Kirjoittaja Ivy » 04 Helmi 2008, 02:31
Ophelia
Belikkö saapui ovelle ja Black koputti ovelle kolmesti, kuten oli Lilyn isän kanssa sopinut jotta tämä tietäisi että se olisi Black joka hänen puheillensa tulee, eikä kukaan muu joka luvan sisään astumiseen tarvitsisi.
Suuret ovet siis avautuivat ja Black työnsi Artin ensimmäisenä, päästäen jälleen kaikki muut ensin sisälle ennen itseään ja Ophelia puikkelehtikin aivan Lilyn kannoilla suureen valoisaan saliin jonka päävärinä oli tuttu puna...
Ophelia katsahti ensimmäisenä kuninkaaseen kun asteli seisomaan Lilyn vierelle ja huomasi vielä hetkelliseksi onnekseen että kuninkaan huomio oli keskittynyt lähinnä karttaan mitä heihin. Black tulikin heidän takaansa ja tervehti kuningasta ja Blackin kumartaessa tälle, Ophelia niiasi, vaikkei tämä näihin katsahtanutkaan mutta heidän lisäkseen salissa oli myös vartijoita...
Opheliaa hermostutti, minä hetkenä hyvänsä kuningas saattoi kohottaa katseensa heihin ja huomata Artin, mutta pois juokseminen ei enää käynyt ja Ophelia ei Lilyynkään viitsinyt takertua näin kuninkaan edessä.
Ophelia säpsähti ja nosti päänsä salamana lattiasta kuninkaaseen joka oli korottanut ääntänsä nähdessään haltijan tämän salissa! Kuningas oli selvästi järkyttynyt että yllättynyt siitä että yksi suippokorvista oli nyt siinä, hänen edessään. Ophelia katsoi kuningasta silmät pyöreinä, aivan kuin hänelle itselleen olisi huudettu, Ophelia ei ollut koskaan nähnyt kuningasta noin vauhkona! Tosin mitä Ophelia olisi tältä odottanutkaan? Jo pelkästään Benille tämä oli ollut ankara, ja tämä oli ollut sentään ihminen ja tämän palveluksessa vuosia!
Ophelia seisoi hiljaa paikallaan, kädet sivuilla ja kuunteli kuinka Black selitti kuninkaalle Ophelian ja Lilyn metsä teorian ja kuinka olivat näin Artiin sitten myöskin törmänneet ja tämän tänne tuoneet...
Kuningas, näin päästyään pahimman järkytyksen yli, istahti takaisin istuimelleen ja katsahti nyt tähän haltijaan josta tulisi pian jäämään vain märkä läntti...
Ophelia puristi silmänsä kiinni kun Art avasi suunsa, se ei ollut Opheliastakaan nyt mikään maailman järkevin teko tältä, katsottuna siihen miten kuningas oli hylissyt pelkästään tämän näkemisestä.
Art tosin sulki suunsa ja Ophelia tosiaan toivoi ettei tämä temppuansa toistaisi... Sitten tulikin tuskallinen hiljaisuus.
Kuningas katseli heitä, tai sitten heidän yli, Ophelia ei tiennyt saatika osannut mitata aikaa, sillä pelkkä yksi sekunti saattoi tuntua tällä hetkellä ikuisuudelta.
Hirttäkää hänet kuului ja kaikui Ophelian korvissa vielä pitkään.
Ophelia keskittyi tällä hetkellä vain omaan hengitykseensä, hän ei halunnut olla todistamassa mitään tällaista! Vartijat, jotka olivat heidän takana olevan seinän vierellä seisseet, lähestyivät nyt Arathetia, viedäkseen tämän säilöön tai sitten suoraan hirttopuulle.
Sitten Lily avasi suunsa ja Ophelia käännähti tämän puoleen siinä missä kaikki muutkin, olisiko tällä tosiaankin jokin pleastus suunnitelma? Nimittäin Ophelialla ei ainakaan ollut!
Pian kuningas kysyikin tyttäreltään että olisiko tällä mitään painavaa syytä miksi kuningas ei hirttäisi vihaamaansa olentoa ja Lily alkoi parhaansa mukaan selittää että toistamaan että Art oli Aranin neuvonantaja ja tietäisi varmaankin vaikka mitä! Tosin kuningas kumosi tämän aika äkkiä mainitsiessaan Ratchetin, mikä oli aivan totta. Lily yritti sanoa vastaan mutta kuningas keskeytti tämän taas, tämä ei halunnut ylimääräistä sellien täytettä... Ophelia oli onnistunut pitämään katseensa ylhäällä, tiukasta tilanteesta huolimatta, mikä oli epäreilua että sai tuntea tätä Artin takia, oliko tämän aivan pakko mennä haastamaan voimakkaamman!? Ophelia kirosi Artia, mutta yhtä lailla rukoili ettei tämä joutuisi hirteen, ainoastaan Black ja kuningas itse näyttivät siltä että nauttisivat nähdä kyseisen haltijan köyden jatkona....
Ophelia katsahti Lilyyn huolestuneesti sillä Lily oli selvästi suruissansa myöskin tästä ajatuksesta että haltija hirtettäisiin, Opheliakaan ei sitä halunnut, mutta ei kyennyt tätä sen paremmin puolustamaankaan ja olisi tuntenut itsensä hölmöksi jos olisi niin kuitenkin mennyt tekemään.
"LILY?" Ophelia kailotti kuullessaan Lilyn haluavan Artin tämän palvelijaksi!? Pelastus tapa tuokin, mutta tajusiko Lily nyt varmasti itsekään mistä puhui!? Tuo ei olisi tullut Ophelian mieleen ei sitten ikinä!
Lily täsmensi että halusi tästä itsellensä hovimestarin, sillä Lilyllä oli vain hovineitoja jotka olivat tunnetusti naispuolisia. Tämä sai kuninkaan nousemaan ylös tuolilta ja melkein epäilemään tytärtänsä hulluksi, näin Ophelia ainakin tulkitsisi sillä alkoi epäilemään asiaa nyt itsekin. Tosin.. Lily perusteli itsenä aika hyvin, ajatellen mitä Ben teki, tosin tekikö se haltijasta yhtään sen luotettavampaa henkilöä?
Ja Black oli Lilyn aviomies, ei orja, tässä Opheliakin oli kivenkovaa samaa mieltä...
Ophelia jäi hiljaa, purten hammasta, ainakin Art oli hiljaa mikä oli hyvä juttu ja varsinkin se ettei Black, ihme kyllä, ei avannut suutaan tässä ollenkaan. Ophelia selvitti kurkkuaan, kuninkaan näkeminen näin vauhkona oli yksinkertaisesti vienyt Ophelian puhe kyvyn hetkeksi.
Ophelia ei todellakaan välittäisi ajatuksesta että Art olisi Lilyn hovimestari tai mikään vastaava. Ophelia vilkuili Lilyyn että Blackiin sivusilmällään kunnes selvitti jälleen kurkkuaan ja otti yhden askeleen eteenpäin ja.
"Teidän korkeutenne, näin Lilyn neuvonantajana en pitäisi ajatusta niinkään hullumpana että Aranin neuvonantaja, tarkemmin sanottuna haltija Arathet tehtäisiin eräänlainen kaitsija. Tosin ymmärrän huolenne jos pelkäätte hänen jäämisensä mukana tulevia riskiä." Ophelai ei tiennyt itsekään mitä puhui! Kuhan puhui!
"Jos me pidämme Arathetin hengissä, saisimme näin helpostikin kiristettyä itse haltija kuningas Arania mahdollisilla tavoilla, mitä taas emme Ratchetillä voi tehdä ja ehkä Arathetin kautta voisi paljastua myöskin heidän piilopaikkansa. Se, että pidämme Arathetin taas Lilyn palveluksessa hyödyntää meitä siten että voimme tarkkailla hänen jokaista liikettään, vankilasta ollaan karattu jo kerran ja se tuskin jää ainoaksi jos lukitsemme sinne jonkin Arathetin tasoisen haltijan sinne, hänhän oli tarpeeksi rohkea jo haastaakseen Blackin ja jos minulta kysytään, tilanne ei välttämättä olisi nyt sama mikä se olisi ollut ellei Arathet olisi menettänyt keskittymistään silloin hetkeksi. Ja epäilen että hän uskaltaisi niskuroida näin Lilyn alaisena, sillä uskon hänen itsekin tajuavan ettei tulisi pääsemään linnasta ulos ehjin nahoin, ottaen huomioon linnan sisä että ulkopuollelle asetetun vartioinnin." Ophelian pointti: Vankilasta olisi helppo karata kuin monen muun seinän sisältä!?
Jos Artia siis vahdittaisiin vuorokauden ympäri, tämä ei mihinkään pääsisi, ei ainakaan linnanportteja pidemmälle, mutta vankilassa luotettiin taas liikaa seiniin että kaltereihin, tämä oli Ophelian pointti minkä Ophelia toivoi myös kuninkaan tajuavan.
"Katseet ja sanat saattavat joskus olla vahvempia mitä kalterit tai seinät ja samassa Lilyn toivekin toteutuisi saada Arathet hovimestarikseen. Ja sitäpaitsi! Lilyllähän on pian syntymäpäivä." Ophelia lisäsi vielä näin loppuun ja jäi odottamaan että hänet seivästettäisiin paikalleen...
//GUAAAAAAAAAAAAH!!!!!!///