I will save you. [sov]

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Maalis 2011, 22:14

Adrian Nibencarden

Adrian lähti kulkemaan rauhallisesti, Emare näytti jättäytyvän hieman jälkeen, mutta pian tuo rohkeni kulkemaan miehen rinnalla. Haltia paranteli viittaansa enemmän itsensä suojaksi, huppua hän ei kuitenkaan päähänsä laittanut, näkökenttä oli yhdellä silmällä jo muutenkin suppeampi, huppu vain häiritsisi enemmän.
Emaren pahoitteleva äänensävy kaikui telepaattisesti haltian päässä, jolloin tämä hymähti hiljaa. Haluan vain että pääset turvallisesti kotiin ja muutenkin on mukava saada välillä seuraa mutta en tietenkään halua häiritä sinua. Adrian päätti puhua telepaattisesti takaisin, vastaan tulijat saattaisivat katsoa pitkään jos kuulisivat haltian puhuvan itsekseen. Vaikka toisaalta olivathan nuokin haltioita ja ymmärtäisivät tilanteen nopeasti.
Anteeksi, en vain voi huolehtivalle luonteelleni mitään. Mies pahoitteli vielä nuoremmalle.

//Höpsis, lyhyeeseen viestii voi vaan vastata lyhyesti :D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 00:05

Emare Rilien

"Et sinä häiritse... oikeastaan on mukava saada tuttavuuksia häkkini ulkopuolelta.", poika tuumasi, ja vaikka suurin osa kasvoista olikin hupun piilossa, pystyi hänen hymynsä näkemään. Totta, hän mieluummin sai tuttavuuksia ulkoa... Vaikka hän uskoikin vakaasti ettei tulisi heitä koskaan näkemään. Se oli hyvin... epätodennäköistä.
"Huolehtivaisuus on vain hyve. Minut kasvatettiin kyllä melko läheiseksi henkilöksi, vaikka välttelenkin ylimääräisiä kontakteja... harva pitää jos heitä halaa lohduttaakseen, jos he eivät tiedä olevansa surullisia.", poika kommentoi omaa elämäänsä ja viittasi taas kerran kykyynsä nähdä.... ja hän yhä luuli että kaikki näkivät samoin kuin hän kaikkien tunnetilat.

Poikaa alkoi häiritsemään hiljaisuus, joka tuntui painostavan joka puolella katua. Lisäksi häntä alkoi väsyttämään käveleminen, joten tuo päätti pysähtyä seuraavalle penkille hetkeksi, ihan vain saadakseen hetken levättyä...
"Anteeksi... saan kädä niin harvoin ulkona, ettei kuntonikaan ole mikään parhain...", poika hymähti pahoittelevasti, ja veti syvään henkeä pari kertaan. Hiljaisuus painosti yhä, Emare olisi halunut kuulla jotain elävää... joten mitä hän teki? Kaivoi kaula-aukostansa pillinsä, pyöritellen sitä hetken sormissaan, ja alkaen sitten soittamaan yksinkertaista sävelmää, jonka oli joskus kuullut.

[[Kesti hetki, keskityin etsimään muuta kuin rakkauslauluja tätä peliä varten :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 11:09

Adrian Nibencarden

Ei Adrian ollut häiriöksi toiselle ja mies tyytyi hymähtämään tyytyväisenä, tämä näki vielä Emaren hymyn tuon hupun alta.
Haltia kuunteli hiljaisena poikaa, joka mainitsi huolehtivaisuuden olevan vain hyve. Se sai Adrianin laskemaan katsettaan hieman vaivaantuneena, kenties se oli ainoa hyve mitä hänestä löytyi? Pian tämä kuitenkin vilkaisi hieman kysyvästi Emarea, sillä ei oikein ymmärtänyt tuon viimeistä lausetta. Miten niin eivät tiedä olevansa surullisia? Mies oli aikeissa kysyä asiasta, mutta nuorukainen yllättäen pysähtyi ja totesi että haluaisi levätä hiukan. Toisen sairaus todella oli jotain hyvin vakavaa, hehän olivat vain kävelleet rauhallista tahtia. Tietenkin. Adrian totesi astellessaan nuoremman perässä penkille ja istahti tuon vierelle.
Haltian nosti katseensa pimeälle pilviselle taivaalle. Kuun valo siivilöityi heikosti pilviharson takaa. Kimeä ja yksinkertainen sävelmä katkaisi Adrianin ajatuksen kulun ja tämä laski katseensa vieressä istuvaan Emareniin. Poika oli kaivanut esiin pillin ja ryhtynyt taidokkaasti soittamaan sitä, joka sai miehen väkisinkin hymyilemään.

//Mut rakkauslaulut on sulosia (:3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 11:33

Emare Rilien

Emare ainakin piti Adriania jo mukavana persoonana. Mystinen, ja ehkä hiukan arkakin, mutta kuitenkin pohjimiltaan mukava ja huolehtiva. Nytkin tuo olisi voinut kylmän viileästi jättää Emin omaan yksinäisyyteensä, harva jaksoi sairaan tahdissa kulkea, varsinkaan jos joutui välistä pysähtelemään. Silti tuo oli päättänyt pysyä vierellä.

Onneksi vanhempi haltia istuutui myös, Emi olisi tuntenut olonsa noloksi jos hän olisi istunut ja Adrian seisonut... mikä nuori hänkin muka oli, kun ei kestänyt tälläistäkään! Tosin ottaen huomioon että hän oli juuri saanut kohtauksen, joka oli väsyttänyt hänet... ei hän silti ihan näin rankaksi tätä uskonut. Pillin sointu kaikui hiljaisena kaduilla, yksinään ollessansa Emi harjoitteli simpukkapillinsä soittamista, ja osasikin jo soittaa muutaman yksinkertaisen kappaleen... vaikkei häntä voisi kunnolliseksi soittoniekaksi vielä kutsua.

Kun Emi sai kappaleen loppumaan, hän veti syvään henkeä, vilkaisten sitten Adrianin suuntaan... ja häkeltyi. Tuohan hymyili! Poika kohotti kulmiansa, mikä nyt oli niin hauskaa? Pojan silmät kyllä näkivät toisen tunnetilan, mutta ei hänen ajatusmaailmansa riittänyt vielä tajuamaan miksi Adrian hymyili.
"Mitä nyt, muistelitko jotain?", pojan uteliaisuus heräsi pahemman kerran, hän halusi tietää toisesta enemmän... Saattoihan tämä olla ainut kerta kun he tapasivat!

[[Onhan ne, mutta ehkä tähän peliin turhan pliisuja x'D Plus otan vaikutteita musiikista peleihin :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 11:57

Adrian Nibencarden

Emare näytti keskittyvän soittoonsa, eikä Adrian halunnut häiritä tuota mitenkään ja mieluummin hän kuunteli sävelmää hiljaisuudessa. Soiton lakatessa, smaragdinvihreä katse kääntyi mieheen ja poika kohotti kulmiansakin kysyvän näköisenä. Toisen kysymys sai haltian tajuamaan hymyn omilla huulillaan ja kenties hieman hätkähtäneenä Adrian käänsi katseensa toisesta pois, hymynkin kadotessa. Ei minulla ole muistoja, jotka saisivat minut hymyilemään. Soittoasi vain oli mukava kuunnella, soitat hyvin. Haltia totesi, jääden hetkeksi miettimään milloin viimeksi oli jutellut kenenkään kanssa näin. Siitä oli varmasti ikuisuus, ei hän muistanut.

//Lyhyttä pukkaa sori D: Aivan niin niin, no onkos löytynyt mitään kivaa? :3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 12:18

Emare Rilien

Adrian lopetti hymyilynsä... sääli. Tuo oli näyttänyt suhteellisen hyvältä hymyn kanssa. Tuolla olisi varmaankin ollut paljonkin vienttiä jos kävisi oikeissa piireissä yöllä kaduilla kekkuloimisen sijaan. Tai sitten tämä oli vain pieni tauko keukkaroinnista... mistä Emare sen tiesi.

Adrian sitten sanoi hälyyttävää Emin mielestä. Ei muistoja jotka voisivat hymyillyttää!? Haltian leuka loksahti auki kevyesti, tuon katsoessa Adriania hiukan säikähtäneenä. Miten kenelläkään ei voisi olla edes yhtä muistoa, joka voisi pistää hymyilemään? Emilläkin oli niitä useampi kappale, vaikka aika löyhäähän hänen elämäsä olikin. Adrian vaihtoi puheenaihetta, kehuen Emin soittotaitoja. Nuoren haltian posket punehtuivat lievästi kehujen takia, ja Emi hymyili toiselle kiitollisena. Mutta häntä jäi kalvamaan puhe muistoista....

Ennenkuin Emi ehti itseänsä estää, tuo halasi Adriania lämpimästi toisella kädellä, nojaten otsaansa tuon olkapäähän.
"Kyllä sinä vielä kauniin muiston saat.", Emi vannotti, pienen hymyn noustessa huulille samalla kun hän sulki silmänsä. Muistot olivat tärkeä osa elämää, kauniit muistot auttoivat jaksamaan, ja pahat muistot opettivat. Poika avasi silmänsä ja päästi miehestä irti, ilkikurisen hymyn noustessa kasvoille.

[[Vain Globusta :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 13:04

Adrian Nibencarden

Adrian katseli Emarea sivusilmällä. Näkikö hän oikein, oliko pojan posket punehtuneet lievästi? Mies ei kuitenkaan maininnut asiasta, toinenhan voisi nolostua ja ei hän voinut kieltää etteikö poika näyttänyt siinä hymyilleessään hivenen suloiseltakin.
Haltia oli ehtinyt kääntää katsettaan pois, kun tunsi yllättäen käden kietoutuvan halaukseen hänen ympärilleen. Yllättyneenä Adrian katsahti nuorempaa, joka nojasi otsallaan tämän olkapäätä. Mies ei oikein tiennyt mitä tehdä, mutta kuuli Emaren rohkaisevat sanat. Hän ei vielä sanonut mitään, katseli vain hiljaisena toista suupielten nykiessä hymyä takaisin huulille. Toivotaan niin. Adrian kuiskasi ja halusi kyllä uskovan nuorempaa, mutta kauniit muistot tuppasivat aina muuttumaan surullisiksi. Hän jätti kaiken aina taakseen pelkojensa takia, jolloin ikävä oli suuri.
Emaren päästäessä miehestä irti, tuon ilkikurinen hymy sai Adrianin pienesti naurahtamaan; Minäkö muka olin surullinen? Mies viittasi pojan aikaisempaan lausahdukseen, jota hän ei oikein ollut ymmärtänyt ja kohotti kätensä vielä toisen päälaelle, pörröttäen tuon hiuksia leikkisästi, mutta silti hellästi.

//Miksi Emin pitää olla noin sulonen, mulla on taipumusta yaoiin argh! D://
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 13:43

Emare Rilien

Adrian kuulosti hiukan epävarmalta, mutta melko toiveikas Emi jaksoi uskoa siihen, että miestä kohtaisi vielä onni. Jos ei tänään, niin huomenna. Pojan ilme vaihtui kevyeen hymyyn pörrötyksen myötä, ja vilkaisi Adriania silmään.
"Minä näen sen helposti... Etkö sinä sitten näe?", poika kysäisi hiukan ihmeissään, toisen ympärillä leijuva usva kertoi heti että tuo oli hämmentynyt, mutta myöskin iloinen. Poika kohautti kuitenkin harteitansa ja hymähti perään.

"Jatketaanko? Minun pitäisi olla sisälle ennen aamua, ettei kukaan huolestu.", Emi hymyili taas, nousten varovaisesti penkiltä ja puistellen viitastansa kaiken ylimääräisen irti. Siitä vasta soppa syntyisi, jos Emaren perhe huomaisi missä hän vietti yönsä turvallisen sängyn sijaan. Oikeastaan, kuka tahansa vanhempi olisi huolissansa!
"Toivon vain ettei kukaan ole huomannut... no, miltein kaikkien pitäisi olla kyllä jo täydessä unessa.", pojan kasvoilla kävi pieni hymy uudestaan.

[[Niin on oikeastaan minullakkin :'D Mutta jätän ne foorumin ulkopuolelle yleensä x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 14:03

Adrian Nibencarden

Näe? Korkeintaan vain tunnen sen. Adrian totesi laskiessaan kätensä samalla alas pojan hiuksilta. Mies nyökkäsi Emaren ollessa valmis jatkamaan matkaa ja haltia nousi tuon perässä ylös penkiltä. Jälleen kerran hän joutui laittelemaan viittaansa paremmin ylleen. Sen pieni solki oli irronnut aikaa sitten joten viitta ei pahemmin pysynyt kiinni, vaikka mies olisi mieluummin niin halunnut. Meidän on parasta siis kiirehtiä. Haltia totesi nuoremman toivoessa ettei kukaan ollut huomannut tuon poissaoloa. Adrian lähti kulkemaan Emin rinnalla pääkatua pitkin, joka vaikutti aikaisempaa hiljaisemmalta.
Ja muuten, missä tarkalleen asut? Mies viimein älysi kysyä, vilkaisten samalla lyhyempää rinnallaan.

//Okei, yritän pitää itseni kurissa :D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 14:21

Emare Rilien

"Ai? Minä näen sen. Hassua, luulin että muutkin näkevät sen....", poika mieteskeli, painaen etusormen sivuttain huuliensa eteen miettien tarkkaan. Nyt kun muisteli, niin aika harva on pystynyt sanomaan Emin tunnetilaa tarkkaan, vaikka yleensä hän olikin melko avoin tunteudensa kanssa. Ah se ihana nuoruus.

Adrianin sanoihin Emi nyökkäsi, kiire kiire kiire! Mutta ei liian kova kiire, tai Emi kuukahtaisi keskelle katua, ja sitten hänet pitäisi kantaa. Ja poika veikkasi aika vahvasti, ettei hänen kantamisestaan salatunnellin läpi olisi helppo nakki. Olihan se hänellekkin aika ahdas parista kohtaa, joten Adrianilla olisi varmasti vaikeuksia sen kanssa, jos koettaisi...
"Tästä jonkin matkaan eteenpäin... ja sitten käännytään vasemmalle, kun nähdään muuri. Joudun kiertämään taakse, salatunneli on sijoitettu talon pihan taakse.", poika hymähti, ja katseli eteenpäin, joko hänen kotimuurinsa näkyisi.
"Kotimuurini tunnistaa helposti, se on vaalean sävyinen, ja tehty isoista kivistä.", poika vielä kertoi ja sai vihdoin näkyviinsä valkoista muurinpätkää. Nyt sitten loppuisi tämäkin reissu....

[[ Yöllä kotoolta karkaaminen moikkaamaan salaista rakastettuaan ja.... EIH! x'D Pitänee kattoa mihin suuntaan tää menee :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 14:48

Adrian Nibencarden

Adrian katsahti Emarea kysyvästi, mutta päätti jättää turhat kysymykset sikseen. Ei hän halunnut olla turhan utelias, vaikka pojan puheet hieman ihmetyttivät.
Mies piti kävelytahtinsa rauhallisena, ei hän halunnut uuvuttaa toista uudelleen, kyllä he varmasti ehtisivät reilusti ennen aamunkoittoa perille. Hiljaisena haltia kuunteli Emiä, tuon neuvoessa suorinta reittiä. Paikka ei kuulostanut olevan kaukana. Oikein salatunneli. Adrian hymähti, toisen lauseiden väliin. Haltia oli pikkuhiljaa alkanut huomaamaan kuinka tällainen karkureissu näytti piristävän nuorukaista, vaikka hän toista pahemmin tuntenut. Oli ilmiselvää että toinen joutui olemaan kaikenaikaa sisällä, oli ihme kuinka toinen jaksoi hymyillä lähes kokoajan.
Emaren kuvailema valkea muuri näytti häämöttävän edessäpäin ja mitä lähemmäksi kaksikko sitä asteli, muuttui Adrianin ilme yllättyneemmäksi. Nuorempihan asui hyvin varakkaasti, ainakin niin mies päätteli kartanosta, joka muurin takana komeili.

//No niin älä nyt ala, kiusausta muutenki vaikea vastustaa xD Juu niin pitää katsoa, mutta pitäisi varmaan pikkuhiljaa keksiä juonta eteenpäin sillä kaksikon taival kohta päättyy D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 15:17

Emare Rilien

Emi oli suhteellisen kiitollinen tahdin hidastamisesta. Näin hän ehti myös tarkkailla ympärillensä tarkemmin, ja painaa mieleensä valon ja varjojen leikin seinissä, pilvien muodustumat, muutama satunnaisesti kulkeva haltia, ja Adrianin äänen päänsä sisällä. Jokainen asia oli muistamisen arvoinen Emille, joka tunsi elävänsä pihalla. Sisällä olo maistui pidemmän päälle puulta.

Poika nyökkäsi, salatunneli salatunneli! Emi oli löytänyt sen vahingossa, se johti heidän talonsa keittiön kaappin... Ja sieltä oli onneksi lyhyt matka omaan huoneeseen. Kodista puheen ollen, hänen kotinsa tuli jo näkyviin. Toki, heidän perhe oli varakas, kauppiasperhe oli onnistunut saamaan hyvän paikan itsellensä yhteiskunnassa. Se oli pieni onnenpotku Emillekkin...

Emare viittasi Adriania seuraamaan sivukujalle, niin että he voisivat kiertää rakennuksen taakse. Askeleet kopisivat, lumi oli täällä sulannutta jo täysin. Poika vilkuili ympärillensä ja pysähtyi.
"Tuossa... tuosta pääsen sisään.", poika osoitti muurin vieressä olevaa pensasta. Emi siirsi vähän pensaan oksia, paljastaen portaikon joka johti maan alle, ja näytti jatkuvan syvälle. Pensas oli niin loistavasti tukkeena, ettei aukkoa huomaisi aivan heti, ja kun mukaan heitti vielä syrjäisen paikan ja muureista lankeavat varjot, oli salakäytävän sisäänkäynti melkolailla turvattu. Poika ei ehtinyt virnistää kuin pienen hetken, kun takaalta kuului kröhäisy. Emi käänsi katseen sinne, ja tajusi tapittavansa toista haltiaa silmiin.
"Mitä ihmettä teet tähän aikaa pihalla Emi?", häntä hiukan vanhempi, Adriania nuorempi haltia totesi, vetäen lyhdyn viittansa sisältä esiin.
"Minä jo huolestuin kun et ollutkaan sängyssäsi. En kuitenkaan hälyttänyt vartijoita vielä...", ruskea hiuksinen haltia asteli lähemmäs ja taputti nuorimman hartiaa.
"Sait näköjään seuraakin? Iltaa, olen Emin vanhempi veli... Akta on nimeni."

[[Jeei Akta \o/ Voisin perustaa pienen fanikerhon hänelle x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 15:44

Adrian Nibencarden

Adrian seurasi Emarea, riistäen katseensa muurista ja sen takana olevasta rakennuksesta. Kaksikko päätyi sivukujalle, jolla odotti rehottavapensas. Poika johdatti miehen pensaan luo ja paljasti nyt salatunnelin sisäänkäynnin. Haltiaa hieman ihmetytti miten toinen luotti ventovieraaseen mieheen näin paljon että paljasti reitin suoraan kartanon sisälle. Eihän toinen häntä tuntenut, kenties tuo oli kaikkia kohtaan tällainen. Se huoletti pienesti Adriania, poika riskeerasi paljon yöllisillä reissuillaan.
Miehen ajatukset kuitenkin katkesivat, vieraan haltian ilmestyessä näkökenttään. Vieras näytti tuntevan nuoremman, tuon toruessa tuota ja esittäytyikin pian Emaren veljeksi. Iltaa. Nimeni on Adrian Nibencarden. Saatoin veljesi turvallisesti kotiin, ajattelin sen olevan parasta tapahtuneen jälkeen. Mies selitti kohteliaasti syyn miksi oikein liikkui Emin seurassa, vaikkei Akta ollut asiaa vielä ihmetellyt.

//Wuhuu! :3 Lyhyttä D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2011, 16:01

Emare Rilien

Emare luotti Adrianiin, koska tuo oli sattumoisin pelastanut hänen henkensä. Pitihän hänen jo osoittaa että luotti mieheen.. lisäksi, tuo olisi nähnyt salakäytävän muutenkin. Ja muutenkin, käytävä oli sokkeloinen, siellä oli kaksi umpikujaa ja tämä yksi reitti. Sinne eksyi suht helposti, pimeys sekoitti aistit... Ja Emi riskeerasi henkensä reissuillansa. Elämä oli hänen kohdalla liian lyhyt vain sisällä istumiseen.

Akta kiersi kätensä pojan harteiden yli, pitäen katseensa Adrianissa. Olihan tämä kuitenkin huomattavasti erillaisempi kuin hänen pikkuveljensä, joka oli suhteellisen heiveröinen ruumiiltansa.
"Tapahtuneen?", Akta kysyi heti, mitä oli tapahtunut? Emi meni noloksi heti, raaputtaen niskaansa.
".....Mennään sisälle. Mutta takaovesta mieluiten. Ei hätää Emi, en kerro tästä äidille.", ruskeatukka sanoi, ja asetti kätensä Emin päälaelle tuon näyttäessä hätääntynyttä ilmettä.
"Haluatko tulla mukaan? Voin kyllä sanoa että olet tuttujani... Olen perheestä ainut joka tietää Emin seikkailuista."

[[samaa täältä päästä :( ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Maalis 2011, 16:25

Adrian Nibencarden

Tietenkin Akta halusi tietää mitä oli tapahtunut, mutta Adrianista oli parempi että Emare itse kertoisi mitä oli tapahtunut tai jos edes tahtoi kertoa asiasta. Mies hyvin voisi pitää asian salassa, jos poika niin halusi.
Veljeksistä vanhempi ehdotti että olisi paras mennä sisälle ja pyysi haltiaakin mukaan. Alitajunteisesti mies oli jo kieltäytymässä tarjouksesta, mutta tunsi yllättäen haikeuden valahtavan kehon läpi. Näinkö hän taas lähtisi ja kääntäisi selkänsä, avaten sylinsä ikävälle? Jotenkin miehestä tuntui väärältä hyvästellä Emaren jo nyt, ei hän tiennyt mistä se johtui, muttei kai hetkisestä haittaa olisi?
Jos en ole mitenkään vaivaksi? Adrian lopulta tyytyi vastaamaan myöntävästi, mutta silti kohteliaasti.

//Mitä minä sanoin aiemmin, lyhyeeseen voi vastata vaan lyhyellä :3//
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron