Kohtalomme on verellä maalattu//Free to join!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kohtalomme on verellä maalattu//Free to join!

ViestiKirjoittaja Pappis » 25 Tammi 2011, 21:10

//Jos kiinnostaa, saa tulla seuraksein : D

Oscar Locke

Aurinko heitti keltaisia säteitään valkoiselle lumelle, mutta ei pystynyt sulattamaan niitä. Tuuli pöllytti aina silloin tällöin puuterilunta puista ja metsä näytti hyvinkin taianomaiselta. Siellä täällä lumessa näkyi pieniä punertavia läikkiä. Läikät eivät lojuneet paikallaan kauaa, sillä pian ne hyppäsivät pois lumesta ja palasivat sinne minne kuuluivatkin. Oscarin hengitys höyrystyi ja katosi, kun tämä yritti hallita Shenon eri muotoja mahdollisimman hyvin. Palasina tämä oli kaikkein hankalin hallita, mutta sitäkin oli pakko opetella. Punamusta joukko pieniä teriä liikkui suurena parvena puiden lomassa, Oscarin käden liikkeitä seuraten. Hiki valui pitkin Oscarin ohimoa ja höyry kohosi myös Oscarin iholta, joka punersi huolestuttavan oloisesti, mutta ei kylmästä. Oscar oli nopeuttanut veren kiertoaan pitääkseen itsensä lämpimänä, mutta se oli varsin rasittavaa yhtä aikaa Shenon kanssa. Oscarin näkökenttä alkoi pikku hiljaa sumeta ja toinen jalka antoi periksi. Lumi sihisi, kun pojan polvi sulatti sitä pikku hiljaa. Oscar henkäisi uupuneena ja näytti kädellään merkin. Sheno palasi saman tien takaisin hänen oikeaan käteensä. Tatuoinnit luikertelivat takaisin oikeille paikoilleen ja pian Oscar näytti taas itseltään. Pojan henkitys oli tullut raskaaksi, vaikka verenhukka oli helpottunut hieman Shenon palattua, mutta kävely ei omin voimin luonnistuisi. Oscar ryömi lähimmän puun luokse ja jäi siihen istumaan. Oikeassa kädessä tuntui tykyttävä kipu. Hän oli käyttänyt Shenoa juuri liikaa. Oscar puristi oikeaa käsivarttaan ja jäi odottamaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 27 Tammi 2011, 19:48

// Minyy kiinnostaa :---DD //

Shiro

Kuparihiuksella oli kuuma. Kyllä. Hänellä oli liian suuri turkki yllänsä, eikä se ollut edes hänen. Se oli jonkun ihmisen turkki, joka oli mahdottoman iso, tuuhea ja lämmin, mutta myös saakelin painava. Koskaan ennen Shiro ei ollut käyttänyt mitään näin painavaa takkia tai vaatetta yllänsä. Edes yhteensä. Siinä vaiheessa poika ei edes tiennyt että takin sisäpuolella oli taskujakin, joissa saattoi olla jotain turhaa tavaraa, mutta ei! Shiron piti päästä nyt heti eikä kohta mahdollisimman kauas ihmisten mailta.
Miltein tuskallinen hiki valui pitkin pojan selkää pitkin. Hän avasi turkiksen nappisysteemin. Viileä ilma puhalsi hänen paitaansa ja housujaan kohti. Se muuttui kuitenkin hetkessä varsin kylmäksi. Paljonkohan täällä oli edes asteita? Shiro päätti pitää napit auki jos joutuisi vaikka hylkäämään tämän lähes turhan vaatemöhkäleen, kävellessään keskellä metsää.

Hän muisteli kuinka hänen ensimmäinen tuttavansa oli yhtäkkiä hyökännyt hänen kimppuunsa, ja kuinka raivokkaat muutkin tavallisen näköiset ihmiset olivat ottaneet leipäveitset ja kuokat ja kaikki muut tavarat esiin joilla pystyi pahoinpitelemään, jos vaan kiinni saisi. Jostakin kumman syystä se oli juuri Shiro jota ne jahtasivat. Miksi? Mitä pahaa hän oli sitten ehtinyt muka sanoa?
Äkkiä Shiron näkökenttään ilmestyi vaaleahiuksinen poika, joka oli tyyliin ilkosillaan pauppupakkasilla. Tuo istui puun juurella, näyttäen jostakin syystä myös hiukan väsyneeltä. Haipoika nosteli polviaan tuon luokse.
"Hei et kai sä oo ollu täällä kauan?" Shiro kysyi.
Vähän sumeaksi merkitykseltään jäänyt lause sai kuitenkin heti jatkoa.
"Et kai sä nyt iliman paitaa oo lähteny hankeen juoksentelemaan!?" hän sanoi hiukan toruvaan sävyyn.
"Täss on, voit saada tän turkin jos haluut," Shiro jatkoi ja alkoi ottamaan sitä pois harteiltaan.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 27 Tammi 2011, 20:14

//: D

Oscar Locke

Viileän lumisen viiman pyyhki Oscarin ohi. Paljasta ihoa vasten viimakin tuntui, vaikka Oscarin verenkierto olikin tuplaten normaalia nopeampi. Oscar huokaisi turhautuneena. Melkein teki mieli ottaa huikka troppia, mutta hän antoi sen asian olla. Kyllä hän kestäisi. Muka.
Narisevien askelten ääni kantautui puolihaltian korviin. Lumen ja askeleen yhteissävel ei ollut kaunista kuultavaa ja Oscarin teki mieli nousta ja lähteä, mutta muisti, ettei pysty siihen. Kun tulija ilmestyi näköetäisyydelle, Oscar totesi: "Ei hyvänen aika." Ei se vielä mitään. Muuten Oscar olisi tulijan saattanut kestää, mutta tämä lähti torumaan häntä! Oscar mulkaisi tulijaa ilkeästi, mutta tämä tarjosi muhkeaa turkkiaan.
"Pidä vain se karhuntalja itselläsi!" Oscar tiuskaisi.
"Pärjään kyllä ihan hyvin itsekin!" Pidä säälisi! Jos jokin ärsytti Oscaria, niin muiden turha huolehtiminen. Kyllä hän kertoisi, jos apua tarvitsisi! Näyttääkö hän nyt niin apua tarvitsevalta? No, ehkä hieman, mutta silti!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 28 Tammi 2011, 21:56

Shiro laittoi kätensä takaisin hihansuuhun. Ärtynyt ihminen.
"Hullu jätkä kylmettyä haluaa tällä säällä," turkoosisilmä sanoi katsoen toista yhtä pistävästi kuin tullessaankin tähän metsään.
Ei mikään pakko ole ottaa apua vastaan, ei todellakaan. Haipoika vaan ystävällisesti esitti tarjouksensa, sillä olisi sitten aikaraja. Yhtäkkiä Shiroa ei paljon kiinnostanutkaan tämän pojan selviytymisprosentti tällä pakkasella. Ihme vaan, ettei toinen ollut jo sininen ja huurteinen, mitä Shiro aina välillä oli ollessaan liikaa ulkona ilkosillaan. Mutta se ei liittynyt tähän.

"No ei si, on mul si parempaaki tekemistä kon auttaa muitakin ihmisiä pärjäämään elämässään eteenpäi," Shiro sanoi ummistaen silmänsä ja laittaen toisen kätensä niskansa taakse. Hän painoi päätänsä vähän kumaraan. Poika otti muutaman askeleen sivulle päin. Hän aikoi jo jopa lähteäkin, mutta. Ajatellessaan silti, kuinka häntä oli silloin autettu, täysin tuntemattomat ihmiset olivat tukeneet häntä. Eikö hän voisi maksaa takaisin velkaansa samalla mitalla?
"Jos se kerran käy noi paljo herran egon päälle.." hän mumisi vielä jälkeenpäin.
Poika pisti kätensä puuskaan ja mutristi hiukan huuliansa. Tuo kutristi vielä kulmansa ja katsoi jonnekkin kaukaiseen hankeen, kuin nähden siellä jonkin todella mielenkiintoisen esineen, jota ei ikinä saisi. Kuin pikkulapsi karkkikaupan edessä.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Tammi 2011, 22:40

Oscar Locke

"Katsotaanpa kuka täällä kylmettyy..." Oscar mutisi itsekseen eikä katsonut tulijaa, joka vaikutti kaikin puolin oudolta tapaukselta. Hän puhui oudosti murtaen ja puheesta oli hieman vaikeaa saada selvää. Ja tämä kävi muutenkin hermoille. Oscar alkoi penkoa taskujaan ja löysi yhden pienen pullollisen punertavaa nestettä, josta olisi juuri ja juuri kahteen suulliseen. Oscar avasi pullon ja kulautti pienen suullisen alas kurkustaan. Veren määrä nousi huomattavasti ja verenhukka katosi. Oscar nousi ylös ja pudisteli lunta vaatteistaan, vaikka se suli kyllä itsestäänkin.
"Haluatko, että teen jotain, mikä käyn sinun egosi päälle?" Oscar uhosi ja naksautti rystysiään yksi kerrallaan molemmista käsistä. Tulija vaikutti muutenkin niin naurettavalta, että nolaamiseen ei edes paljoa vaadittaisi.

//öö en varsinaisesti vieny peliä eteenpäin.... ja lyhyt tuli muutenkin :'D jebaa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 29 Tammi 2011, 15:29

Shiro huomasi toisen tropin, jonka tuo kaivoi jostain housuistansa. Sen nesteen myötä poika näytti heti olevan paremmassa kunnossa. Jotakin doping- litkua!? Voi, ei olisi tarvinnut Shiroa varten ruveta käyttämään likaisia temppuja, poika ajatteli itsekseen. Juuri tällaisia ihmiset olivat. Ja kaikki muutkin. Ylimielisiä, mukamas jotain maailmanvaltiaita, yrittivät päättää toisten tulevaisuudesta ja kohtalosta kuin heillä olisi jumalan kädet. Mutta Shirohan ei usko jumalaan. Ei hänen mielestään tässä maassa voinut luottaa tai uskoa oikein mihinkään, paitsi itseensä. Hän huokaisi syvään.
"Kaikki samanlaisia.." hän mutisi vielä itsekseen, ja katsoi hetken verran maahan hiukan surumielisen näköisenä.
Seuraavan silmän räpäyksen jälkeen hänen katseensa terästäytyi. Sen aiheutti tämä tunne, kosto, halu saada kaikki paha pois päiviltään. Toinen muutenkin jo ärsytti häntä pahemman päälle, mutta varmasti tarkoituksella. Shiro repäisi painavan turkiksen pois päältään, kohta hän joutuisi ehkä puolustautumaan. Taas.

"Miksi teitin kaikkien täytyy aina koittaa esittää olevanne jotakin?" Shiro huudahti, mutta ei suoranaisesti vielä karjunut.
"Mitä vitun pahaa mä oon tehny kun saan jokaisen ihmisen tältä saarelta kimppuuni!? Ei oo mun vika että mä jouduin ees tänne! Jos se kerran on noin paha asia niin miksette voi vaikka kertoo missä mä ees olen!!?" Hän ärjähti.
Silmien pupillit vetäytyivät nuppineulan pään kokoisiksi. Shiro veti suuttumuksesta oikean kämmenensä eteen ja vei toisen käden jännittyneenä vasemman lantion viereen. Pojan nyrkkiin puristunut käsi alkoi sinertää outoa hehkua. Sen pinnalle muodostui vaaleansinisiä kuvioita, kuin rihmastoja, jotka vaikuttivat pienesti heiluvan. Ihan kuin Shiron sisällä olisi ollut äkillinen tuulenpuuska. Aura ei levinnyt vielä kuin kaulaan asti, josta se jatkoi matkaansa vasempaan käteen. Pikkuhiljaa ärtyneen pojan kasvoillekin alkoi muodostua surukuviot, mutta hänen katseensa oli lukittunut toiseen poikaan. Mokomakin..
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Tammi 2011, 20:17

Oscar locke

"Missä olet?" Oscar toisti pojan sanat, uskomatta niitä itsekään. Ei ihme, että tämä vaikutti olevan hiukan kujalla ja muutenkin oli hieman kaltoin kohdellun oloinen. Ilmeisesti uuden maan kokemukset olivat ajaneet pojan henkisesti niin ahtaalle, ettei hän kestänyt enää. Ei sillä, että se olisi mitenkään Oscaria liikuttanut, mutta, jos tuo alkaisi suutuspäissään riehumaan, hän joutuisi pysäyttämään muukalaisen. Ja vaikka verenhukka ei enää vaivannutkaan, Oscar ei silti vielä uskaltaisi käyttää Shenoa. Ties mitä siitäkin seuraisi, mutta muukalaisellakin näytti olevan outoja tekniikoita takataskussa, eikä niitä välttämättä hoideltu paljain nyrkein. Lohduttavaa oli sentään se, että tämä ei ainakaan ollut ihminen. Ei hän voisi olla, tuollaisilla kyvyillä.
"Hei, muukalainen!!" Oscar karjahti pojalle ja puristi kätensä nyrkkiin.
"Jos tietoja kaipaat, minä voin antaa!" Mutta älä nyt vain ala riehumaan, tai muuten ihmiset löytävät ja tappavat meidät molemmat!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 29 Tammi 2011, 22:03

// Ainiin jos haluut tsekata Shirosta kuvaa, sellaista löytyisi nyt sen proffassa --> //

Shiro ei pitänyt toisen pojan äänensävystä. Eikä olemuksesta. Se jotenkin huokui kaikkea sellaista mitä Shiro oli aina nähnyt, vaikka oli kuinka koittanut juosta pakoon tai piiloutua. Ei. Aina tällaiset ihmiset löysivät hänet, tai hän löysi ne. Tälle kiertokululle ei näkynyt olevan loppua. Poika kutristi kulmiaan ja nosti päätänsä hiukan korkeammalle. Auran väri alkoi kirkastua.
"Pitäisikö tuohonkin nyt sitte luottaa.." Shiro tiuskaisi laskien päänsä miltein rintakehäänsä kiinni.
Aura paloi kirkkaana, ihan kuin se alkaisi kohta polttamaan ja repimään pojan lihaksia ja ruumiinosia kahtia, kuin mikäkin syövyttävä happo. Shiro henkäisi hitaasti syvään ja koitti saada itseään rauhoittumaan. Hänen nenänsä nyki ja suupielet jännittyivät, kun poika vähä vähältä tyyntyi. Aura alkoi heikkenemään. Sen hohde ikään kuin sammui sammumistaan, kunnes se oli niin heikko, etteivät auran kuvioinnitkaan enään näkyneet. Shiro nosti päänsä hitaasti taas olkiensa ylle. Shiro loi sellaisen katseen, että nyt hän haluaisi kuulla totuuden, ja jos hänelle ei sitä annettaisi äskeisen jälkeen, ei hyvä heiluisi.

"No... anna tulla sitten.." miehenalku sanoi.
Hän muutti ryhtinsä normaaliksi. Äskeinen ei onneksi kuluttanut energiaa, mutta se nähtävästi riitti varoittamaan toista kuinka tosissaan Shiro oli tämän kaiken kanssa. Johtuiko se siitä että toinen osasi lukea mitä auran merkit sanoivat vai vaan muuten epänormaalista näystä, tiedä häntä. Shiro oli valmis nyt kuuntelemaan kun hänelle vastauksia tarjottiin. Poika noukki turkiksen hangesta, asetti sen olkapäilleen. Hän istuutui aloilleen turkiksen päälle, mutta ei laittanut käsiänsä sen hihoihin.
"Paras olla sitten totta," hän muistutti.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Helmi 2011, 22:22

//Mun muisti vuotaa, ku seula. Sori tästä viivytyksestä ^^'

Oscar Locke

Poika vaikutti uskovan Oscarin sanoja, koska tämä hellitti, mitä nyt ikinä oli yllä pitämässäkään. Oscar päätteli, että pojalle oltiin jo muutama kerta valehdeltukin, kun tämä oikein varmisti, että Oscar tulisi puhumaan totta.
"Miksi minä siule valehtelisin?" Oscar kysyi epäluuloisena. "En hyödy sinulle valehtelusta mitään, joten voit olla siltä kannalta huoleti." Mutta, jos hyökkäät, niin hyökkään minäkin.
"Ensiksi", Oscar aloitti nostamalla yhden sormen pystyyn.
"Olet Cryptissä. Ja toiseksi", hän nosti toisen sormen ylös. "Älä enää ikinä mene ihmisten kyliin tai joukkoon muutenkaan, liian huolimattomasti. He tappavat sinut." Oscar laittoi kätensä lantiolle osoitukseksi, että siinä oli kaikki tarpeellinen, mitä pojan tulisi tietää. Ainakin, jos hän toistaiseksi tahtoi pysyä hengissä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 11 Helmi 2011, 22:55

Shiro katsoi totisena tapaamaansa poikaa. Tuon asenne ei ainakaan ollut enään niin hyökkäävä, mutta jokin siinä oli, mistä hai ei pitänyt. Shiro ei kuitenkaan tuntenut olevansa enään uhattuna, se oli varma, mutta hän piti silti hajuraon yllä. Tällä saarella ei voinut luottaa tyyliin kehenkään, sen poika oli joutunut tuntemaan nahoissaan liikaakin. Ivy, miksi.. ensimmäinen ihminen jonka pronssihius oli tavannut, onnistunut tutustumaan.. Ivy jopa pelasti hänen henkensä, silti tuolla oli jotakin häntä vastaan. Mitä pahaa hänessä oli? Jos hän vain olisi kotona.. Hamenirassa.. siellä olisi Cincite ja Netto, eikä mitään massoittain ihmisiä harppuunoiden ja lapioiden ja ties minkä varressa valmiina keihästämään häntä. Vähän väliä, Shiro kykeni rentoutumaan hiukan enemmän. Hän suoristi kulmansa kutrusta ja laski hartioitaan alaspäin, alkaen myös katsoa vaaleahiuksista poikaa vähemmän kulmien alta.

"Joo, Cyryptiksi tätä kuulemma ollaa kutsuttu.." Shiro kommentoi. Hän siirsi katseensa hiukan pelästyneen ja hämmästyneen näköisenä takaisin toiseen poikaan tuon mainittua, ettei ihmisten kyliin saisi mennä. Miksi? Mitä pahaa siellä oli? Ihmiset.. mutta miksi he häntä saalistivat!? Eihän Shiro ollut tehnyt mitään! Anteeks vaan jos sattuu ajelehtimaan voimattomana teidän rannalle, mutta ei siitä tarvitse noin isoa haloota tehdä.
"Hm? Miks ihmiset halujais tappaa miut? Enhän mo'ole tehny niille mitään! Miks ne luulee et mie satuttaisin niitä?" Shiro ei ymmärtänyt.
Hänen maassaan kaikki olivat sovussa. Ainoastaan ne jotka haluttivat satuttaa toisia olivat ainaisessa sodassa niitä vastaan, jotka puolustivat heikompiaan. Täällä kaikki oli selvästikin pielessä. Ehkäpä jopa täysin erilaisella kuviolla kuin Hamenirassa. Kaikilla näytti olevan kovasti Shiroa vastaan. Toisaalta, olisihan hänen pitänyt arvata se jostain. Ihmiset.. ihmisten kylä.. ei siellä ollut hänen laisiaan. Ja Shiro kun luuli että se johtuu hänen verenperinnöstään. Pojan päässä alkoi raksuttamaan. Hänelle alkoi ehkä pikkuhijlaa valjeta koko maan juoni juurta jaksain. Tämä poika tosin jelppasi häntä oikein hyvin, mikä oli pelkästään hyvä asia. Jos tuo puhui totta. Shiro ottaisi siitä myöhemmin selvää.

"Siis..." hän sanoi hiljaa tuijottaen tyhjyyteen, yrittäen samalla miettiä asioita oikeaan järjestykseen.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Helmi 2011, 16:36

Oscar Locke

Oscar huomasi olleensa liiankin lyhyt ja ytimekäs. Muukalaisen oudolla murteet sanotut kysymykset kuulostivat Oscarin korviin oudoilta, mutta selvää hän niistä kumminkin sai. Ainakin sen verran, että muukalainen oli myöskin hieman tyhmä. Tulee maahan, jonka nimeä ei tiedä historiasta puhumattakaan! Pah!
"Ei ihmisiä kiinnosta oletko sinä tehnyt heille mitään vai et!" Oscar puuskahti ärtyneenä. "Heitä kiinnostaa vain, että he saavat tarpeeksi monta haltiaa tai niiden toveria seipäiden jatkoksi!"
"Tärkeintä joka tapauksessa on, että pysy kaukana ihmisistä!" Oscar jatkoi kättään heilauttaen. Jos poika hänen varoituksistaan huolimatta menisi ihmisten läheisyyteen ja saisi surmansa, ei se jäisi kumminkaan Oscarin omalle tunnolle.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 18 Helmi 2011, 19:10

Shiro painoi käden toisen silmänsä eteen. Niinpä tietysti. Kaikki ihmiset. Samanlaisia. Miksi hän oli edes ajatellut kenenkään olevan poikkeus sään- sinä hetkenä pojan mieleen pulpahti hitaasti muistikuva sinisilmäisestä, sievästä tytöstä, jonka hän oli tavannut muutamia päiviä sitten. Ivy.. eihän hän ollut yhtään samanlainen kuin muut. Hän ei ollut.. hän ei ollut... Shiron teki mieli sanoa ihminen, mutta hän tiesi, että valehtilisi silloin. Tytön antama koru koristi häntä, tosin nyt se oli jäänyt pitkäksi aikaa paidan alle hinkkaamaan hänen rintakehäänsä. Poika tuskin edes muisti sen olemassaoloa. Hän ei kehdannut enään tässä vaiheessa kaivella sitä sieltä. Miltäköhän sekin näyttäisi toisen silmissä. Poika ryhdisti itsensä istuvampaan asentoon takin päällä. Hän muutti kasvonsa mietteliäiksi, ja pysyi hetken hiljaa.

"..vai näin on asia," hän sanoi lyhyesti, enään murtamatta lauseitansa kertaakaan.
Nyt oltiin taas tässä hetkessä. Todellisuudessa. Nyt ei ollut aikaa jäädä miettimään toisten maailmojen menoja, Hamenira saisi jäädä siis vähäksi aikaa ainakin taka-alalle. Shiron piti löytää Ivy. Kuitenkaan se ei ollut mahdollista. Ihmiset tunnistivat hänen naamansa nyt, kun hän oli kerran paljastunut heidän keskellään. Hänen piti yrittää jotakin muuta keinoa kertoa tytölle, kuinka pahoillaan hän oli viimekertaisesta. Poika pudisteli päätänsä. Hänen piti lykätä tätä suunnitelmaa roimasti. Niin kauaksi, kunnes hän keksisi keinon pystyä kommunikoimaan ilman huomiota toiselle.
"..miten on sitten mahdollista että tyyppi liikkuu täällä puolipukeissa pakkasella.. se jäi vielä painaan," Shiro kysyi.
"En voi kyllä tarjota sulle vastapalvelukseks kertomisesta kyllä kovin paljoa, ehkä korkeintaan omia tietojani, joista sä tuskin välität paskan vertaa," hän tokaisi.
Tottahan tuo oli. Toinen ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, jota kiinnostaisi juurikaan hänen, tai kenenkään muunkaan asiat. No, ainakaan kokonaan kylmä mies ei ollut, kun kerran oli vaivautunut kertomaan Shirolle edes mitä tapahtuu, missä hän oli ja miksi. Jotenkin Shirolle alkoi muodostumaan koko ajan yhä huonompi kuva tämän kyseisen niemimaan tai saaren puuhista.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 20 Helmi 2011, 14:13

Oscar Locke

Haltia näytti jotain pakotetun hymyntapaista, kun muukalainen tuntui tajunneen, mikä tilanne oli Cryptissä, noin suunnilleen. Oscar laittoi kätensä puuskaan ja samalla hymyntapainen katosi hänen kasvoiltaa, koska sitä oli rankka pitää yllä. Oscar ei ollut mikään hymypoika, ei ole oikein koskaan ollutkaan.
"No, se tuota..." Oscar lähti mutisemaan muukalaisen udellessa syitä hänen vähälle vaatetukselleen. "Taika", hän totesi ykskantaan ja toivoi, että muukalainen kysyisi sen enempää, koska hän ei mieluusti lähtisi huutelemaan tekniikastaan jok'ikiselle vastaantulijalle. Oscarin käsi hipaisi vaistonvaraisesti tautointien peittämää oikeaa kättään, vaikka Shenolla ei varsinaisesti ollut kyseisen tekniikan kanssa mitään tekemistä.
"Todenäköisesti en", Oscar myötäili muukalaisen toteamukselle. Häntä ei liiemmin kiinnostanut, mistä poika tuli tai mitä tämä oli kokenut. Siltä kannalta Oscar ei ollut uteliasta tyyppiä, vaikka hän lukikin itsensä maagin lisäksi myös tutkijaksi.
"Joka tapauksessa..." Oscar senoi huokaisten, "Sinun kannattaa etsiytyä haltioiden kylään." Siellä muukalainen olisi turvassa ja pystyisi hankkimaan haluamansa tiedon Cryptistä, sillä Oscarilla ei ollut pienintäkään halua ruveta opettamaan ties mistä ojan pohjasta ryöminyttä muukalaista.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Raigauge » 21 Helmi 2011, 20:35

Shiro nosti pienesti toista kulmaansa. Hiljainen mies kaikin puolin, mutta ei sillä sen väliä. Ainakin hän nyt sai mitä halusi, se oli jo askel eteenpäin tässä kauheassa maassa. Sai nähdä kuinka kauan hän selviäisi.. no, selviytyminen oli hänen leipä-lajinsa. Uusiin asioihin sopeutuminen ei yleensä vienyt häneltä kauaa, kunhan hän osasi varoa tarpeeksi ja tutustua oikeisiin henkilöihin. Ja piti muistaa pitää matalaa profiilia, jossa hän oli onnistunut feilaamaan jo aika olan takaa. Hetken mielijohteesta poika läpsäisi kämmenensä keskelle otsaansa ja nyrpisti nenäänsä inhottavalle ja alkeelliselle virheelleen, jota ei voinut pyyhkiä enää pois, ja joka rajoitti selvästikin hänen puuhiaan. Ärsyttävää. Pörrötukka siirsi katseensa takaisin vaaleahiuksiseen poikaan ja nousi kinoksesta.

"Ehkä niin olisi sitten parasta, jos kerta asiat on näin." Shiro sanoi.
Hän kohenteli takkinsa ja selkärankansa ryhtiä. Tosiaan. Jos kerran ihmisten kylässä häntä katsottiin kieroon, kun hän sanoi olevansa haltia, ei ainakaan samaa virhettä saanut tehdä haltioiden kanssa. Nuo eivät saaneet hänen puoliverisyyttään kiinni, niin kauan kun häneltä ei otettu verta ja tutkittu sitä, ja tuskin kukaan rupeaa hänen päätänsä havittelemaan senkään takia, sen verran uusi kasvohan hän oli täällä.
"Kiitos.. öh.. herra, minä jatkan tästä matkaa," turkoosisilmä sanoi hetken miettien ja sitten katsoen taakseen.
Hän tuli tuolta, joten ainoa looginen reitti toiseen kylään oli juuri toiseen suuntaan. Sen hän tiesi itsekin. Jossain vaiheessa hän saattaisi löytää itsensä ehkä jostain rannalta, mutta senkin jälkeen hän suunnistaisi yhä vaan eteenpäin rantaviivaa pitkin sitten. Shiro ei jaksanut alkaa näpräämään takin nappeja tai vetoketjua tai millä sen nyt saikaan kiinni, vaan alkoi nostelemaan jalkojaan lumessa. Hanki narskui ja lumi kapusi ikävästi hänen kenkien kärkien yli sukkiin ja jalkoihin. No, olihan tätä koettu ennenkin.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Helmi 2011, 11:08

Oscar Locke

"Jep. Onnea vain..." Oscar mutisi ja palasi puun juurelle istumaan. Tokihan hän olisi voinut tarjoutua näyttämään muukalaiselle tietä, koska hänen pitäisi muutenkin kohta palata takaisin kylään, mutta kun ei huvita niin sitten ei huvita.

//Kiitos tästä pelistä : DDD
Pappis
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron