Argen
Aivan sama mitä ikä oli, he molemmat olivat henkisesti lapsia vielä. Felipan selkeästi vähätellessä taikojen voimaa, Argen suutahti, ja virnisti sitten ketun lailla, nousten ylös ja kävellen veden rajaan. Häntä heilui laiskasti, tuon astellessa jääkylmään veteen nin että nilkat kastuivat, kyykistyen sitten sen verran että sai laskettua kätensä veden alle.
"Katsoppa tarkkaan, kotikissa. Jos tämä ei ole hyödyllistä, syön häntäni ja jopa hyvällä ruokahalulla.", tuo totesi, alkaen sitten mumisemaan jotain, vanhalla menninkäisen kielellä. Vesi alkoi pyörteilemään hiljalleen, ja kohta nousi vesipatsas, toinen, sekä kolmaskin! Ne kieppuivat hurjasti Argenin ympärillä, varmistaen ettei Argenille sattuisi mitään. Nuoren kasvoille nousi taas virne, hänen ohjatessa vesipatsaa yllättäen Felipan kimppuun niin että tuo kastuisi ja pahanpäiväisesti! Toki tuo pystyisi väistämään, mutta koeta siinä kolmea vesipatsasta samaan aikaan väistellä, varsinkin kun herralla oli pienen asteen yllätysetu.
"Vieläkö magia on turhanpäiväistä?", tuo huikkasi nauraen, ja päästi sitten patsaat tipahtamaan maahan niin että loiskahti.
"Menninkäisten taika vaikuttaa luontoon. Jos olisin jäänyt oppiin, osaisin tällä hetkellä varmaan hallita tuulia ja vesistöjä mieleni mukaan. Tulesta en niin välitä, meinasi häntä kerran kärähtää.", Argen selitti samalla kun nousi vedestä, pudistellen tassut kuiviksi samalla.
[[Ja logiikkani katoaa taas jonnekkin, kun ilta pimenee... ]]