Kirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 10:26
Adrian Nibencarden
Adrianin siirto vaikutti vartijoiden silmissä oudolta ja kun Emare vielä painoi päänsä piiloon, näytti tuo olevan kuin peloissaan. Toinen miehistä viittilöi toveriaan kääntymään kapealle kujalle, jonka he ohittivat juuri. Mies nyökkäsi ja erkani nyt toisesta, kenties he yrittäisivät piirittää kaksikon.
Adrian tunsi kuinka poika painoi päänsä hänen kaulaansa vasten, ei mies nähnyt toisen nolostuneita kasvoja, tämä vain tunsi hiukan kuinka toisen iho oli hivenen lämmin punastuksesta. Anteeksi, tiedän että sinua hävettää tällainen, mutta en halua sinun saavan kohtausta. Mies pyysi anteeksi, pitäen katseensa kuitenkin menosuunnassa.
Yllättäen Emare käski Adriania katsomaan sivulle ja mies huomasikin kulmauksen, jonka takaa pilkisti kapea railo. Ei sitä kujaksi voinut sanoa, enemminkin kahden rakennuksen väliin jäänyt kapea väli. Adrian katosi poika sylissään kulmauksen taakse vartijan näkökentästä, joka ei voinut muuta kuin kääntyä samasta kulmauksesta, mutta vain todetakseen kadottaneensa kaksikon. Kyllä tämä huomasi kapean välin, muttei nähnyt sillä liikettä.
Mies oli jo rakennusten toisella puolella, he olivat ilmestyneet sivukujalle, joka ei poikennut hiljaisuudestaan muusta ympäristöstä. Oli suorastaan ihme kuinka Adrian oli sillä vauhdilla päässyt ujuttautumaan vielä Emi sylissään rakennusten välistä. Mies tiesi että ylimääräisillä voimilla oli ollut osuutensa asiaan, huomaamattaan hän oli niitä käyttänyt. Mies kirosi hiljaa mielessään, seistessään nyt aloillaan seinää vasten pienesti huohottaen. Ei hän älynnyt laskea poikaakaan sylistään.
//Ei se haittaa, mokoma on vaan sulonen >w<//