Kirjoittaja Ros » 10 Touko 2011, 08:24
Zie oli harvinainen näky haltioiden piilopaikassa, olihan hän siellä kieroon katsottu ja kammottu jo rotunsa perusteella. Kuitenkaan hänen sisäänpääsyään ei ollut vielä kertaakaan evätty, joten nainen kävi paikalla aina välillä, vaikka häntä inhottikin katsella, kuinka miehet kuvittelivat täällä kelpaavansa johonkin.
Kaikkea hän ei pystynyt itse valmistamaan, ja yksi näistä hyödykkeistä oli alkoholi. Hän pystyi tappamaan ja saalistamaan lihaa mutta viinaa ei saatu saaliseläimistä joten nainen joutuisi hankkimaan sen samaan tapaan, kuin muukin väki.
Zie oli vaihtanut päälleen vastapestyt vaatteet, eihän hän halunnut kauhistuttaa mahdollisilla veritahroilla paikassa, missä hän ei muutenkaan ollut toivottu vieras. Huppu oli nostettu päähän, sekä suojaamaan silmiä valolta, jota tuntui maanpäällisessä maailmassa löytyvän mihin kellonaikaan tahansa, jopa iltaisin vaikka myöhään illalla se olikin vain lempeää kuun valoa. Huppu myös antoi hänelle yksityisyyttä, vaikkei se peittänyt hänen rotuaan.
Ennen kuin majatalolle edes päästiin mustahaltia näki edessään näyn, joka sai veren kiehumaan suonissa.
Miehiä oli neljä, yhden naisen kimpussa. Zie ei ollut koskaan oppinut tai halunnut ymmärtää tämän maailman nurinkurista arvomaailmaa. Hänen synnyinmaassaan yksikään mies ei olisi uskaltanut kohottaa kättään naista vastaan edes suurella joukolla - heidät olisi teloitettu samantien! Miehet palatkoon takaisin äitiensä huomiin kunnes olisivat oppineet, miten suurella kunnioituksella naista piti kohdella.
Mustahaltia lähestyi näkyä äänettömin askelin, pysyen varjoissa. Hän uskoi, että pystyisi voittamaan yksin neljä täysikasvuista miestä - hänet oli opetettu uskomaan, että naisena hän oli arvokkaampi kuin sotajoukollinen miehiä - mutta ei silti juossut tilanteeseen suinpäin. Yhden joukosta ottaessa kontaktia ahdisteltuun haltianeitiin ei Zie kuitenkaan jäänyt enää miettimään. Hän pyörähti esille lähes kaksikon vierestä, kohotti paljaan jalkansa ja antoi miehelle potkun kasvoihin.
Samalla katse käväisi ahdistellussa naisessa joka oli lähempää tarkasteltuna erittäin kaunis. Zie ei pannut lainkaan pahakseen, että hän pääsisi suojelemaan tuollaista kaunotartam ja hänen huulillaan käväisikin hymy. Punaisten silmien katse käännettiin kuitenkin nopeasti naisesta takaisin typerään miesjoukkoon. Pienikokoinen nainen nosti leukansa pystyyn ja katsoi jäljelle jääneitä ylimielisesti.
"Minulla ei ole mitään syytä säästää miestä, joka ei kunnioita naista", Zie murisi. "Jos vielä näen teidät, pidän huolen ettei kukaan enää erehdy luulemaan teitä miehiksi."
Kastraatio oli hyvä vaihtoehto, jos ei halunnut suorastaan tappaa miehiä. Mustahaltia oli huomannut tämän hyväksi uhkailukeinoksi, olivathan miehet ylpeitä miehuudestaan eikä hän todellisuudessa voinut kulkea ympäriinsä murhaamassa. Zie ei pärjäisi vihaisia väkijoukkoja vastaan, vaikka se olisikin ollut maanpäällisestä saastasta koottu.
Nainen käänsi jälleen katseensa pelastamaansa neitiin ja hymyili.
"Älä pelkää, suojelen sinua."