Promised journey

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2011, 18:57

Adrian Nibencarden

Adrian hymähti Emaren huolehtiessa että miehen olisi pitänyt hoitaa omanhaavansa pois ennen muita. Te muut olette paljon tärkeämpiä ja en minä tähän kuole. Haltia totesi huolettomasti, mutta irvisti pienesti Emin ujuttaessa kätensä veden alle ja yrittäessä nyppiä roskaa irti haavasta. Ei mies kuitenkaan valittanut, auttaahan poika vain yritti.
Adrian nosti kätensä pois vedestä ja vilkaisi pienesti Emarea, joka huolehti nyt haavaan jääneistä roskista. Mutta meillä on kiire pois täältä. Haltia totesi, hän todella pelkäsi että susilauma palaisi, eikä hän todellakaan ollut siinä kunnossa että pystyisi suojelemaan muita. Olen kiitollinen että huolehdit minusta Emi, mutta pelkään ettei meillä ole aikaa viivytellä. Adrian selitti, yrittäen saada pojan kanssa katsekontaktia ja sanoa äänettä että kaikki oli hyvin.

//Nohom nom nom gimme gimme! >w> //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Touko 2011, 19:49

Emare Rilien

Vai olivat muut mukamas tärkeämpiä! Adrian oli Emille yhtä tärkeä, mitä tuo piti Emarea, ellei jopa tärkeämpikin. Adrian tahtoi jo liikkeelle, ja Emi mutristi huuliansa.
"Älä luulekkaan Adrian, kätesi on saatava ensin puhtaaksi ja sidottua! Vuodat muuten kuiviin matkalla! Kaiken lisäksi, jokainen meistä tarvitsee leopa, sinä varsinkin. Kulutit liikaa voimia puolustaessasi meitä..." Emaren äänestä pystyi kuulemaan pienen pahoittelevan sävyn loppusa kohden. Jos Emi vain olisi ollut rohkeampi! Jos hän olisi vain uskaltanut ottaa tikarin käteensä aiemmin, eikä vain jämettynyt kauhusta kun häntä olisi tarvittu.
"Eivät ne sudet kuitenkaan aivan heti palaa, kerkeät hyvin istumaan hetken ja keräämään voimiasi, ja varmasti Warrenkin tahtoo maata hetken, ja Fabian hengähtää myös...", Emare vielä koetti saada Adrianin rauhoittumaan, antaen tuon poskelle kevyen suukon puheensa jälkeen. Ensimmäinen läheisempi kosketus sen jälkeen kun matka alkoi, mutta tämä olikin ensinmäinen hetki kun he olivat kokonaan kahden.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2011, 20:15

Adrian Nibencarden

Adrian katseli Emarea silmiin, tuon hivenen kiihtyessä siitä että miehen haava täytyisi saada sidotuksi ennen kuin he lähtisivät mihinkään. Ei haltialta jäänyt huomaamatta pojan pahoittelevaksi muuttunut äänensävy, ei se toisen syy ollut että mies oli käyttänyt voimiaan.
Oli kai Emi oikeassa myös siinäkin että oli parasta että kaikki saisivat hengähtää hetken, eikä Adrian voinut sanoa enää vastalausetta saadessaan kevyen suukon poskelleen. Mies huokaisi syvään, kohottaen hymyn huulilleen ja lausuen myöntyvät sanat; Hyvä on. Ei Adrian voinut vastustaa tuota pientä elettä jonka poika oli hänelle suonut.
Mies ojensi sitten käsivarttaan nuoremmalle, kyllä hän olisi roskat itse nyppinyt, mutta haarniskan kynnet olisivat saaneet pahaa jälkeä aikaan, ei hänen kätensä ollut niin vakaa tällä hetkellä.
Siinä tyynen lammen rannalla Emin hoivissa, oli helppo vaipua ajatuksiinsa, jotka jälleen kerran olivat huolen täyteiset ja ennemmin tai myöhemmin nuorihaltia huomaisi ne. Minun on tunnustettava jotain ennen kuin väännät suloisen suusi mutruun, kun salailen sinulta jotain. Adrian totesi seuratessaan samalla poikaa. Niin kuin huomasit käytin voimiani runsaasti ja saattaa olla vain ajankysymys milloin se pyrkii pintaan. Saatan jättäytyä teidän seurastanne joksikin aikaa, jos tilanne vaikuttaa siltä. Mies tunnusti, hän ei kyllä tiennyt kannattiko tässä olla huolissaan vain iloinen siitä ettei hän ollut tuntenut vielä mitään merkkejä olennon läsnäolosta.

//Hmm pitäisiköhän sen tulla visiitille?? >w> //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Touko 2011, 22:04

Emare Rilien

Emaren suloisia eleitä ei vain voinut vastustaa, vai? Vaikka Emi olikin kovasti väittänyt, ettei hän ollut suloinen, ainakaan liiaksi asti. Adrian kuitenkin luovutti kätensä nuoremmalle, joka alkoi heti varovaisesti puhdistamaan kättä, varoen aiheuttamasta yhtään enempää kipua tai haavoja tuolle. Paljoa ei onneksi roskia ollut, ja verenvuotokin näytti tyrehtyvän, tai ainakaan verta ei vuotanut niin että olisi vaatteet siitä kastuneet... Adrian sitten sanoikin jotain, ja Emare mutristi samantein huuliansa tahtomattaankin. Suloinen suu mukamas! Vielä Emare näyttäisi tuolle.... Adrian kuitenkin kertoi tällä kertaa mikä oli hätänä, ja Emare nyökkäsi tuolle, halaten miestä samalla kuin peläten että tuo lähtisi jo nyt!
"Ota sitten yhteys, kun haluat takaisin Fabianin selkään, niin tulemme hakemaan sinut.. olettaen että pysyn sen selässä.", Emare sitten sanoi toiselle, vakavin silmin. Kohta tuo kuitenkin hymähti iloisesti.
"Mutta, ainakin kätesi on nyt puhdas"

[[Oijoijoijoijoi, se ois katastrofaalista! Mutta mikä nottei >D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2011, 22:35

Adrian Nibencarden

Emare sai haavan hyvin puhtaaksi, eikä Adrianin tarvinnut vääntelehtiä tuskissaan, poika osasi varoa. Vielä side päälle, niin se olisi kunnossa.
Mies sai halauksen osakseen tunnustettuaan huolensa. Haltia kietoi terveen kätensä Emin ympärille halaten tuota takaisin. Ei tässä ollut vielä mitään hätää, hän lähtisi heti ensimmäisten merkkien ilmetessä ja yrittäisi palata mahdollisimman pian.
Kyllä sinä pärjäät. Fabin on fiksu tyttö, kyllä se tajuaa hieman varoa kun olet yksin sen selässä.. Adrian hymähti nuoremman sanoihin, hölläten samalla otteensa. Onneksi Emi muutti tuon vakavan ilmeensä pian iloisemmaksi. Niin kiitos sinun. Mies totesi toisen sanoihin, kumartuen vuorostaan suukottamaan pojan poskea hellästi kiitoksena. Hymy huulillaan haltia vetäytyi takaisin ryhtiinsä ja vilkaisi vierellä lojuvaa kosteaa kangaspaitaa. Adrian tarttui siihen ja tutki mikä kohta siitä toimisi parhaiten siteenä. Emare varmaankin joutuisi auttamaan senkin kanssa.

//Tarkoittaako katastrofaalinen kylmäkiskoista Emiä, joka edelleen jaksaa nalkuttaa olennelle ettei tarvitse olla pahis :D Ja btw, otus pystyy nyt huoletta koskeen Emiin kun se on tuota hieman hyveitään pilannut silloin kun krhm niin xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Touko 2011, 23:02

Emare Rilien

Emi virnisti kevyesti.
"Kyse onkin nyt siitä että pysynkö itse sen selässä, kun ei ole ketään takana varmistamassa etten tipahda!", Emare miltein naurahti, ja nousi sitten auttamaan Adriania siteen laitossa. Pojan sormet näpräsivät nopeasti, ei uskoisi että olisi ollut ensikertalainen... mutta toisaalta, Emarella ei ollut paljoa tekemistä kotonaan, kuin huolehtia pikkuveljestänsä, joka oli aina kova menemään ja kolaamaan itseänsä. Toki hän oli siinä muutaman haavan puhdistanut ja sitonut, salassa vanhemmiltansa etteivät nuo turhaan huolestuisi pikkuisestaan ja hälyttäisi puolta valtakunnan lääkäreistä varmistamaan että ei kai heidän pikkuisensa vain nyt saisi tulehduksia ja kuolisi. Emare sai haavan sidottua, hipaisten sen päältä vielä kevyesti, varmistaen että haava sai ilmaa, mutta että se ei sotkeentuisi enempää.
"Muista, me ollaan tukenasi. Jos voin auttaa jotenkin, kerro.", nuori haltia kallisti vielä päätään hymyillen somasti toiselle.

[[Eeen vaan sitä et Adrianille tulee myöhemmin paha mieli ja David tulee vihaamaan Emaren terävää kieltä x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 00:01

Adrian Nibencarden

Adrian hymähti hiljaa Emaren todetessa että oli enemmän huolissaan siitä että pysyisikö satulassa, kun kukaan ei ollut tukena. Mies laski katseensa siteeseen, jota poika kietoi varovasti käsivarren ympärille. Kostea kangas tuntui oikeastaan aika mukavalta haavoittuneella iholla, se viilensi ja sai haltian huokaisemaan pienesti.
Kiitos. Adrian kiitti Emin saadessa kaiken valmiiksi ja mies kohotti katseensa siteestään poikaan, joka muistutti että tuo halusi kyllä auttamaan jos mies apua tarvitsi. Haltian huulille kohosi hieman huvittunut virne, ei niinkään pojan sanoista vaan omista ajatuksistaan. Oikeastaan voisit kyllä auttaa jotenkin saman tien. Adrian totesi katsellessaan nuorempaa hetken hiljaisena silmiin, kohottaen varoen sidottua kättään kohti pojan kasvoja ja sipaisi hellästi tuon poskea, sekä vihjaavasti toisen pehmeitä huulia. Mies kumartuikin hieman lähemmäs.

//Noooo sen näkee sitten minkälainen katasrooffi tulee ^w^ //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 00:17

Emare Rilien

Jotain jossa voisi jo auttaa? Emi nosti katseensa mieheen, pää hiukan kallistue odottavaisesti. Ihan mitä vain, Emare tekisi mitä tahansa voidakseen auttaa! Adrianin kuitenkin sipaistessa huulia, Emaren silmät räpäyttivät yhden kerran. Vasta miehen kumartuessa hiukan lähemmäs, tajusi Emi viimein. Pojan hiukan ihmettelevät kasvot sulivat vain hempeään hymyyn, ja hän kiersi kätensä miehen olkapäiden yli, niin että pääsi vähän lähemmäs. Nenät hipaisivat toisiansa, ja Emare katsoi miestä silmään omilla vihreillä silmillänsä, joiden takana tuikki yhä se tuntematon valo, joka sitten meinannut millään sammua. Emin huulille nousi pieni hymy, ja haltian vatsanpohjassa kutkutti jo valmiiksi. Poskillekkin nousi kevyen kevyt puna, tämä taisi olla se pääsyy miksi hän halusi tälle matkalle. Hän saisi olla kokonaan kahden Adrianin kanssa, ilman että kukaan katsoisi halveksuvasti tai keskeyttäisi... Emarella ei kuitenkaan ollut tarpeeksi lujaa tahtoa että olisi mennyt tästä eteenpäin, häntä jotenkin ujostutti liikaa.

[[Pätkää.... ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 09:49

Adrian Nibencarden

Pian Emare ymmärsi mitä Adrian haki takaa, tämä tunsi sirojen käsivarsien kietoutuvan olkapäiden yli. Poika pääsi sen verran lähelle että kaksikon nenänpäät hipaisivat toisiaan mukavasti. Haltia hymyili nuoremmalle takaisin vieden samalla sormensa tuon leuan alle.
Adrian pystyi näkemään hennon punan Emin kasvoilla, joka ei rohjennut sen pidemmälle itse edetä. Ei se miestä haitannut, mutta jonain päivänä hän kyllä saisi toisen rohkaistumaan ja aloittamaan sen pienen lämpimän hetken. Pieni suukko painautui Emaren huulia vasten, se oli kuin pieni varoitus tulevasta, joka painautui nyt voimakkaammin pojan huulille. Adrian oli sulkenut jo ainokaisen silmänsä, joka oli tuikkinut yhtälailla kuin Emin vai oliko se sittenkin vain punertanut?

//Läpsäsenkö uudestaan hmm? >n> //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 12:57

Emare Rilien

Emi sulki silmänsä lähes samaan aikaan, kun huulet koskivat toisiansa. Kädet laskeutuivat alas olkapäiltä, Emare yhä halasi tuota mutta vähän höllemmin, kuin varoen ettei kovia okenut mies joutuisi liian kovien otteiden uhriksi samantein, vaikka heistä kahdesta hän olikin heiveröisempi. Mutta silti, Adrian oli kokenut pahimmat vammat susien hyökkäyksessä... Sen pienen hetken Emaresta tuntui kuin hän ja Adrian olisivat olleet yksin koko maailmassa, eivätkä tarvitsisi muita... Kun huulet irtautuivat, Emare hymähti nolostuneena jälleen. Sitten se pieni illuusio kaksin olosta katosi, kun jostain kuului jykeviä haukahduksia, jotka selkeästi kuuluivat Warrenille.
"Taisin olla liian kauan poissa Warrenin silmistä.", Emare mutisi, painaen otsansa miestä vasten hetkeksi. Hän ei tahtonut lähteä tästä vielä pois! Mutta ilmeisesti oli pakko, kun koira jatkoi haukkumistaan. "Ärh, käyn katsomassa mitä se räksyttää, tulen ihan kohta takaisin. Muuten Warren kiukkuaa koko huomisen.", haltia sitten huokaisi alistuneesti, tiukentaen halaustaan hetkeksi ennen irti päästämistään. Silmänisku, ja Emi kääntyi, kävellen hiukan tavallsita nopeammin katsomaan mitä se hänen hurttansa mesosi.

[[Eeeei tartte x'D Warren perkele!]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 16:02

Adrian Nibencarden

Ei Emin olisi tarvinnut olla noin varovainen halausotteensa kanssa, muttei Adrian sanonut siitä mitään, se vain pilaisi tämän hetken. Mies hivutti sormensa sivelemään nuoremman kaulaa ja asetti pian kämmenensä lepäämään sille. Toki ei ollut hyvästä nauttia kaikkea kerralla, joten huulet irtautuivat. Haltia raotti silmäänsä katsoakseen pojan pientä noloa hymyä. Täydellinen hiljaisuus rikkoutui saippuakuplan lailla kun Warrenin haukunta tavoitti kaksikon korvat. Adrian kohotti katsettaan leirin suuntaan, samalla kun Emi mutisi kauan kestäneestä poissaolostaan. Koira tosiaan piti isäntäänsä tarkasti silmällä.
Selvä. Mies vastasi lyhyesti pojan todetessa että kävisi katsomassa Warrenia ja palaisi kyllä pian. Haltia katseli nuoremman perään, tuntien yllättäen viileyden ihollaan. Kenties äskeinen hetki oli saanut hänet tuntemaan olonsa tarpeeksi lämpimäksi, mutta kyllä Adrian ehtisi etsiä paidan päällensä, kohta heidän muutenkin pitäisi lähteä liikkeelle.

//Mokoma turjake! no ei, hyvää se vaan tarkottaa (:3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 16:28

Emare Rilien

Emare kulki takaisin eläinte luokse. Warren lopetti heti haukkunsa kun näki Emaren, se makasi maassa Fabianin kinttujen vieressä. Emi pudisti päätänsä, kävellen antamaan rapsutuksen valkoiselle koiralle. Warren heilutti häntäänsä onnessaan, Emaren rapsuttaessa tuota, ja sitten taputtaen tuota päälaelle nopeasti, ja sitten halaten tamman kaulaa heti kun suoristautui. Sitten tulikin mieleen, että hänhän voisi viedä Adrianille uuden paidan tässä samalla! Vaikka mieluustihan hän katseli Adriania ilman paitaa... Kuitenkin, hän katsoi satulalaukusta, siitä josta Adrian oli aiemminkin näyttänyt jotain etsivän, ja eikä mennyt kauaakaan kun hän sai puhtaan paidan käteen. Vielä tarkistus ettei hän ollut sotkenut laukun sisältöä, ja sitten takaisin lammelle.

"Huh, anteeksi kun kesti... hain sinulle paidan samalla!", Emare ilmoitti heti kun pääsi näköyhteydeen Adrianin kanssa, hymyillen samalla sitten nätisti.

[[*veeeny*]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 17:13

Adrian Nibencarden

Valppaana oleva Fabin käänsi katsettaan lähestyvään Emareen ja jäi seuraamaan kun toinen huomioi koiraansa. Tamma hirnahti pienesti, kuin ilmoittaakseen olemassaolonsa ja saikin pian nuorelta haltialta halauksen. Se hörähti tyytyväisenä ja palasi seuraamaan ympäristöä, pojan poistuessa tutkimaan satulalaukkuja.

Sillä välin Adrian oli kääntynyt lammen puolelle ja katseli aikansa kuluksi kuvajaistaan tyynestä vedenpinnasta. Rintakehällä hohtava merkki näytti hohtavan normaalia kirkkaammin, tai sitten se vain näytti siltä tässä hämärässä valossa. Mies kosketti sitä hajamielisesti sormillaan, kuin muka pystyisi siten tutkimaan oliko tässä syytä huoleen. Jätätkö tosiaan minut rauhaan? Adrian kysyi mielessään, muttei tosiaankaan kuullut vastausta.
Emaren iloinen ääni havahdutti haltian hivenen väärällä hetkellä. Jos mies ei olisi kääntänyt katsettaan pois kuvajaisestaan, olisi hän erottanut punertavan hohteen harmaasta silmästään. Kiitos, minulle alkoikin tulla hieman vilu. Adrian totesi hymyillen ja ojensi kättään ottaakseen tälläkin kertaa vaalean paitansa vastaan.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 19:20

Emare Rilien

Emi hymähti miehelle, ojentaen tuolle tuon vaaleaksi osottautuneen paidan. Emare oli kyllä ottanut sen summamutikassa, eikä ollut paljoa katsonut muuta kuin että se oli paita, värikin oli pyyhkiytynyt mielestä samantein. Mutta kuitenkin, ojentaessaan paitaa katse osui tuon silmän punertavaisuuteen, ja hymy muuttui ihmetteleväksi katseeksi, ja Emaren oli pakko ottaa askel pari lähemmäs huomatakseen asian paremmin.
"Kai se olet sinä Adrian? Silmäsi... se punertaa.", Emi puraisi huultaan, nostaen kättään ja hipaisten miehen poskea. Tuon aura ei ollut yhtään sen erillaisempi mitä muutama minuutti sitten, joten hänellä oli vaikeuksia tunnistamisen kanssa. Varmin tapa saada oikeastaan selville oli... "Adrian, pysy hetki aloillasi.", Emi totesi, ottaen taas askeleen lähemmäs ja halaten miestä, painaen päänsä hetkeksi tuon rintakehää vasten. tämä oli varmin tapa saada selville, Adrian kun halasi takaisin ja se otus... jos halaisi takaisin niin sen tunnistaisi, Emare kyllä tunnistaisi jos Adrian käyttäytyisi hassusti.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 20:08

Adrian Nibencarden

Adrian oli saanut paitansa ylleen ja napitti nyt sitä kiinni, hihat myötäilivät ihoa, joten toista joutui käärimään reilusti ylös haarniskan takia. Mies kohotti kysyvän katseensa Emareen, tuon esittäessä oudon kysymyksen. Mitä..? Haltian huulilta ehti karata, ennen kuin hän ehti tajuta täysin että poika oli maininnut punertavan silmän.
Adrianin sisällä kuohahti, joko säikähdyksestä tai jostain muusta syystä. Mies ehti reagoida vain järkyttyneellä ilmeellä tajutessaan tilanteen, kun nuorempi yllättäen käski häntä pysymään aloillaan hetken ja samassa tuo jo halasi häntä. Emare Adrian henkäisi kauhuissaan, tämä ei ollut paras hetki halailulle! Mitä sinä teet?! Mies parkaisi, vieden kätensä toisen olkapäille ja yritti irrottaa toisen itsestään, varoen kumminkin. Sinun on mentävä Tämä on vaarallista. Haltia panikoi, pyrkien perääntymään toisesta, mutta voimattomat jalat eivät pahemmin jaksaneet, olo oli muuttunut paniikin myötä heikommaksi, kuin hän kohta menettäisi tajuntansa.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron