimen, mutta Pumpkin ei käynyt tuota siitä tuomitsemaan.
".... Pumpkiniksi ne kutsuvat" naaras totesi lopulta, mietittyään hetken kertoisiko oikean nimensä vai ei. Tuo tuli siihen tulokseen ettei kannattanut, ainakaan vielä. Tosin, mikäli Rocky oli yhtään perillä Pumpkinin kaltaisten lohikäärmeiden syntysijoista ja tavoista, saattoi tuo arvatakkin, ettei eksoottisella lohikäärmeellä niin simppeliä nimeä voinut olla, kuin Pumpkin.

"Lienettekö puolueellinen osapuoli tässä sodassa, herrä firewing?" Pumpkin kysyi yllättäen lähtien samalla leijailemaan edestakaisin Rockyn edessä, näyttäen yhä pieniä hermostumisen merkkejä. Tuo oli yhä varuillaan, vaikka Rocky tekikin eleillään melko selväksi, ettei aikonut tältä seisomalta syödä pienempäänsä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2011, 12:29

Rocky

"Tiedän." Rocky vastasi lajitoveilleen kun tuo sanoi ihmisten että haltioiden metsästävän lohikäärmeitä ja vakuutukseksi tiedostaan lohikäärme osoitti kasvoissaan olevaa pitkää kapeaa arpea. Sen hän oli saannut nuorempana metsästäjältä ja tuon tapparasta joka meinasi hänen päänsä katkoa silloin. Oli silkkaa onnea että hän karkuun pääsi.
"Liika varovaisuus on pahasta.. jos olisin halunnut päivän jossa ei olisi hankaluuksia, olisin jäännyt vain "pesääni" kykkimään." Tuon lausahduksen nuorempi sai päätellä itsekseen omassa pikku pää nupissaan miten halusi. Mutta Rocky ei itse halunnut kykkiä haltoiden tai ihmisten takia piilossa luolassaan kuin mikäkin pelkuri vaan halusi liikkua vapaasti. Eihän hänellä ainakaan omasta mielestään ollut syytä pahemmin piilotteluunkaan, hän ei hyökännyt huvikseen kylien tai muiden kimppuun.. tai mitään muutakaan. Mutta eihän noista kaksijalkaisista koskaan tiennyt.
"Eipä.." Rocky naurahti pienesti.

Nuoremman esittelylle Rocky nyökkäsi pienesti jäämättä sen erikoisemmin miettimään oliko tuo nimi nuoremman oikea nimi vai ei. Se olisi ihan sama hänelle, nimi mikä nimi ja jos halusi valehdella niin siintä vain kaikessa rauhassa. Ei se hänen maailmaa kaatanut.
Sitten tultiinkin jo lähemmäs ja kyseltiin hänen puolueellisuuttaan johon lohikäärme naurahti pienesti.
"Minä en kirvestäni vereen kasta.. joten en ole kummankaan osa puolen leivissä. Mutta mitenkäs on neidin laita?" Rocky kysyi laskien hieman päätään neidon tasolle hymyillen pienesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 17:43

Pumpkin

Rocky kertoi ettei ollut kummankaan suuren osapuolen leivissä. Se oli helpotus kuulla, toisaalta. Ainakaan tuo ei kävisi lynkkaamaan saatika käännyttämään nuorempaansa. Siitäkin Pumpkinilla oli huonoja kokemuksia, eikä tuo todellakaan halunnut kokea sitä uudestaan. Vastattuaan kysymykseen Rocky esitti saman kysymyksen nuoremmalleen, saaden naaraan virnistämään pienesti.
"Minä olen omalla puolellani" Pumpkin aloitti "En ihmisten, en haltioiden, en taruolentojen, enkä varsinkaan lohikäärmeiden".
Lohikäärmeet olivat viimeinen osapuoli johon Pumpkin halusi kuulua, vaikka itse olikin tuon kyseisen lajin edustaja. Mitä nyt oli saanut kokea lohikäärmeiden vanhimpien seuraa, ei tuo vaikuttanut kovinkaan mukavalta.

"Olet erillainen mitä muut lohikäärmeet" Pumpkin huomautti melko suorasukaisesti "Et ole vielä hyökännyt kimppuun, halveksinut tai yrittänyt pariutua... kaiken lisäksi osaat puhua, mikä sinänsä ei ole ihme mutta verrattuna vuorien asukkaisiin, olet kymmenen kertaa sivistyneempi".
"Et liene viettänyt koko elämääsi valtavassa muodossasi.... voisin lyödä vetoa että sinulla on myös humanoidi muoto, kuten lähes kaikilla niillä jotka kykenevät sivistyneeseen keskusteluun" Naaras diagnosoi urosta välittämättä siitä tykkäsikö se siitä vai ei "Vai olenko väärässä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Tammi 2011, 20:31

Rocky

Omalla puolella? Sellainen puoli kuin olisikin ollut tässä sotaisessa saaressa hän olisi ollut iloinen ja vielä iloisempi jos sotaa ei olisikaan. Mutta minkäs sille voi kaksi niin vähän poikkeavaa rotua ei osaa elää toistensa kanssa vain muutaman hassun kulttuuri- ja ulkonäköisen eron takia, sekä sen takia että nuo kuvittelevat saaren kuuluvan vain itselleen. Kuin reviiri kiistaiset sudet jotka tappelivat pienestä maa läntistä keskenään kuolemaan asti. Hänestä, kuten monesta muustankin puolueettomasta, tämä saari kuului kaikille eikä se ollut kenenkään omistuksessa millään tapaa.
"Tuopa on harvinaista kuulla.. yleensä täällä törmää "puolueettomiin".. Mutta mikä saa sinut olemaan "omalla puolellasi"? Onko joku tehnyt sinulle jotakin?" Rocky kysyi melko neutraalilla äänensävllä neitoselta vaikkakin seassa oli pienen pientä uteliaisuutta. Miksi tuo omaa lajiaan karttoi? -se taisi olla ainut ja isoin kysymys merkki lohikäärmeen pää nupissa. Seuraavaksi puhe siirtyikin häneen.

"En näe mitään syytä tehdä sinulle mitään äskeistä mainitsevaasi.. ja olen syönnyt jo." Lohikäärme sanoi lopun hienoisesti virnistäen jopa hieman kieroutuneestikkin. Tosin hän ei syönnyt laji tovereitaan.. vaikka moni muu lohikäärme olikin kehunnut makua, hän ei lohikäärmeen lihaan koskisi.
"Ja et ole.. minulla on kyllä sellainen, mutta niin taitaa olla sinullakin kun kerta puhumaan pystyt?" Rocy kysyi heittäen pallon takaisin nuoremmalle.
suskari
 



Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron