Kirjoittaja Daniella » 09 Tammi 2011, 00:53
Vanya
Sethos sanoi olevansa pessimisti. Sen kyllä jotenkin saattoi arvata tuon apaattisuutemaisuudesta ja itsesääliin vaipuneesta olemuksesta. Mistä demonit sitten ovat saaneet paholaisen maineensa? Tyttö kysyi kiinnostuneena. Jostain syystä demonit alkoivat kiinnostaa häntä enemmän ja enemmän. Vanyalle niin kuin varmasti monelle muullekin, oltiin kerrottu, että demonit olivat pahan perikuvia, iljettäviä, sydämettömiä olentoja, jotka saattoivat tappaa huvikseen. Pienempänä hän olikin pelännyt demoneja, mutta nykyään hän ei uskonut niiden olevan kaikkea sitä mitä sanottiin. Monet aikuisetkin ihmiset /haltiat saattoivat pelätä demoneja, varsinkin vanhukset. Tytöllä ei ollut mitään syytä vihata demoneja, varsinkaan Sethosta. Hänhän oli pelastanut tämän hengen. Vanya ei ollut koskaan ennen tavannutkaan demonia, joten ei hän voinut tuomita huhujen ja satujen mukaan, joista suurin piirtein joka ikinen oli leimannut demonit pahoiksi. Sethos oli ainoa demoni, jonka Vanya oli tavannut ja vaikka hän ei tuntenutkaan kovin hyvin oikeastaan ollenkaan tätä, hän tiesi, ettei Sethos ollut paha. Päinvastoin, vaikka tuskin tuo itse sitä hevillä myöntäisikään.
Kysyttyään, mitä Sethos haluaisi tietää Vanyasta, demoni katsoi tyttöä hieman hölmistyneenä. Se oli jokseenkin hassu näky ja se sai hymyn nousemaan Vanyan huulille. Lopulta demoni sai avattua suunsa ja kysyi, että miksi tyttöä kiinnosti demonin seura ja jatkoi vielä siihen: että miksi Vanya oli kylmässä pakkasessa istumassa iltaa tylsän ja surullisen demonin kanssa, kun voisi olla peiton alla omassa sängyssään lämpimässä. Ei minua kiinnosta kenen tahansa demonin seura, minua kiinnostaa minut pelastaneen demonin seura. Ja juuri sen takia. En olisi pystynyt edes nukkumaan, enkä unohtamaan kaikkia illan tapahtumia tuosta vain. Sitä paitsi sieppaat nukkuvien unia.
Tämä ei ole ensimmäinen yö kun olen poissa kotoa.. Vanya laski katseensa jalkoihinsa ja jatkoi sitten pienen hymyn kera siirtäen vihreät silmänsä Sethosiin Surullisesta en tiedä, mutta vaikka olisitkin tylsä, niin mielestäni olet silti ihan mukavaa seuraa. demonin kanssa oli loppujen lopuksi ihan hauskaakin, vaikkei Sethos puhunut itsestään paljoakaan mitään. Tätä nykyä tyttö saattaisi vierailla enemmänkin kylän pimeillä kujilla, jopa katoillakin, kun hän tiesi Sethosin olevan liikkeellä öisin. Pysyn täällä seuranasi niin kauan, kunnes et jaksa enää katsella naamaani tai kuunnella juttujani. Joten sano vain jos et jaksa minua, niin menen. Jollain tasolla tyttö tiesi vastauksen, ja se oli ei tai ainakin hän toivoi niin, mutta hän ei kuitenkaan sulkenut sitä toista vaihtoehtoa pois kokonaan. Vanya siirtyi aavistuksen verran lähemmäksi demonia, muttei kuitenkaan liian lähelle tätä. Täällä tosiaan alkaa tulla kylmä.. Vanya sanoi haltiakielellä, olettaen, että Sethos ymmärsi sitä.