Rose of Pain [sov] K-18

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 10:52

Adrian Nibencarden

Ei kenties kuulunut, mutta kuka tässä maailmassa muka pelaa reilusti? Ja sanoinhan jo että Adrian oli tarpeeksi idiootti luottamaan minuun. Hän pelkäsi ettei pärjäisi sotatantereella ja hamusi itselleen voimaa, jota minä suostuin antamaan. Olento selosti vastaukseksi Emaren kysymykseen.
Mies ei voinut olla tuhahtamatta pojan jankatessa edelleen kehosta jonka hän oli valinnut. Mitä merkitystä sillä enää on, olen nyt ja tulen aina olemaan osa tätä kehoa. Mies totesi omahyväisesti hymyillen, mutta kauaa se ei kasvoilla tanssinut. Emi nousi ylös vuoteelta ja asteli nyt nopein liikkein hänen eteensä. Olento kavahti taaksepäin vuoteella, pitäen kiivaan katseensa pojan silmissä. Miksi kertoisin sen sinulle? Mies sähähti nuorenhaltian kysymykseen, perääntyen vain kauemmaksi pojasta, mutta tuo kohotti jo kättään. Kalpea käsi kosketti rintakehää, vaikka se oli hellä ja mitätön hipaisu, tunsi olento sen kuin puukon iskuna rintakehään. Älä koske minuun saastainen hyveenkantaja! Mies karjaisi yllättäen ja huitaisi poikaa kasvoille voimakkaasti jotta tuo perääntyisi kunnolla. Kukaan ei voi minua satuttaa! Olen koko ikäni elänyt muiden jaloissa ja nyt kun olen saamassa viimein tämän kehon kunnolla hallintaani, sinä et tule estämään minua! Tulen pitämään huolen että Adrianin synnit tulevat ruokkimaan minua, vääristän hänen ajatuksensa niin että hän tulee tekemään aina syntiä! Olento jatkoi kiivaana, nousten samalla vuoteelta, huokuen uhmakkuutta.

//Hii se on nii söpö (:3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 11:02

Emare Rilien

Emare kuunteli toisen vuodatuksen. Hän oli ollut oikeassa, mikä tuo olento sitten olikaan, se ei tehnyt tätä koska oli syntyjään paha, vaan koska sitä oli kohdeltu julmasti. Ja haltia päätti olla ensimmäinen, joka olisi erillainen. Ei, hän ei tehnyt tätä vain auttaakseen Adriania, vaan koska ei halunut muidenkaan kärsivän. Tuo ei vain pitänyt eleestä, vaan sen sijaan löi. Emi inahti, muttei perääntynyt paljoakaan, painoi vain kätensä kasvoillensa, johonka alkoi muodostua punainen kohta. Olento jatkoi, ja Emare tunsi itsekkin pienen piston, kääntyen taas katsomaan tuota silmiin, rauhallisesti, hiukan säälivästi, kyyristyen sitten niin että oli yhä tuon lähellä, mutta kuitekin tuon alapuolella, nostaen taas kätensä ja pyyhkäisten hellästi tuon hiuksia pois kasvoilta.
"Satuttamalla muita et saa rauhaa itsellesi... Kosto ei rauhoita sinua, vajoat vain syvemmälle, tunnet olosi ontoksi jos menetät päämääräsi.", poika totesi toiselle hiljaa, pitäen katseensa yhä toisessa. Kyllä tuo hänen kosketukseensa tottuisi, ei hän silti mikään pyhä olento ollut. Jos hän vain saisi toisen ensin rauhoittumaan... ja tottumaan siihen, että joku halusi auttaa.
"Tiedän että vihaat minua. Miksi? Mitä niin pahaa tein?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 11:59

Adrian Nibencarden

Mies perääntyi taas tuntiessaan kuinka Emare pyyhkäisi hiuksia pois tämän kasvoilta. Miehen katse kaventui vihasta, pojan selostaessa kuinka hän ei muka saisi rauhaa itselleen muita satuttamalla ja kuin hän menettäisi päämääränsä. Päämääräni on tämän kehon hallitseminen, en aio menettää sitä! Mies sähisi ilkeästi.
Poika halusi tietää miksi olento niin vihasi toista, hänen hermojensa hillintä alkoi pikku hiljaa loppua. Mitä teit? Mies toisti, kumartuen hitusen lähemmäs nuoremman kasvoja. Mitäkö teit?! Sinä täytit Adrianin mielen hyveilläsi, sinä sait hänet tuntemaan olonsa onnelliseksi ja synnytit hänen sisäänsä hyveen, joka on kaikista hyveistä voimakkain! Se kaikki Se kaikki heikentää minua, siksi vihaan sinua niin suunnattomasti! Olento huusi päin Emaren naamaa.

//Hyveistä voimakkain = Rakkaus, nonnii tiesin että tässä käy näin xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 12:28

Emare Rilien

Viimein selvisi mikä toisella oli. Emare nosti hämmentyneen ilmeen kasvoillensa, oliko hän muka aiheuttanut tämän kaiken? Hänkö oli syyllinen? Hänelle karjuttiin päin naamaa, ja täsmälleen samalla hetkellä Emi painoi kätensä tuon suulle, ei siksi että oli pelännyt, vaan siksi ettei viereisessä huoneessa olevat vain heräisi... Käsi lähti varovaisesti toisen kasvoilta, ja poika antoi lempeän hymyn.
"Jos se oli vikana...", Emi huokaisi, kääntyi ja käveli takaisin sängyllensä, istahtaen ja ottaen taas soittorasian sormiinsa. "Luulin että demonitkin nauttivat onnellisuudesta...", kevyt, hiukan pettynyt hymy nousi hänen kasvoillensa. Hän oli väärässä. Vihatkoon toinen häntä rauhassa. Kohta nuori haltia nosti katseensa, ja käveli taas tuon luokse, ottaen tuon käden ja asettaen soittorasian tuon käteen.
"Sinun on annettava Adrianinkin olla onnellinen, jos viet hänen kehonsa. Olet sen hänelle velkaa.", tuo totesi, ja sulki miehen nyrkin rasian ympärille, kääntyen sitten taas ja alkaen laittamaan tavaroitansa kasaan.

[[Angstimusa... vihaan sitä. Sitä syyttäkkäämme. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 13:00

Adrian Nibencarden

Mies hätkähti Emaren painaessa kätensä tämän suulle ja oli huitaisemassa sen pois, mutta onneksi poka päätti vetää sen itse. Olento ei sanonut enää mitään toisen huokaisuun, seurasi vain nyrpeän ilmeen kanssa poikaa joka käännähti ympäri ja asteli vuodettaan kohti.
Edelleen hiljaa pysyen mies seurasi kuinka nuorihaltia hipelöi soittorasiaa ja antoi tuon sanojen mennä ohi korvien, häntä ei kiinnostanut. Pian poika asteli takaisin rasian kanssa takaisin ja kehtasi tarttua tätä kädestä. Olento sähähti toisen sulkiessa soittorasian hänen nyrkkiinsä. Katse kaventui entisestään Emin puheiden myötä, poika oli niin naiivi. Luuliko tuo todella näkevänsä kaikissa jotain hyvää?
Heleä metallin kolahdus ja pienten osien kilinä täytti yllättäen huoneen. Soittorasia lepäsi osissa ja pirstaleina puisella lattialla, herkkä koneisto oli irronnut rasian sisältä ja pienet irronneet osat kimaltelivat nyt aamuauringon valossa, joka siivilöityi ikkunasta sisään. Miehen katse nousi lattialle paiskaamastaan rasiasta takaisin Emareen. En ole hänelle mitään velkaa. Hän saa maksaa vain typeryydestään, maailma on julma paikka. Olento totesi rauhoittuneella äänensävyllä, mutta viha ei ollut kadonnut mihinkään.
Pirstoutunut koneisto yritti vielä soittaa sävelmää, olihan kansi avattu, mutta se sai aikaan vain kaksi pientä sointua, jotka jäivät sen viimeisiksi. Tuo pieni ääni jäi kaikumaan olennon korviin, jonka seurauksena järkytys kiri miehen kasvot. Hän pystyi kuulemaan huutoa päänsä sisällä.

//Jos vihaat sitä niin miksi kuuntelet? : D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 13:18

Emare Rilien

Poika sulki silmänsä kuullessaan herkän koneiston pirstoutumist, ja kahta viimeistä ääntä jotka se päästi... Miehen suusta kuuluvat pilkkaavat sanat eivät häneen enään vaikuttaneet. Nuori haltia vain huokaisi, nostaen laukkunsa olallensa, katsoen sitten miestä olkansa yli. Yksinäinen kyynel kimalsi silmäkulmasta, tuo valahti alas.
"Hyvästi...", tuo kuiskasi, omalla äänellänsä. Hän ei voisi enään auttaa. Hän ei enään pysähtynyt kuuntelemaan, hän ei enään tahtonut olla tuon lähellä, jos sitä kautta satutti Adriania. Yksinäisyyskin oli parempi kuin tämä, molempien kannalta. Nuori haltia katosi huoneesta yllättävän nopeasti, sulkien oven perästään. Avaimen hän jätti tiskille, ja suuntasi majatalosta ulos, vetäen samalla viittaa päällensä. Silmät sulkeutuivat, Emaren oli pakko hieraista silmiänsä nopeasti. Hän ei itkisi jonkun miltein ventovieraan perään, ei tasan! Ei hän voinut! Poika sulki silmänsä, ja nosti sitten katseensa taivaalle. Kaunis aamuaurinko ei lämmittänyt paljoakaan, haltia tiesi jo nyt että tänään sataisi. Ja hän ei ehtisi kotiinsa ennen sadetta... Smaragdinsävyä toistavat silmänsä löysivät luokseen kutsuvan sivukujan, ja mitäpä haltia oli luonnettansa vastaan taistelemaan. Hän katosi sivukujalle, jatkaen matkaansa pitkän aikaa, aina siihen asti kunnes oli pakko pysähtyä... ja hän pysähtyi vain tajutakseen olevansa eksyksissä.

[[Koska jos kuuntelee yhen kappaleen, niin kuuntelee toisenkin x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 13:36

Adrian Nibencarden

Miehen katse kääntyi Emareen, joka oli kerännyt tavaransa ja sanoi nyt hänelle hyvästit. Olento tunsi yllättyvänsä, hyvästit? Jättikö poika tosiaan hänet rauhaan, Adrianin rauhaan?
Oven sulkeuduttua, miehen kasvoille kohosi virne, oliko hän voittanut? Valitettavasti olennon aika oli lopussa, muttei se haitannut, hän todella oli päässyt nuoresta hyveellisestä haltiasta eroon, ilman että olisi tappanut. Kyllä hän tiesi että Adrian tappaisi hänet, jos pojalle olisi sattunut jotain. Käsi nostettiin otsaa vasten ja mies naurahti kerran ennen kuin tunsi vaipuvansa pimeyteen.
Adrian otti kontrollin hallintaansa ennen kuin keho ehti valahtaa tajuttomana lattialle. Hieman horjuen mies otti askeleen taemmas ja tunsi vuoteen takanaan, jolle istahti. Mi Missä..? Haltia sopersi laskien hivenen kättään alas, silmäillen ympärilleen. Mies hätkähti, hän oli majatalolla! Emarea ei näkynyt missään ja lattialla Hopeinen soittorasia oli pirstaleina, mitä täällä oli tapahtunut?!
E-Emare?! Emi?! Adrian yritti huudella poikaa, muttei hän yksinkertaisesti nähnyt poikaa huoneessa, tuon tavaratkin olivat poissa. Pakokauhu tuntui valtaavan Adrianin nopeasti, oliko toinen kunnossa? Missä tuo oli? Oliko tuo yksin? Emare?! Ei hän tiennyt pystyikö nuorempi edes kuulemaan häntä.

//Tökstöks >n<//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 14:18

Emare Rilien

Poika oli jo alkanut miettimään miten selvittäisi missä on. Talot olivat liian korkeita, hän ei nähnyt niiltä mitään. Katse nousi talon katoille, mutta hän näki vain rajat ja palan punaista taivasta. Sitten hän katsoi suoraan eteen. Katu näytti jatkuvan pimetoihin aina vain, ja yhä vain houkuttelevilta, mutta myöskin uhkaavilta. Mutta mitä hänellä olisi pelättävää? Emare oli ottamassa askeleen, kun säpsähti. Adrian. Hän kutsui nuorta haltiaa. Emi nielaisi, käänsi katseensa heti tulosuuntaansa, kuin odottaen että hän olisi siellä. Mutta ei. Tuo oli varmasti majatalolla vielä... Emare ei tiennyt mitä tehdä. Olisi vain helpompaa kadota. Olla sanomatta sanaakaan ja kadota... Mutta se olisi väärin. Poika puristi silmänsä, hän tiesi jo nyt että saisi Adrianin kiinni telepaattisesti jos tahtoisi, oli tuo missä tahansa. Kohta tuo veti syvää henkeä. Hänen olisi pakko sanoa edes hyvästit.
"Adrian? Ei mitään hätää...", hän aloitti hiljaa, sulkien silmät ja pyyhkäisten silmänsä. Surua hän ei antanut kuulla. Ei nyt.

[[Byäääh! Itkettää, ei pitäis kattoa nyyhkyleffoja ennen pelaamista q__q]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 14:38

Adrian Nibencarden

Adrian odotti hiljaa, vastaisiko Emare hänelle, kuulisiko tuo? Samalla mies oli polvillaan lattialla katsellen murtuneena soittorasian sirpaleisia osia, mitä oikein oli tapahtunut?!
Mies puristi silmiään kiinni, kuin keskittyen entisestään jotta saisi nuorempaan jonkinlaisen yhteyden, muttei ehtinyt kutsua tuota uudestaan, kun kuuli pojan rauhoittelevat sanat päänsä sisällä. E-Emi..?! Missä sinä olet?! Oletko kunossa?! Haltia henkäisi heti hätääntyneenä, olen kuitenkin hivenen helpottunut että kuuli tuon, mutta helpotus ei olisi täydellinen jos hän ei saisi nähdä poikaa. Ei kai se hirviö tehnyt mitään? Tiedän että se oli samassa tilassa kanssasi, anteeksi en saanut pideltyä kontrolliani. Adrian pahoitteli, vaikkei hän sille mahtanut mitään että olento oli hetkellisesti saanut paremman otteen miehen kehosta.

//Aawww nohnoh, voit itkeä olkapäätäni vasten (:3//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 15:26

Emare Rilien

Emi kuuli toisen hädän, ja huokaisi syvään. Olisi ollut helpompaa vain lähteä. Vain kadota... Mutta se olisi jäänyt kalvamaan häntä.
"Adrian... Olen kunnossa. Olinpaikastani en ole varma. Mutta... Älä huolehdi. Sinun olisi parasta unohtaa olemassanioloni. Satutan sinua vain entistä pahemmin. En voi auttaa sinua mitenkään... Olen pahoillani.", veti syvään henkeä, jatkaen sitten kävelyänsä, kohti pimeyttä. Täällä ei olisi mitään mikä voisi vahingoittaa häntä tämän pahemmin. Mikään ei voittaisi sitä korventavaa ja kylmää tunnetta sisällänsä. Hän piti hetken tauon, mitä hän voisi sanoa enään, mitään mikä korvaisi sen kaiken mitä hän oli jo pilannut? Ei mitään. Hän jatkoi matkaansa, eksyen vielä pahemmin. Nuori haltia katseli vähän aikaa ympärillensä, ja löysi kohdan jonka avulla kiivetä korkealle katolle. Hän veti syvään henkeä, ja lähti kapuamaan, pitäen katseen tiukasti ylhäällä. Sormet meinasivat livetä pariin kertaan, mutta haltian uurastus palkittiin. Tuo pääsi katolle katsomaan heräilevää kaupunkia. Hän olisi turvassa.

[[Emistä tuli angstipallo.]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 15:54

Adrian Nibencarden

Särö toinenkin, pirstoutui Adrian tunsi maailman pirstoutuvan ympäriltään kuullessaan Emaren sanat. Pitkä syvä hiljaisuus, mies tuijotti eteensä kuin ei olisi vielä ymmärtänyt mitä poika oikein oli sanonut. Hyvästit, sitäkö toinen yritti hänelle viestittää? Emi Mies sanoi hiljaa, keho tuntui heikolta, hän ei voinut liikkua, hän ei voinut sännätä huoneesta ulos pojan perään ei hän tiennyt edes missä tuo oli.
Oliko olento mennyt tekemään toiselle jotain, oliko se sanonut pojalle jotain? Katse laskeutui alas lattian rajaan. Hopeiset sirpaleet kimmelsivät sumeasti miehen silmissä, itkikö hän? Sitä haltia ei tiennyt, todellisuuden tuntu tuntui kadonneen pojan sanojen myötä, jäljellä oli vain tyhjyys ja sirpaleet, jotka olivat olleet hänen maailmansa. Sattuu Huulet tuntuivat liikkuvan, muttei sanoista tuntunut saavan selkoa. Pää painautui hitusen alas, kuin hän muka voisi painaa sen olalle, joka kuului sirolle haltialle, jonka kädet olivat kietoutuneet halaamaan häntä... Se ei kuitenkaan ollut siinä. Kädet joutuivat ottamaan lattiasta tukea ettei keho romahtaisi sitä vasten, kyynel kosketti lattian puista pintaa.

//Niistä molemmista tuli :'D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 18:20

Emare Rilien

Samalla kun aurinko teki nousuansa, laski poika päänsä polviin. Ainahan se sattui, jos sanoi hyvästit... mutta asiat olisivat paremmin näin. Pakostikkin. Adrian saisi otuksensa paremmin kuriin, kun hänellä ei olisi riippakiveä matkassansa. Mutta vaikka kuinka Emare yritti vakuutella itsellensä, että näin oli parempi, tunsi hän rintakehässään kovan pistelyn, ja silmissänsä jotain kylmää. Poika painoi kätensä päälaellensa, pidätellen itkuansa. Vierestä kuului kevyt äänähdys, ja surullinen vihersilmä nosti katseensa. Se oli kummitus. Pieni sellainen. Se näytti olevan pelkkää savua, mutta silti tuolla näytti olevan kuono ja suipot korvat, isot kirkkaat silmät... kummitus äännähti uusiksi, ja pyöräti Emaren ympäri, laskeutuen tuon syliin. Haltia kohotti kulmiansa hämmästyneenä, mikä tämä oli... Ihan kokeilunhalusta, ja painoi kätensä tuota vasten. Se oli omituisen lämmin... aivan kuin tuo olisi ollut vielä elossa. Ja savu, joka tuosta nousi, sen alla oli pehmeä turkki.
"olet aika suloinen... kummitukseksi.", tuo hymähti pikkukummitukselle, silitellen tuota yhä. Se lievitti hänen tuskaansa, jota tuo tunsi yhä...

Haltia nousi kunnolla seisomaan katonharjalla, ja pikkuinen kummitus lennähti tuon olkapäälle makoilemaan. Taisi kiintyä jo mokoma... Emi ajatteli kapuavansa takaisin alas, mutta jäinen katonharja oli aina yhtä inhottava yllätys. Yllättynyt huudahdus karkasi häneltä, kun jalat lipesivät, ja hän kolahti katolle selälleen lyöden päänsä siinä sivussa pahasti. Niimpä hän ei pystynyt ottamaan mistään kunnolla kiinni, käsi haroi ilmaa ja lunta. Lopulta hän luiskahti reunan yli, viitan kuitenkin jäädessä johonkin kiinni. Emare koetti suojata kasvonsa niin hyvin kuin pystyi, mutta kolahti silti seinään lujasti, viitan päästäessä repeytyviä ääniä. Poika hätääntyi, ja otti katon reunasta kiinni, toivoen vain ettei hän putoaisi tästä! Pieni kummitus joka oli ollut hänen seuranansa, tuli myöskin tuon vierelle. Se nappasi poikaa selkämyksestä, muttei jaksanut nostaa häntä ylös. Lopulta tuo vain pyöri tuon ympärillä hädissään. Poika sai itsensä osittain nostettua, mutta eihän hän pääsisi ylös ilman apua... Kummitus katsoi hädissään, ja Emare veti pariin kertaan syvään henkeä, katsoen tuota silmiin. Kuin yhteisestä sopimuksesta, poika laski päätänsä, ja kummitus otti tuon kaulasta korun, jossa oli simpukka... jota voisi käyttää huiluna. Kummitus katsoi vielä pojan perään, ennenkuin suuntasi majatalolle, ja etsi huoneen jossa olisi kahta auraa erittävä mies...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 18:54

Adrian Nibencarden

Pala palalta Adrian oli saanut kasattua itsensä, vaikka se vaikeaa olikin. Todellisuus palasi hänen ympärilleen, se ei kuitenkaan ollut sellainen mitä mies olisi halunnut. Oli niin hiljaista, yksinäistä. Mies tunsi kosteutta poskillaan ja kiireesti vei kätensä pyyhkäisemään niitä kuiviksi. Kyyneliä, ei hän muistanut milloin viimeksi olisi itkenyt, lapsena? Haltia huokaisi, kääntäen katseensa lattialla olevaan siivoon. Näky ei helpottanut Adrianin olo yhtään, mutta silti hän pakotti itsensä viemään kätensä pientä hopeista hammasratasta kohti. Se napattiin sormien väliin silmöiltäväksi, ennen kuin puristettiin nyrkkiin. Satutat entistä pahemmin? Sitä sinä juuri teet senkin pie..pieni Ei hän voinut alentua hakkumaan Emarea, ei poika ollut tehnyt mitään väärää, syy oli varmasti sen kirotun olennon. Nyrkki iskettiin lattiaa vasten, hampaat yhteen purtuna. Pitkinkin lattiaa olevat pienet osatkin helähtivät tärähdyksen voimasta. Hiljalleen nyrkki kuitenkin höllentyi ja pieni haamuratas kilahti lattialle. Parasta kai oli nyt siivota tämä sotku ja lähteä?
Soittorasian kannen saranatkin olivat napsahtaneet poikki, se oli nyt irrallinen osa niin kuin kaikki muukin koneisto, joka helisi nyt palasina hopeisen rasian sisällä. Adrian oli noussut ylös ja katseli hiljaisena rasiaa käsissään. Se oli kuin miehen murtunut sydän, pystyisikö sitä enää korjaamaan?
Pieni kolina ovea vasten tavoitti haltian korvat, muttei mies halunnut reagoida siihen. Ei hän innostanut nähdä nyt ketään tai kuunnella jonkun valitusta metelöinnistä. Kolina kuitenkin jatkui, eikä oven ulkopuolelta kuulunut minkäänlaista vaatimusta että ovi täytyisi avata. Pienesti kulmiaan kurtistaen Adrian katsahti ovea olkansa yli ja lopulta suostui viemään rasian yöpöydän päälle siksi aikaa että hän avaisi oven.
Oven takana ei näkynyt ketään, muttei Adrian ehtinyt kummastella sitä, kun huomasi simpukasta tehnyt kaulakorun liitävän itsekseen häntä päin ja mies väisti sen nipin napin.

//Sori en tienny oikein mihin asti pitäisi jatkaa : < //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Maalis 2011, 19:19

Emare Rilien

Poika puri yhä hammasta, hänestä tuntui että hän kohta lipeäisi, eikä kukaan kuulisi hänestä, koskaan. Kaikki voima jota hänellä oli, niin henkiset kuin fyysisetkin, tarvittiin että hän pysyisi tässä, eikä alkaisi liukua alas päin. Tällä välin, hänen kaverikseen saama kummitus, oli päässyt kohteeseen. Kun ovi avattiin, syöksähti se sisään ja pudotti simpukan sängylle, ottaen samantein yöpöydän hopeisista kappaleistä terävän sellaisen, ja rupesi raaputtamaan kovalla vauhdilla puuseinään viestiä.
APUA, yksinkertaisin kirjaimin kirjoitettu viesti ilmoitti. Kummitus syöksähti taas, ottaen simpukan hampaittensa väliin ja yritti nykiä Adriania viitasta. Kai tuo oli jo tajunnut että Emare oli pulassa!? Kummitus nousi taas silmien tasalle, pyörien ympyrää toivoen että mies älyäisi seurata. Emaren henki riippuisi nyt nimenomaan nopeudesta!

Ja tällä välin yhä, Emare roikkui katon rajalla, katsellen lintuja ja huokaisten typeryyttään. Vain idiootti olisi tehnyt yhtä tyhmästi kuin hän...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2011, 19:52

Adrian Nibencarden

Adrian seurasi simpukkaa katseellaan, joka laskeutui vuoteelle, jonka vierelle mies asteli. Haltia nosti esineen käteensä ja silmäili sitä tarkkaan. Se oli niin tutun näköinen, hän oli nähnyt sen jossain. Simpukkaa käänneltiin ja silmiin osui pieniä reikiä, jotka paljastivat sen pilliksi simpukkapilliksi! E-Emare? Mies henkäisi, mutta kuuli yllättäen kuinka jokin raapi puista pintaa.
Terävä soittorasian osanen muodosti seinälle kirjaimia, kirjaimista muodostui sana, joka paljasti mistä oikein oli kyse. Järkyttyneenä Adrian jäi tuijottamaan sanaa, mutta huomasi kuinka kaulakoru kohosi jälleen leijumaan itsekseen. Ei hän tiennyt miten se oli mahdollista, mutta viitan nykiminen kertoi että oli kiire. Näytä tietä. Mies sanoi, vaikkei oikeastaan tiennyt oliko huoneessa edes ketään jolle puhua.
Koru lähti viilettämään ilman halki ovesta ulos, eikä haltia voinut muuta kuin seurata. Ovi paiskattiin perästä kiinni ja Adrian suorastaan jo liisi portaikossa.
Ulos päästyään oli mies viimein älynnyt silmälappunsa roikkuvan kaulalla, jolloin sitä revittiin kiireesti takaisin silmän peitoksi. Haltia juoksi edelleen korun perässä tietämättä lainkaan minne tuo häntä johdatti. Kaikki vilisi ympärillä ja pian mies huomasi kääntyvän kujalle, joka jatkui pitkälle eteen tehden muutaman käännöksen. Sinne olisi helppo eksyä. Adrian huohotti jo hieman, muttei hän aikonut pysähtyä hengähtämään. Jotain oli sattunut, jotain oli sattunut Emille. Mies tiesi sen, miksi muuten hän olisi juossut pojan simpukkapillin perässä pitkin hämäriä kujia.
Mies joutui jarruttamaan korun viilettäessä seinää pitkin ylös katolle, miehen katseeseen osui tikkaat, joille hän nyt kiiruhti. Musta viitta alkoi pikkuhiljaa hulmuamaan tuulessa katon reunan lähestyessä. Haltia kampesi itsensä kattotiilille, joutuen pitämään varansa, kattohan oli liukas talven jäljiltä. Kauaa Adrian ei kuitenkaan ehtinyt varovaisuuttaan pitää, kun huomio kiinnittyi vastakkaisella reunalla roikkuvaan vaaleahiuksiseen poikaan. EEMARE! Mies älähti ottaen kiireisen askeleen nuorempaa kohti, mutta se oli virhe. Jalka lipesi liukkaalla pinnalla ja mies kaatui rähmälleen katon harjanteelle, mutta sai tiukan otteen, yrittäen ryömiä nyt lähemmäksi poikaa. Anna kätesi Emi! Adrian hoputti nuorta haltiaa, kurkottaen kättään toista kohti.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 30 Maalis 2011, 09:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron