Ada Wolfe
Talvi oli ihanaa aikaa. Päivät olivat lyhyempiä, yöt pimeämpiä. Vampyyrin mielestä se oli ihanaa. Jos ei otettu huomioon pakkasia. Ada kuitenkin osasi varautua kylmiin keleihin, niin kuin nytkin. Vampyyrilla oli yllään normaalia enemmän vaatetta.
Yö alkoi väistyä päivän tieltä. Se merkitsi sitä että oli aika hankkiutua auringolta suojaan. Päivästä tulisi kirkas ja kylmä, sitä enteili koko yön tähtikirkkaana ollut taivas. Ada oli liian kaukana tutuista paikoistaan, joten ainoa valonsuoja oli luolastot, jotka veivät syvälle Mor vuoren uumeniin. Vampyyri otti riskin astuessaan sisään luolastoihin, mutta mieluummin hän piilottelisi tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ja mahdollisesti vaarallisten otusten seurassa, kuin palaisi auringossa kuoliaaksi.
Luolastoissa liikkui ties mitä olentoja. Valonarkoja yönkulkijoita, nuoria ja heikkoja lohikäärmeitä, jotka eivät pärjänneet ylempänä, epäilyttäviä hiippareita ja kulttilaisia. Mihinkään noista Ada ei halunnut törmätä, mutta uskoi pystyvänsä pitämään puolensa, mikäli tarve vaati.
Aseita vampyyrilla ei tällä kertaa ollut mukana kuin yksi puukko. Nainen oli ollut yöllä liikkeellä vain saadakseen raitista ilmaa, eikä ollut varautunut taisteluihin. Vampyyri tosin oli ilman aseitakin kova vastus.
Luolastot olivat pimeitä. Tavallinen kuolevainen ei olisi nähnyt eteensä mitään. Ada kuitenkin liikkui hämärässä kuin kissa, eikä pimeät käytävät tuottaneet ongelmia. Sieltä täältä kuului epämääräisiä ääniä, mutta Ada uskoi mielikuvituksensa vain laukkaavan ja kuulevan omiaan. Kuitenkaan tuo ei voinut olla varma oliko luolastoissa joku muukin.
Matka jatkui yhä peremmälle, jossa käytävät kävivät leveämmiksi. Lopulta Ada saapui suurehkoon luolaan, josta lähti käytäviä joka suuntaan. Luolassa oli rojua. Vanhoja, rikkinäisiä astioita, köysiä, rikkinäisiä penkkejä ja pöytiä. Näytti siltä kuin täällä oltaisiin äksettäin pidetty juhlia tai kokousta. Paikka kuitenkin näytti hylätyltä, joten Ada päätti pysähtyä tänne viettämään päivänsä. Naista ei kuitenkaan väsyttänyt yhtään, joten tuo käveli tuolille, joka oli kutakuinkin ehjänä ja istui alas. Hukka otti päällimmäiset vaatteensa pois, luolassa kun oli asteen jos toisenkin lämpimämpää mitä itse ulkona. Vampyyri risti kätensä puuskaan ja sulki silmänsä, jääden kuuntelemaan luolastojen ääniä, toivoen havahtuvansa puolihorroksestaan ajoissa, mikäli joku elävä olento lähelle uskaltautuisi.
// MOJO MY MAN HERE! //