odottamaton yllätys ft. Akuma

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 19:09

Sethos

Vanyan kysymykset ja olettamukset demoneista ja sydämistä saivat Sethosin naurahtamaan pienesti.
"Ei se johdu siitä että olen demoni" Sethos totesi "Se johtuu siitä että olen pessimisti"
Monet Demonit uskoivat olevansa hyviä, vaikka pelkkä rotu demoni leimasi heidät kirotukisi, pahoiksi. Sethos eli mielikuvien mukaisesti, olettaen ettei kukaan kiinnostuisi demonista millään muulla kuin vihan tasolla. Tosin, Sethos viihtyi yksin, joten hän ei välittänyt vihattiinko häntä rotunsa takia vai ei. Tosin Vanya oli poikkeus. Tuon seurassa Demoni jostainsyystä viihtyi. Tuo ei ilmaissut vihaansa demoneja kohtaan mitenkään, joten tuskin tuo edes demoneja vihasi.. kai?

Vanya onneksi ei alkanut tenttaamaan Sethosilta syytä miksi tuo vältteli oman tarinansa kertomista. Sen sijaan neito kyseli mitä Sethos haluaisi tietää tuosta. Demoni katsoi hömeltyneenä tyttöä, joka sai antisosiaalisen demonin päähän nousemaan tuhansia kysymyksiä. Demoni meni lukkoon, kunnes kohautti olkapäitään pienesti.
"Miksi sinua kiinnostaa demonin seura?" Sethos aloitti päällimmäisellä kysymyksellä "Miksi sinua kiinnostaa olla surullisen ja tylsän henkilön kanssa pakkasessa, vaikka voisit olla kotona nukkumassa lämpimässä pedissä?"
Katse oli kiinnittynyt täysin Vanyaan. Siinä tyttöä tuijottaessaan, Sethos tunsi jotain sisällään, mitä ei ollut tuntenut vuosikymmeniin. Jokin lämmin tunne pyrki pintaan. Sethos ei ollut varma mikä tuo tunne oli, eikä tiennyt uskalsiko edes ottaa selvää siitä.
Vanya oli kaunis. Sitä Demoni ei käynyt kiistämään. Mutta mikä tässä nätissä neidossa sai Sethosin tuntemaan erillailla? Koko kylä oli täynnä enemmän tai vähemmän nättejä tyttöjä! Demoni ei ollut enää varma mitä piti ajatella ja yritti sivuuttaa tuon tunteen ja selvittää päänsä, ennen kuin käänsi katseensa pois Vanyasta vaivautuneesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 09 Tammi 2011, 00:53

Vanya

Sethos sanoi olevansa pessimisti. Sen kyllä jotenkin saattoi arvata tuon apaattisuutemaisuudesta ja itsesääliin vaipuneesta olemuksesta. Mistä demonit sitten ovat saaneet paholaisen maineensa? Tyttö kysyi kiinnostuneena. Jostain syystä demonit alkoivat kiinnostaa häntä enemmän ja enemmän. Vanyalle niin kuin varmasti monelle muullekin, oltiin kerrottu, että demonit olivat pahan perikuvia, iljettäviä, sydämettömiä olentoja, jotka saattoivat tappaa huvikseen. Pienempänä hän olikin pelännyt demoneja, mutta nykyään hän ei uskonut niiden olevan kaikkea sitä mitä sanottiin. Monet aikuisetkin ihmiset /haltiat saattoivat pelätä demoneja, varsinkin vanhukset. Tytöllä ei ollut mitään syytä vihata demoneja, varsinkaan Sethosta. Hänhän oli pelastanut tämän hengen. Vanya ei ollut koskaan ennen tavannutkaan demonia, joten ei hän voinut tuomita huhujen ja satujen mukaan, joista suurin piirtein joka ikinen oli leimannut demonit pahoiksi. Sethos oli ainoa demoni, jonka Vanya oli tavannut ja vaikka hän ei tuntenutkaan kovin hyvin oikeastaan ollenkaan tätä, hän tiesi, ettei Sethos ollut paha. Päinvastoin, vaikka tuskin tuo itse sitä hevillä myöntäisikään.
Kysyttyään, mitä Sethos haluaisi tietää Vanyasta, demoni katsoi tyttöä hieman hölmistyneenä. Se oli jokseenkin hassu näky ja se sai hymyn nousemaan Vanyan huulille. Lopulta demoni sai avattua suunsa ja kysyi, että miksi tyttöä kiinnosti demonin seura ja jatkoi vielä siihen: että miksi Vanya oli kylmässä pakkasessa istumassa iltaa tylsän ja surullisen demonin kanssa, kun voisi olla peiton alla omassa sängyssään lämpimässä. Ei minua kiinnosta kenen tahansa demonin seura, minua kiinnostaa minut pelastaneen demonin seura. Ja juuri sen takia. En olisi pystynyt edes nukkumaan, enkä unohtamaan kaikkia illan tapahtumia tuosta vain. Sitä paitsi sieppaat nukkuvien unia.
Tämä ei ole ensimmäinen yö kun olen poissa kotoa.. Vanya laski katseensa jalkoihinsa ja jatkoi sitten pienen hymyn kera siirtäen vihreät silmänsä Sethosiin Surullisesta en tiedä, mutta vaikka olisitkin tylsä, niin mielestäni olet silti ihan mukavaa seuraa. demonin kanssa oli loppujen lopuksi ihan hauskaakin, vaikkei Sethos puhunut itsestään paljoakaan mitään. Tätä nykyä tyttö saattaisi vierailla enemmänkin kylän pimeillä kujilla, jopa katoillakin, kun hän tiesi Sethosin olevan liikkeellä öisin. Pysyn täällä seuranasi niin kauan, kunnes et jaksa enää katsella naamaani tai kuunnella juttujani. Joten sano vain jos et jaksa minua, niin menen. Jollain tasolla tyttö tiesi vastauksen, ja se oli ei tai ainakin hän toivoi niin, mutta hän ei kuitenkaan sulkenut sitä toista vaihtoehtoa pois kokonaan. Vanya siirtyi aavistuksen verran lähemmäksi demonia, muttei kuitenkaan liian lähelle tätä. Täällä tosiaan alkaa tulla kylmä.. Vanya sanoi haltiakielellä, olettaen, että Sethos ymmärsi sitä.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 13:58

Sethos

Vanya kyseli mistä Demonit olivat saaneet niin huonon maineen. Siihen Sethos ei osannut vastata, vaan kohautti olkapäitään.
"Huhu puheista? Yksi demoni tekee jotain pahaa, niin muutkin leimataan pahkoisi? En tiedä, enkä oikeastaan välitä" demoni lateteli, hiljentyen sitten kuuntelemaan Vanyan puheita.
Tyttö kertoi ettei tuota kiinnostanut kenen tahansa demonin seura, vaan nimenomaan Sethosin. Läheispelkoinen demoni ei tiennyt olisiko pitänyt olla otettu vai peloissaan. Demoni ei kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, vaan kuunteli Vanyan puheet loppuun. Vanya myös lisäsi ettei tämä ollut ensimmäinen yö, kun tuo oli pois kotoaan.
"Kodista pitäisi olla kiitollinen" Demoni huomautti "Harvalla sellaista on".
Lisäksi Vanya kertoi että Sethos oli ihan mukavaa seuraa. Siitä saattoi olla montaa erimieltä, mutta Demoni oli kuitenkin otettu että tämä neito viihtyi hänen ankeassa seurassa. Makunsa kullakin. Vanya ilmoitti pysyvänsä täällä niin kauan kunnes Sethos kyllästyisi hänen juttuihinsa ja pärstäänsä.
"en usko että ehdin kyllästyä niihin ainakaan sataan vuoteen" Sethos huomautti, päästäen näin ilmoille pienen, ei niin kaunopuheisen kohteliaisuuden.

Sitten Vanya muuttikin kieltään haltiakieleen. Sethos vilkaisi kauniilla kielellä puhuvaa neitoa, tuhahtaen pienesti.
"Sitten sinun kannattaisi hankkiutua sisätiloihin" Demoni totesi haltiakielellä, mikä kuitenkin ontui hieman. Siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli tätä kaunista kieltä harjoittanut.
Demoni nousi seisomaan katon harjalla, etsien hetken tasapainoaan ja vilkaisi sitten Vanyaan.
"Tule, saatan sinut kotiisi niin ainakaan sinä et jää tänne palelemaan" Sethos totesi ojentaessaan kättään Vanyalle "En halua että vilustut"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 09 Tammi 2011, 21:57

Vanya

Sethos ei osannut vastata tytön kysymykseen, miksi demoneja vihattiin ja pelättiin niin paljon. Tuo päätteli, että se saattoi johtua huhupuheista. Hyvin mahdollista. Hm, voi olla. Tiedätkö.. tunnut välittävän vain harvoista asioista. Tyttö vaihtoi äkkiä puheenaihetta. Tai oikeastaan hän totesi sen ääneen, vaikkei hänen välttämättä olisi pitänyt. Hän katsoi demonia silmiin hymyillen ja käänsi sittn katseensa muualle.
Sitten tuli puhe kodista. Sethos sanoi että pitäisi olla kiitollinen että ylipäänsä oli koti, koska harvalla sitä loppujen lopuksi oli. Olenkin, liikun öisin, jottei äitini tarvitsisi murehtia sen enempää minusta. Minä.. haluan löytää yhden henkilön. Siitä on hyvin kauan kun viimeksi näin hänet.
Vanya sanoi ehkä hieman alakuloisen oloisena.
Siitä, että oliko Sethos hyvää seuraa vai ei, todellakin saatettiin olla montaa mieltä, mutta Vanya oli totuudenmukaisesti sitä mieltä, että tuo oli hyvää seuraa. Demoni totesi, että tuskin kyllästyisi Vanyaan ainakaan sataan vuoteen. Tuo omaperäinen kohteliaisuus nostatti hymyn tytön suulle. Sata vuotta on pitkä aika.. mutta hyvä niin.
Sethos osasi kuin osasikin haltiakieltä, hän sanoi, että, jos kerran tulisi kylmä, pitäisi harkita sisätiloihin siirtymistä. Demonin haltiakieli ei ollut täydellistä, mutta kyllä sitä ymmärsi hyvin. Sethos nousi seisomaan, ja suoristaessaan selkänsä Vanya huomasi miehen olevan hyvin pitkä. Huomattavasti pidempi kuin neiti itse. Sethos ojensi kätensä auttaakseen tytön ylös, sanoen samalle että tämä saattaisi hänet kotiin, ettei hän vilustuisi. Vanya tarttui miehen käteen ja nousi kepeästi ylös. Tyttö jäi tuijottamaan miehen kirkkaan oransseja silmiä lähietäisyydeltä ei kuitenkaan niin häiritsevän, tukalan läheltä, eikä irrottanut otettaan tuon kädestä. Entä jos minä en halua jättää sinua tänne yksin palelemaan? Vanya sanoi ja pieni virne nousi jälleenkerran tytön suulle.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 23:14

Sethos

Demoni naurahti pienesti tytön huomautukselle siitä, että Sethos taisi välittää vain harvosta asioista.
"Jos ei välitä itsestään niin ei välitä oikein mistään muustakaan" Demoni totesi ohimennen.
Vanya kertoikin sitten olevansa kiitollinen kodista, mutta liikkui öisin ettei huolestuttaisi äitiään yhtään enempää. Huomaavaista, mutta Sethos ei tajunnut miten yöllä liikkuminen auttaisi äitiä nukkumaan yhtään sen rauhallisemmin... kaiketi tuon äiti ei sitten ollut tietoinen tyttärensä yöllisistä seikkailuista. Vanya kertoi myös haluavansa löytää yhden tietyn henkilön. Sethosilla olisi löytynyt litanja sarkastisia kommentteja tuohon lauseeseen, mutta jostain syystä demoni hillitsi itsensä ja piti kielensä kurissa.

No, Vanya tarttui Sethosin käteen ja nousi kepeästi ylös. Vastoin Sethosin odotuksia Vanya jäi tuijottamaan demonia, pitäen tuon kädestä yhä kiinni, aivan kuin varmistaakseen ettei mies lähtisi pinkomaan pakoon. Jostain syystä Sethos ei halunnut lähteä pakosalle. Sen sijaan demoni vastasi Vanyan katseeseen omallaan, odottaen että jotain tapahtuisi. Ja sitten tapahtuikin. Vanya toi esiin kysymyksen, mitä Sethos ei ollut miettinyt sen pidemmälle. Neutraali ilme kasvoillaan demoni tuijotti neitoa, kunnes hymähti pienesti.
"Sitten minun on kai pakko tulla teidän takkanurkkaan nukkumaan" Sethos totesi virnistäen pienesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 12 Tammi 2011, 23:26

Vanya

Sethos naurahti Vanyan toteamukselle ja sanoi, että jos ei itsestään oikein välittänyt, niin sitä vähät välitti paljoa muustakaan. Vanya oli aika suorapuheinen ja utelias, mutta vielä hän ei ihan viitsinyt avata suutaan ja kysyä syytä demonin piittaamattomuuteen, ei vielä. Ehkä sitten kun hän tuntisi Sethosin paremmin. Tuohan saattaisikin sulkeutua kokonaan ja sitä tyttö ei halunnut.
Vanyan äiti ei tosiaankaan tiennyt tai niin tyttö ainakin oletti hänen yöllisistä reissuistaan. Onneksi. Tosin hänen äitinsä oli sillä hetkellä sairas ja Vanya oli komentanut tätä keskittymään omaan paranemiseensa. Tyttö lääkitsi äitiään aamuisin ja iltaisin säännöllisesti joka päivä, ja sitten hän keitti paljon yrttiteetä. Kokkaustaidotkin olivat karttuneet vahvasti, kun äiti makasi sängyn pohjalla.
Noustuaan ylös demonin avustuksella, tyttö katsoi tätä silmiin ja kysyi kysymyksen. Sethos vastasi kysymykseen, että hänellä ei tainnut olla muita vaihtoehtoja, kuin mennä Vanyan mukaan, tuo sanoi virnistäen. Tytön hymy nousi vieläkin korkeammalle ja hän naurahti Onneksesi - tai harmiksesi, miten sitten haluatkin sen tulkita minun huoneessani on takka, alakerrassa keittiössä on uuni, josta tulee lämpöä sinne, mutta minun huoneessa on vähän lämpimämpi. Vanya tapitti vielä hetkisen demonin kauniin oransseja silmiä. Oranssi oli hänen lempivärinsä.
Tyttö hymyili vielä söpösti ja sanoi Tule, kotini ei ole kauhean kaukana. ja pitäen demonin kädestä kiinni lähti sitten niin sanotusti taluttamaan Sethosia pitkin kattoa, tytön kotia kohti. Katoilta sinne olisikin nopeampi mennä, ja oli myöskin helpompaa kiivetä Vanyan huoneen ikkunasta sisään, koska huone sijaitsi yläkerrassa. Katon reuna tuli vastaan ja alle metrin päässä alkoi toinen katto. Siitä nyt pääsi helposti yli. Vanya teki varsin soman loikan toiselle katolle pitäen tasapainonsa. Tiedätkö, minusta tuntuu, että jos putoaisinkin katolta, ottaisit minut kiinni. Ottaisithan? Jostain syystä Vanya luotti Sethosiin ainakin melkein täysin. Vanya irrotti otteensa demonin kädestä ja käveli katon reunalle. Toiselle katolle olikin sitten vähän pitempi matka. Sinne asti hän ei pystyisi hyppäämään. Tyttö kääntyi Sethosiin päin katon reunalla ja virnisti Luotan siihen, että otat minut kiinni hän sanoi, levitti kätensä, sulki silmänsä ja antoi itsensä pudota selkäpäin. Siitä olisi leikki kaukana, jos demoni ei olisi ollut paikalla, pudotus oli aika pitkä. Nyt täytyi vain toivoa, että Sethos ottaisi hänet kiinni. Vanyalle tuli välillä mitä hulluimpia päähänpistoja.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2011, 13:37

Sethos

No, Demoni lähti seuraamaan nättiä seuralaistaan tuon kehottaessa liikkeelle lähtöä ja ilmoittaen, ettei kotinsa kovin kaukana ollut. Matkan pituus tosin oli suhteellinen käsite, Demonin mielestä lyhyt matka saattoi haltiasta olla ikuisuus. Sethos ei kuitenkaan lähtenyt tästä asiasta valaisemaan ääneen vaan sulki suunsa ja seurasi neitiä kuin koulutettu koira konsanaan.
Vanyan seuraavat sanat saivat demonin kohottamaan kulmiaan kysyvästi. Tuo oli melkolailla varma siitä että Sethos ottaisi hänet kiinni, mikäli meinaisi tippua. Mitään Demoni ei ehtinyt vastaamaan tuohon hämmentävään kysymykseen, kun Vanya irroitti jo otteensa Demonin kädestä ja käveli katon reunalle. Siinä vaiheessa Sethosin päässä alkoi soimaan hälyytyskellot. Tyttöhän meinasi tosissaan testata Sethosin uskollisuutta ja refleksejä.

Sen pidemmittä puheitta Vanya lähti kaatumaan selkä edellä alas katolta. Milli sekunnin ajan Sethosin päässä kävi ajatus siitä, että antaisi tytön vain pudota, kuten olisi antanut kenentahansa muun tippua. Mutta ei, jokin sai Sethosin välinpitämättömän olemuksen liikkeelle, kohti tippuvaan Vanyaa.
Sethos loikkasi Vanyaa kohti, kietoi tuon syleilyynsä ja antoi kaksikon tippua hetken kohti kivikovaa, jäätävää maata. Juuri ennen osumaa, Sethos käänsi kaksikon pystysuoraan ilmassa ja otti maankamaran vastaan omilla jaloillaan. Isku oli joustava ja pehmeä, joten vahinkoa ei käynyt. Paitsi Sethosin jalkapohjille, jotka eivät olleen iloisia äkillisestä kovasta, kylmästä pinnasta.
Hetken Sethos piti Vanyaa syleilyssään, kunnes päästi tuon varovasti irti ja tarkisti ettei tytölle käynyt kuinkaan.
"... Älä enää ikinä tee noin seurassani" Sethos totesi lopulta, pienesti naurahtaen.
"En ole naisten pelastaja tyyppiä..." Demoni lisäsi pyyhkäistessään hiuksia pois Vanyan kasvoilta "nyt näytä tie kotiisi, ennen kuin saat lisää yhtä älyttömiä ideoita".

// Pahoitteluni vastauksen kestosta X_x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 02 Touko 2011, 23:24

// Vihdoinkin pitkän tauon jälkeen continues :)) suuuurensuuret pahoittelut akuma ja muutkin ketkä tätä peliä tykkää lueskella<3 //

Vanya



Tyttö tunsi tullen vireen varsin hyvin kulkevan hänen hiuksiensa lomitse. Hänen vatsaansa väänsi jännityksestä ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Pudotessaan Vanya muisti Sethosin hämmentyneen ilmeen ennen putoamistaan. Hän sulki silmänsä tiukasti kiinni ja totisesti toivoi, ettei seuraava asia johon hän putoaisi olisi maankamara, vaan tuon koiramaisen Demonin syli. Eikä aikaakaan kun näin kävi. Demoni kietoi kätensä tytön ympärille ja antoi heidän pudota vähän aikaa. Jo siinä vaiheessa haltiatytön pelko kaikkoontui täysin ja hän laittoi kätensä Sethosin kaulan ympärille.

Juuri ennen kuin kaksikko ehti osua jäätävään maanpintaan, Demoni käännätti heidät pystysuoraan ja otti maan vastaan omilla jaloillaan sulavasti ja joustavasti.

Vielä hetken aikaa tyttö piti silmiään kiinni, ja kun hän avasi ne, hän näki jo hänet toistamiseen pelastaneen demonin kasvot. Hymy hiipi Vanyan kasvoille. Sitten Sethos päästi tytön irti ja tarkisti, ettei sen kummempia vaurioita tullut. Haltiatyttö naurahti Tiesin että ottaisit minut kiinni. Sitten tyttö laski kätensä demonin rinnalle ja vannoi sitten ettei tekisi moista temppua enää ikinä tämän herran seurassa hymysuin. Demoni sanoi ettei ollut oikein naisten sankari tyyppiä. Ehet varmasti, minähän olen vain poikkeus tapaus, eikö vain? Vanya naurahti ja kurottautui varpailleen ja antoi pienimuotoisen suukon Demonin poskelle. Tiedä sitten siitä pitikö Demoni siitä vai ei, mutta näin tyttö teki.

Sethos totesi, että olisi parempi jos tyttö nyt vain näyttäisi tien kotiinsa, ennen seuraavaa kuningas ideaa. Hahaha, se on tuossa kulman takana. Kiipeän aina viiniköynnöstä pitkin ulos ja takaisin. Mutta meidän täytyy olla sitten hiljaa, äitini nukkuu alakerrassa.. tyttö selitti. Kulman takana tosiaan oli viiniköynnöksellä varustettu talon päätyseinä, jossa oli yksi ikkuna, Vanyan huoneen ainut ikkuna. Villiviinin oksat olivat vankkoja ja paksuja, joten niitä pitkin oli hyvä kiivetä.

Haltiatyttö katsoi hymyillen Demoniin päin ja alkoi kiivetä kohti omaa ikkunaansa. Pudotus ei ollut kovinkaan suuri, eikä hän ollut tippunut kuin kerran sählättyään liikaa. Eikä siinäkään käynyt pahasti, joka paikka mustelmilla ja häntäluu kipeänä viikon verran.

Vanya kapusi ikkuna sisään mahdollisimman vähin äänin ja sisälle päästyään hän etsi pöydän päällä olevan kynttilän ja sytytti sen, jotta he näkisivät paremmin. Täällä sitä ollaan. Tämä ei ole kummoinenkaan, mutta se on koti ja viihdyn täällä. Vanya kääntyi Sethosiin päin hymyillen.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2011, 13:57

// aaaaa <3 Vihdoinkin! Mä oikeesti jo pelästyin et katosit kokonaan QQ //

Sethos

Vanya kertoi tienneensä Sethosin ottavan hänet kiinni. Voi kumpa tyttö tietäisi paremmin. Demonin sisällä kävi tällä hetkellä suuri tunteiden myrsky, jota tuo itse ei osannut edes tulkita. Vanyan koskettaessa demonin rintakehää, olento hätkähti huomaamattomasti. Kosketus elävältä olennolta oli jotain, mitä demoni ei ollut kokenut moneen vuosisataan. Lähinnä siksi ettei antanut kenenkään päästä lähelleen..
Vanyan seuraavat sanat saivat demonin mutristamaan huuliaan pienesti. Mitään demoni ei mennyt vastaamaan tytön kysymykseen, johon vastaus taisi olla myöntävä. Ei Sethos keksinyt muuta selitystä Vanyan pelastamiselle, kuin sen, että tyttö oli poikkeus tapaus. Lausetta seurasi pieni suudelma poskelle, joka sai demonin jähmettymään paikoilleen kuin patsaan. Jo pelkkä kosketus oli demonille vieras asia, joten suudelma - vaikka viaton olikin - sai olennon pään sekaisin hämmennyksestä ja lievästä pakokauhusta. Oliko hän tietämättään ajautunut näin läheiselle alueelle?
Pahinta oli, ettei demoni tiennyt miten olisi pitänyt reagoida. Ääni pään sisällä huusi juoksemaan pakoon ja eristäytymään kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä seuraavaksi vuosisadaksi. Mutta toinen ääni huusi ottamaan tilanteesta kaiken irti. Loppujen lopuksi, demonihan kaipasi vain jotakuta lähelleen, vaikka sen kielsi ääneen itseltään.

Sethos havahtui Vanyan sanoihin, tytön huomauttaessa talon olevan aivan kulman takana. Demoni hymähti pienesti ja lähti jälleen kerran kiltisti seuraamaan Vanyaa, kunnes saavuttiin oikean talon luokse. Vanya lähti kiipeämään ylös pitkin villiviinin oksia. Demoni katseli alhaalla, että tyttö pääsi sisälle asti turvallisesti, jonka jälkeen hyppäsi itse yhdellä, kepeällä loikalla ikkunalaudalle ja pujahti siitä sisään.

Huoneessa oli pimeää, mutta Vanya korjasi asian sytyttämällä kynttilän, joka valaisi pienesti kotoisanoloista huonetta. Vanya totesikin ettei tämä hökkerö ollut kummoinen, mutta hänelle se oli koti ja tyttö viihtyi täällä.
"Viihdyt niin paljon että lähdet öisin seikkailemaan?" Sethos lähinnä totesi virnistäen pienesti, samalla kun sulki ikkunan perässään ja käveli peremmälle, pitämättä sen suurempaa meteliä.
Sethos istuikin alas tuolille, jääden tuijottamaan Vanyaa hetken.
"ala nukkua niin pääsen livistämään täältä jahka olen syönyt painajaisesi" Demoni totesi virnuillen jälleen. Ei hän oikeasti halunnut livistää, kunhan vain esitti sitä örrimörriä, minkä roolin oli hyväksynyt jo monia vuosisatoja sitten.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 07 Touko 2011, 16:51

// Oivoi ennenenenennn tosiaan, taidan olla jo liian koukussa tähän paikkaan niin ei pikkuinen motivaation katoaminenkaan minnuu täältä häädä :D <3//

Vanya

Tytön tosiaan olisi parempi tietää paremmin. Hän oli melko sinisilmäinen ja uskoi kaikista niin ihmisistä, haltioista kuin muistakin otuksista hyvää. Toivottavasti tuommoinen uskomus ei johtaisi vielä joku päivä tytön kuolemaksi.
Demoni ei vastannut mitään tytön kysymykseen siitä, oliko hän kenties poikkeustapaus, kun tuo ei yleensä pelastellut ketään. Mutristi vain pienesti huuliaan, joten kaipa tuon jotenkin voi laskea myöntymisen merkiksi. Suukosta sitten taas Sethos näytti menneen tolaltaan. Niinpä niin, Vanyalla oli tapana toimia ensin ja miettiä vasta sitten jälkikäteen. Tuo on ainakin yksi niistä tavoista, joka vaatisi uudelleen pohtimista.

Tyttö pääsi vaivattomasti kiipeämään viiniköynnöstä pitkin huoneeseensa, eikä aikaakaan kun Demoni loikkasi yhdellä kepeällä loikalla ikkunalaudalle ja pujahti siitä sitten huoneeseen vähin äänin. Vanyan sytytettyä valon ja sanottuaan että viihtyi huoneessaan, Sethos kiusasi kysymällä viihtyikö tyttö siellä niinkin paljon, että piti oikein öisin reissuun lähteä. Vanya katsoi Demoniin päin hymyillen tosi hauskaa tyylillä ja totesi sitten Minulla on hyvä syy siihen, äitini ei tiedä asiasta, enkä halua huolestuttaa häntä. Siksi liikun öisin. Etsin jotakuta.. siskoani. tyttö sanoi ja meni sängylleen istumaan.
Sethos hoputti Vanyaa nukkumaan päästäkseen syömään painajaiset pois ja saman tien livistämään itse pois paikalta. Tyttö hymyili Sitä suuremmalla syyllä haluan pysyä hereillä, en halua että lähdet. Eikä minua edes väsytä, ainakaan tarpeeksi, että saisin nukutuksi. Näin se oli. Vanyaa ei väsyttänyt. Häntä kiinnosti Demonin menneisyys. Hän halusi kuulla siitä.

// awskis ihaana tuo öwwimöwwi ^.^ //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Touko 2011, 15:59

Sethos

Vanyan reaktio demonin kommenttiin sai miehen hymyilemään hiustensa takaa. Vanya vielä tarkensi miksi oikein hiippaili pitkin öitä kaduilla, saaden demonin hymähtämään pienesti.
Demoni seurasi katseellaan kuinka Vanya käveli sängyllensä ja lopulta iski sievän takapuolensa pehmeälle patjalle. Vastaus Sethosin hoputteluun kuului kieltävästi, Vanya ei aikonut Sethosin livistävän ja sen johdosta aikoikin pysyä hereillä. Tyttö vielä uhosi ettei tuota yhtään väsyttänyt. Mitä Sethos nyt tiesi, veikkasi demoni tytön nukahvatan parin tunnin sisään mikäli tuo liian kauaa sängyllä alkaisi pyörimään.
"Mikäli et ole nukkunut koko päivää, kuten minä, väsähdät varmasti pikapuoliin... tai no, mistä minä tiedän mikä sinun unentarpeesi on" Demoni totesi, nostaen jalkansa ristiin tuolille, niin sanottuun lootusasentoon.

Seurasi hetken hiljaisuus. Demoni vain tujotti jo silmäniloksi muodostunutta nuorta neitoa. Demoni aisti tytön pulssin ja kuunteli sitä, ruahoitellen samalla ajatuksiaan, jotka myrskysivät päänsä sisällä.
"onko tapanasi yleensäkin raahata mukanasi tuntemattomia mörköjä kotiin keskellä yötä?" Sethos kysyi lopulta nostaen katseensa, joka oli erehtynyt harhailemaan pitkin neidon vartaloa, takaisin Vanyan silmiin "vai olenko minä poikkeustapaus?"


// Öwwimöwwit <3 //

// 13.6 vedän hahmoni jälleen pois kun täällä on hiljaista, mutta ota yhteyttä mikäli vielä haluat jatkaa kun palailet :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 21 Kesä 2011, 23:10

//Thäällä sitä taas ollaan! on se olevinaan niin vaikeata ^.^ anteekswii everymushroom who reads this and da king too<3//

Vanya

Demoni hymähti tytön selityksille miksi oikein liikuskeli haltija kylän kaduilla öisin. Totinen tosihan se oli, hän halusi löytää siskonsa hinnalla millä hyvänsä. Tyttö oli kyllä jo aikalailla uupunut öillisistä reissuista ja arkipäiväntöistä, mutta nyt hänellä oikeastikin oli ei vähempää kuin mielenkiintoista seuraa, joten häntä ei nukuttanut.. ainakaan paljoa. Tyttö halusi pysyä hereillä, hän voisi jättää ensi yön välistä ja nukkua koko sen yön, että voimat palautuisivat edes jotenkin, valmiiksi taas etsintöihin.
Vanya kellahti selälleen sängyllensä ja kierähti siitä vatsalleen pitäen käsillään päätään pystyssä silmät uteliaisuutta loistaen katsellen hänen edessään olevaa demonia, josta taisi tämän illan/yön jälkeen tulla hänen ystävänsä, ellei tuo jo ollut. Noh, sen näkisi sitten myöhemmin halusiko Sethos edes liikuskella haltijatytön kanssa. Toivottavasti ainakin, Demonista voisi olla apuakin hänen siskonsa etsinnöissä.
Demoni arveli tytön nukahtavan aikas pian, jos ja kun hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan. Totesi myös perään ettei loppujen lopuksi tiennyt neidin unentarpeesta. Vanya hymyili.
Haluatkohan sinä todella, että menisin nukkumaan, vai sanotko vain? Demoni risti tassunsa tuolille ja siitä seurasi hetken hiljaisuus, pienen hetken.
Tyttö kohotti toista kulmaansa huomatessaan Demonin katseen harhailevan jossain muualla kuin naamataulussa ja tuon sanojen jälkeen hymy kipusi jälleen Vanyan huulille. No ei tosiaan.. sitä paitsi minähän tunnen sinut, en kauttaaltaan, mutta minut kahdesti pelastaneen henkilön kyllä uskallan päästää sisään vaikka kuinka olisi mörkö. Etkä sinä näytä möröltä. Tyttö vastasi ilkikurisesti hymyillen. Olihan noissa sanoissa perääkin. Tiedä sitten miten Sethos sen tulkitsisi, mutta kohteliaisuus sen oli tarkoitus olla.
Vanya nojasi edelleen kämmeniinsä ja heilutteli jalkojaan polvesta alaspäin ilmassa, niin kuin hänellä yleensä olikin tapana. Entä itse, onko sinulla tapana suostua puolituntemattoman typykän pyyntöön ja pujahtaa neidon huoneeseen tuosta vain? Tyttö kiusasi.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Kesä 2011, 14:12

Sethos

Vanyan kellahtaessa sängylle Sethos hymähti. Mikäli tuo liian kauan makoilisi, alkaisi neitoa varmasti nukuttamaan, kuten ketä tahansa unta tarvitsevaa olentoa. Neidon kysymys sai Sethosin virnistämään.
"Taidan sanoa vain" Oli vastaus kysymykseen, samalla kun demonin katse eksyi jälleen harhailemaan pois Vanyan naamataulusta, tällä kertaa tuon jalkoihin joita neito heilutteli sängyllä maatessaan. Hypnoottista.
Vanya kertoi ettei tuolla todellakaan ollu tapana tuoda vieraita taloonsa. Tyttö vielä lisäsi, ettei Sethos nyt ihan täysin tuntematon ollut, muistuttaen siitä kuinka demoni oli jo kahdesti pelastanut tyttösen. Sanoissa oli perää, mutta ne saivat silti Sethosin virnuilemaan itsekseen tummien hiusten valahtaessa kasvoille.

Hymy pysyi demonin kasvoilla Vanyan kuiskatessa seuraavan kysymyksen. Tämä ei todellakaan ollut jokapäivänen tapa demonille, joka karttoi sosiaalisia kontakteja, varsinkin naispuoleisten olentojen kanssa.
"Ei" Kuului lopulta yksinkertainen ja lyhyt vastaus Vanyan kysymykseen. Demoni nousi ylös tuolilta ja käveli sängyn viereen, kyykistyen siihen, kasvotusten Vanyan kanssa.
"Sinä olet poikkeus tapaus"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Daniella » 27 Kesä 2011, 22:41

Vanya

MM, loppujen lopuksi ainahan oli se mahdollisuus, että sänky alkaisi tuntua turhankin mukavalta ja tyyny sekä peitto liiankin kutsuvalta. Ei sitä koskaan tiennyt, mutta nyt tyttö keskittyi hänen huoneessaan olevaan Demoniin, jonka oli saanut vieraakseen.
Vanyan kysymys sai Sethosin kasvoille jo jokseenkin tutuksi tulleen virneen ja tuo sanoi vain sanovansa haluavansa, että tyttö menisi jo petiin. Haltianeito hymyili sitä varsin viehättävää hymyään yhä enemmän ja enemmän. Hän nojasi vasempaan käteensä, joka piti tytön päätä pystyssä jalat ojennettuina keinuen takapäässä.
Seurasi hetken hiljaisuus ja Demonin katse alkoi jälleen tarkastella tyttöä. Neitoa itseään se ei kovastikaan haitannut, vaikka se olikin outo tunne. Oikeastaan kukaan ei ollut katsonut Vanyaa sillä tavalla kuin tuo hänen huoneessaan oleva Demoni, Sethos nyt. Tai ainakaan tyttö ei ollut tietoinen asiasta. Se oli hassua.
Sethos vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi kieltävästi tytön kysymykseen, että oliko tämä vain yksi muiden joukossa. Eikä aikaakaan kun tuo nosti peppunsa penkiltä ja laskeutui tytön tasolle tämän viereen. Siinä he olivat, haltianeito ja demoni, kasvotusten. Sitten kuului Sethosin sanat, Vanya oli poikkeustapaus. Tyttö nojasi edelleen käteensä, edelleen hymyillen nätisti, nyt katsoen Demonin punaisiin silmiin vihreillä silmillään. Tuo vasta olikin outo tunne. Tyttö ei ajatellut mitään, hänen mielessään ei ollut yksinkertaisesti yhtään mikään sillä hetkellä. Siinä hän vain tapitti tuota takkutukkista demonia. Tietämättä miten reagoida. Joiltain osin hän pelkäsi tekevänsä jotain väärää, että Sethos lähtisi pois. Tytöstä pienen ikuisuuden tuntuneen hiljaisuuden jälkeen hän sai suuvärkkinsä avattua: Kuinkakohan monelle olet mahtanut sanoa tämän.. Siinä se. Muuta hän ei saanut suustaan. Häntä harmitti se, hän ei kovin usein ollut ollut sanaton. Mitäköhän tapahtuisi seuraavaksi?
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2011, 17:05

Sethos

Sethos vastasi tytön katseeseen tuijottamalla tuon kauniin vihreitä silmiä. Demoni ei kuitenkaan paljastanut toista silmäänsä, sillä ei halunnut aiheuttaa Vanyalle painajaisia saatika hallusinaatioita. Sehän tästä olisi puuttunutkin. Sethosilla ei ollut aikeita rikkoa tätä ikuisuudelta tuntuvaa hiljaista hetkeä. Hän harvemmin edes puhui, joten hiljaisuus oli demonille enemmän kuin tuttu asia. Joskus ei vain tarvittu sanoja. Kuitenkin, Vanya rikkoi tämän hiljaisen hetken pohtimalla kuinka usein Sethos latelikaan viimeisintä lausettaan ja kenelle.
Demoni virnisti jälleen, ehkä hieman vaivautuneesti.
"Jos tuntisit minut, tietäisit että tämä oli ensimmäinen kerta kun sanon sen yli seitsemäänsataan vuoteen" Demoni kertoi nousten sitten seisomaan ja istahti Vanyan viereen sängylle.

Siitä oli jo pitkä aika kun Sethos oli tuntenut minkäänlaista kiintymystä kehenkään. Viimeisin romanssin poikanen päättyi siihen, että Sethos eristi rakastettunsa elämästään, tajutessaan ettei demonin ja haltian kuulunut olla yhdessä. Ehkä olisi parasta lopettaa Vanyan ympärillä pörrääminen, ennen kuin tuo ehtisi demoniin kiintyä ja kokisi saman karun kohtelun mitä edellinen neito...
Sethos ei halunnut ketään lähelleen, sillä pelkäsi sitä. Hän pelkäsi läheisyyttä ja sitä, että satuttaisi tavalla tai toisella rakastamaansa henkilöä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron