Rose of Pain [sov] K-18

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2011, 13:40

Adrian Nibencarden

Kaksikon ympärille oli laskeutunut hiljaisuus, tuuli vain humisi pienesti katonharjanteella ja aurinko yritti paistaa pienesti pilviverhon takaa, tänään todella taitaisi sataa, mutta kyllä he ennen sitä alas pääsisivät.
Emaren kysymys kuitenkin rikkoi hiljaisuuden ja mies ei voinut olla hieromsta kasvojaan pienesti pojan hiuksia vasten hellyydenosoituksena. Siksi koska välitän sinusta. Mies totesi mitään häpeilemättä, hyvähän se totuus oli sanoa eikä jäädä vain kiertelemään.
Haltia tunsi yllättäen pienen tökkäyksen ja tunnisti sen samanlaiseksi kuin hetki sitten. Ihmeissään hän kohotti päätään, muttei taaskaan nähnyt mitään. Poikakin hämmensi nyt häntä vain lisää puheillaan. Mitä..? Kenelle sinä oikein puhut? Adrian kysyi, muttei voinut olla hymyilemättä. Nuorempihan puhui heidän yhteisestä hetkestä.

//Et kai sä nyt liikaa keskity tähän meidän peliin, älä tee muista kateellisia D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Huhti 2011, 14:08

Emare Rilien

Emin huulille nousi pieni, ilahtunut hymy Adrianin sanojen myötä. Jotakin liikahti hänen sisällänsä pienesti, jokin lämmin. Harmitti vain että Adrian oli paljon parempi tunnustamaan asian kuin Emare... Joka muuten oli taas punainen.

Adrian ei siis nähnyt samaa kuin Emare. Poika hymähti kevyesti, ja nosti kätensä peittäen Adrianin silmän.
"Sulje silmäsi, luotat niihin liikaa.", tuo hymähti, ja otti Adrianin kädestä kiinni kevyesti, nostaen sitä hiukan, ja viittoen pienen kummituksen tulemaan Adrianin käden alle. Pörröinen kummitus tuli, vetäen selkäänsä kämmentä vasten niin että mies tuntisi sen.
"Kaikkea ei voi nähdä. Tämä pikkuinen pelasti meidät. Haki sinut avuksi, ja haki myös köyden...", haltia hymyili, ja siirsi kätensä pois Adrianin silmältä. Tuo ei varmaan näkisi pikkuista, mutta tuntisi kyllä.

[[Meni jo x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2011, 14:48

Adrian Nibencarden

Pimeys koitti kun Emare nosti kätensä peittämään Adrianin katseen. Mies oli edelleen hämmentynyt, mutta antoi kyllä pojan tehdä mitä halusi. Haltia hymyilytti vain enemmän nuoremman puheille, mutta sulki kyllä silmänsä toisen kämmenen alla. Emi tarttui häntä kädestä, kohottaen sitä pienesti ja pian kämmentä kosketti pehmoinen turkki. Yllättynyt henkäys karkasi Adrianin huulilta, muttei hän pelästynyt ollut. Sormetkin alkoivat tunnustellen hivelemään pehmoista karvaa ja viimein Emare selitti mistä oikein oli kyse.
Vaikka poika laski kätensä pois Adrianin silmän päältä, ei hän sitä avannut. Mies pysytteli hetken aikaa hiljaa, vieden kättään kummituksen vartaloa pitkin viimein löytäen tuon pään. En osaa sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen sinulle. En uskalla edes ajatella missä Emi nyt olisi ilman sinua. Adrian kiitti pientä aavetta, silitellen samalla tuon päätä.

//Minne meni mikä D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Huhti 2011, 15:08

Emare Rilien

Pikkuinen kummitus nautiskeli kosketuksesta, ja Emare hymyili kauniisti näille kahdelle. Jotenkin tuntui oudolta ajatukselta, että kukaan muu ei nähnyt tuota pikkuista kummitusta... Miten yksinäinen elämä tuolla varmasti olikaan... Adrian kiitti pientä kummitusta, joka sulki silmänsä ja kujersi. Emare hymähti, rapsuttaen pikkuista leuan alta. Ainakin nyt tuolla oli jotain seuraa...
"Voit varmaan ottaa sen mukaasi, jos päätät lähteä taas matkoille... Ainakaan et olisi yksin.", Emi virnisti, ja siirtyi sitten Adrianin vierelle, oikeastaan tuon kainaloon istumaan. Vähän kyllä pelotti liikkua, mutta parempi oli olla miehen kainalossa kuin sylissä, ties vaikka tipahtaisi siitä jos nojaisi hiukan taaksepäin... Kummitus nousi taas ilmaan, teki kiepin ja laskeutui sitten Adrianin olkapäälle, painaen kuononsa Emaren päälaelle. Hyvä asento olla..

[[Viestieni pituus :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2011, 15:29

Adrian Nibencarden

Adrian avasi silmänsä kuullessaan Emaren tokaisun. Pienesti miehen hymy laski, ei hän oikeastaan olisi halunnut lähteä tuon luota enää mihinkään, mutta tiesi kyllä kaiken hyvän loppuvan aikanaan. Nuoremman täytyisi mennä kotiin ennemmin tai myöhemmin, eikä hän omistanut asuntoa kylästä, hän oli vaeltelija. Niin kai. Mies tyytyi toteamaan ja laskemaan kätensä alas tuntiessaan pehmoisen turkin katoavan kämmenensä alta.
Jokin selvästi asettui hänen olkapäälleen ja jäi lepäämään siihen, Emikin siirtyi istumaan hänen kainaloonsa, jolloin Adrian veti viittansa tuon hartian yli peitteeksi. Kattotiilet olivat viileitä istua ja tuuli puhalsi taukoamatta.
Ohimenevästi mies muisti jotain ja vei vapaaksi jääneen kätensä viitan suojiin kaivelemaan jotain ja pian tämä ottikin esille tutun simpukkapillin. Haluat tämän varmaan takaisin. Haltia totesi ojentaessaan pojalle kaulakorua. Soittaisitko minulle jotain tai meille? Adrian vielä pyysi, vilkaisten pienesti olkapäällensä vaikkei nähnytkään sillä mitään, mutta tunsi kyllä.

//Jaa :'3 Ack ku tää katto kohtaus on ollu vaan nii söpö koko ajan >w<//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Huhti 2011, 16:41

Emare Rilien

Se että sai ulvovan tuulen raivotessa olla vain toisen kainalossa, lämpimässä ja turvassa, oli varmasti parasta mitä saattoi toivoa. Olihan se vähän outoa, mutta Emare tunsi olevansa suojassa, ja vaikka hän kuinka olisikin tahtonut olla välillä se suojelia, oli uhrin rooli langennut kuitenkin hänelle. Oijoi, no, voisi olla huonomminkin. Ainakin suojeliansa oli melko hellä kaveri.

Adrian antoi Emaren simpukkapillin takaisin, pojan hymyilessä kiitollisena. Hän olikin jo kaivannut sitä, niin hullulta kuin kuullostaakin. Tuli pyyntö soittaa jotakin, ja nuori haltia hymähti kevyesti, asettaen pillin huuliensa eteen, puhaltaen kevyesti ja aloittaen sävelmän, jonka Adriankin varmasti tunnisti. Emin ajatukset pyörivät soittorasiassa, jonka olento oli tuhonnut, ja sävelmä soi hänen ajatuksissaan, kuuluen nyt hiukan erillaisempina kiitos pillin hiukan yksinkertaisempien sävelten takia. Samalla hän painautui miehen kylkeä vasten paremmin, tunteakseen tuon lämmön.... Aurinko oli viimein noussut, ja kun Emi pysäytti sävelen hetkeksi, tipahti hänen nenällensä jo sadepisara. Poika kohotti kulmiansa, ja pyyhkäisi pisaran pois, nostaen sitten katseen taivaalle. Toinen pisara, ja poika ravisti päätään.
"....Se on kylmää...", tuo kertoi huomionsa, ei hän ollut ennen sadetta ihollansa tuntenut.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2011, 17:14

Adrian Nibencarden

Sävelmä joka soljui nyt tuulessa, sai Adrianin ilmeen muuttumaan yllättyneeksi. Oliko Emare todella oppinut soittorasian sävelmän kuunneltuaan sitä vain pariin kertaa? Hymy kuitenkin palasi pian, hyvä että sävelmä eläisi edes jossain ja olisiko sen parempaa paikkaan kuin Emin muisti?
Mies sulki silmänsä jäädessään kuuntelemaan pojan soittoa ja tunsi kuinka tuo painautui hänen kylkeään vasten. Levollinen huokaus karkasi haltian huulilta ja huomaamattaan tämä alkoi hyräillä hiljaa toisen soiton tahdissa, kenties hän halusi muistaa itsekin tuon sävelmän.
Soiton lakatessa palasi Adrian takaisin omista maailmoistaan ja vilkaisi Emiä. Poika pyyhkäisi nenäänsä ja pian totesi jonkin olevan kylmää. Haltiankin katse kääntyi pilviselle taivaalle, jolta ripsi nyt muutama pisara hänenkin kasvoilleen. Niin on... Parasta varmaan kavuta alas ja kiirehtiä majatalolle tai jonnekin suojaan, en halua että vilustut. Adrian totesi, vieden kätensä nyt pois nuoremman ympäriltä ja nousi varovasti ylös. Parasta oli muutenkin lähteä nyt, sade tekisi katosta vain entistä liukkaamman. Mies ojensi vielä auttavaisesti kättään nuoremmalle.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Huhti 2011, 17:28

Emare Rilien

Emare muisti helposti asiat joista piti. Soittorasian sävelmä oli ollut hänelle tärkeä, koska se tuli esineestä jonka Adrian oli antanut, ja se oli muutenkin jotain kaunista... kaunis muisto, joita Emare vaali, ja joita hän tahtoi Adriankin saavan joku päivä. Mies alkoi hyräilemään mukana, ja Emin kasvoille nousi kevyt hymy, tämä olisi jotain jota hän ei unohtaisi.

Sade oli alkamassa, kuten muutama pisara oli jo osoittanut. Emin iho joutui kosketuksiin viileän tuulen kanssa kun Adrian nosti kätensä päästääkseen hänet tuon kainalosta. Majatalolle siis. Emi nousi kyllä, mutta vain kontallensa. Adrian tarjosi kättänsä, Emaren vain naurahtessa kevyesti.
"Älä pakota minua seisaalleni, pysyn nyt neljän raajan varassa ja liikun hitaasti...", tuo piti katseen tiukasti siinä kohdassa jossa oli tikkaat, takaisin jalkojensa varaan hän ei suostuisi, ties vaikka liukastuisi uudestaan! Vilustumisella ollut niinkään väliä, niinkuin koskaan ennenkään.

[[Ryömii ryömii ryömii... x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2011, 17:49

Adrian Nibencarden

Adrian tyytyi laskemaan kätensä kun Emare ei suostunut nousemaan kontiltaan ylös, toki olihan se ymmärrettävää. Mies itse otti tukevan asennon kattotiilillä ja varovin asekelin hivuttautui tikkaiden luokse ennen poikaa. Hän menisi toisen edeltä, jotta saisi tuon kiinni jos kävisi hullusti.
Haltia laski jo jalkaansa tikkaille ja käänsi katseensa Emiin, joka tuli hitaasti mutta varmasti häntä kohti. Missä muuten pieni ystäväsi on? Adrian kysäisi, sillä ei enää tiennyt oliko aave enää olkapäällä hänen noustuaan ylös.

//Hiljaa hyvä tulee xD Lyhyttä D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Huhti 2011, 17:59

Emare Rilien

Poika pysyi neljän raajan varassa, pitäen itsensä niin vakaana kuin vain pystyi. Katse pysyi tiukasti Adrianissa tuon päästessä tikkaille muutamalla askeleella... ollappa noin hyvä tasapaino. Pitempi kysyi kummituksen perään, ja Emi nosti katsettansa hiukan, katsellen ympärillensä...
"Ah, tuolla! Savupiipun lähellä, leikkii savun kanssa. Ei hätiä, kyllä se varmaan kohta tulee perässä.. Ellei sitten kiintynyt tähän paikkaan.", poika selitti, ja ryömi sitten kattoa pitkin kunnes pääsi tikkaiden eteen. Nyt sitten varovainen kääntyminen, ja hivuttautuminen alas... Emare piti niin tiukasti tikkaista kiinni, että varmasti katuisi sitä myöhemmin, kivuliastahan tämä oli jo nyt... mutta melko tehokasta, ainakaan hän ei tipahtanut. Vasta kun hänen jalkansa olivat tukevasti maassa, hän uskalsi taas katsoa ympärillensä, ja huokaisi helpotuksesta.
"Tuo oli samaan aikaan kamalin että ihanin kokemus tähän asti.", tuo virnisti pitkälle miehelle, samalla kun ripotus alkoi pahenemaan.

[[Etkös sanonut että lyhyeen voi vastata vain lyhyellä? x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2011, 18:39

Adrian Nibencarden

Adrian vei katsettaan savupiipun suuntaan, vaikka tiesi ettei näkisi mitään, korkeintaan vain kuinka piipusta tuprahteleva savu pöllähteli pienesti. Saattoihan sen tuuleksikin laskea, mutta kyllä mies uskoi että pehmeäturkkinen hengenpelastaja se vain piti hauskaa.
Kauaa haltia ei kuitenkaan rohjennut näkyä katsella, pitihän hänen pitää huoli että Emaren kulku sujuisi ongelmitta. Mies otti muutaman askeleen tikkailla alas pois nuoremman tieltä ja lähti sitten sitä mukaa laskeutumaan kun poika otti askeleen.
Viimein kengänpohja kohtasi maanpinnan ja Adrian astui pois tieltä, pitäen kuitenkin kätensä valmiina jos joutuisi koppaamaan Emin. Turhaa hän kuitenkin huolehti, ongelmitta toinenkin pääsi alas ja huokaisikin nyt helpotuksesta. Haltialla oli pieni aavistus siitä mitä nuorempi oikein tarkoitti sanoillaan, mutta halusi jättää ne itselleen pieneksi mysteeriksi, eikä hän muutenkaan halunnut udella typeriä. Samoin Adrian totesi lyhyesti, vilkaisten ohimenevästi taivaalle. Eivät he kastumatta pääsisi takaisin majatalolle.
Tumma viitta hulmahti ja laskeutui Emaren suojaksi, mies piteli kättään niin ettei sade päässyt kastelemaan edes nuoremman vaaleita hiuksia. Kyllä hän oli huomannut kuinka toisen viitta oli hivenen kärsineen ja repeytyneen näköinen ja no taka-ajatuksetkin kummittelivat mielessä.

//No se nyt on eri asia minun kohdallani. Kun tulee lyhyttä niin se on yksin minun vikani u_u //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Huhti 2011, 19:18

Emare Rilien

Nuori haltia pääsi taas viitan alle suojaan. Tuo hymähti itseksensä, Adrian tosissaan huolehti hänestä... Sade yltyi entisestään, ja Emi huolestui siitä että eikai Adrian nyt vilustuisi!?
"Pidetään kiirettä niin ehditään ennenkuin sade muuttuu pahemmaksi!", poika kiirehti askeleitansa. Kummitus kurkkasi savupiipun päältä, ja päästi kimakan huudahduksen hyvästeiksi. Emi vilkutti sille nopeasti, hiukan haikeasti, mutta jatkoi sitten kävelyänsä eteenpäin.
"Pikkuinen päätti pysyä täällä. Pitänee käydä tapaamassa sitä myöhemmin.", tuo hymähti Adrianille, ja sukaisi pitkiä hiuksiansa korvansa taakse. Harmitti kyllä hiukan, mutta mitäs hän oli toisia komentamaan, ja häätämään pois kodistansa. Pikkuinen teki oman päätöksensä. Aivan kuten Emarekin, paitsi että Emaren kohdilla oli kahleet...

Majatalo tuli esiin viimein, Emaren luottaessa sokeasti Adrianin suunnistustaitoihin, hän itse kun oli vielä auttamatta eksyksissä. Kun molemmat pääsivät sisään, nousivat kummastelevat katseet aulassa... Emare ravisteli hiukan itseänsä, vaikka Adrian oli huomattavasti märempi.
"Mennään nopeasti huoneeseemme, niin saadaan sinut kuivaksi...", poika naurahti nolostuneena...

[[Eeeeeikä ole *patpat* ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2011, 19:50

Adrian Nibencarden

Adrian lähti astelemaan Emaren tahtiin ja huomasi sivusilmällään tuon vilkuttavan, ilmeisesti hyvästiksi pienennelle aaveelle, josta tuo sitten mainitsikin. Mies nyökkäsi nuoremman sanoihin, ottaen samalla paremman otteen viitastaan, jotta se pysyisi pojan suojana.

Haltian otsahiukset olivat märkinä liimaantuneet tämän otsalle ja mies pyyhkäisikin niitä pienesti päästyään Emin kanssa sisälle. Vaikka majatalonaula oli huomattavasti lämmin oli Adrianilla hieman viileä. Viitta ei pahemmin vettä enää pitänyt, olihan se jo sen verran vanha ja laho.
Mies ravisteli hivenen mustaa kangasta, jonka oli vetänyt jo pois nuoremman päältä ja nyökkäsi samalla toisen hoputukselle, mutteivät he ehtineet ottaa kuin pari askelta portaikkoa kohti. Hei! Majailetteko te sattumoisin huoneessa numero 12? Kuului tumma miesääni tiskin takaa ja Adrian käänsi katsettaan tukevaan mutta raavasrakenteiseen ja parrakkaaseen haltiaan. Kyllä Mies vastasi hivenen aranlaisesti, mutta sai silti äänensä kuuluviin. Muut asiakkaamme ovat valittaneet metelistä aamuyöllä. Odotan hyvää selitystä. Majatalon isäntä totesi, näyttäen todella turhautuneelta, niin kuin tuon vaimokin joka puolestaan palveli asiakkaita kievarin puollella. Tuota Adrian sopersi, ei hän oikeastaan tiennyt koko asiasta mitään, mutta aavisteli vahvasti että olennolla oli jotain tekemistä tämän asian kanssa. olen todella pahoillani aiheuttamastani häiriöstä, en kuitenkaan tai siis um Haltia yritti selitellä ja otti tietenkin kaikki syyt niskoilleen, ei Emare varmasti ollut tehnyt mitään väärää. Valitettavasti hän ei voinut suoraa mennä sanomaan mistä oli kyse, eikä isännän tyytymätön ilme auttanut asiaa.

//BUSTEEED!//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Huhti 2011, 20:05

Emare Rilien

Ilmeisesti aamuyön huuto oli saanut kuulijoita, ja Adrian oli heti ottamassa syitä niskoillensa. Ikävä kyllä tuo oli melko huono keksimään hätäsyitä... tai ainakin tuo näytti lievästi panikoivan, ja äänikin takeli.
"A, tuota, anteeksi. Adrian kompastui aamuyöstä laukkuuni, ja minulla oli ollut huono päivä, joten aloimme riitelemään. Olen pahoillani häiriöstä, kiukustuneena ei paljoa ajattele muita ympärillänsä.", poika teki pahoittelevan kumarruksen toiselle, purren sitten huultansa nolostuneen näköisenä. Valehan tuo oli, mutta toisin kuin Adrian, Emare oli oppinut tekemään loistavia hätävalheilta lyhyessä ajassa. Uloshiippailu opetti sen. Eikai olisi uskonut viattoman oloisesta Emistä?
"Jos siitä ei ole haittaa, niin voisimmeko viettää vielä aikaa täällä, ainakin siihen asti kunnes sade lakkaa? Adrian saattaa vilustua, joten pieni lämmitys saattaisi tehdä ihan hyvää?", Emaren viattomat silmät saivat nyt luvan toimia. Adrianin terveys meni nyt kaiken edelle...

[[Viattomien silmien takana löytyykin pieni piru >DD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2011, 20:42

Adrian Nibencarden

Isäntä kohotti kulmiaan Emarelle, joka ryhtyi puolustelemaan isompaa miestä, joka ei näyttänyt oikein saavan sanoja ulos suustaan. Toki selitys kuulosti uskottavalta, muttei se mitenkään korvannut siitä aiheutunutta häiriötä muille.
Adriankin katsoi nyt poikaa, joka selvästi valehteli. Ei totuus voinut olla mitenkään tuo, muttei hän aikonut avata suutaan. Kyllä tuo selitys sai nyt kelvata, vaikkei hän pitänyt siitä että poika joutui valehtelemaan hänen puolestaan.
E-Emi Mies mutisi vaivaantuneena, kun nuorempi pyyteli vielä lisäaikaa ainakin sateen ajaksi ja yritti vedota sillä että Adrian saattaisi vilustua. Haltiaa hävetti jo muutenkin että oli yhtäkkiä vaihtanut rooleja pojan kanssa, toinen puolusti nyt häntä. Adrianhan se oli heistä kahdesta mies, ei hän nyt sääliä tarvinnut!
Isännän ilme ei kuitenkaan näyttänyt värähtävän Emaren sanoista taikka tuon viattomasta katseesta. Mies oli selvästi sanomassa jotain avatessa suutaan, mutta nainen asteli miehensä vierelle. Totta kai voitte jäädä sadetta pitämään ja yöksikin. Olettehan te siitä maksaneet. Talon emäntä totesi hymyillen myötätuntoisesti, oli nuoremman viatonkatse johonkuhun tehonnut. M..Mutta Ana! Mies aloitti pöyristyneenä, mutta sai vain vaimoltaan tiukan katseen. Älä ole aina niin tiukka! Tuskin tämä asiakkaita karkottaa. Nainen totesi ja oli oikeastaan oikeassa, olihan majatalo kylän ainoa.
Isäntä tyytyi murahtamaan ilmeisesti myöntymisen merkiksi ja Adrian pystyikin huokaisemaan nyt helpotuksesta. Kiitos ja pyydän anteeksi vielä kerran. Mies sai viimein suunsa auki ja kumarsi pienesti isäntäväen puoleen, ennen kuin lähti Emi rinnallaan portaikkoa kohti. Ei sinun olisi tarvinnut minun tähteni valehdella. Se on muutenkin pahatapa. Adrian totesi nuoremmalle, edelleen vaivaantunut ja nolostunut ilme kasvoillaan.

//Eiiih Emi älä valehtele, älä tee syntiä, olet niin viaton eiiiiiIIIH! D: //
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron