Kirjoittaja Dogster » 10 Touko 2011, 23:53
Emare Rilien
"Noin, nyt muistat sitten, että ukkosella ei mennä puiden alle, vieraille ei puhuta, ja heti jos ilmenee että keho alkaa antaa periksi tulet heti takaisin kotiin.", vanhempi haltiarouva alkoi tenttaamaan itseänsä pidempää, mutta kuitenkin toiseksi nuorinta poikaansa, joka vain pyöräytti silmiänsä äitinsä höösäykselle.
"Niin, ja muista sitten pestä vaatteitasi, äläkä unohda lääkkeitäsi missään nimessä, ja pysykään kaukana ihmisistä...", tuo vielä jatkoi, vaikka tuon silmiin oli jo nousemassa kyyneleet. Emare keskeytti äitinsä ottamalla tuota kädestä, ja katsomalla tuota silmiin. Vanhemman haltian alahuuli alkoi väpättämään, ja tuo kohta paiskautui nuorta poikaansa vasten itkien kuin vesiputous. Hän oli jo varma ettei tulisi näkemään pikkuistansa enää koskaan! Akta oli myös antamassa hyvästejä, hän oli auttanut Emarea pakkaamaan ja taivuttelemaan vanhempiansa ottamaan hänet mukaansa. Sadron ja Sadrin olivat myös kuluneen viikon aikana käyneet, ja jopa korjanneet musiikkirasian. Se oli heidän läksisäislahjansa, samalla kun olivat vitsailleet että sitä ei kannattaisi matkalle ottaa, houkuttelisi vielä peikot paikalle... Manwë taas, hän oli taputtanut nuorempansa päälakea, ja sanonut "hyvää matkaa, tule ehjänä takaisin". Sitä hän harvoin teki, siis koski muihin.
Kuitenkin, takaisin etupihalle, jossa oli Emare, hänen äitinsä, Akta sekä Koata, joka roikkui Emaren toisessa kädessä.
"Kai sinä tulet takaisin Emi? Tuotko matkaltasi jotain minullekkin? Kerrotko taas sitten tarinoita kun tulet?", loputon puhetulva sai normaalitkin haltiat sekaisin, mutta Emare oli jo tottunut, tuo vain kyykistyi ja halasi pikkuveljeänsä, joka rutisti yhtä lujaa takaisin, ellei jopa lujemminkin. Akta köhäisi, ja ojensi Emille pienen, nahkakantisen kirjan. "Sanoit joskus haluavasi pitää päiväkirjaa, jos elämäsi oli jännempää. Nyt siihen on tilaisuus.", tuo naurahti, samalla kun Emare otti kirjan vastaan hymyillen. Koata nyki taas veljensä hihaa, ja antoi tuolle pienen, noin kämmenen kokoisen ja resuisen nallen.
"Tuot sen sitten takaisin!", Koata ilmoitti vakavana, mutristaen huuliansa. Emi hymähti, pörröttäen veljensä hiuksia ja painaen nallen jonnekkin viittansa saloihin, ennen kuin nappasi reppunsa selkäänsä. Emaren äiti niiskaisi vielä kerran, ja Emi antoi pahoittelevan hymyn, ennen katoamistaan porttejen läpi valkoinen susimainen koira mukanaan. Nyt ei olisi paluuta, ainakaan vähään aikaan. Emi veti syvään henkeä, maistellen hetken kotinsa pihapiirin ilmaa, sillä tämä saattaisi olla viimeinen kerta, kun hän pääsisi sitä nuuhkimaan vähään aikaan... Siinä hän seisoi, valmiina kohtaamaan sen ison, pahan ja kirotun maailman, jolla häntä oli peloteltu koko hänen ikänsä. Ensinmäistä kertaa.. Emare tunsi itsensä aivan pieneksi.
[[Ei haittaa ei >w< Ja jukolat sentään mitä romaaneja O_O ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals ||
Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita."I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"
Ava (c) Minä.