Raul Lucas
Sydän tykytti nuoren ihmismiehen rinnassa, kun tämä lähestyi kylän harvemmin asuttua laitaa. Aurinko paistoi, mutta sen lämpö valui täysin hukkaan lumisessa päivässä. Ei sillä, että Lucas olisi mitään tuntenut muutenkaan. Siitä oli yli 10 vuotta, kun hän viimeksi oli astunut ihmisten kylään. Ei sen jälkeen, kun hän oli mennyt metsään, vaikka miten oli kielletty, ja saanut itsensä kirotuksi. Lucas sipaisi kädellään vasenta poskeaa, jolla hänen kirouksensa selvin merkki, musta tatuointi, sijaitsi.
Lumi narisi valittaen Lucasin askelten alla, kun tämä alkoi lähestyä lapsuutensa kotia. Lucas vahvasti epäili, että hänen vanhempansa yhä olivat siellä, mutta hän yritti olla ajattelematta asiaa, sillä hän todella halusi nähdä heidät uudestaan. Kadottuaan selittämättömästi, Lucasin vanhemmat yrittivät löytää poikansa, mutta hyvin huonoin tuloksi. Sen mies oli jo itsekin päätellyt. Mutta entä nyt? Siitä hän oli juuri tullut ottamaan selvää.
Pian Lucas huomasi katsovansa tuttuakin tutumpaa näkymää. Peltojen laidassa oleva mökki, jonka seinää vasten nojasi erilaisia työkaluja ja pari tynnyriä. Pellot olivat lumen peitossa, mutta Lucas tunnisti ne silti. Lapsuuden muistot tulvivat mieleen ja hän pystyi melkeimpa kuulemaan kuinka hänen äitinsä lempeä ääni kantautuu sisältä ja kutsuu häntä syömään. Lucas otti askeleen kohti taloa, mutta tajusi sitten, että, jos taloon oli muuttanut jokin toinen perhe, hän olisi takuulla liian epäilyttävä näky. Lucasin käsi hakeutui taas tatuoinnin päälle ja hän päätti kysyä joltakulta neuvoa, joka sattuisi siitä kulkemaan.
//öööööööö