Splinter
Splinterin kirjan sivut olivat jo täynnä seikkailuja, joita jokaista sävytti hyvin tumma varjo. Ei, hän ei ollut se kirjojen upea prinssi valkoisella ratsulla. Vain pieni ja näkymätön henkilö, sivuhahmo muuten kirjavassa joukossa joka unohtuisi aina kunnes lopussa tulisi pieni maininta. Se varmasti tulisi olemaan hänen kohtalonsa, mutta ei se Splinteriä haitannut. Hänen tarina oli ehkä kauhukertomus, mutta eikö suurimmassa osassa niitä ollut aivan hyvä loppu?
"Totta, omien kokemusten jälkeen villeinkin soturikertomus tuntuu lasten iltasadulta.", Splinter virnisti Kerrille. "Ja idässä tulee tapahtumaan jotain. Tunnen sen... Se ei ole ennakkoluulo, olen aivan varma siitä että jotain tapahtuu. Hyvää vai pahaa, sitä en osaa sanoa.", lopussa velho naurahti jo nolostuneena.
Kerri nousi ylös seisomaan, ja Splinter seurasi esimerkkiä, ottaen tuon kädestä kiinni. Kerrin lupaukseen Splinter hymähti, ja veti henkeä. Kohtahan hän laivaan juoksisi, eikä täällä näyttänyt olevan ketään, joka olisi ollut hänelle vastukseksi, jos Kerri hälyttäisi apua... Kun reitti oli selvä, Splinter kurottautui hiukan lähemmäs kuiskataakseen Kerrille hyvästinsä.
"Tenna ento lye omenta, Kerri", vetäytyminen kauemmas, velmun hymyn kanssa.
"Hei velho pentu, alas tulla jo!", römeä ääninen kapteeni huusi kauempana, saaden Splinter vilkuttamaan Kerrille iloisesti ja juoksemaan laituria pitkin laivalle. Tuon viimeisiä lankkuja, joita pitkin pääsi kyytiin, oltiin jo poistamassa, ja nuori pääsi nippa nappa ajoissa laivansa mukaan. Kannelta hän vilkaisi vielä Kerriä, vilkutti tuolle ja katosi sitten laivan sisälle, ja siitä hiukan eteenpäin, lähti laiva liikkeelle, suuntanaan itä...
[[Tenna' ento lye omenta = Kunnes jälleen tapaamme. Ja nyt sitten alkoi se Sipen pitkän pitkä tauko \o/ ]]