Rose of Pain [sov] K-18

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

Rose of Pain [sov] K-18

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 00:08

Emare Rilien, Warren

Oli kulunut jo muutama viikko, kun Emare oli ollut viimeksi pihalla. Ja sisällä oleminen alkoi jo maistua puulta. Tosin salakäytävän kautta ei voinut mennä... joten poika päätti ottaa riskin. Ja avasi huoneensa ikkunat pitkästä aikaa. Hänellä oli jo ulkovaatetus päällä, samoin laukku johonka oli tunkenut vaihtovaatteet, lääkkeensä ja pussin kultaa ja hopeaa. Hänellä oli suunnitelma valmiina. Nyt vain pitäisi hoitaa vaarallisin osuus pois. Oli keskipäivä, joten suurin osa haltioista oli jo syömässä, ja hänen perheensä ei ollut niin valpas. Nuori katsoi varoen alas ikkunasta, ja heilautti toisen jalkansa sen kaiteen yli. Koira vingahti hiljaa, ja Emi nosti sormen suullensa, vetäen sitten toisenkin jalkansa pois huoneesta. Alla oli kattoa ja katosta, ja sitä pitkin tuo nuori alkoi nyt kävelemään, varoen ettei liukastuisi. Warren nosti tassunsa ikkunalaudalle katsoen pojan perään, joka tosissaan aikoi tehdä tämän. Hän pysähtyi vasta parin metrin päässä, katsoen puuta joka oli hänen ja muurin välissä. Tuossa se oli, hänen lippunsa vapauteen. Pystyisikö hän hyppyyn? Pystyisikö? Haltia veti henkeä syvään, keräsi rohkeutensa ja hyppäsi, päästen juuri ja juuri puun oksalle. Seuraavaksi hän vetäytyi sen taakse, peläten että joku oli huomannut hänet, mutta koska mitään ei kuulunut, jatkoi hän loikaten muurin harjalle, ja siitä varovaisesti tömähtäen alas. Hän oli vapaa! Hän oli muurien toisella puolella! Nyt häntä ei voisi pysäyttää! Vastoin normaaleja käytäntöjään, hän lähti juoksemaan, hänen olisi tehnyt mieli hihkua riemusta! Mutta ensin pitäisi päästä majatalolle!

Matka sinne onnistui yllättävän helposti, tosin Emare jäi ihmettelemään kaupunkia jonka näki pitkästä aikaa auringonvalossa. Kohta tuo pääsi majatalolle, siellä oli vilskettä ja vilinää, henki oli hiukan maassa sodan takia, mutta oli silti täällä muutama iloinenkin veikko! Emare meni heti tiskille... siellä varoitettiin heti, että hän saattaisi saada itsellensä seuraa, yhdenhengen huoneet olivat kaikki varattuja, ja kahden hengen huoneita ei yhdelle vain annettaisi, jos tulisi toinenkin sijaa kaipava. Emare tähän myöntyi, varsinkin kun sai pienen alennuksen, ja kiipesi samantein portaita pitkin huoneeseensa. Avain kääntyi lukossa, ja poika asteli sisään, sulkien oven ja katsellen ympärillensä. Ihanan kotoisa paikka~ Emare laittoi heti pitkän viittansa naulaan, ja veti pitkävartiset saapikkaansa irti, kivempi se oli paljasjaloin olla. Tuon vaalean vihreät vaatteet saattoivat olla hienon kaltaiset, mutteivät sentään paljastaneet pojan oikeaa rikkautta. Hiukset oli laitettu takaalta kevyelle letille, ja päälipaitansa kaapumaisuus vain lisäsi hänen pituudentuntua. Tuo kuitenkin heittäytyi selälleen sängylle, katsoen vähän aikaa kattoa hymyillen, ja sitten kierähtäen ympäri painaen nenänsä tyynyyn, nuuhkien paikan ihanaa hajua. Hän oli pitkästä aikaa innoissaan ja onnellinen. Piti vain toivoa ettei vanhemmat lähettäneet vartioita perään, hän oli kyllä jättänyt lapun jossa oli luvannut tulla pian takaisin. Mikään ei tätä onnea nyt pilannut, ei edes se, että kanssa-asujansa voisi olla ihan jotain muuta kuin nuori haltianeito kaupunkireissulla, tai viaton kulkuri jolla voisi olla tarinoita...

[[Janni ja Adrian ^.^ ]]
Viimeksi muokannut Dogster päivämäärä 13 Huhti 2011, 20:55, muokattu yhteensä 2 kertaa
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 01:06

Adrian Nibencarden

Tuttua katua pitkin oli pitkästä aikaa mukava astella, joka puolella oli niin eloisaa. Viikot olivat tuntuneet niin pitkiltä ja painostavilta, etenkin yksinäisiltä. Laukku oli edelleen Adrianin mukana, siitä oli ollut hyötyä senkin jälkeen kun eväät olivat loppuneet. Mies kuitenkin aikoi palauttaa sen, osittain siitä syystä että se kuului Aktalle ja myös siksi että se piti jotain arvokasta sisällään.
Adrianin aikomuksena oli ollut suunnata suoraa kartanolle, mutta oli pistänyt merkille kuinka vilkas kylä oli. Jos hän viivyttelisi, ei hän ehtisi saada kunnon yösijaa, joten oli paras että hän hankkiutuisi majataloon ensiksi.
Rakennusta etsittiin pieni tovi, mutta pian kyltti pisti miehen silmään. Kirien askeliaan Adrian suuntasi majataloa kohti ja astui hyvin eloisaan tilaan. Paikka oli selvästi suosittu, tai no sehän taisi olla kylän ainoa majatalo. Haltia kiiruhti tiskille, jolla hymyilevä emäntä tervehti tätä. Päivää, kuinka voin olla avuksi? Nainen kysyi, eikä miehen tarvinnut jahkailla. Onko teillä vielä huoneita vapaana, yhdeksi tai pariksi yöksi? Mies kysyi. Toki, mutta vain kahdenhengen huone, joten saatte seuraa itsellenne. Naisen vastaus, ei oikein ilahduttanut Adriania. Hän kun ei olisi järin tuntematonta seuraa halunnut, mutta ei kai hän voinut muuta. Ei kai minulla vaihtoehtoja ole, se käy hyvin. Haltia tyytyi vastaamaan ja kaiveli nyt laukun taskuista tarvittavan summan hopeaa ja kultaa.
Avaimesta kiitettiin ennen kuin mies kääntyi portaikkoon. Täysin tietämättömänä kuka häntä odotti huoneessa, haltia asteli ovelle ja vei avaimen lukkoon. Mies avasi oven, katseen hakeutuessa saman tien vuoteelle, jolla hänen huonetoverinsa näytti makaavan. Adrian jähmettyi aloilleen, käsi yhä oven kahvalla, katseen pysyessä tiukasti tutussa, liian tutussa nuoressa haltiassa.
Ei mies ollut odottanut näkevänsä Emarea enää, vaikka olikin toista kipeästi ajatellut. Jotenkin hän ei pystynyt ajattelemaan selkeästi, kaikki viikkoja sitten tapahtunut humahti Adrianin ajatusten läpi ja ainoa asia mitä hän pystyi tällä hetkellä sanomaan oli; Emi..?

//Töktöktököä ja vielä lyhyt sun romaaniin verrattuna : < //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 01:14

Emare Rilien

Emi nautiskeli huoneen tuoksusta, heilutellen jalkojansakkin selkänsä yläpuolella, maaten yhä vatsallaan sängyllä. Ihanaa~ Ovi avautui, mutta sitähän Emi ei huomannut. Sen sijaan kun hän kuuli tutun äänen.... Pojan pää nytkähti, ja tuo kääntyi katsomaan ihmeissään. Siellä seisoi, ilmielävänä, ADRIAN! Poika päästi suustaan hätääntyneen huudahduksen, yritti peruuttaa kauemmas että pääsisi seisomaan, ja hupsista keikkaa, tipahti sängyltänsä.
"Auauauau...", poika ei voinut kuin uikuttaa hiljaa, pitäen päälakeansa molemmilla käsillänsä. Pudotus oli kalahtanut melko lujasti.... Kohta tuo kuitenkin ponkaisi ylös, pitäen toisella kädellä ohimoaan.
"Mitä IHMETTÄ sinä täällä teet!?", Emi oli säikähtänyt, ihan kuka tahansa paitsi Adrian! Ei siksi että Adrian saattaisi viedä hänet takaisin kotiinsa, vaan ihan vain sen viimekertaisen kireän tunnelman takia... Nytkin huoneeseen laskeutui Emin osalta hiljaisuus, tuo ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Viime viikot olivat olleet jotain kamalaa hänelle, ja vihdoin kun hän pääsi ulos, hän törmäsi tuohon. Jösses.
"T-tuota, käyn pyytämässä että vaihtavat huoneeni, se otuksesihan ei pitänyt minusta....", poika ehti ehdottamaan, heittäen jo laukkunsa olalleen. Viitta oli naulakossa, Adrianin vierellä...

[[Se yrittää karkuun! D< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 01:34

Adrian Nibencarden

Emare näytti säikähtävän Adriania pahanpäiväisesti, poika tippui jopa sängyltä. Mies ei ehtinyt järin reagoida toisen putoamiseen, mutta nuoremman ponkaistessa ylös haltia sai normaalin ajattelunsa takaisin raiteilleen. Oletko ku- Miehen lause loppui lyhyeen, Emaren korottaessa ääntää tälle telepaattisesti. Ei hän oikein osannut toisen kysymykseen vastata, tai sitten toisen käytös sai Adrianin hiljaiseksi.
Pienen hiljaisuuden jälkeen, poika päätti avata suunsa ja totesi että kävisi vaihtamassa huoneet ja jotain joka iski Adrianiin pienesti. Tietenkin Emi oli oikeassa siinä ettei olento hänen rinnassaan pitänyt tuosta, mutta samaan aikaan tiesi mies että itse tunsi aivan toisin. Nuorempi puuhasi jo laukkuaan olalleen ja oli seuraavaksi hakemassa viittaansa naulasta. Miehen käsi asettui tiukasti oven karmille, jolloin hän oli täysin oven tukkeena. Pelkäätkö sinä sitä? Adrian kysyi, vieden katseensa nyt Emin silmiin. Ei hän tiennyt miksi käyttäytyi näin, mutta osa hänestä sanoi että oli mukava nähdä toinen taas, joten miksi antaa tuon karata?

//Apua ei Emi! D://
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 01:44

Emare Rilien

Adrian pamautti kätensä oven eteen, Emin vain jarruttaessa nopeasti. Hölmistynyt katse nousi toisen silmiin, vain tajutakseen että tuohan katsoi jo valmiiksi takaisin! Sitten kysymys... Emare nytkähti, häntä suututti!
"Viimeksi kun oli lähelläsi, valitit että sattuu, enkä halua satuttaa sinua.", poika käänsi mielenosotusmaisesti päänsä muualle sulkien silmänsä. Kyllä hän muisti viimekertaisen, se oli pyörinyt hänen päässänsä kuin videonauha, ja joka kerta hän mietti mitä olisi pitäny tehdä toisin...
"Sitä paitsi minulla oli.... tai anti olla.", Emi ehti jo aloittaa, mutta sai itsensä hillityksi. Hän oli jo miltein sanonut että oli kaivannut toista, vaikka he hädintuskin tunsivat!
"Mutta ilmeisesti sinä et muista viimekertaista kunnolla, viimeksi sanoin etten piittaa kohtalostani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että tahdon olla muiden riesana. Antaisit minun mennä vaihtamaan huoneeni, niin saisit ainakin nukkua rauhassa.", tuo vielä päätti puheenvuoronsa, asettaen kätensä puuskaan ja katsoen taas toista silmiin. Aivan sama mitä tuo sanoisi, hän ei olisi tuon lähellä jos Adriania sattuisi sen takia!

[[Pitäkää se aisoissa! x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 02:15

Adrian Nibencarden


Emare jätti vastaamatta Adrianin kysymykseen, mutta kyllä mies pystyi tuon puheista päättelemään mitä tuo ajatteli. Kyllä mies muisti valittaneensa kivusta pojan halatessa häntä, mutta oli loppujen lopuksi hyväksynyt toisen lähelleen, mutta olennon raivo oli säikäyttänyt hänet kauemmaksi toisesta.
Mies kyllä huomasi Emin jättävän lauseensa kesken, muttei halunnut jäädä utelemaan mitä tuo oli aikonut sanoa, hän kuunteli vain hiljaa kuinka toinen halkoi kiivasta puhettaan. Pojan vihreäkatsekin oli hyvin tiukka, kuin tuo katselisi suoraa miehen lävitse.
Hetken verran Adrianin ilme pysyi vakavana, mutta lopulta se murtui ja katse laskeutui alas. Olet oikeassa Emi, mutta se kipu mitä läheisyytesi minulle tuotti ei olut mitään verrattuna siihen kipuun joka on minua kalvanut kuluneet viikot. Haltia kertoi ja jatkoi vielä; Etkö näe Emi? Etkö näe suruani?

//Perkule ku oli vaikeeta ja sehän ajo tossa takaa että sitä on sattunu ku Emi ei ole ollu siin lähellä xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 02:33

Emare Rilien

Adrian näytti kyllä surulliselta, mutta Emare ei olisi voinut edes kuvitella, että se johtui hänestä! Mutta tuon sanat... Emaren tiukka katse muuttui hämmästyneeksi, käsien asento höllentyi, huulet raottuivat... Eikai tuo tarkoittanut...
"Adrian?", poika kysyi hiljaa, ja nosti sitten varovaisesti kätensä, hipaisten tuon poskea. Tuo aivan tosissaan tarkoitti sitä...
"....Mikset idiootti tullut tapaamaan sitten!? Minulla oli ikävä!", poika ilmoitti samantein, samalla kun silmäkulmasta uhkasi tulvia kyyneleet. "ÄÄLIÖ!", poika ulvaisi ääneen lopulta, samalla kun nappasi tuon käden ja halasi siitä, kyynelten valuen viimein alas. Paha olo antoi viimein periksi, Emin ylpeys antoi viimein periksi. Poika puristi itseään Adriania vasten, yrittäen hillitä itkuansa. Ulvaisu oli tullut vahingossa, ja satuttanut kurkkua, mutta silti, se helpotti.
"Idiootti! Tyhmyri!", ei hän voinut mitään muuta kuin sättiä toista, jos oli ollut ikävä miksei ollut tullut tapaamaan!?

[[Murru, murru! ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 03:01

Adrian Nibencarden

Hiljainen sana ja hipaisu poskella, saivat Adrianin kohottamaan katsettaan Emareen. Pojan asenne muuttui nopeasti, tuo lopulta tunnusti ikävöineen häntä ja kaiken kukkuraksi, vetistyivätkö toisen silmät?
Ulvahdus sai miehen tosissaan säpsähtämään ja seuraavassa hetkessä toinen nappasi jo häntä kädestä. Adrian laski katsettaan nuorempaan haltiaan, joka rutisti itseään häntä vasten. Mies sulki oven takaansa ja vei kätensä sen jälkeen toisen vaaleille hiuksille, kun taas toinen asettui pojan selälle halukseen. Emare vain sätti haltiaa, muttei hän siitä välittänyt, oikeasta se vain sai hänet hymyilemään. Pitkä matkani pimeään paikkaan sai minut vasta tajuamaan että ikävöin sinua. Joka askel vei vain kauemmaksi sinusta. Mies selitti viimein vastauksensa pojan kysymykseen. Outoa tämä kyllä on, tuskin tunnemme kunnolla toisiamme, mutta silti ikävä oli niin suuri.

//Aaaaah Emi! Ei lutustamodea päälle <3 En kestä, lipsuu pahasti nyt Adrianilla tämä D:
Ja varmaan kannattaa mun mennä nyt nukkumaan ku potkitaan kuitenkin kahdeksalta ylös ^u^//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 03:15

Emare Rilien

Emaren silmistä valui pulleita kyyneleitä samalla kun tuo rutisti itseänsä Adriania vasten, kuunnellen tuon sanoja ja painaen nenäänsä tuota vasten. Tuo lopetti jo haukkumisen, loppui haukkumissanat kesken. Poika yritti rauhoitella itseänsä, nostaen sitten katseensa toiseen viimein.
"Mikset tullut katsomaan sitten?", tuo mutristi hiukan huuliansa, mutta huomattavasti rauhoittuneempana kuin äsken. Jos kerta ikävä oli niin kova kuin Adrian väitti, miksei tuo ollut tullut kartanolle!? Emillä sentäs oli loistava syy, miksei voinut lähteä Adrianin perään, eihän hän saanut lähteä kaupungista pidemmälle, joten jäljitys olisi ollut turhaa... Kädet pusertuivat nyrkkiin samalla, poikaa tärisytti. Paljaat varpaat kylmällä lattialla alkoivat vasta nyt huomautella että ei ehkä ollut viisainta poistua sängystä tai matolta. Emare joutui ottamaan askeleen taakse, nostellen jalkojansa hiukan. Kohta tuo otti vielä yhden askeleen päästen matolle, ja kyykistyen siinä sitten tökkimään varpaitansa punaisena kuin tomaatti. Myöntäminen oli ollut pikkuisen... noloa.

[[Emi used attaract! It's super effective! Ja nyt loppu meikän vitsailut, takas nukkumaan viimein. Öitä \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 09:44

Adrian Nibencarden

Emaren kyyneleet tekivät pojasta vain entistä lapsekkaamman, ei Adrian sitä pahalla ajatellut päinvastoin. Toinen oli suloinen, vaikkei se ollut paras sana miespuolista henkilöä kuvaamaan.
Saavuin vasta kylään, ja niin kuin sanoin matkani oli pitkä. Mies vastasi toisen kysymykseen, tosin olisi hän saattanut piipahtaa vain jättämässä laukun kartanon portin tuolle puolen josta joku sen löytäisi. Haltia oli ajatellut ettei poika olisi halunnut häntä nähdä edellisten jäähyväiset oltua niin hankalaa ja oli ollut oikeassa, mutta hän oli huomannut oman olonsa muuttuvan saman tien paremmaksi toisen näkemisestä ja poika oli lopulta myöntänyt ikävöineen. Joten kenties hän valehteli nyt hieman tai sitten jätti vain jotain mainitsematta, oli parempi näin. Emare onnellisuus oli nyt etusijalla, jos tuo halusi miehen lähelleen niin siinä hän olisi ainakin niin kauan kuin pystyisi.
Haltia tunsi kuinka nuorempi tärisi häntä vasten, oliko jokin hullusti? Toisen ottaessa askeleen taemmas huomasi mies tuon paljaat jalat ja ymmärsi että Emiä vain palelsi, ei sen vakavampaa. Poika kyykistyi päästyään maton puollelle ja kyllä haltia huomasi tuon punaiset kasvot, jos tuota kerran nolotti olisi varmaan paras vaihtaa puheenaihetta. Tarkoittaako tämä ettet käy vaihtamassa huonetta ja voin asettua taloksi? Adrian kysyi, riisuen samalla laukkua pois olaltaan.

//Adrian can not attack! Hes in love! :D//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 12:32

Emare Rilien

Emi pyyhki kiireesti kyyneleitään samalla kun tuo kysyi että eikai Emi vielä elätellyt toivoa eri huoneesta. Ei, ei hän... oli vain ajatellut Adrianin parasta. Haltia veti henkeä, ja pudisti sitten päätänsä kevyesti.
"No, kun ollaan jo maksettu niin tuskin kannattaa mennä vaihtamaan...", tuo vielä myönteli, vilkaisten sitten taas mattoa, nousten sitten siitä. "Mutten aijo jäädä sisätiloihin mätänemään, pieni riskihän siinä on, mutta haluan kaupungille kiertelemään.", vaikka kyyneleet olivatkin tahrineet hänen kasvonsa, ja posket olivat hiukan punertavat, niin hän oli saanut itsensä kasaan ja rauhalliseksi. Tuo hieraisi niskaansa nolostuneena.
"Anteeksi, itken aika harvoin...", tuo pahoitteli purkaustaan, ja nosti jalkaansa varovaisesti, ja käveli sitten takaisin sängylle. Laukku käteen, ja poika istahti siihen alas kaivaen laukkuansa. Kohta hän sai sieltä esiin paperilapun ja rahapussinsa, ja etsien sitten katseellansa mihin olikaan heittänyt saapikkaansa.

[[Nyt vain odottamaan Sweet Kissiä >'DD Ja anteeks, nukuin huonosti joten eiliset vaikutukset iskee taas ^^' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 13:12

Adrian Nibencarden

Emare myönsi ettei kannattanut lähteä vaihtamaan huonetta, kun molemmat olivat kerran jo maksaneet. Eihän sillä olisi väliä, jos hinta olisi sama, mutta kyllä mies hyväksyi toisen selityksen. Mies asteli toiselle vuoteelle (kai siellä loppujen lopuksi oli ne kaks sänkyä xD), aikoen jo riisua saappaansa, mutta poika tokaisikin että aikoi lähteä ulos. Haltia käänsi katsettaan tuohon, kyllä hänen mielestään nuoremman olisi parempi pysytellä sisätiloissa, mutta ei hän ollut pojan holhooja. Muttei viatonta nuorukaista kehdannut päästää yksin vilkkaalle kadulle. Saanko lähteä seuraksesi? Mies kysyi.
Adrian hymähti hiljaa Emin pahoitellessa itkemistään. Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi tai olla hämilläsi. Joskus on parempi päästää kaikki vain ulos. Mies totesi, laskiessaan laukkua vuoteelle, mutta tajusi yllättäen jotain. Ah ai niin, ajattelin palauttaa laukun takaisin Aktalle Adrian selosti, kaivellessaan itsekin laukun sisältöä ja veti esiin ruskeaan paperiin käärinyt paketin. Se ei ollut miehen kouraa isompi. ja tuoda tämä sinulle. Tuliainen. Haltia jatkoi, astellen laukun ja paketin kanssa Emin eteen, ojentaen nyt lahjaansa pojalle.

Paketti piti sisällään soman rasian, hopeisen, ruusumaisilla kaiverruksilla. Sen kyljessä oli pieni vedin, joka paljasti esineen soittorasiaksi. Kun vedintä kiersi pari kertaa ja kuvunmallisen kannen avasi, yksityiskohtainen ja herkkä koneisto alkaisi soittaa hivenen surumielistä, mutta kaunista sävelmää. Adrian oli ostanut sen paluumatkallaan kulkukauppiaalta, sävelmä oli tuonut miehelle mieleen saman tien Emin, joka piti musiikista muutenkin ja oli suurimman osan kullastaan kuluttanut lahjan ostamiseen. (yllätys yllätys, minkähän laista sävelmää se oikein soittaa xD)

//Ooh ho ho ho, luulen että siinä vaiheessa peli on pelattu Adrianin osalta >D ja höpshöps ei haittaa yhtään ^u^//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 13:29

Emare Rilien

Emare nyökkäsi Adrianin sanoihin, tottakai tuo saisi tulla mukaan! Emi tiesi etsivänsä itse asiassa kirjaa, hän tiesi yhden kaupan jossa oli kirjoja vaikka mistä aiheista... hän etsisi kirjaa jolla voisi auttaa Adriania. Vaikka olikin jo luopunut toivosta sen suhteen että saisi auttaa miestä... Tuo kuitenkin mainitsi että tuolla oli lahja pojalle. Emi hätkähti, kohottaen kulmiansa. Hänelle? Kohta tuo ojensi pienen paketin... nuori haltia avasi hyvin varovaisesti pakettia, peläten että rikkoisi tuon sisällön. Ties mitä siellä oli.

Kaunis sävelmä valtasi huoneen, Emaren sulkiessa silmänsä kuunnellen sävelmää... se oli kaunis, lumoava... ja surullinen. Heti kun Emare sulki silmänsä, ja painoi sormensa hopeista rasiaa vasten, hän näki jotain... kaksi henkilöä, mies ja nainen, haltia ja ihminen, täysikuun valaisemalla niityllä tanssimassa soittorasian tahdin mukaan. Nuoren haltian kyky nähdä menneisyys oli taas näyttänyt hänelle jotain, jotain rasian menneisyydestä... Pari oli niin kaunis, tanssiessaan niityllä, tulikärpästen ja tähtien kanssa... Pojan silmästä tipahti taas kyynel, tällä kertaa hän kyllä pyyhkäisi sen samantein pois.
"Se on kaunis... Mistä sait sen?", poika tahtoi tietää, hän tavallaan halusi tietää mitä soittorasian alkuperäisille omistajille oli tapahtunut... Emaren sormet olivat yhä tiukasti rasian ympärillä, tosin hellästi ja varovaisesti, hän ei halunut hajoittaa tätä kaunista esinettä, joka kätki niin paljon...

[[Joo vähän soolosin anteeksi :') Mutta oli niin ihanan romanttinen idea... *krhm* Ja meikälle tulee mieleen Emaresta tämä, pitkän aikaa epävirallinen tunnari >w< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Maalis 2011, 13:52

Adrian Nibencarden

Adrean laski laukun lattialle ja istahti Emrten vierelle vuoteelle. Miehelle jo tuttu sävelmä täytti huoneen suloisilla soinnuillaan. Poika näytti nauttivan musiikista, sulkiessaan silmänsäkin. Haltia päätti itsekin tehdä samoin ja nojautui hitusen taaksepäin käsiinsä, sulkien silmänsä.
Sävelmä tosiaan oli kaunis ja niin rauhallinen, että se saattaisi tuudittaa kuuntelijansa uneen. Adrian havahtui, kuullessaan Emin kysymyksen ja tämä avasikin silmänsä vilkaisten nuorempaa. Ostin kulkukauppiaalta paluumatkalla. Olisin kyllä halunnut tietää rasian alkuperän, muttei mies itsekkään siitä tiennyt. Mies kertoi hieman harmitellen, muttei sille voinut mitään, pääasiahan oli että..; Hyvä että pidät siitä.

//Miiiikää romanttinen idea? ÓwÒ ja ai ku ihana kappale hrrrrrrr >u<//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Maalis 2011, 14:02

Emare Rilien

Emi piti katseen Adrianissa, ja laski sitten rasiaan, silittäen rasian ruusukuviota. Ruusu merkattiin aina rakkauden kukaksi. Sellaisen antaminen tarkoitti kukkaiskielellä "minä rakastan sinua". Mutta sitä taisi harva tietää...
"Pidänhän minä toki... mutta haluatko kuulla salaisuuden?", poika laski katseen takaisin rasiaan, kuunnellen kaunista sävelmää ja antaen muistikuvien tulvia mieleensä, kuvien jotka eivät olleet hänen.
"Minulla on kyky, jota en ole toisilla nähnyt... pystyn näkemään menneeseen... tämä rasia, se... Se oli kahden rakastavaisen yhteinen, he kuuntelivat sitä aina tavatessaan... Sen takia kysyin rasian alkuperäisistä omistajista.", poika piti yhä silmiänsä kiinni, saaden edelleen kahden henkilön rakkaustarinasta jotenkuten kiinni. Musiikki lakkasi viimein, ja Emare räpäytti silmänsä auki. Kuvat katosivat, eikä haltia voinut muuta kuin sipaista soittorasian pintaa jälleen sirolla sormella.

[[No tuo soittorasian alkuperä oli se idea >w< Ja tuo kappale hiipii ihanasti selkäpiissä~ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Seuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron