Kirjoittaja Ros » 27 Touko 2011, 08:11
Kerri
Olisi ollut tuskaa ainoastaan kopioida toisen naisen makua ja valintoja, olisi sitten kyseessä ollut kunnioitettava kuningatar tai ei. Kerri oli taiteilija - ainakin hän olisi halunnut olla - joten hän teki päätökset itse ja luotti eniten omaan estetiikan tajuunsa. Onneksi kuningas arvosti tätä näkemystä ja totesi, että kauniin neidon kädenjäljen kuuluikin olla uniikki. Tyttö hymyli vastaukseksi.
Oli ihmeellistä, kuinka mies, jota hän oli vasta hetki sitten pelännyt suunnattomasti, osoittautuikin mukavaksi - ei, ei ainoastaan mukavaksi. Osoittautui, että kuningas piti hänestä. Se, mistä se johtui, ei ollut tärkeää. Jos Harald kohteli tyttöä hyvin ainoastaan, koska hän olisi tuleva miniä, silloin Kerri oli tyytyväinen edes siihen.
Kuninkaan täytyi kuitenkin lähteä mutta Kerri huomasi olevansa helpottunut. Kuten Harald totesi, hän olisi mieluusti rauhassa Henryn kanssa, eihän hän olisi halunnut päästää poikaa lähtemään lainkaan.
"Oli kunnia tavata", tyttö sanoi hieman virallisemmin ja niiasi pienesti kuninkaan poistuessa. Hän sai kenties yksityisesti sinutella kuningasta, mutta hän halusi silti kunnioittaa miehen arvoa - ei, arvoa vaan vaikuttavaa olemusta. "Näkemiin."
Kerri punastui hienoisesti pojan toteamukselle.
"Ei, ei ollut. Tosin pelkäsin muutaman kerran, että hän suuttuisi", tummatukka totesi ja hymyili. "Minä taidan tarvita käytöskoulun kuin kuriton kulkukoira, joka on tullut hienoon kotiin."
Sormet hakeutuivat Henryn kädelle ja Kerri tarttui kummallakin kädellään kiinni pojan käsiin. Hän astui askeleen eteenpäin ja painoi kasvonsa pojan rintaa vasten.
"Mutta hyvä, että tulimme hyvin toimeen. En edes uskaltanut toivoa, että se menisi näin hyvin."
Kerri hengitti sisäänsä Henryn tuoksua. Hän oli kenties itsekäs, mutta hän olisi halunnut omia nuorukaisen itselleen, hengittää hänen tuoksuaan, kuunnella ääntä aina tästä hetkestä siihen, kun prinssin olisi pakko lähteä. Ennen Henryn tapaamista tyttö ei olisi koskaan uskonut ajattelevansa tällaista vaikka yleensä dramaattinen olikin.