Violins of the wind//sovittu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Agna » 02 Helmi 2011, 21:35

Loryen

Haltia meni aivan solmuun nuoremman avattua jälleen sanaisen arkkunsa. Silmukalle. Nippuun. Pussukkaan. Niin, pussiin hän nimenomaan oli itsensä puhunut. Poika ei suoltanutkaan enää kitkeriä vastalauseita vaan kysyi ihan varteenotettavan faktan. No oliko tavannut? Loryen katsoi tyynen rauhallisena poikaa, vaikka kylmä hiki tuntuikin virtaavan hänen ohimoaan pitkin.
"En tunne", Loryen sanoi hiljaa ja painotti viimeisimpänä mainittua sanaa. Hän nirskutteli hampaitaan. No voihan piru, hän oli totisesti joutunut ongelmiin. Ei tämän asian pitänyt levitä eteenpäin! Varsinkaan tyhmänhuiskealle pojanklopille.
Täältä pitää päästä pois... Pitää vain päästä pois, Loryen ajatteli ja pohti kuumeisesti seuraavaa siirtoa. Hän vilkaisi pari kertaa sivuilleen, otti muutaman peruuttavan askeleen ja pinkaisi sitten juoksuun. Tätähän ei enää pitkitettäisi! Ei ainakaan keskellä kylää, missä jokainen ohikulkeva suippokärkinen korva kuulisi hänen möläytyksensä ja kenties lisää aiheesta.

//Kyllä 8D Ja nyt karkuun!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 02 Helmi 2011, 21:48

Oscar Locke

Vaikka tyttö sanoikin, että hän ei tunne yhtäkään ihmistä, tunsi Oscar silti äänen takaa sellaista katkeruutta, että sen täytyi olla valhetta.
"Ihanko näin o-" Oscar aloitti, mutta samassa tyttö pinkoikin jo karkuun. Vähän aiemmin Oscar olisi ollut siitä hyvinkin iloinen, mutta nyt tämä alkoi käydä mielenkiintoiseksi. Poika hillitsi halun kutsua Sheno ja ratsastaa tämän selässä tytön perään vaan pinkaisi itsekin juoksuun. Kaksikko pujotteli väkijoukon lomitse lujaa vauhtia ja haltiat loivat heihin oitis halveksuvia katseita. Oscar ei piitannut niistä vaan kiristi tahtiaan. Hän treenasi joka päivä ja hänen fyysisen kestävyytensä oli huippuluokkaa. Laiha tyttö haltia tuskin pääsisi häntä pakoon.

//Siirrymmekö kylän ulkopuollelle Lorya kuulustelemaan? 83
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 02 Helmi 2011, 21:55

//Voimmehan me pitäytyä täällä kylän sivukujillakin, vai? Tosin kyllä tuo metsäkin käy, mikäli niin haluat 8)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 02 Helmi 2011, 21:57

//Sivukujat on jees : ) sinä vai minä alotusta?
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 02 Helmi 2011, 22:10

Loryen

//Minäjatkan!

Haltia pinkoi pakoon minkä pienistä jaloistaan pääsi, mutta poika tuntui seuraavan turhan tiuhasti perässä. Loryen kaatoi mennessään pari huonokuntoisempaa, hidasta haltiaa, ja pyyteli edelleen anteeksi juostessaan jo kauempana tapahtumapaikasta.
Hän on turhan nopea, Loryen ajatteli mielessään hätääntyneenä ja tiesi hengästyvänsä liikaa. Lunta oli polviin asti kun Loryen pääsi syrjäisemmille kujille, ja hän kompastui lumeen hautautuneeseen kukkapenkkiasetelmaan. Hän otti tukea tiiliseinästä ja nirhaisi kämmenensä seinässä olevaan säröön. Haltia kaatui hankeen mahalleen jättäen vasemmasta kädestään pientä punaista vanaa perässään, ja yritti kompuroida edelleen pystyyn.
Loryen tajusi kuitenkin pian, ettei paikallaan polkemisesta ollut hyötyä.
"Mitä sinä haluat?" Loryen kysyi kääntäen katseensa askelten suuntaan. Oho! Koko näkymä oli sumea. Pieni kauhunsekainen tunne täytti haltian, kunnes tämä tajusi pyyhkiä lumet siteensä edestä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 02 Helmi 2011, 22:23

Oscar Locke

Tyttö on kömpelö juoksija, Oscar kertoi itselleen, kun hän loikkasi jo toisen tytön kaataman iäkkään haltian yli, jotka toimivat hieman jopa hidasteinakin. Lumessakin Oscarin askel oli varma ja hän ei pystynyt pidättelemään naurun tyrskähdystä, kun tyttö kaatui vatsalleen. Turhana pakenet. Tyttökin näytti tajunneen sen, sillä hän aikonut enää pakoon, mutta tivasikin sen sijaan, mitä Oscar oikein halusi.
"Vain muutamia vastauksia", poika vastasi virnistäen ja lähestyi tyttöä.
"Kuka se ihminen oikein oli, jota "et tunne"?" Oscar kysyi ja kumartui hyvin lähelle tytön kasvoja. Heidän nenänsä olivat vain parinkymmenen sentin päästä toisistaan ja poika pystyi jopa erottamaan lumikikkareet tytön silmäsiteestä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 02 Helmi 2011, 22:40

Loryen

Loryenin sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun poika kysyi kysymyksensä. Pian hän olikin jo muutamien senttien päässä Loryenin kasvoista. Haltia hengitti niin hiljaa, että hiljaisimmassakaan huoneessa tuota pihinää ei olisi luultavasti kuullut. Oli kummallista, että täysin vieras ihminen oli niin lähellä hänen kasvojaan. Loryen veti syvään henkeä.
"On vaikea puhua henkilöstä, jota ei tunne", Loryen totesi päättäväisesti, laski katseensa hetkeksi maahan ja nosti sen jälleen. Nainen nyppi kohmeisia lumenpaloja siteestään. Häntä ärsytti, kun näkymä oli täynnä tummia ja vaaleita läikkiä. Hänen takamuksensakin alkoi jäätyä siinä lumessa istuessa, mutta istuminen tuntui melkein turvallisemmalta kuin seisominen. Vaikkakin seisoessaan hän olisi päässyt huomattavasti helpommin karkuun, jos poika olisi äitynyt väkivaltaiseksi. Nythän oltiin niin kaukana muiden haltioiden katseiltakin, ettei tuo varmasti olisi klopille tuottanut ongelmaa.
"Vaikka tuntisinkin, se ei kuuluisi sinulle pätkääkään", Loryen totesi vielä ja työnsi naamansa hetkellisesti noin kolmen sentin päähän pojan kasvoista.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Helmi 2011, 22:58

Oscar Locke

Tyttö väitti kivenkovaan, ettei tuntenut yhtäkään ihmistä, mihin Oscar pudisti pettyneesti päätään. Luulisi haltian sentään tajuavan, mikä on hyväksi omalle terveydelle.
"Kuule..." Oscar aloitti melkeinpä rauhallisesti ja hieraisi silmiään, jotka olivat hetkeksi sokaistuneet tytön silmien siteen valkoisuudesta.
"Tiedätkö, miten tässä käy, jos sinä alat suojelemaan jotain ihmissaastaa?" Oscar kysyi tytöltä.
"Sinut tapetaan", hän totesi ykskantaan edes odottamatta vastausta.
"Joten kerro kuka se ihminen oli, minä käyn listimässä sen, ja sitten sinä voit kulkea taas rauhassa, sillä ei ole todisteita, että sinä tuntisit ketään vihollisleiristä!" Sanojensa vakuudeksi poika puristi oikean kätensä tiukasti nyrkkiin silmiensä korkeudelle ja tatuoinnit alkoivat liikkua rystysten päällä huojuen. Oscar oli aika lailla tosissaan, mutta hän menisi tappamaan sitä ihmistä tytön vuoksi; olisi ainakin yksi ihminen vähemmän. Siinä oli pojalle syytä riittämiin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 04 Helmi 2011, 15:43

Loryen

Poika tuntui vaahtoavan tappouhkauksista sun muista aivan tosissaan, mutta Loryen puhkesi nauruun.
"Hah, ihan tosissasiko ajattelit tehdä niin?" haltia naurahti ja hieraisi silmiään siteensä alta.
"Ensinnäkään, en suojele ketään. Minä en tunne ihmisiä, ja uskon että sinä tunnet vielä vähemmän. Joten jos uhmakkaasti talsisit ihmisten kylään, sinut listittäisiin aika nopeasti", Loryen lateli päätään pudistellen.
"Ja hyvähän se olisi yhtä tiettyä ihmistä lähteä etsimään tuhansien ihmisten joukosta, vai mitä ajattelit?" Idioottiko poika oli, eihän hän löytäisi ihmisten kylään ennenkuin joku partio hänet tuhoaisi. Eikä Loryen suojellut Lucasia, koska tiesi tämän olevan turvassa. Vai tiesikö? Ainakin hän luuli tietävänsä suurpiirteisesti. Hänhän palasi kotikyläänsä.
"Turha sinun on minusta huolehtia", nainen jatkoi vielä keikutellen päätään, ja nousi sitten seisomaan. Hän putsaili mekkoaan lumesta ja jätti vasemmalle puolelle lumen tilalle verta. Ja se siitä valkoisesta mekosta sitten. Hän ei viitsinyt katsoa tuota itsepäistä nuorta, joka luuli selvästikin olevansa mahtava ja voimakas haltiasoturi, mutta todellisuudessa tykkäsi vain leveillä.
Loryen ei pelännyt kuolemaa sen enempää kuin tällä hetkellä ihmisiäkään. Hänestä ei ollut todisteita. Kaikki todisteet oli hävitetty mökistäkin, siitä Loryen oli huolehtinut pari viimeistä päivää sen jälkeen, kun Lucas oli muutettu ihmiseksi.
"Lle naa haran e' nausalle", Loryen mumisi kulmat kurtussa ja nosti kätensä puuskaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Helmi 2011, 18:30

//Google on kova juttu

Oscar locke

Tytön reaktio ei ollut ihan sitä mitä poika olisi odottanut. Oscarista tuntui, että häntä ei otettu nyt ihan vakavasti ja se oli kyllä aika ilmiselvää. Puna alkoi nousta Oscarin kasvoille, tytön luetellessa monen monta seikkaa, joidenka takia olisi Oscarin lähes mahdotonta lähteä ristiretkelle yhtä ihmistä vastaan. Poika joutui itsekin myöntämään, että tyttö puhui asiaa, mutta ääneen hän ei sitä todennut.
"Kuka muka sinunlaisesta hupakosta huolestisi?" Oscar tiuskaisi tytölle tämän noustessa seisomaan. Poika ei estänyt, koska tyttö ei halutessaankaan pääsisi pakoon vaikka sitä yrittäisikin. Sen sijaan hän alkoikin leikkiä hengellään. Lähes silmänräpäyksessä Oscarin veri oli kuohahtanut ja puolet tatuoinneista luikerteli pois tämän sormenpäitä pitkin ja muodostui noin Oscarin vyötärön korkuiseksi punamustaksi pedoksi. Sheno paljasti verta tippuvat hampaansa ja alkoi murista tyttöä kohti.
"Mitä sanoit...?" Oscar kysyi ääni vihasta väristen. Tyttö oli mennyt ehdottomasti liian pitkälle, kun hän oli saanut vietyä Oscarin niin pitkälle, että Shenokin halusi tulla leikkiin mukaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 07 Helmi 2011, 19:18

Loryen

Hupakosta. Ai, kiitos. Sitä on näemmä olemassa vielä varsin paskamaisiakin haltioita, Loryen ajatteli ja kirosi mielessään.
"Minä huolehdin itse itsestäni. Onhan minulla lohikäärmekin turvanani", haltia jatkoi teennäisen leppoisasti. Heh, olihan se vähän vääristeltyä - lohikäärmehän oli vain polven korkuinen - mutta kyllä se vain pieneksikin syöksi suustaan sen verran kovalla voimalla pistelevää jäätä, että siitä oli jotain turvaa.
Loryenin viimeisen lauseen jälkeen pojalla selvästikin kiehahti, ja tämän tatuoinnit näyttivät liikkuvan. Kyllä ne vain liikkuivatkin! Loryen ei ollut pistänyt sitä juuri aiemmin huomiolle, sillä luuli vain kuvittelevansa asian, mutta nyt se näkyi aivan selkeästi. Pian tuon sormenpääsä lähtenyt tatuointipyörre oli muodostanut jonkinsortin hirviöntapaisen pojan vierelle, ja murisi Loryenille. Hän nielaisi äänettömästi ja loi toiseen käteensä jo valmiiksi suojataikansa. Hän ei ollut täysin varma siitä, kuinka paljon kilpi suojaisi häntä, sillä hän ei tiennyt millaisen tason taiat heillä oli toisiaan vastaan. Ainakin pojan loitsu, kirous, temppu, mikä olikin, näytti suhteellisen voimakkaalta. Loryen ei vastannut pojan kysymykseen. Ties vaikka peto vielä hyökkäisi sillä välin kun nainen pitäisi luentoaan siitä, kuinka pojan pitäisi kuunnella, ja kun hän tavaisi äskeistä lausettaan uudestaan.

//Heh, se on. :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Helmi 2011, 17:25

Oscar Locke

Tyttö oli täysin vaiti, mikä yhtä aikaa oli hyvä, mutta se myös ärsytti Oscaria jonkin verran. Jos tyttö olisi alkanut selittelemään sanomisiaan tarkemmin, Oscar olisi hyvin todennäköisesti hyökännyt. Nyt hän yritti saada itseään kaikin puolin rauhoittumaan, koska lajitoverin surma ei näyttä hirveän hyvältä Oscarin imagossa ja hän tuskin saisi jäädä enää kylään. Äiti ainakin potkisi saman tien pellolle, jos sille päälle sattuisi. Sheno murisi yhä hiljaa ja sen pienistä irto-osasista koostuva häntä heilui uhkaavasti Oscarin lantion läheisyydessä. Oscar näpäytti sormellaan tyttöä kohti ja Sheno lähti hajoamaan osiksi hännästä alkaen. Noin viisi senttiä pitkät palaset leijailivat pienenä, mutta tarpeen tullen tappavana, merenä ilmassa. Oscar olisi siitä voinut ohjata palaset takaisin käsivarteensa ja päättää selkkauksen siihen, koska oli rauhoittunut jo tarpeeksi, mutta hän päätti kumminkin antaa tytölle opetuksen.
"Sinuna..." Oscar aloitit hiljaa ja musteen sekainen veri massa liikahti ilmassa tyttöä päin. "Varoisin sanojani, jos tietäisin vastustajan olevan minua voimmakkaampi." Oscar uskoi, että oikeassa taistelussa tytöllä ei olisi mitään mahdollisuuksia häntä ja Shenoa vastaan. Ei hän päässyt edes poikaa pakoon! Oscar kurtisti kulmiaan ja puristi kätensä nyrkkiin. Samassa Sheno iskeytyi tytön takana olevaan tiliseinään. Tiilet hajosivat iskun voimasta palasiksi ja seinään jäi karkean näköinen kraatteri. Sen jälkeen Oscar palautti Shenon takaisin käteensä ja veti syvään henkeä, kun kaikki tatuoinnit olivat taas omilla paikoillaan. Se oli tuntunut hiukan kivuliaalta, koska suuttumisen seurauksena Sheni oli ottanut käyttöön enemmän verta, kuin olisi ollut tarpeen. Verenhukka oli alkanut jo hiukan vaikuttaa, mutta Oscar sai työnnettyä sen tunteen pois. Sillä sepäs olisi ollut hienoa, jos verenhukka olisi oikein kunnolla alkanut tuntua siinä sen tytönhupakon silmien edessä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 09 Helmi 2011, 18:19

Loryen

Tuli hiljainen hetki, ja Loryen arveli pojan edelleen odottavan vastausta. Haltia ei kuitenkaan ollut minkäänlaisissa aikomuksissa vastata tälle, vaikkakin häntä olisi kovasti huvittanut. Hän olisi tiennyt niiiiin monta ärsyttävää kommenttia siihen väliin, ne olisivat olleet aivan kielen päällä! Vaan kuitenkin tässä tilanteessa henkikulta oli se tärkein, ei niinkään sanaisen taiston voittaminen.
Haltia seurasi katseellaan punamustaa petoa ja kylmä hiki alkoi muodostua otsalle. Lumessa seisominen oli kylmää touhua, ja pelkokin kalvoi mieltä. Loryen siirsi katseensa samantien poikaan, kun tämä alkoi puhua. Hän aukaisi puoliksi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten ja katsoi pojan nyrkkiä. Seuraavassa vaiheessa seinä hänen takanaan olikin jo pirstaleina ja Loryen oli heittäytynyt kyljelleen lumeen suojatakseen silmänsä - tai itseasiassa siteensä. Jumalattoman rytinän loputtua nainen katsoi vapisten taakseen ja näki seinässä ammottavan aukon. Peto oli ainakin hävinnyt, mikä oli hyvä, mutta millään ei voinut olla varma siitä olisiko pojalla vielä lisääkin ässiä hihassaan (tai käsivarressaan). Loryen haukkoi henkeään ja tunsi sykkeensä nousseen huomattavasti. Hän ei uskaltanut nousta edes seisomaan vaan makasi siinä kyljellään ja tuijotti seinässä olevaa reikää sekä tiilenpalasten raapimia jalkojaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Helmi 2011, 20:04

Oscar Locke

Poika huomasi, että hänen niin kutsuttu varoitusisku, oli aiheuttanut ihan kunnon vaikutuksen, seillä tyttö ei enää uskaltanut nousta. Oscar ei ollut varma oliko isku varsinaisesti aiheuttanut fyysista vahinkoa, sillä tytön mekossa oli verta jo muutenkin. Mutta Oscarin täytyi kyllä myöntää, että siitä, jos mistä, tuli ylemmyydentunnetta, kun nainen makasi jalkojen juuressa jollain tasolla pahoinpideltynä. Sillä tasolla Oscar oli ehkä hieman sovinisti. Poika hengitti raskaammin, koska jostain syystä, jos Sheno kutsuu itse itsensä, se rasittaa huomattavasti enemmän, kuin tietoinen kutsuminen.
Oscar katsoi taas tyttöä, joka makasi maassa. Sen verran hänellä oli vielä järkeä päässä, vaikka hän oli vieläkin aivan luvattoman vihainen tytön kommentista. Kuin myös. Hän ei kumminkaan tuntenut olevansa tarpeeksi tunteeton pieksämään maassa makaavaa tyttöä. Oscar huokaisi pitkään ja syvään ja iski nyrkillään tiiliseinää. Siitä tippui taas palasia ja Oscarin rystyset punoittivat hieman. Poika lähti kävelemään kujalta pois. Siellä ei tapahtuisi enää mitään mielenkiintoista, joten hän saattoi yhtä hyvin mennä sinne, minne oli alunperin aikonutkin. Sanaa sanomattakaan Oscar käänsi selkänsä tytölle ja katosi kulman taakse.

//Juu tässä tämä kai oli, koska mä en tiedä miten vois enää jatkaa :'D Kiitosta vain kun venytit tämän herrasen pinnan varsin pitkälle.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Agna » 09 Helmi 2011, 20:18

//Khyllä :) Kiitoksia itsellesi hyvästä pelistä, jälleen kerran. :D Seuraavaa odotellessa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron