Idän kutsu [sov.]

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Touko 2011, 18:22

Splinter

Splinterin kirjan sivut olivat jo täynnä seikkailuja, joita jokaista sävytti hyvin tumma varjo. Ei, hän ei ollut se kirjojen upea prinssi valkoisella ratsulla. Vain pieni ja näkymätön henkilö, sivuhahmo muuten kirjavassa joukossa joka unohtuisi aina kunnes lopussa tulisi pieni maininta. Se varmasti tulisi olemaan hänen kohtalonsa, mutta ei se Splinteriä haitannut. Hänen tarina oli ehkä kauhukertomus, mutta eikö suurimmassa osassa niitä ollut aivan hyvä loppu?
"Totta, omien kokemusten jälkeen villeinkin soturikertomus tuntuu lasten iltasadulta.", Splinter virnisti Kerrille. "Ja idässä tulee tapahtumaan jotain. Tunnen sen... Se ei ole ennakkoluulo, olen aivan varma siitä että jotain tapahtuu. Hyvää vai pahaa, sitä en osaa sanoa.", lopussa velho naurahti jo nolostuneena.

Kerri nousi ylös seisomaan, ja Splinter seurasi esimerkkiä, ottaen tuon kädestä kiinni. Kerrin lupaukseen Splinter hymähti, ja veti henkeä. Kohtahan hän laivaan juoksisi, eikä täällä näyttänyt olevan ketään, joka olisi ollut hänelle vastukseksi, jos Kerri hälyttäisi apua... Kun reitti oli selvä, Splinter kurottautui hiukan lähemmäs kuiskataakseen Kerrille hyvästinsä.
"Tenna ento lye omenta, Kerri", vetäytyminen kauemmas, velmun hymyn kanssa.
"Hei velho pentu, alas tulla jo!", römeä ääninen kapteeni huusi kauempana, saaden Splinter vilkuttamaan Kerrille iloisesti ja juoksemaan laituria pitkin laivalle. Tuon viimeisiä lankkuja, joita pitkin pääsi kyytiin, oltiin jo poistamassa, ja nuori pääsi nippa nappa ajoissa laivansa mukaan. Kannelta hän vilkaisi vielä Kerriä, vilkutti tuolle ja katosi sitten laivan sisälle, ja siitä hiukan eteenpäin, lähti laiva liikkeelle, suuntanaan itä...

[[Tenna' ento lye omenta = Kunnes jälleen tapaamme. Ja nyt sitten alkoi se Sipen pitkän pitkä tauko \o/ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Ros » 09 Touko 2011, 19:18

Kerri

Poika myönsi, ettei hänen elämästään ollut puuttunut vauhtia ja seikkailua mikä sai tytön hymyilemään. Hän kadehti niitä, jotka uskalsivat antautua seikkailuun, mutta hänellä itsellään ei ollut mahdollisuutta siihen. Hän oli liian järkevä, liian tietoinen siitä, että hän ei pärjäisi minkäänlaisessa taistelussa vaan tulisi saamaan surmansa jollei joku olisi pelastamassa häntä.

Poika kurottautui kuiskaamaan tummatukalle hyvästinsä joihin Kerri osannut ensialkuun reagoida mitenkään. Tietenkin hän kuuli, ettei tuo kieli ollut ihmiskieltä, tietenkin hän tiesi, mitä sen täytyi tarkoittaa, mutta viesti ei suostunut kulkemaan hänen aivoihinsa asti vaikka yleensä hänen päänsä toimi nopeasti.
Oliko hän keskustellut vihollisen kanssa kokoajan? Vai oliko hän keskustellut ainoastaan Splinterin kanssa, jossa ei ollut mitään pelättävää, eihän poika aikonut uhata hänen henkeään millään tavalla. Hän päätyi jälkimmäiseen.
Kerri käänsi katseensa hämmentyneenä pojan perään ja tajusi kohottavansa kätensä vilkutukseen. Hänen pitäisi kysyä Henryltä, mitä nuo sanat olivat tarkoittaneet -- tosin hän ei ollut enää varma, muistiko niitä oikein. Uteliaana nuorena naisena hän kuitenkin aikoi edes kysyä Henryltä.
Miksei hänellä ollut paperia, kun hän sitä kerrankin olisi tarvinnut?

((kiitos pelistä!))
Ros
 

Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron